maanantai 30. joulukuuta 2013

Tukevasti Tiineenä!

Tuike on tänään ultrattu tiineeksi! Pentusia näkyi neljä, jotka olivat arviolta reilun neljän viikon ikäisiä. Varmuus pentujen määrään haetaan vielä viikko ennen laskettua aikaa röntgen kuvauksessa, jossa samalla tuikataan toinen Herpes piikki.

Tuike voi tukevasti hyvin. Se lenkkeilee halukkaasti ja mielikin on tasoittunut jo normaalimpaan suuntaan. Treenitauko näinollen jatkuu, eikä Tuiken kanssa tehdä kuin jotain mielenvirkistystemppuja ja hoidellaan vatsakumpua.

Täytyy sanoa, että ultraan meno ei edes jännittänyt, sillä olin lähes varma tiineydestä. Viimeisen viikon aikana nisät ovat hiukan kasvaneet ja punertuneet ja vatsan kuoppa kadonnut. Samoin lähellä olemisen tarve on selkeästi lisääntynyt. Siinäpä nuo tiineyden merkit ja ihan oppikirjan mukaisesti.

Tuike varmaan jo mietiskelee pennuille sopivia nimiä

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2014

Jouluaatto on vietetty rauhallisesti kotona koirien ja kissojen kanssa. Jokainen karvainenkin kaveri sai oman lahjan. Paketeista löytyi luita, leluja ja nameja. Elli sai lisäksi hienon heijastavan sadeloimen ja toppaloimen, nämä tarttuivat messarista ostoskassiin. Teron paketista löytyi Tommy Wirenin koirankoulutuskirja, siitä toivottavasti on iloa ja hyötyä Nemon kouluttamisessa. Melko koiramainen joulu meidän perheessä, mutta muitakin lahjoja mahtui joukkoon. Suurin osa onneksi kuitenkin hyödyllisiä ja tarpeellisia.

Loppuvuosi vietetään myös ihan kotosalla, ulkoillen ja lepäillen. Uusi vuosi otetaan vastaan kuten edellisinä vuosina; kotoota paukkuja ja raketteja katsellen. Edellisinä vuosina koirat eivät ole mitenkään reagoineet paukkuihin, jotka kuuluvat pahimpana aikana ihan sisälle asti. Viime vuonna sekä Tuike, että Elli pötköttelivät peteillään ihan rennosti, vaikka ulkona paukuttelu oli pahimmillaan. Nyt tänä vuonna onkin taas uusi tilanne, kun Nemo viettää ensimmäistä Uutta Vuottaan. Varmaan varmistellaan ja ollaan sisällä ja otetaan itse rauhallisesti ja annetaan koirille luut purtavaksi kun paukuttelu alkaa.

Seuraava päivitys kertoo sitten Tuiken tilasta, eli kun ollaan tiineysultrasta tultu. Samalla ratkeaa millaisin tavottein lähdetään vuotta 2014 tarpomaan. Muutama päivä vielä täytyy jännitellä.


Tuike laumansa kera toivottaa Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2014!


maanantai 23. joulukuuta 2013

Jotenkin erilainen

Tuiken ensimmäisestä astutuskesta on kulunut kolme viikkoa, ja olen päivä päivältä ruvennut sitä enemmän tarkkailemaan. Tähän asti Tuike on ollut suht normaali, melko rauhallinen ja hyvä ruokahaluinen.

Ruokahalusta kertoo se, että aiemmasta poiketen Tuike menee Nemon kupille. Lenkillä Tuike tulee taskuun asti jos tajuaa, että taskussa on namia saatavilla. Myös hyvin herkästi Tuike on hampaiden kanssa Nemolle näyttänyt, jos Nemo on ollut liian likellä Tuiken ruokaa/namia/luuta.

Nyt viimepäivinä kuitenkin jotenkin Tuike on ollut jotenkin erilainen. Se on kauhean alistuvainen, kiltti, herkkä kuuntelemaan kaikenlaisia ääniä. Se ei ole viimepäivinä ollenkaan näyttänyt Nemolle hampaita, vaan Nemokin saa sitä tassullaan tökkiä ilman minkäänlaista vastakaikua. No, lenkillä tietysti Tuiken piti komentaa poika ruotuun, kun sitä harmitti Nemon kilpajuoksuyritys, mutta muuten Tuike on ollut jotenkin "ylipehmeä."

Tisuja koitin katsella ja vähän punertaa, mutten niitä lähde sen enempää analysoimaan. Jotenkin tänään olen varma, että se on tiineenä, mutta mieli varmasti muuttuu vielä. Viikon päästä tähän aikaan sen sitten varmuudella tietää onko pullat uuissa vai ei. Jännää aikaa, mutta ensin nautiskellaan joulusta, perheen kiireettömästä ajasta, metsälenkeistä ja muusta mukavasta.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Nemo & Elli suurella areenalla!

Nemo esiintyi Frisbeekoirien näytöksessä tänään Koira2013 tapahtumassa, eli tutummin joulumessarissa. Näytös oli ykköshallissa, missä puolen tunnin ajan esittelimme lajia monenalaisten ja monentasoisten koirien avulla. Rotukirjo lajissa on ihailtavaa: On pientä ja suurta koiraa, nuorta ja aikuista koiraa. Ohjaajiakin löytyy kaikenlaisia: On kumpaakin sukupuolta, on lasta ja aikuista.

Nemo pärjäsi messarin vilinässä hienosti, se ei yhtään paineistunut tai muutenkaan ahdistunut vaan otti kaiken vastaan avoimesti nuoren pojan innokkuudella höystettynä. Oman esityksensä jälkeen se osasi myös rauhoittua ja tyytyväisenä makoili omassa häkissään hulinan keskellä.

Elli esiintyi myös messarissa tänään, juoksuista huolimatta. Elli ei päässyt kenraaliharjoituksiin, mutta silti se oli heti juonessa kiinni kun lavalle päästiin. Ellin kanssa näytimme temppujen opettamista, kuten reidestä ponnahtamista tai selän päältä ponnahtamista.

Huomenna vielä messarinäytökset jatkuvat ja sitten suunnataan katse tulevaan joululomaan.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Aivojen aktivointia

Nyt ollaan otettu hissuksiin Tuiken kanssa. Frisbeejutut ovat tauolla ja muutkin riehakkaat leikit ovat tauolla. Tuike onkin ollut hyvin rauhallisen oloinen viime päivät. Nemo ei ole ollut olenkaan enää Tuiken hajuista kiinnostunut, vaikka Tuike sekstailee Ellin kanssa, jolla on myös juoksu päällä.

Nyt onkin hyvä tilaisuus opetella kaikkea muuta hauskaa ja rauhallista toimintaa, kuten temppujen tekemistä. Ensimmäinen opeteltava temppu listallani on istuminen "nätisti", eli Tuike istuu, mutta pitää etutassut ilmassa. Siitä on tarkoitus opetella nousemaan kahdelle jalalle "ylös" ja sitten vielä laskeutumaan alas asentoon "nätisti". Tätä jo kesällä vähän kiekkojen kanssa kokeiltiin, mutta nyt otan naksuttimen ja namit opetuksen tueksi, jotta kierrokset eivät nouse ja mielentila pysyy rauhallisena. Kahden illan kokeilun jälkeen tämä tuntuu sopivan Tuikelle erittäin hyvin ja se on liikuttavan yritteliäs ja ihana.

Talvenajan treenilistalla on myös tunnistusnouto, jota alan rakentaa ihan alusta asti suoritusvarmuuden saavuttamiseksi. Tähän otan avuksi nenäkoskettamisen, naksuttimen ja namin. Pohjustuksena alkuun muisteltiin tänään kosketuskeppiä ja hienosti Tuike sen osasi, vaikka sen opettamisesta kaksi-kolme vuotta. Myös Post-It lappuun koskettaminen (tämänkin opetin jo kauan aikaa sitten) onnistui hyvin vähän autettuna. Tähän nenäkosketukseen täytyy nyt vaan sitten lisätä aikaa, että Tuike ymmärtäisi jättää nenän paikoilleen niin kauaksi aikaa kun naksu tulee. Tämä sitten yhdistetään Tunnistusnoutopalikkaan ja nenäkosketuksesta tulee oikean palikan "merkkaaminen".

Näitä jatketaan, pyrin joka ilta lyhyeen "aivotuokioon", aika näyttää miten hyvin olemme onnistuneet. Jos homma ei etene, niin todennäköisesti vika on kouluttajassa, ei koirassa. Tuike on hyvin älykäs ja tekee innostuneesti harjoittelua. Onneksi ympärilläni on monia hyviä neuvojia, joita taatusti vaivaan sitten kun tulee jumitilanne ;)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Sitten odotellaan...

Nyt ei voi kun odotella... Nelisen viikkoa menee ennen kuin Tuiken voi ultrata, että sitten vasta varmuudella tietää onko pentuja oikeasti vai ei. Sittenhän se jännittäminen vasta alkaakin, ja suunnittelu.

Nemolla ja Ellillä on tässä vielä ennen joulua frisbee-esiintyminen messarissa, mutta sen jälkeen rauhoitetaan koiramenot pikkuhiljaa, jos tosiaan ultra näyttää, että pikkutassuja olisi tulossa. Ensi viikolla mennään ottamaan Herpes -rokote ja toinen olisi määrä ottaa sitten viikkoa ennen synnytystä, jos sinne asti päästään.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tuike astutettu!

Monien mutkien kautta Tuike on nyt astutettu onnistuneesti! Jihuu!!!

Homma kävi loppuviimeksi hyvin nopeasti tänä aamuna ja nyt pannaan sormet ristiin, että kaikki menee tästä eteenpäin hyvin.

Sulhaseksi kelpasi Bob Jornaankylästä, siitä enempi voi tirkistellä pentusivulta. Tulossa on lyhyellä turkilla varustettuja hyväluonteisia menijöitä kaikenlaiseen harrasteluun.

On tämä ollut jännittävää aikaa, alituista juoksun tarkkailua ja päätösten tekemistä. Kaikki täytyy ottaa oppimisen kannalta, että jos sitten seuraavalla kerralla hommat onnistuisivat vähemmällä stressillä. Se on niin, että sitä luontoa ei oikeen voi pakottaa... Se antaa tai ottaa ja siihen on tyytyminen.

Nemo on hienosti pärjännyt hoidossa. Ensimmäisen illan isottelun jälkeen se on ollut todella mukava kaveri samanikäiselle junnupojalle Neolle. Kuulemma saa Nemon jopa "unohtaa" hoitopaikkaan, niin on siitä tykätty ja Nemo laumaan sopeutunut. Eiköhän me kuitenkin kultapoju haeta kotiin heti kun Tuike on lakannut "haisemasta".

Näillä mennään kohti uusia haasteita, jännitystä piisaa ja sitten muutaman viikon päästä ultra kertoo onko pikku-Tuikeja tulossa vai ei.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Ompa vaikeeta...

Sitä ruusuisissa kuvitelmissa ajatteli, että kaikki menee kuin kirjoissa, mutta näinhän ei tietenkään ole.

Tuike ja Maro ovat treffanneet nyt kahdesti, eilen ja tänään, mutta mitään valmista ei ole vielä aikaansaatu. Tuikella on huomenna juoksun 14. päivä ja se vaikuttaa halukkaalta, mutta silti voi olla, että ei ole vielä ihan oikea hetki. Sain Maron meille yökylään, jotta heti aamusta voidaan taas koitella.

Varaurostakin on jo tässä vähän varailtu. Jännäksi käy saadaanko pikku-Tuikeja alulle ollenkaan...

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pääntuuletus ja sitten treffeille

Hiljaiseloa pari päivää. Lähinnä olen seuraillit Tuiken käyttäytymistä ja juoksun vaihetta, sekä sitä, miten Nemo käyttäytyy Tuikea kohtaan. Edelleen tänä aamuna valkeat hampaat välähtivät, eli olisi ollut tänään turha vielä lähteä reissulle, joten siirsin treffit huomiselle.

Tein Tuiken kanssa reilu viiden kilsan fillarilenkin, ja vähän irroteltiinkin tosissaan lenkin puolen välin tienoilla. Tuikelle ei voi voittaa kilapajuoksussa, ei edes pyörällä alamäessä. Aina kun juuri ehtii rinnalle, se kirii vielä vähän vauhtia ja selviää aina voittajana. On se mahdoton menijä, kauhulla odotan, mitä pennuista tulee, kun Marokaan ei ole hidas :) ei todellakaan.

Iltasatua lukiessa huomasin Tuiken viekottelevan Elliä, että jotain vissiin alkaa pikkuhiljaa pään sisällä kypsymään, hieno homma. Huomenna torstaina, vuodon 12 päivä onkin tarkoitus mennä ekoille treffeille. Jännää nähdä mitä tuleman pitää. Hiukan olen sillä ajatuksella, että kunhan nyt käydään näyttäytymässä ja haistattamassa peffaa, jos sitten perjantaina "nappaisi kala".

Mielenkiintoisia päiviä eletään. Itse olen ihan uudessa tilanteessa, ja vaikka ohjeet ovat hyvin mielessä, niin silti voi kaikki mennä ihan toisin kuin oli suunniteltu. Koirien ehdoilla mennään ja mihinkään pakkoastutukseen ei ruveta. Autetaan jos siihen tulee tarve, mutta mahdollisimman "luonnollisesti" on tarkoitus homma hoidella.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Seitsemän päivää...

7 Päivää takana Tuiken juoksua ja Nemo on päivä päivältä enemmän Tuikesta kiinnostunut. Edelleen Tuike näyttää hammasta, eli vielä ei ole kiire astutusten suhteen. Esikiima keskimäärin kestää 9 vrk, jonka jälkeen narttu yleensä alkaa hyväksymään uroksen lähentelyt ja alkaa "seisomaan" urokselle.

Ensimmäinen satsi matohäätöä on annettu, näitä madotuksia saakin sitten antaa vähän väliä aina pentujen lähtöön saakka.

Viimeistään maanantaina erotetaan Tuike ja Nemo, jottei vahinkoja pääse sattumaan. Keskiviikolle olen suunnitellut ensimmäisen käynnin Maron luona, jotta päästään vähän näkemään missä vaiheessa mennään. Nemo menee viimeistään torstaina hoitoon, mikä varmasti on Nemolle ihana juttu, kun pääsee narttuhöyryistä kauemmaksi. Hienosti on tähän asti kyllä kestetty. Nemoa kiinnostaa, mutta se kyllä hyvin arvostaa tädin mielipidettä, joka ei juurikaan arvosta nuoren miehen liehittelyitä.

Jännittäviä aikoja mennään. Kaikki osapuolet ovat noviiseja, joten hyvien taustatukien ja neuvojen varassa tässä mennään. Toivotaan, että luonto hoitaa oman osuutensa, eli, että kaikki menee nätisti ja hyvin.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Juoksun neljäs päivä

Tuiken juoksun neljäs päivä ja Nemo-junnu on alkanut kiinnostumaan tädin hajuista. Se kulkee aika-ajoin nenu Tuiken peffassa kiinni ja eilen jopa kokeili tassulla, josko typsy olisi suostuvainen... Aika harmitonta fiilistelyä kylläkin vielä, eikä Nemo mielestäni ole mitenkään erityisen kiihtynyt tai erilainen kuin yleensä. Hiukan epäilen vieläkin sitä, että näinköhän se edes vielä tyttöjen päälle mitään sen ihmeempää edes ymmärtää.

Tänään Tuike oli mukana tallilla, heppoja ei paljoa ketseltu vaan käytiin pienellä kävelyllä sillä välin kun Taika oli tunnilla. Hevosiin Tuike suhtautuu välinpitämättömästi, mutta liian lähelle tulevat se varmuudeksi karkottaa säpsäyttämällä ne. Tämän huomasin viime kesänä kun kuljin Tuiken kanssa Taikan maastolenkillä mukana ja mentiin heppalaitumen sivustaa pitkin. Laitumella oleva ystävällinen ja utelias polle ryhtyi seuraamaan ja siihenkös Tuike tuumasi, että herkenetkös siitä seuraamasta :D Se ei hyökännyt, mutta teki sellaisen säpsäytyksen/varoituksen, että "älä tule tänne". Samaa on ollut nähtävissä hankalien lampaiden kanssa. Tuike tarvittaessa kyllä näyttää missä kaapin paikka seisoo.

Pentukyselyitä tulee tasaiseen tahtiin, se on tosi hienoa. On mukavaa, että yhdistelmä kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi? Olen myös tekemässä itselleni uutta harrastuskoiraa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen Tuikeen ja valitsemaani urokseen. Televaisuuden suunnitelmia on jo tehty ja nyt vaan toivotaan peukut pystyssä, että kaikki onnistuu ja pikku TuikeMaroja saadaan maailmaan helmikuun alussa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Hohtofrisbeetä ja pimeetä tokoa.

Juoksujen toinen päivä. Arvioin, että ensi viikon keskiviikosta lähtien alamme kyläilemään Maron luona. Keskiviikko olisi juoksujen 11. päivä. Tarkoituksena on käydä kylässä niin usein kuin tarve vaatii, eli ensimmäisestä käynnistä ei vielä ole odotettavissa menestystä kun ottaa huomioon, että kummatkin osapuolet ovat ensikertalaisia. Eli keskiviikkona käydään vähän kuulostelemassa ja kokeilemassa kiinnostuuko Maro ja antaako Tuike. Hommaa jatketaan sitten seuraavana päivänä jos näyttää, ettei kemiat vielä kohtaa.

Tänään oli tylsä maanantai ja olokin väsynyt ja jotenkin flunssaa enteilevä. Kävinpä sitten Tuiken ja oman mielen virkistykseksi kirkon nurmikolla pimeessä heittelemässä fosforihohtavaa frisbeetä ja sen jälkeen tehtiin tokoa pimeessä. Olikin hyvä tuulettaa ensin Tuiken päätä ja mieltä frisbeen koppaamisella ja sen perään harjoitella seuraamista. Tuike teki tosi hienosti ja keskittyneesti seuraamiset, eikä haukahdellut yhtään. Tein todella pitkiä pätkiä ja paljon käännöksiä ja koitin käskyttämiselläkin provosoida sitä korkeempaan vireeseen, mutta yhtään haukahdusta ei tullut vaikka palkkana oli lelu ja Tuike joutui pitkään tekemään liikettä ennen palkan saamista.

Näitä meidän täytyy harjoitella ja sitten siirtyä aina astetta häiriöisempään ympäristöön tekemään saamaa treeniä, niin ehkä me vielä saavutetaan se olotila, jossa voimme äänettömästi suorittaa kaikki EVL-luokan liikkeet. Sekin on tässä itsesäälissä kieriskellessä selkiintynyt, että enemmän on kiinnitettävä huomiota liikkeiden väliin. Eli nekin pitää etukäteen suunnitella ja harjoitella. Ehkä ensi kesänä/syksynä teemme "EVL-kiertueen", olisihan se hieno saavutus ansaita TVA. Se olisi kyllä kaikkien aikojen saavutus minulle, toiveiden täyttymys. Koirahan kyllä osaisi, mutta kun minä olen tässä se hatarampi osapuoli, jota pitäisi enemmän koulia ja kouluttaa...

No, ensin pennut ja sitten taas tokoa. Ja seuraavan koiran kanssa sitten on varmasti astetta viisaampi ja osaavampi. Eiköhän kotiin jäävä pentukin tutustu ensisijaisesti tokoon. Sen kanssa onkin sitten käytettävä kaikki mahdollisuudet kisata alemmissa luokissa ja tällä tavalla haettava kisakokemusta sekä ohjaajalle, että koiralle.

Hupsista, piti vain pikaisesti päivittää päivän kuulumiset, mutta jo harhauduin tulevaisuutta suunnittelemaan... Tulispa nyt pian ensi viikko, niin päästään "hommiin" ja Maron luokse kylään.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Juoksut alkaneet :)

Tuiken juoksu alkoi tänään, joten kuun lopussa sitten päästään jännittelemään miten astutuskset sujuvat ja että saadaanko pikku-TuikeMaroja laitettua alulle.

Tällä aikataululla pennut sitten syntyisivät helmikuun alussa ja olisivat luovutusikäisiä maalis-hihtikuun vaihteessa. Kylläpä heti alkoi jännittämään, kun ensimmäistä kertaa on tähän touhuun ryhtymässä.

Nyt aletaan laskeskelemaan päiviä ja järjestämään Nemolle hoitopaikkaa tärppipäivien ajaksi. Onneksi Nemon on sosiaalinen ja tottelevainen poika, ja se on helppo antaa hoitoon.

torstai 14. marraskuuta 2013

Irroittelua hallissa

Käytiin tänään koko perheen voimin läheisessä pikkuhallissa treenailemassa. Taika ja Elli iloittelivat egilityesteillä, Nemo treenasi Teron kanssa vähän tottista ja minä päästin Tuiken vähän irroittelemaan agiesteillä. Nemokin tutustui putkee, pussii ja matalaan A-esteeseen.

Paljon on kulunut aikaa edellisestä kerrasta, kun on menty Tuiken kanssa agia, varmaan pari vuotta on ollut taukoa, mutta hienostihan ne esteet muistuivat, vauhti vaan ei ollut niin hurjaa kuin silloin kaksi vuotta sitten. Varmaan pieni halli ja viiden prosentin painonlisäys vaikuttivat tämän päivän vauhtiin, mutta sehän ei nyt ollutkaan se tärkein asia. Sain lyhyen pätkän videotakin kaapattua, eli tässä lyhentämätön pätkä virheineen päivineen.

http://youtu.be/YXe9uFUpzG8

Tämä ei ole ohjauksen mallisuoritus, eikä Tuikeltakaan mitään sen enempää kuin huvittelua. Agility ei siis ole meidän laji, vaikka koira siitä kovin pitäisikin.

Se mikä eniten agilityssä itseäni häiritsee, on koiran korkea vire ja Tuikella se ilmenee haukkumisena. Tästäkin pätkästä poistin äänet ihan oman mielenterveyteni takia. Ääntä meinaan oli ja paljon. Varmaan taitavammat agiohjaajat osaisivat enemmän treenaamalla vaikuttaa siihen, kuinka paljon tai vähän koira haukkuu esteitä mennessää, mutta minulla ei sellaiseen ole taitoa, eikä edes tarvetta.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Kissa joka halusi olla koira

Hiljaiseloa tokokisojen jälkeen, eikä oikein mitään uutta kerrottavaa.

Tänään tosin sattui hauska pieni arjen piristys täällä meidän laumassa. Tiikeri kisu salaa hiippaili mukaan iltalenkille kun lähdin koko koiralauman kanssa tarkoituksena tehdä pieni remmilenkki kaduilla. Huomasin Tiikerin seuranneen meitä vasta kun olimme jo jonkin matkaa edenneet, parin suojatien yli päässeet ja jalkakäytävää vähän matkaa kulkeneet. Sieltä se lönkötteli perästä ja liittyi lauman kokoonpanoon ja käveli tyytyväisenä itseensä koirakolmikon mukana. Välillä jättäytyi muutaman metrin ja taas pinkaisi lauman mukaan. Aivan kuin se olisi ollut remmissä kuten muutkin. Kyllä mietin, että aikamoista laumahenkeä osoitti tuo hassu kissa, ja kun vielä ottaa huomioon, että taivaalta tuli vettä ihan kyllikseen!

Tiikerin tempauksen johdosta lyhensin (kissan turvallisuuden vuoksi) lenkin ja kaarsimme sivutietä pitkin kotiinpäin. Kotiovella Tiikeri odotteli sisäänpääsyä lauman kanssa kuin mikäkin koira ja märkäkin se oli kuten nämä muutkin karvaiset kaverit :) Tiikeri on aina ollut kovasti mun kissa ja mielinyt mun perään, tässä taas osoitus kissan uskollisuudesta.

Tuiken juoksuja on alettu jo odottelemaan kun edellisistä on kuun lopussa 6 kk. Ennen joulua juoksut takuuvarmasti alkavat jos väli on normaali. Nyt vielä hetki jännätään ja toivotaan, etteivät juoksut vielä pariin päivään ala, sillä Maro on hoidossa ja omistaja ulkomailla. Perjantaihin asti pitäisi pidätellä, sen jälkeen saa ihan koska vaan alkaa. Aika jännää on tämä odottelu. Muutenkin ajatukset jo liitelevät pentuihin liittyvissä hankinnoissa ja järjestelyissä. Nyt olen jo päättänyt eläinlääkäriaseman, missä teetän pentutarkastukset ja silmätutkimukset, siruttaja ja pentutestaaja on alustavasti varattu ja tukiverkko aktivoitu. Vapaatakin olen järjestänyt itselleni yllin kyllin aina pentujen syntymästä luovutukseen saakka, joten toivoa sopii, että kaikki menee hyvin ja pentuja syntyy alkuvuodesta.

Koiriin liittyvää ei oikein muuta ole kerrottavaa. Treenit ovat olleet tauolla ja ollaan vaan lenkkeilty ja löhöilty. Ellillä alkavat tehostetut frisbeetreenit perjantaina hallilla, sillä Elli esiintyy Taikan kanssa Koira 2013 tapahtumassa messarissa isolla areenalla sekä lauantaina, että sunnuntaina. Tuike ei pentusuunnitelmien takia tänä vuonna osallistu, mutta Tero on luvannut Nemolle tulla heittelemään myös kiekkoja suuren yleisön eteen.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kisakuulumiset

Eilen oltiin bortsujen tokomestiksissä Vuokkoset Areenalla, jossa taso oli aivan huikea ja tuomaritkin sen mukaiset. Minulle oli vähän yllätys kuinka tiukaksi tuomarointi on muuttunut. Oma vika tietysti, kun en ole tokokisoissa käynyt, edes katsomon puolella.

Arvostelu kauttaaltaan oli siis erittäin ankaraa ja se koitui meidänkin turmioksi, sillä Tuike hylättiin haukkumisen takia. Ei siis ollut meidän päivä, vaikka Tuike teki liikkeet kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, ainoastaan kaukokäskyissä ja tunnistusnoudossa sille tuli joku epävarmuus päälle.

Virheitäkin me tehtiin, eikä tulos olisi jokatapauksessa olisi ollut kovinkaan loistelias, ei me siis mitään hävitty, vaikka meidät hyllytettiin. Se, että itselle tuli ja jäi kisoista tosi paska fiilis on sääli, sillä vielä eilen olin sitä mieltä, että koko laji on ihan pilattu ja lopetan koko tokon. Tuntui, että tällaisilla tavallisilla koirilla ole mitään asiaa kokeisiin, kun seurana on maan parhaat bortsut.  Minkäs sille voi kun tasoa koko ajan hilataan ylöpäin, tämän päivän toko on ihan erilaista kuin 10 vuotta sitten.

Maro teki hienon suoritukset VOI luokassa ja ansaitsi tuloksen VOI2, hilkulla oli, ettei pisteet olis riittäneet ykköstulokseen, tunnistusnouto meni nollille.

Tässä Maron osa suorituksista:
http://www.youtube.com/watch?v=t0ALvFyBFFg&feature=youtu.be

Tässä Tuiken 1. kehä, jossa tehtiin seuraaminen, luoksetulo ja ruutu (+ saatiin eka keltainen kortti):
http://www.youtube.com/watch?v=NTtnJpKQ8Wc&feature=youtu.be

Kohdassa 1:31 tulee eka haukahdus, (Tuike reagoi taustalta kuuluvaan hakkumiseen), kohdassa 1:36 on toinen haukahdus, samalla kun teemme käännöstä, kolmas haukahdus kohdassa 1:50, jossa lähdemme juoksemaan, neljäs ja keltaiseen korttiin johtava hakahdus tulee luoksetuloliikkeen jälkeen kohdassa 3:30. Onneksi en itse huomaa korttia, keskityn itse niin aloituspaikalle asettautumiseen, enkä yhtään katso tuomaria päin. Vasta kehän ulkopuolella mulle selvisi, että me saatiin keltainen kortti. Tuomari sanoi, että ilman haukkuja seuraaminen olisi ollut 8-8,5. Eli 2 pinnaa menetettiin kolmesta haukahduksesta. Ruutu meni nollille oman mokani takia, käskytin koiran maahan liian aikaisin, jännitin liikaa :( Liian vähän kisoja alla ja kun edellisistäkin on 1,5 vuotta.

Toisessa kehässä oli vielä astetta tiukempi tuomari ja hän antoi toisen keltaisen kortin haukkumisen takia, eli meidän peli oli sitten siinä. Toisessa kehässä tehtiin zeta, kaukot, tunnistusnouto ja metallihyppynouto. Haukahdusksia tuli 2 ensin liikkeiden välissä ja sitten 2 metallihyppynoudon aikana ja siitä toinen keltainen kortti ja pihalle.

Näin tällä kertaa, että maajoukkuetaso on liian kova taso meille, ehkä jossain perähikiän tokokisoissa me pärjättäisiin. Tuike kuitenkin teki hyvällä aenteella, vaikka virheitäkin sattui. Kovalla treenillä varmaan saataisi niitä haukkumisia pois ja ykkötuloksiakin, mutta ne jätetään ensi kevääseen/kesään. Nyt keskitytään ihan muihin...

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ystäväni ja tunteideni tulkitsija...

Aamu alkoi normaalisti, niin normaalisti kuin vain maanantaiaamu voi alkaa. Koirat ruokittiin, Nemo ja Elli juoksutettiin ulkona niityllä ja Tuiken vein erikseen hoitamaan omat aamutarpeensa. Olisin voinut jo aamupissatuksella Tuiken korvien asennosta päätellä, että tämä päivä tulee kulumaan ärtymyksen ja kiukun partaalla.

Kaamean ja angstisen työpäivän ja yhden hukkaeissun jälkeen saavuin takaisin kotiin ja istuin keittiöön syömään toista puolikasta päivän lounaastani ja ihmettelin. Silloin ensimmäinen päivää ilahduttava asia ilmestyi näköpiiriini ja se oli tietysti rakas ja uskollinen ystäväni Tuike ja sen ilme. Tuiken silmissä paistoi innostunut ja suloinen ilme joka kysyi, mitäs kivaa tänään tehtäisiin. Aamulla Tuiken ilme oli ollut täysin erilainen, se luimisteli, eikä halunnut viettää ulkona kovinkaan kauaa aikaa, vaan halusi melko nopeasti sisään. Työpäivän aikana moneen otteeseen tulin miettineeksi, että näinköhän Tuike jo aamulla vastosi, että tuleva työpäiväni ei tule sujumaan iloisesti.

Kävi siis niin, että Tuike pelasti päiväni ja kävimme yhdessä fillaroimassa. Nautimme kummatkin tosi paljon, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. Tuike nautti varmasti vielä enemmän, sillä otin sille syksyn ekaa kertaa valjaat päälle ja se sai pieniä matkoja vetää. Hyvin toimi veto -käsky, eikä Tuikea tarvinnut pahemmin kannustaa vetämään. Heti kun kiristin liinaa, Tuike alkoi vetämään, edes käskyä ei aina tarvittu. Hienosti meni koirien ohitukset ja suunnatkin toimivat. Jarrutuskäskyä ei oikein maltettu totella, kun menohaluja oli enemmän kuin tarpeeksi. Kyllpää loppumatkasta oli ihanan rento ja hyväntuulinen koira, kun se oli saanut tehdä oikein kunnolla hommia, juosta ja tehdä pieniä vetospurtteja. Harmi, että talven koirahiihdot menevät Tuikelta hiukan ohisuun, mikäli pentusuunnitelmat onnistuvat. Ajatuksena onkin aloitella hissukseen Nemon kanssa vetohiihtoa ja onhan meillä tietysti Elli the supersheltti, joka vetää myös innokkaasti suksien edessä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lenkkeilyä & lenkkeilyä

Eilen ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vain. Taikan tanssiinkyyditsemisreissussa oli Tuike ja Nemo. Alkuun oli tarkoitus jotain pientä treenata ja pakkasin tokokamppeet matkaan. Suunnitelmat muuttuivat, kun oli hiton kylmä ja pimeäkin tuli.

Koirat saivat siis kaksi lenkkiä, joista ensimmäinen tehtiin Myllykoskella. Bortsut saivat painaa vapaana metsässä ja joen/kosken rannassa. Nemo ehti joenrantaan jo mahaa myöden veteen lutraamaan ennenkuin tajusin hudella sitä pois kylmästä vedestä. Toinen lenkki tehtiin Klaukkalan keskustassa risteillen. Tällä kertaa Tuike käveli myös ihan hyvällä asenteella, ei mitään viitteitä aiemmasta luimistelusta, jota ilmeni joku aika sitten ryhmälenkillä. Ihmeelliset ovat narttujen mielialat... ei näistä aina tiedä. Mutta mukava kävely keskustassa ja Nemokin osasi käyttäytyä hyvin.

Nemo aloittelee pikkuhiljaa toko/tottisharjoituksia. Se tekee ruokakupilla aina jonkin pienen tehtävän: Sivulle menon, askeleen seuraamisen, paikallaistumisen, maahanmenon, paikalla makaamisen tai eteenlähettämisen. Aamuin illoin Nemo treenaa ruuan ansaitsemiseksi. Sivullemenossa Nemo on jo aika taitava :) Pitää enemmän ruveta treenailemaan myös ulkona, missä häiriöitä on enemmän. Nemo on kyllä hieno mies, sen ihana (vielä vauvamainen) elämänasenne on ilo silmälle. Samalla se osoittaa nöyrää ja tottelevaista luonnetta. Leikit vieraiden ja tuttujenkin koirien kanssa sujuvat edelleen hienosti. Tänään tavattiin sattumalta Neppi kaveri metsässä, eikä mitään haukkumista tai muuta rähinää ollut. Hetken haisteltuaan ne alkoivat painimaan leikkisästi.

Jänniä asioita mahtuu nuoren koiran elämään. Nemo suhtautuu jännittäviin asioihin hienosti. Se saattaa vähän hämmentyä, mutta ei joudu paniikkiin. Eilen esimerkiksi Klaukkalassa "kaupunkikävelyllä" huomiota herättivät hurjaa vauhtia kiitävät, kovasti pärisevät mopot, sekä illalla pimeässä päidemme yli lentävä joutsenparvi, joka ääneteli kuuluvasti lentäessään ja siivistä kului kova viuhunta. Joutsenparvi oli omastakin mielestä houkan aavamainen, joten ei ihme, että Nemo pimeässä hiukan hämmentyi. Tänään pärähti keittiömme palovaroitin soimaan, eikä sekään aiheuttanut pojassa kuin muutaman pään kallistuksen ja sen jälkeen se siirtyi makuuhuoneeseen makoilemaan.

Lauman kanssa eläminen on hauskaa, mutta välillä myös haastavaa. Aina joutuu vähän junailemaan kenet vie kenenkin kanssa mihin ja mitä tekemään. Ja kaikille pitäisi riittää sopiva määrä oman ihmisen aikaa ja tekemistä. Kestääköhän tämä vielä yhden pään lisäyksen, jää nähtäväksi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Tokoturinoita jälleen

Viikon hiljaiselon ja syyslomaviikon jälkeen blogi herää taas henkiin.

Eilen maanantaina käytiin taas Maron luona tokoilemassa Oulunkyläntien varrella. Kenttä on mitä loistavin häiriöiden suhteen, sillä aika ajoin kentän poikki talsii kävelijöitä, pyöräilijöitä, lapsia, koiranulkoiluttajia. Lisäksi vieressä kulkee autotie ja pyörätie, siinä on bussipysäkki, missä eilenkin istuskeli ihmisiä ja bussi meni parikin kertaa ohi.

Yhden kerran eilen Tuike huomioi kentän poikki kulkijat, mutta kun en itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja annoin vain sille käskyjä normaalisti, niin meni tilanne ohi ja harjoitukset jatkuivat. Yleensä (kuten tämäkin tilanne) nämä hörhöilyt tapahtuvat tilanteessa, jossa toiminta ei ole päällä, eli Tuike odottelee käskyä ja tekemisen alkamista. Silloin sillä on aikaa huomioida ympäristöään ja joskus se ikävä kyllä noteeraa ympärillä tapahtuvia asioita turhan paljon. Harjoituksen puutetta sanoisin, mutta hyvin tarkkaavainen ja herkkä huomioimaan ympäristöään Tuike kyllä on, sitä ei voi kieltää. Tämä ominaisuus on hyödyllinen ja sitä tarvitaan paimennuksessa, mutta tokossa se joskus aiheuttaa päänvaivaa. Sopiva vire ja tekemisen into toimintaan kun löytyy, niin ympärillä saa tapahtua mitä vaan. Odottelu töiden lomassa ei ole Tuiken vahvin puoli. Odottelu matkan päässä (=selvästi poissa töistä) tai autossa taas onnistuu varsin mainioisti. Tuike ei ole häirikkö eikä louskuta turhautumistaan kun joutuu tauolle. Kun selkeästi mennään pois kentältä, niin Tuike ymmärtää "töiden" loppuneen ja menee taukomoodiin. Töitä tehdessä se haluaa tehdä niin palavasti, että sen aivoon ei mahdu töiden lomassa hengailu, se turhautuu ja saattaa komentaa minua tai sitten se alkaa pälyilemään liikaa mitä ympärillä tapahtuu. En tiedä olenko tulkinnut koiraani oikein, mutta näin sen olen itselleni jäsennellyt; Tuikella on vain kaksi vaihdetta: "Töissä" ja "Poissa töistä", välimuotoa ei ole. Täytyykin miettiä hyötyisinkö siitä, että Tuike esim. kokeessa liikkeiden välissä olisi käskyn alla. Täytyy miettiä ja testata seuraavissa treeneissä.

Kaikenkaikkiaan eiliset harjoitukset menivät aivan loistavasti. Hyvä vire päällä ja koira toimi hienosti. Hyvän mielen treenit :)

Ehdin ennen Sailan ja Maron tuloa tekemään kaukoja, seuraamista ja ohjatun noudon merkille menoa. Ohjatussa näytin kapulat sen verran selkeästi, että Tuike lähti ensin suoraan kapulalle, joten tässä täytyy merkille menoa edelleen vahvistaa, ilman kapulan noutoa. Tein pelkkää merkille lähettämstä pari kertaa, mikä meni hienosti. Testasin vielä kapuloiden noudot (vein koiran merkille) oikealle ja vasemmalle ja ne menivät loistavasti, myös palautus on ihan kymppi.

Sailan avustuksella tehtiin sitten tunnistusnoutoa, luoksetuloa pysäytyksin ja metalli-hyppy noutoa. Tunnistusnoudossa oma nousi ekalla yrittämällä, vaikka Tuike menikin ensin kapuloiden yli. Silti se ei lannistunut vaan jatkoi etsintää kunnes löysi kapulat ja omansa myös. Toisella kerralla Tuike haistoi kaikkia muita paitsi omaansa ja alkoi sitten hätäisesti tuomaan mitä vaan. En suostunut vastaanottamaan kuin oman, joka viimein auttamalla löytyi. Viimeinen tunnistusnoutoharjoitus tehtiin parillakymmenellä palikalla, joista yksi oli oma. Tuike teki erittäin hienosti haistelutyötä ja oma löytyi. Pari väärääkin nosti (muistaakseni), mutta ei tuonut mulle asti, vaan rupesi epäröimään ja omatoimisesti jatkoi etsintää. Tunistusnoudossa siis tehdään monen kapulan harjoitusta vielä paljon, että varmuus kasvaa. Metallinoudossa vinoja heittoja selvästi pitää harjoitella, muuten ok. Nyt ei edes varastanut kapulalle, vaan jaksoi odottaa käskyjä. Luoksetulo oli hieno, vaikkakin maahanmeno oli hidas, mutta alusta oli melko haastava = jäätynyt hiennokenttä.

Lopuksi tehtiin paikalla istumista (Maro maassa) ja häiriköimme vieressä tosi räväkästi, kävelimme koirien ympäri, heittelimme lelua ja potkimme merkkitörppöjä. Tuike istui paikallaan kuin tatti, tosi hienosti! Paikallaolot maassakin menivät loistavasti, ei taidettu neljää minuuttia olla, mutta piilossa kuitenkin.

Eli tämän viikon treenattavat asiat: Hyppynouto - vinot heitot, Tunnistusnouto - paljon palikoita, Ohjattu nouto - merkille meno

Paljoa ei enää kisoja ehdi treenaamaan tai korjaamaan, eli nyt keskitymme vain suoritusvarmuuteen ja vahvistamme joitain pikkuasioita. Lisäksi treenamme häiriöitä, joita toivottavasti lauantaina pääsemme vieraaseen ryhmään treenaamaan. Täytyy muistuttaa itseään, että häiriötreeni täytyy pitää riittävän helppona ja huolehtia koko ajan oikeasta vireestä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Fillarointia ja tokoa kotikylällä

Tänään oli vuorossa taas fillarilenkki ja sen varrella tokoilua keskustan nurmikolla. Fillarointi suoritettiin ilman edellisen kerran kaltaisia kömmähdyksiä. Rikoin jopa rutiinin ja vaihdoin reitin, siinä olikin Tuikella tekemistä, kun piti seurailla mihin kääntyillään. Sen piti kuunnella ja malttaa. Loppulenkillä (tokoilun jälkeen) Tuike sitten sai entiseen tapaansa revitellä vapaana tuolla ihanilla peltoteillä. Pimeä tulee tosi nopsaan ja paras lenkkikaverini onkin Led Lenser otsavalo, jossa lampun teho ja näkyvyys on mitä parhain, lisäksi se on ladattava!

Tokomuistiinpanot:

Aloitin tunnistusnoudolla, oma löytyi kolme kertaa, eikä vääriä tuotu. Pari kertaa epäröi, mutta parempaan päin koko ajan tunnistusnoutokin kehittyy. Nyt malttoi kuitenkin haistella vaikkei ensin löytänyt koko tunnareita nurmikolta. Eilen tein pikaisen haistelutehtävän kotona tulitikulla ja juomalaseilla ja sen jälkeen tunniarikapulalla ja muovikuvuilla. Nenu toimi hyvin eilen ja tänäänkin se toimi.

Tunnarin jälkeen tein luoksetuloa ja vähän kerrattiin ekaa pysäytystä. Tämän Tuike joko tekee erinomaisesti kokeessa tai sitten hiukan liukuu stopeissa. Perusasento tahtoo vähän jäädä vajaaksi, sitä ehditään vielä vähän hinkuttamaan. Stoppia koitan treenata takapalkalla, jos vaikka jäisi mieleen ja liike paranisi kokeeseen mennessä. Mitään suuria muutoksia en lähde luoksetuloon enää tekemään.

Zetan asennot jälleen loistavat, tämä me osataan tosi hyvin. Kaukokäskyjen asennonvaihdot melko OK, paitsi, että Tuike ennakoi vaihtoa seisomisesta. Palkkasin ja vapautin seiso asennosta ja muutenkin vetkuttelin käskyjen antoa. Melko hyvin Tuike sitten jaksoikin pitää asennon.

Sitten vielä merkiteltiin, eli otin merkille menoja useita. Tässä valmistelusana "merkki" toimii tosi hyvin, heti kääntyy katse eteenpäin ja silmät alkavat etsiä merkkiä. Olen nyt katsonut, että kun kuono on oikeaan suuntaan, niin annan heti käskyn. Pelkään vain sitä tässä merkille lähetyksessä, että kokeessa Tuike bongaa jonkun muun tötsän kun käskytän, silloin suunta on väärä. Tunnistusnoutoon ja ohjattuun noutoon pitäisi saada samanlainen ajatus eteenpäinmenosta, jolloin Tuike katsoisi mihin palikat laitetaan ja näin osaisi heti lähteä suoraan oikeaan suuntaan.

Loppuviikko voitaisiin keskittyä hyppynoutoon ja nimenomaan odottamiseen, ettei varasta kapulalle. Lisäksi paikalla istumista on treenattava ja kaukoja edelleen. Muutama tunnari täytyy myös yrittää tehdä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Uusia videoita...tokoa...tokoa...

Luvatut tokoiluvideot viikonlopun treeneistä.

Tuike Ojangossa; Hiukan malttia puuttui ja pari kommenttia tulee seuraamisessa, sekä vähän mokailua kaukoissa, silti hyvä tekemisen meininki.

http://youtu.be/16fjm5OjykI

Maro Ojangossa; Maro teki hienon ruudun ja upeat kaukot, hyppynoudossa joku suussa vaivaa vielä (alahampaiden operointi ehkä?) muuten tosi upeaa työskentelyä nuorelta koiralta.

http://youtu.be/jv-ts3mBQ_U

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ojanko, syksy ja treeni...

Tokotreenailua Ojangossa tänään.

Ihana syyskeli, onneksi tuli kamerakin matkaan ja sain napsittua syystunnelmakuvia. On tuo minun tyttöni sitten niin mahdottoman kaunis ja kuvauksellinen. Ensin kuvasaaste, sitten vasta treenipäivän tilitys :D

 


Treeneihin sitten, eli olin varannut Vuokkoset areenalta yhden kentän treenejä varten ja teimme Sailan ja Maron kanssa ikäänkuin kisamaiset treenit. Videollekkin otettiin osa liikkeistä (kiitos kuvaajalle), jotta sitten voi omassa sopessaan mässätä epäonnistumisilla. Eivaan näkee omat ja koiran virheet ja pystyy sitten panostamaan niihin kohtiin, jotka eivät vielä sujuneet. Maro oli hieno ja teki mm. kympin ruudun, Tuike hiukan hätäili ja ennakoi useassa kohdassa. Tämä osin oli itseaiheutettua, sillä valmistelin esim. ohjatun noudon merkille menon melko tehokkaasti ja Tuike sen takia irtosi ennen käskyä. Malttia tarvitaan lisää myös kaukokäskyjen asennonpidossa, ja hyppynoudossa odottamisessa.

Teimme tänään metallinoudon, jossa ensin heitin huonosti (vahingossa), ja sitten meni OK. Yhteen noutoon Tuike varasti, muuten liike oli hyvä. Zeta oli loistava, joskin asennot hiukan vinoja. Videolta näkyy syykin, eli Tuike edistää seuraamisessa sen takia asennot jäävät vinoiksi. Ohjattu nouto oli loistava, vaikka siinäkin tuli varastaminen merkille. Seuraaminen ihan ok, mutta muutama kommentointi Tuikelta, pahiten Tuike kommentoi peruuttamisessa, ei siis peruuttamista meille kokeissa kiitos. Kaukokäskyt olivat epävarmimmat tänään, asennonvaihtotekniikka ok, mutta maltti puuttui. Tuike painui maahan ennen käskyä ja vähän sääti muutenkin. Fiilis ja vire kuitenkin oli kohdallaan, niihin olin tyytyväinen. Tunnistusnouto me ehdittiin treenata ulkona jo ennen varsinaista halliaikaa. Tuike teki töitä oikein sopivalla vireellä ja oma nousi 3 kertaa ilman vieraisiin kapuloihin koskemista. Hallin alustalla tunnarin kokeilu jäi nyt tekemättä, joten se onkin sitten suuri arvoitus, miten menee kisoissa.

Kaiken kaikkiaan treenit olivat oikein onnistuneet. Vieras paikka, vieraita ihmisiä, vieraita koiria ja meteliä, mutta silti Tuike teki hienon treenin. Malttiharjoitukset ovat seuraavan viikon teema. Tehdään treeniä, mikä valmistellaan normaalisti, ja astelma järjestetään kuten normaalisti, mutta käskyn antoa joutuu odottamaan...odottamaan...odottamaan... Täytyy palkata ja vapauttaa monesti jo pelkästä sivulla odottamisesta, ettei sitten kokeessa ennakoi. Tuike kun aina luulee tietävänsä paremmin ja kiirehtii... Yliyrittäminen näkyi räikeimmin tänään Zeta -liikkeessä, ja seuraamisessa. Kun on fiilareissa, niin on, ei siitä voi harmistua, kamalampaa se olisi jos joutuisi virittelemään ja innostamaan. Ainakin itselleni sopii paremmin tällainen toiminnanhaluinen treenikumppani.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Bordercollie lähti lapasesta :O

Joo todella! Tuike aiheutti mulle tänään hieman kiusallisen tilanteen kun se lähti omatoimisesti fillarilenkille, ilman fillaria ja kuskia!

Tuike rakastaa juoksemista, se on syntynyt siihen ja näinollen se myös rakastaa fillarilenkkejä yli kaiken. Se tietää, että fillarilenkillä pääsee painamaan kovaa vauhtia, mutta yleensä vain niin kovaa kuin kuski jaksaa polkea ;). Tuike tasan tarkkaan tietää mitä tuleman pitää kun alan valmistella itseäni ja fillariani lenkille. Ensimmäiset metrit Tuike painaa aina tuhatta ja sataa vastoin kaikkia lämmittelysääntöjä :/ Ei siihen alkumatkan juoksemisen intoon auta minkään valtakunnan jarruttelut. Ei auta kauniit, eikä rumat sanat kun tämä tulisielu päättää juosta...

Paha tapani on laittaa Tuike pantaan vasta kun olen saanut omat vermeeni kuntoon ja fillarin nokan lähtökuoppiin. Viimeisenä sitten kutsun koiran luokse ja laitan sen remmiin kiinni ja sitten mentiin tukkaputkella. Näin tein siis tänänkin ja jo fillaria esille ottaessani huomasin kuinka Tuike hoppuili lenkille lähtöä ja monta kertaa jouduin jarruttelemaan sitä odota -sanalla. Eipä riittänyt kuin kumarrus ja katse hetkeksi pyöränlukkoon, kun tuo otus livahti nurkan taakse ja läksi omatoimisesti lenkkiä vetämään :O Minä sitten huutelemaan Tuikea, ettei sentään yksin lähde, mutta ei kuulunut koiraa takaisin ja perään oli lähdettävä. Naapurin poika sattui näkemään ja kysyi karkasiko koira, nolona jouduin toteamaan, että tavallaan joo, lähti lapasesta. Ajoin meidän tien pätkän ja kurvasin kadun yli puolen kilometrin mittaiselle suoralle kylätielle niin eikös se himputti vieköön patsastellut jo baanan puolessa välissä. Hölmistelleen se siellä ihmetteli, että mihin kuski ja fillari jäi! Huusin luokse ja tuli se tietenkin, iloisesti läähättäen kun oli ottanut pienet ennakkospurtit lenkin alkuun. Mua hiukan nolotti, mutta enimmäkseen nauratti Tuiken hullu into, mikä teki sille tepposet ja pani sen tuollatavalla "karkaamaan". Saan vielä hullun paperit täällä meidän kylällä näiden otusten kanssa. Tuiken pyöräilylenkki muutenkin saattaa näyttää hiukan hurjapäiseltä, kun ensin menee koira ja sitten ihminen sotkee perässä :D Eli illuusio kauniisti polkupyörän vierellä löntystelevästä koirasta on meidän tapauksessa täysin väärä. Tuiken kanssa mennään, eikä meinata.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Fillaroitiin kirkon puistoon ja tehtiin treeni. Hienosti nousi oikeat ohjatun kapulat. Ei mitään eilisen kaltaista ongelmaa, kun palikat olivat hyvin näkyvillä. Vahvistin vielä tuomista kaksoiskäskyttämällä, mutta luulen, että palikat olisi tuotu pelkällä suuntakäskylläkin. Treenin jälkeen jatkettiin fillarilenkkin loppuun ja kotona vielä vähän juostiin Nemon kanssa kotiniityllä. Viiden kilsan lenkin jälkeen Tuike näyttää aina kuin se olisi vasta lämmitellyt, eli valmis vaikka uusiin treeneihin tai vaikka uudelle lenkille. On se pakkaus.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Treeniä mielenkohotukseksi

Toko on ollut kova sana viimeviikkoina ja Tuiken kanssa ollaan tokoiltu pieninä annoksina aina kun on ehditty. Pääpaino menneellä viikolla on ollut kaukokäskyillä (asennonvaihdot kuntoon) ja tunnarilla. Lisäksi perusasennot piti viilata paremmiksi.

Viikolla fillaroitiin kirkon kentälle ja tein aivan loistavat treenit Tuiken kanssa. Palkkana pallo toimi tosi hyvin ja saatiin hienot perusasennot ja kaukokäskyjen asennonvaihdot hinkutettua kuntoon. Tuike treenaili erittäin hyvällä fiiliksellä, ja itsellekkin jäi tosi iloinen olo. Matkaa jatkettiin treenikentällä otsalampun turvin Altian peltoteille juoksentelemaan.

Hyvä tokoilufiilis jatkui tänään kun käytiin Maron luona ja vähän treenailtiin. Vieras kenttä, eli Tuikelle siis ihan ensimmäinen käynti kyseisellä kentällä ja ei mitään ongelmaa! Tuike oli odotellessa rauhallinen, makoili pylväässä kiinni eikä yhtään ressaillut. Harjoitukset se teki myös sopiva vire päällä, riittävästi vauhtia, muttei höyrynnyt yli. Tehtiin perusasentotreeniä, ohjattua noutoa, ruutua ja kaukoja. Ohjattu nouto otetaan nyt tulevan viikon teemaksi, sillä Tuike osaa, mutta liike on epävarma. Mun täytyy valmistella liike huolellisesti ja saada sille päähän ajatus noutamisesta. Nyt suuntakäskyllä Tuike juoksi melko suoraan vasemmalle ihmettelemään kentällä olevaa peltitölkkiä, eikä nähnyt noutokapulaa ollenkaan. Vasta autettuna paljon hoksasi, missä palikka on ja sitten oikeankin palikan nouto meni ok. Merkille menot olivat ihan ok, vaikkakin vähän hitaat. Taidan vähäksi aikaa irroittaa merkkille menot ja noudot, ja treenata niitä yksinään.

Tuike kesällä 2013

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ihana Tuike

Tänään olin Klaukkala -keikalla ihan kahden Tuiken kanssa ja taas muistin kuinka ihanaa sen kanssa on olla vain kahden. Tuike kuitenkin sen verran on yhden ihmisen koiraksi oppinut, että selvästi se reagoi eritavalla kun ollaan koko lauman kanssa liikenteessä. Remmilenkillä sen selkeimmin huomaa kun on tuo Nemonkin remmikäyttäytyminen vielä opetuksessa. Ellin kanssa oli aikanaan samanlaista, kun Tuike ei voinut käsittää miksi pitää pysähdellä, liikuskella tulosuuntaan, kehuskella ja palkata. Lääkkeeksi Tuike on tähän lauman kanssa remmikävelyyn ottanut sellaisen "olen huomaamaton" -asenteen, joka jotenkin mua suuresti ärsyttää. Miksei se voi olla niikuin tavalliset koirat, vetää sinne-tänne ja hösöttää. Tuiken reaktio liittyy selkeästi muiden läsnäoloon, sillä toissaviikolla kävelin ensin taluttaen Nemoa ja Tuikea ja heti perään tein uuden lenkin pelkästään Tuiken kanssa. Tuiken olemus muuttui heti, kun Nemo jätettiin autoon. Täytyy tehdä samanlainen kokeilu vielä Elli-Tuike yhdistelmällä, koska luulen (tai kuvittelen ainakin), että Ellin kanssa kävely on jo normaalimpaa. Jos teoria pitää paikkansa, niin sitten on vaan mun hyväksyttävä, että Tuikella menee aikaa, ennenkuin se tottuu uuteen laumanjäseneen ja osaa ottaa rennommin lauman remmilekillä. Harvemmin näitä remmilenkkejä tulee edes tehtyä, pääsääntöisesti sitä menee metsään, missä voi päästää koko lauman vapaaksi. Vapaana ulkoilussa taas ei ole mitään ongelmia ja Tuikekin on ihan oma normaali itsensä. Mielenkiintoista onkin sitten seurata, miten koirien välisten suhteiden käy kun Tuiken pentu jää kotiin kasvamaan.

Kyllä me Tuiken kanssa tänään treenattiinkin. Palkkasin pallolla ja makkaralla. Totesin, että pallo toimii palkoista parhaiten. Se on Tuikelle mieluisa, mutta ei kiihdytä sitä liikaa. Tehtiin hienoja perusasentoja, kaukoja, seuraamista, luoksetuloa. Tunnariakin tehtiin sillätavalla, että yksi oma oli isossa kasassa ja naksu-palkka tuli heti kun oma löytyi.

Nemolla oli eilen mukava päivä, kun käytiin melkein kaimapoikaa treffaamassa Salmen ulkoilualueella. Nemo ja Neo ovat melkein samanikäisiä, samankokoisia ja samanluonteisia. Ja niillä menee leikit todella hienosti. Tehtiin reipas viiden kilsan lenkki Salmen mäkisessä maastossa ja pojat pääsivät irroittelemaan oikein kunnolla. Tuikekin oli mukana ja osasi alun ärähdyksen jälkeen ihan hienosti käyttäytyä. Tuike jopa meni oma-alotteisesti haistamaan Neon peffaa ;) Se, että Tuiken täytyy olla vähän narttu alkuun vieraille koirille, vähän häiritsee, mutta kun sen tietää ja osaa siihen varautua ja varoittaa, niin sen kanssa pärjää. Paljon laitan tämän sen piikkiin, että pentuaikana en tajunnut sosialistamisen tärkeyttä ja koirakontaktit jäivät melko vähäisiksi. Onneksi virheistä saa ja osaa ottaa oppia ja olemme nyt Nemon kanssa tehneet paljon töitä sosialistamisen eteen ja nyt sen hedelmiä poimitaan. Seuraavankin nartun kasvatukseen tulee kuulumaan paljon turvallisia koirakontakteja ja leikkimistä. Shelttien kanssa ei tällaisia ongelmia koskaan ollut, eikä niihin osaannut varautua kun Tuike ensimmäisena Bortsuna muutti taloon.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Paimennusta...

Tänään päästiin taas muutaman viikon tauon jälkeen paimentamaan. Varmaan alkaa olemaan syksyn viimeisiä paimennuspäiviä, kun omat ovat jo lähteneet, ja talvi kolkuttelee...

Nemon takia mentiin ja pojastahan alkaa kuoriutumaan kelpo paimenpoika. Tasapaino ja kuljetus löytyivät, mutta silti se oli ihanan rauhallinen ja kiltti lampaille. Mitään käskyjä ei Nemolla vielä käytetä vaan rauhassa ollaan odoteltu vaistonvaraisen toiminnan käynnistymistä ja tänään sitä sitten nähtiin. Varsinkin toisen kierroksen loppupuolella saatiin aikaiseksi ikäänkuin pieniä hakuja ja pätkiä kuljetusta. Hieno poika!

Tässä Nemon taidonnäytteitä tältä päivältä:
http://youtu.be/OScXjSphYNE
        
 
Tuike paimenteli myös ja harjoitteli kahden lauman kanssa työskentelyä ja yksi hieno jakokin saatiin tehtyä. Selvästi edellisen karran harjoitukset olivat mielessä, kun Tuiken oli tällä kerralla helpompi luovuttaa toinen lauma ja keskittyä työstettävään laumaan.

Huomenna taas tarkoitus tokoilla, tällä kertaa mökillä. Kokeet uhkaavasti lähestyvät ja kohta alkaa jännittämään saadaanko liikkeet kuntoon.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Tokomuistiinpanot pikaisesti aamutuimaan

Maanantaina tokoiltiin taas Helsingissä Maron luona. Sääolosuhteet tarjosivat treenien keskelle pinehkön syysmyrkän, mutta sepäs ei  innokasta tokoilijaa haittaa. Tällä kertaa treenit oli suunniteltu etukäteen ja otimme kummatkin muutaman liikkeen liikkuroinnilla. Huomaa, että liikkurin kanssa harjoittelua on tehty liian vähän, sillä tosi helposti liikkurin käskyt aiheuttavat varastamista.

Ensin tehtiin paikallaolot, menin piiloon ja välillä varmistelin ja kurkin piilosta. Aika oli lyhyt, mutta meillä oli apulainen häiriköimässä, joten tämä treeni oli hyvä. Toinen paikallolo tehtiin, niin, että Tuiken piti istua, vaikka Maro jäi maahan. Alku oli lupaava ja Tuike istui ryhdikkäästi. Sitten jostain syystä se päätti käydä maukuulle ja jouduin korjaamaan käskyllä istumaan. Teki saman toistamiseenkin, eli tätä harjoiteltava lisää paljon.

Sitten muut "koemaiset" meillä olivat EVL -ruutu, metallinouto ja luoksetulo kahdella pysäyksellä. Ruutu: Tuike varasti merkille valmistelusta, merkille meno ok, mutta jäi vinoon, ruutuun meno nopea ja pysähdys loistava. Tuike melkein liukui pysäytyssanasta ruudun keskelle :) Ruudusta seuraamiseen varasti ja tätä jouduttiin korjaamaan. Metallinouto muuten ok, mutta varasti kapulalle. Luoksetulo pysäytyksineeen oli aivan loistava! Nopeat pysähdykset aivan merkkien kohdalle ja vauhti kuitenkin oli laukka.

Lopuksi kokeiltiin tunnaria, ja tässä tarvitaan vielä paljon harjoittelua. Liian hätäinen haistelu, kun Tuike kiirehtii tuomista. Sainkin hyvän idean, että harjoitellaan pelkkää haistelua ja tunnistuskapulan "merkkaamista". Kaukoja tuli myös kokeiltua, ja huomastin yllätykseskseni, että Tuike edistää melko paljon. Puolen koiran verran. Eli asennonvaihtotekniikkakin menee tehotreeniin.

Eilen tiistaina sitten alkoivat tehotreenit tunnarin ja kaukojen hyväksi. Täytyy joka päivä tehdä niiden hyväksi joku treeni. Nyt aloitin tunnarissa tulitikun etsimisellä ja naksutin heti kun Tuike oli haistanut tikun sijainnin. Tätä jatketaan joka päivä ja sen lisäksi hankin ruukut joiden alle voin piilottaa tunnarikapulan, näin tuomisen osuus jää vähemmälle huomiolle, ja Tuike voi keskittyä haisteluun. Kaukoista harjoittelin eilen seiso-maahan vaihtoa. Huomasin, että Tuike ottaa PAK-käskyllä (tuntee sanan PAKITA, jolla liikkuu taaksepäin) askeleen taakse ja siitä kun käsken maahan, ei liiku eteenpäin. Tätä kokeillessa, Tuike alkoi PAK -sanalla tarjoamaan maahan painumista taaksepäin. Eli tämä vaikuttaa lupaavalle. Tänään testataan vieläkö se toimii.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Syksyn tuloa...

Kävimme aamulla tarkastamassa, että puretun lammasaidan jäljiltä pellolle ei ole jäänyt enää mitään rojua ja samalla pääsivät koirat pinkomaan peltoa pitkin-poikin. Tuike aluksi lähti puretun aidan viertä kiertämään, mukamas lampaita hakemaan, mutta tajusi noin puolessa välissä, että mitään lampaita ei enää laitumella ole, kun ei ole edes koko aitaakaan enää. Mietin, mahtaako moinen kovin köydä koiran psyykkeelle, mutta melko pian Tuike luovutti ja keksi kaivaa puskista palikan, jota sitten kuskasi ympäri laidunta kaksi pöhköä perässään. Vähän ehdin nappailemaan kuviakin, vaikkakin vähän kehnolaatuisia. Nemosta on kasvanut aikas komea poika, harvinainen seisomakuva tallentui tänään kameraan, kun jätkä hetkeksi seisahtui paikalleen...
 
Paimen Yrtin Tarmo Poika "Nemo" pian 9kk

Jos ei lampaita, niin sitten keppejä...


Menneen viikon päivityksiä

Tuiken sulhanen Maro on käynyt taas vähän paimenessa menneellä viikolla ja viimeisin harjoitus oli mennyt ihan kivoissa tunnelmissa. Maro oli tehnyt poispäinajoa ja peruskuljetusta ihan hyvällä fiiliksellä. Hienoa Maro ja Saila! Se, että paimenkoiran kouluttaminen ns. toisten lampailla asettaa lajissa etenemiselle todella suuret vaatimukset, rajoittaa koiran ja ohjaajan kehittymistä ja tekee tiestä pitkän ja toisinaan kovin kivisen. Kun lisäksi erilaisia ohjeita löytyy yhtä paljon kun neuvojia, niin aloittelijan (kuten itsekkin koin kolme vuotta sitten) on todella vaikea tietää mikä sopii omalle koiralle ja mikä ei. Toisinaan tuntuu, ettei enää tiedä yhtään mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei. Paimennuksessa mielestäni on tärkeintä löytää yhteinen sävel koiran kanssa, jossa kumpikin voi luottaa toiseen ja tukea toistaan. Erittäin vaikea laji, joka vaatii paljon työtä. Koiran mielentilan lukemisen lisäksi täytyy oppia lukemaan lampaita ja koiran tavoin yrittää ennakoida lauman liikkeitä. Paimennuskoulutus ei ole helppoa, enkä henkilökohtaisesti suosittele sille tielle lähtemistä ellei käytössä ole "omia" lampaita, joille pääsee koiran kanssa harjoittelemaan monta kertaa viikossa pennusta lähtien.
 
Maro edustaa samaa vartalotyyppiä kuin Tuike.

Tuiken lampaat lähtivät viikko sitten takaisin kotiinsa, sillä laidun oli syöty tyhjäksi. Aita purettiin kolmen vuoden pystyssä olemisen jälkeen ja tarvikkeet siirrettiin uudelle lohkolle odottamaan ensi kevättä. Ensi vuonna on sitten Nemon paimennuskoulutuskesä ja Tuike saa toimia hyvänä tukijana ja apulaisena. Tänä vuonna Nemo on nähnyt muutaman kerran lampaita, mutta ei ole syttynyt vielä hommaan, joten odotellaan rauhassa pojan pään kasvua ja harrastellaan talvella kaikkea muuta, kuten tottisalkeita täytyisi aloitella.

Tuiken kanssa on tällä viikolla lähinnä lenkkeilty. Vaikka pimeä laskee jo varhain, ei se estä meitä lähtemästä pyörälenkille peltoteille. Kiitos hyvätehoisen otsalampun, ollaan päästy nautiskelemaan vapaana juoksemisesta, ja siitähän Tuike tykkää. Sitä ei pysty polkupyörällä ohittamaan, sen verran kovaa tyttö juoksee. Ruoka maistuu lenkin päälle ja olenkin alkanut hiukan suurentaa Tuiken annoksia, että saadaan emäntä hyvään astutuskuntoon.

Eilen perjantaina päästiin taas näyttämään frisbeetaitojamme, kun tehtiin treffit parin uuden lajista innostuneen harrastajan kanssa. Tuiken ketteryyttä ja nopeutta ihailtiin ja sitähän se on. Varmaan siihen on itse jo niin tottunut, ettei aina tule ajatelleeksi, että vieraan silmiin meno näyttää päätä huimaavalta :) Sunnuntaina eli huomenna onkin sitten meno Janakkalaan, koirafrisbeen alkeiskurssia vetämään ja Tuike tietysti pääsee sinnekkin mukaan taitojaan näyttämään.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tokomuistiinpanoja...

Lauantaina tokoltiin Jokelassa nurmikentällä. Mukaan ei ollut tarttunut yhtään lelua, joten koko treeni vedettiin makupaloilla. Selkeesti huomasin, että Tuike vaatii sen lelun, että pääsee vähän revittelemään. Jossain vaiheessa se oli selkeesti turhautunut, kun ei ollut lelua palkaksi.

Olen Tuiken alusta asti kouluttanut lelulla ja namit ovat olleet vain lisäys joidenkin liikeratojen ja sijaintien opettamiseen. Tuike kekseliäänä ja omatoimisena tyttönä kävikin aina liikkeiden harjoittelun välissä kaivamassa sekä omaa, että vierasta kassia lelun toivossa. Sen verran tämä vahingossa sattunut kokemus oli hyödyllinen, että huomasin koiran olevan rauhallisempi, ja esim. seuraamisessa yliyrittämistä ei esiintynyt. Toisaalta lelupalkalla Tuiken seuraaminen on erittäin terävää ja se tekee käännökset ja perusasennot tosi nopeasti. Tarvitsen siis molemmat palkat treeneihin, mutta oikeassa suhteessa annosteltuna.

Juteltiin treenikaverin kanssa myös paljon viretiloista ja liikkeiden valmistelusta. En ole koskaan aikaisemmin miettinyt sen ihmeemmin valmistelevia sanoja, mutta nyt syttyi lamppu ja koin Ahaa-elämyksen, että valmistelulla ja liikkeeseen yhdistettävällä palkkausmenetelmällä voisin saada kuhunkin liikkeeseen sopivan viretilan ja näin liikkeiden suorittamiseen lisää varmuutta.

Omat ajatukset ja muistiinpanot viretilan suhteen:

Tunnistusnoutoon tarvitaan matalampi vire, jotta nenä toimii, eikä koira sählää nopeasti vain jotakin. Ja sama matalaa virettä tarvitaan myös ohjatussa (luulen), jotta koira malttaa kuunnella merkin ennen noutamista. Myös metallinouto on sellainen, jossa koiran täytyy keskittyä ja kuunnella huolimatta esteen yli lentävästä kapulasta.

Seuraamisessa vire saa olla kohtalainen, muttei liian kiihkeä, koska silloin Tuike saattaa haukahdella. Seuraaminen on valmisteltava huolellisesti, varsinkin askelilla aloittamista ja siihen liittyvää viretilaa täytyy tarkastella ja opetella säätämään oikeaksi. Samaan kastiin menee Zeta jäävine liikkeineen.

Korkea vire sopinee sitten luoksetuloon pysähdyksineen, jotta liikkeestä saa esiin nopean etenemisen. Kuitenkin pysähdykset on treenattava satavarmoiksi kun liikenopeus kasvaa. Myös Ruutu merkkeineen on korkean vireen liike, sillä siinäkin näyttävyyttä lisää vauhti ja suoraan vauhdista suoritetut pysäytykset merkille ja ruutuun. Tässä kuitenkin muistettava huolehtia, että koira ei varasta ruudusta seuraamisliikkeeseen, vaikka vire olisikin korkealla.

Erikseen täytyy sitten vielä miettiä miten paikalla makaamisen ja paikalla istumisen valmistelee ja millainen viretila niihin sopii.

Näillä ajatuksilla lähdetään rakentelemaan hyviä ja suunnitelmallisia treenejä. Aion jokaisen liikkeen alkuun lisätä valmistelevan sanan, ja päättää kunkin liikkeen palkkaamistavan, jotta saavuttaisin mahdollisimman hyvän suorituksen oikeanlaisessa mielentilassa. Sen verran omaa koiraani tuntien luulen, että Tuikelle menee hyvin pian jakeluun homman nimi, kunhan onnistun tekemään asiat aina samalla tavalla. Tuike on muutenkin hyvin ohjaajaa lukeva koira, eli pelkät ohjaajan eleetkin saattavat parantaa/huonontaa Tuiken suoritusta. Joten tässäpä meille syksylle jumppaa. Marraskuun alussa sitten olisi koitos SBAC:in tokomestiksissä. Saas nähdä miten meidän käy...

torstai 12. syyskuuta 2013

Videosivulla katseltavaa...

Siirtelin videoiden linkkejä (uusia ja vanhoja) välilehdelle VIDEOITA. Kurkistelkaahan sieltä, jos meidän lauman videomateriaali kiinnostaa.. Toimimattomista linkeistä saa (kiitos) ilmoittaa... Uusia videoita tulossa mm. Tokosta ja Koirafrisbeestä kunhan ehdin ne latailla ja linkittää.

Kesän viimeisiä paimennuksia

Kesä on jälleen päättymässä ja ihanat kesälampaat ovat lähtökuopissaan. Vielä tällä viikolla olemme muutaman kerran paimennelleet, vaikka sen suurempia tavotteita paimennuksen suhteen tälle vuodelle ei enää ole asetettu.

Sunnuntaina kävimme Riitan luona Iitissä ja näimme myös Nemon siskon paimennuspuuhissa. Se olikin jo hurjasti syttynyt ja teki töitä kuin vanha konkari. Kakkoseksi Nemo jää Susun rinnalla, Nemo on vielä niin vauva, eikä oikein kunnolla vielä edes syttynyt lampaille. Tuike teki hyvän treenin ja huomasi sen työskentelyinnokkuudesta, että on ollut hiukan taukoa lammastelun suhteen. Hyvin kuitenkin meni ja jotain uuttakin ehkä opittiin, tai ainakin yritettiin oppia.

Tällä viikolla on omiakin kesälampaita käyty paimentelemassa, ja huomenna perjantaina ne sitten lähtevätkin kotio, eli näin täytyy sitten taas vaihtaa talvilajille, eli Tokoon, ja Nemolle alkaa tekemään Hakuharjoituksia enemmän.

Olen ilmoittautunut Toko-kokeisiinkin taas pitkästä aikaa, eli EVL-liikkeet täytyisi hieroa kisakuntoon ja niistä erityisesti ohjattu nouto ja tunnari. Myös ruutu ja metallinouto kaipaavat viilausta. Muut liikkeet ovatkin (pitäisi olla) ihan mukavasti kunnossa. Noh, paikalla istumisen viretilaa täytyy treenata, tai paremminkin kehitellä siihen joku juttu, että vire säilyy hyvänä koko suorituksen ajan. Olisihan se kiva saada ykköstulos, kun kuitenkin hommat osataan. Jos vaan Tuike suo ja ihminen sen vieressä osaa toimia oikein, niin eiköhän meille ihan kelpo suoritus pitäisi tulla. Oma jännitykseni tietysti voi viedä koko homman ihan suohon, voi Tuike ressu millaisen ohjaajan olet saanut... ;)

Lauantaina treenataan ja toivottavasti joka viikko monta kertaa, niin saadaan liikevarmuus kuntoon.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Nemon kuulumisia - Heppoja ja lampaita

Tänään oli meidän perheen naisten hevostelupäivä ja Terolla koirienhoitelupäivä. No rutiineista poikettiin sen verran, että otin Nemon mukaan tallille heppoja ihmettelemään. Nemo kävi tallilla ollessa vielä melko pieni pentu ja nyt pääsi uudelleen. Pentuna Nemo ei juuri noteerannut heppoja, ei pelännyt eikä haukkunut. Nytkin poika osasi hienosti käyttäytyä, vaikka isot hepat sitä vähän jännitti. Pari lyhyttä puolustushaukkua tuli alkuun, mutta pian se huomasi, että hevoset eivät reagoineet Nemoon mitenkään. Jarski on ihan parasta heppasiedätykseen, kun se on kaikista vähiten pelottava. Nemo tulikin uteliaana monta kertaa boxin ovenrakoon ihmettelemään.
 
Kukkuluuruu... mitä sinne pilttuuseen kuuluu...?
 
Taikan ratsastellessa ja isojen heppojen vilahdellessa ohi Nemo katseli rauhassa tallin ovella ja edustalla. Välillä nojaili mun olkapäähän ja kävi jalkojen juureen pötköttelemään. Nemosta kuoriutuu pikkuhiljaa aivan mahtavan ihana seuralainen ja harrastuskumppani. Se on niin ylevän ystävällinen ja hyväntuulinen koko ajan. Nemo rakastaa sylittelyä ja ihmisen läheisyyttä. Ihanan rakastettava ja komea poika!!! Poika isolla P:llä edelleen, sillä mieleltään se on vielä ihan vauva, henkinen kehitys on vielä tosi kesken.
 
Nemo katselee ratsastuskentällä kiitävia heppasia

Ihanan rento asenne, Nemo on kotonaan missä vaan.

Tallireissun päälle ajettiin lampaita tervehtimään ja vesiä kantamaan. Kellon ollessa vielä sen verran vähän, niin laitoin Nemon liinaan ja mentiin ex-temporevähän paimentamaan. Katseltiin ja tunnusteltiin lampaiden liikkeitä ja sitten vähän pyörittiin ympäri. Tosi nätisti Nemo käsittelee lampaita, se ei tee mitään hölmöä. Pariin otteeseen yksi pässi yritti uhitella kääntymällä Nemoa kohti, mutta Nemo siitä viis veisasi vaan jatkoi vaan ajamista ja sai jääräpääpässin liikkumaan. Tässäkin huomaa, että Nemo on vielä tosi kakara, se ei ole kunnolla syttynyt vielä paimentamiseen, vaikka on lampaita nähnyt ja päässyt niitä pyörittelemään jonkin verran. Henkinen kasvu on vielä kesken, enkä sitä halua lähteä kiirehtimään. Pään täytyy kasvaa ennenkuin sinne aletaan työntämään liikaa oppeja...

Tärkeintä Nemon paimennuksessa tänä keänä on, että se on päässyt näkemään lampaita ja kokeilemaan miten ne liikkuu. Kolareita ei ole sattunut, eikä itsetunto ole karissut. Näillä eväillä voikin pian jäädä talvitauolle ja päästää kesähoidokit vihreämmille laitumille. Oma kesälaidun alkaakin olla jo todella syöty.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Helsingissä...tokoa

Noooh, tulipahan vähän treenattua, vähän villiä menoa, mutta ainahan sitä koirat ovat hiukan vilkkaita kun pääsevät pitkän tauon jälkeen taas treenihommiin.

Olimme Tuiken sulhasen Maron luona tokoilemassa. Suunniteltu kenttä oli varattu, joten käppäilimme toiselle kentälle, joka oli suuri hiekkakenttä ihan Olunkyläntien varressa (mikäli mun Hesa tuntemus osui oikeaan). Kentällä oli pari isää lastensa kanssa pyöräilemässä, hyvää häiriötä siis. Yksi oikeinkin hyvä tilanne sattui, kun olin tekemässä EVL luokan ruutua. Olin juuri lähettänyt Tuiken merkille ja siitä tarkoitus oli jatkaa ruutuun, niin eiköhän samalla hetkellä ruudun reunaa pitkin tepastellut isi lapsineen. Hetken mietin, lähetänkö ruutuun vai en, mutta odotin sen verran, että perhe oli ottanut pari metriä rakoa ruutumerkeistä ja sitten annoin käskyä Tuikelle. Tuike sinkosi kuin ammuttuna ruutuun, pysähtyi käskystä eikä vilakissutkaan ohikulkijoita. Ne tosin saattoivat hiukan säpsähtää kun koira juoksee hulluna kohti ;). Hieno Tuike! Olin tosi tyytyväinen enkä enää toistanut harjoitusta. Sen verran tokohulluja ovat sekä Tuike, että Maro, että häiriöille ei lotkauteta korvaakaan, pääasia on että pääsee tekemään, se on ainoa joka niille merkitsee. Ennemmin me olemme häiriönä ohikulkijoita/muille kentällä olijoille  kun melko paljon tilaa ottaa kummankin koiran palkkaaminen. Nämä rakastavat juoksemista kovaa ja kauas! Maro paahtaa palkkalelu suussa isoa ympyrää, ja Tuike juoksee kauas tappamaan. Hassua, että Tuikella ja Marolla on tuossakin asiassa niin paljon samaa. Nemo on ihan toisenlainen, se leikkii lelun kanssa mieluiten repimisleikkiä, se tuo lelun käteen jotta saa alkaa taistelemaan siitä. Nemon tapa palkkautua ja leikkiä leululla lienee se perinteisempi, toisin kuin näiden hassujen karvattomien paimenien...

Odottaminen tuotti taasen vaikeuksia. Sekä Tuike, että Nemo eivät osaa odottaa kun on toisten vuoro, ja sen kuulee. Nemo haukkuu riehakkaammin ja sen poisoppimiseen onkin nyt tehtävä suunnitelma ja se on opetettava odottamaan hiljaa. Kaikista vaikeinta Nemolla on katsella kun Tuike tekee, hiukan paremmin se odotti Maron tokoillessa, mutta missään nimessä ei odottelun aikainen huutaminen ollut hyväksyttävää. Tuiken odottaminen lähellä on sen kompastuskivi, ja heti jos sen laittaa kauemmaksi puuhun kiinni tai vaikka paikallaoloon, niin heti Tuike odottaa hiljaa ja rauhallisesti. Autossa odottelu olisi helpointa, mutta tänään siihen ei ollut mahdollisuus. Eli treenisuunnitelmaan on lisättävää, NEMO: Odottaminen kentänlaidalla toisten treenatessa. TUIKE: Odottamien paikallamakuussa kaukana kentän laidalla toisten treenatessa.

Illasta jäi hyvä fiilis ja koirakin Toimi kivasti. Vähän epätarkkuutta mm. perusasentoon tulemisessa (kiitos Saila huomiosta), mutta niitähän sitten lähdetään viilaamaan. Ja jos hyvin etenee liikevarmuuden treenaaminen niin eiköhän me sitten vielä startata jossain kisassa vielä tänä vuonna. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olis ihan kiva päästä kisaamaan taas.

Tänään tehtiin Tuiken kanssa paikallaoloa häirittynä, ruutua, zetaa, metallinoutoa ja merkkiä. Ensi viikolla täytyy testata luoksetulo, kaukot, tunnari ja ohjattu nouto. Ihan innolla jo odotan seuraavia treenejä, sitä ennen käydään vähän vielä paimenessa (tai ainakin lampaita moikkaamassa/hoitamassa) ja Nemon voisi taas ottaa tallille vaihteeksi mukaan heppoja ihmettelemään.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tulevana maanantaina tokoillaan...

Ensi viikolla syyskuu vierähtää käyntiin ja juoksujen alkuun on noin 4 kuukautta. Tarkistin muistiinpanoistani, että viime kesänä karvanlähtö on ajoittunut juuri juoksujen puoleen väliin, eli 4kk edellisten juoksujen jälkeen ja 4 kk ennen seuraavia. Eli näihin luottaen juoksuja kannattaa odotella vasta joulukuun loppupuolella... ja jos kaikki natsaa hienosti, niin pentuset olisivat sitten syntymässä siinä hiihtolomaviikon tienoilla... Mutta nämä ovat siis täysin arvailuja.

Maanantaille olemme sopineet treffit ihanan Maron kanssa. Aloitamme taasen tokokauden ja ehkä jopa innostutaan kisoihinkin... tai sitten ei. Toko on muutenkin niin hauskaa, ja Tuike rakastaa sitä, että ei viitseisi pilata omaa hyvää fiilistä turhilla kisapaineilla, kuitenkin osaan liiaksi jännittää ja itse pilata suoritukset. Maro onkin jo aloittanut tokokauden lammaspaimenteluiden jäädessä puolittain tauolle. Se onkin hyvä välillä vaihtaa lajia, niin saa pää uutta purtavaa ja muut lajit jäävät talveksi hautumaan... Tuikenkin paimennuskausi 2013 alkaa olemaan finito ja lampaat pääsevät pian omaan kotiin. Muutama fiilistelykierros varmaan vielä tehdään ja Nemolle pitää käydä lampaita näyttämässä, mutta sen suurempia paimennustavotteita ei tälle vuodelle enää ole. Nyt vaan puuhastellaan kaikkea kivaa, lenkkeillään ja leikitään, sekä jännittyneenä odotellaan tulevaa talvea.

Tuiken tuleva sulhanen ja pentujen isä: Maro, BH Despina Gungnir

Pellonreunaa ja kaupunkimaisemaa

Tiistai meni taas koko revohkan kanssa Klaukkalassa. Löysin  hyvän pellonreunan jota pitkin lenkkeilin lauman kanssa. Koirat juoksivat tukka putkella ja keräsivät tuhannen tuhatta takiaisen hippusta turkkeihinsa. Tänään niitä selvitellessä huomasin että Tuikella on alkanut karvanlähtö. Noinkohan se enteilee tulevaa juoksua, täytyykin katsoa muistiinpanoista että olenko laittanut karvanlähdön ja juoksun yhteyttä ennen merkille. Nemo sai taas hyviä kaupunkikokemuksia. Rullalautailijatkaan eivät enää olleet omituisia Nemon mielestä. Elli käyttäytyi hyvin niinkuin aina. Siitä on tullut lauman helpoin lenkki. Ensi viikolla onkin  sitten tarkoitus käynnistää tokotreenit kesätauon jälkeen. Niistä sitten päivityksiä myöhemmin.

tiistai 20. elokuuta 2013

Paluu arkirytmiin...

Koulut ovat alkaneet ja niinikään itsellä työt pätkittäisten lomien jälkeen. Arkeen on siis palattu ja arkirytmiin, ah viimeinkin!. Huomaan, että kolmen koiran talossa joutuu jo hiukan suunnittelemaan, että kuka, minne ja milloin... Periaatteessa itse en omista kuin yhden eli Tuiken, (Elli on Taikan ja & Nemo Teron), mutta käytännössä kuitenkin on hiukan sumplittava menot ja koirien hoidot niin, että itselle osuu myös koko lauma -vuoroja :) Eli pelkän Tuiken huolehtiminen ei riitä. Pääsääntöisesti kukin yrittää hoitaa omansa ainakin päivän päälenkin osalta, mutta aina se ei onnistu.

Tiistaisin (tästä päivästä lähtien) kun tyttärellä on kaksin kappalein tanssitunteja, mun työpäivän jälkeinen tehtävä on tyttären ja koko koiralauman pakkaaminen autoon ja ajaminen Klaukkalaan. Taika käy Klaukkalassa parilla tanssitunnilla ja silläaikaa mun on määrä lenkittää ja treenata koirat. Noh, tänään siis aloitimme pelon sekaisin tuntein ;)

Tässäpä sitten tarinaa tämän päivän kokemuksista...

Töistä kotiin, treenilaukku valmiiksi, koirat autoon ja menox. Viisitoista minuuttia ehdin kääntyä kotona, kun oli taas mentävä, aikataulu on tiukka. No, Taika pääsi ajoissa ja jäi iloisena tanssitunnille ja minä sitten koiria takakontista hakemaan ja lenkittämään.

Vaihtoehtoja olisi ollut mutta päätin ottaa koko lauman lenkille "kaupunkimijööseen", remmitin kaikki kolme ja piuhojen selvittelyn jälkeen lähdettiin kulkemaan keskustaa kohti. Alkuun taipale oli hiukan haastavaa, kun Nemo on kovin energiaa ja nuoruuden intoa täysi. Puutuin vetämiseen ja matka eteni hitaanlaisesti. Alkumatkan skeittipuisto aiheutti myös enemmän ja vähemmän hämmennystä nuoressa pojassa. Yhdelle ohi kiitävälle skeittajalle piti tuojottelun päätteeksi vähän haukkua. Katkaisin haukun ja jatkoimme muina miehinä matkaa kohti ruuhkaisaa kadun ylitystä.

Selvästi Nemo poika ei ole vielä niin paljoa liikkunut autoliikenteen seassa, kun ei se oikein osaa pelätä tai väistää autoja, muttei liiemmin niitä vahdatakkaan. Autoteiden ylitykset sujuivat melko hyvin namin avulla, vain yksi iso ohikulkeva rekka aiheutti sekunnin säikähdyksen, joka meni ihan heti ohi. Harjoittelimme myös liikennevaloissa odottelua, mikä sekään ei ole automaattista Nemolle (Kotikylällä ei ole ainotakaan liikennnevaloja), vaan se alkuun ihmetteli, miksi pitää odottaa. Valojen piipitys ei hetkeuttanut ollenkaan. Hienosti ja rauhallisesti Nemo malttoi odotella ja sen asenne oli mukavan rento.

Tuike ja Elli toimivat kaupunkilenkillä ikäänkuin "esimerkkeinä", vaikkakin Tuike hiukan näytti siltä että "ONKO PAKKO koko ajan pysähtyä Nemon takia???" Tuike nyt vaan on sellainen tosikko joka ei aina sulata kaikenmaailamn hössötyksiä vaan haluaisi rauhassa ja sujuvasti käppäillä ilman kesksytyksiä. Elli nyt kipitti kiltisti milloin mihinkin remmin mitta ylettyi. Välillä oli pakko ohjailla tyttöjä kulkemaan oikealla puolellani, jotta sain Nemon pidettyä hanskassa vasemmalla puolella namitaskun tuntumassa. Melko hienosti selvisimme ekasta kolmikon kaupunkikävelystä. Alkusähläyksen jälkeen kävely oli melkein mukavaa. Tätä kolmikkolenkittelyä tulemme treenaamaan joka tiistai, joten Klaukkalan keskustasta voi bongata...

Vajaan tunnin kaupunkilenkin jälkeen ajoin Taikan toiselle tanssitunnille ja sitten oli vuorossa koirien treenaaminen. Ja voi Pyhä Sylvi! Missä on kaikki sopivat treenipaikat kylässä nimeltä Klaukkala!!! En löytänyt yhtään kelvollista, joka siis olisi ollut vapaa. Pitkän autolla pörräämisen jälkeen pysäköin yhdelle parkkipaikalle ja otin jokaisen koiran kanssa vähän jotain pientä. Nemo harjoitteli istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja tuomista. Elli ahrjoiteli sivulle tuloa, pujottelua jalkojen välsitä ja muita hassuja temppuja. Tuike harjoitteli seuraamista, jääviä ja zetaa.

Lyhykäisen treenituokion jälkeen hain tyttären tanssista ja hurautimme kotiin. Näin onkin sitten tiistai valmis. Seuraavaa tiistaita varten on tehtävä treenisuunnitelma ja katsottava paikka etukäteen. Sitä ennen käymmen hiukan paimentamassa Tuiken ja Nemon kanssa ja Elli varmaan saa jatkaa temppujen opettelua oman emäntänsä johdolla.

Ja sanottakoon nyt vielä, että Nemo otti kaupungin vislkeen ihanan rennosti, vaikka onkin kasvanut täällä meidän pienellä ja rauhallisella kylällä.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Koirafrisbeetä koko viikonloppu...

Siis aivan mahtavan ihana viikonloppu takana kera ihanien iloisten ihmisten ja hauskan harrastuksen.  Eli perjantaista sunnuntaihin kuuma sana oli KOIRAFRISBEE ja Suomen ihka ensimmäiset ja vieläpä kansainväliset koirafrisbeekilpailut, joissa olimme koko perheen ja kaikkien koirien voimin yhdistysaktiiveina sekä järjestämässä, että kilpailemassa.
 
Jokainen koiramme pääsi vuorollaan kisailemaan. Elli kilpaili Taikan kanssa Open divisionin nuorten luokassa, Nemo kilpaili isäntänsä kanssa D/A tarkkuusheittokisassa ja Tuike kilpaili mun kanssa Open divisionin expert luokassa, sekä lainakoirana Extreme Distance, eli pituusheittokilpailussa.
 
Kaikki perheemme koirat tekivät omalla tasollaan hienoja suorituksia verraten harjoittelun määrään. Jostain on lähdettävä, joten rohkeasti  osallistuimme, ja kannustimme muitakin osallistumaan, sillä ensi vuonna voi olla tiedossa jo enemmän kilpailijoita ja sitä mukaa haastetta. Hieno viikonloppu kaikkkiaan, ihana tunnelma ja näin kisajärjestäjän näkökulmasta mukavaa rentoa sakkia oli saapunut joko seuraamaan tai osallistumaan kisoihin. Me kaikki yhdessä teimme suomen historiaa ja ensimmäiset Suomen koirafrisbee -ennätykset ja sen lisäksi loimme yhdessä hienon kisatapahtuman, Kiitos!
 
Lisäksi hymyhuulia kohti korvia vetää suuresti myös tyttäremme onni, innostus ja ilo, kun sai osallistua oman koiransa kanssa kisaan. Elli ylitti itsensä ja teki hienoja koppeja ja jaksoi aina vaan uudestaan innostua kiekoista. Lehtikuvaajallekkin riitti vielä näytettävää kaikkien omien suoritusten päätteeksi. Ensi vuonna Taika-Elli pari tullaan näkemään vielä taitavampina, joten varautukaa haasteeseen...
 
 
Taika & Elli Youth Division Expert Class, 1st place

Satu & Tuike Open Division Expert Class, 3rd place

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Matkustelua ja paimennuskisailua

Kesäloman rippeitä viedään, viimeinen viikko on menossa ja muutama viikko jo töissäkin vierähti tässä lomasesongin  keskellä.

Paljon ollaan kesään mahdutettu, on ollut leiriä ja reissua. Ei ole hirveesti ehtinyt tietokoneen ääressä notkumaan... talvet on sitä varten. Nemo on hyvin mukautunut perheen arkeen ja reissaa sujuvasti mukana. Pisin reissu koirien kanssa tehtiin Pohjois-Pohjanmaalle Pudasjärvelle Teron mummolaan. Matka taittui pakettiautossa mukavissa isoissa häkeissä joissa bortsut myös nukkuivat yönsä. Elli the "lellikki-Elli" sai toki nukkua asuntovaunussa, jossa me kaksijalkaiset majailimme.

Reissubortsut, Nemo vasemmalla ja Tuike oikealla. Näillä olikin pakussa parhaimmat tilat pohjoisen reissussa.

Tuike hiukan kärsi pohjoisen reissulla ilkeistä paarmoista (muistaa edellisen vuoden mäkäräiset), kun ne puree kipeesti ja kovaa :/ Se kun on tuollainen lyhytkarvainen, niin ilkiö-ötökät pääsee iholle asti. TeaTree suihke tuntui helpottavan hiukan ötököiden hyökkäystä, mutta silti Tuiken oli pakko napsia niitä ilmasta kun paarmat surrasivat ympärillä. Onneksi Tuike fiksuna tyttönä viihtyi erittäin hyvin myös pakettiautossa omassa häkissään sääskiverhon alla ja kun aurinko lakkasi paahtamasta, pääsi Tuike taas pihalle kirmaamaan. Noihin pakuun hankittuihin jättikokoisiin häkkeihin oli muutenkin hyvä laittaa lepäämään kunkin vuorollaan ja Nemollekkin teki hyvää opetella rauhoittumista häkissä. Ellillä oli myös oma häkki pakun takaoven edessä, joten pakun tavaratila oli meilkeimpä täynnänsä koiraa ja häkkiä :D. Yöt sujuivat bortsuilla myös mallikkaasti häkeissä, vaikka en koskaan aiemmin olisi voinut uskoa, että laitan koiria yöksi autoon ja häkkiin nukkumaan, mutta nyt se tuntui luontevalta kun vaihtoehtona oli pieni ja kuuma asuntovaunu. Lelli-Elli kylläkin nukkui oman emäntänsä kainalossa mukavasti asuntoautossa. Miellään ja vapaaehtoisesti nuo perheen isommat häkkeihin aina illan tullen kapusivat ja melkeinpä jonottivat häkkiin pääsyä iltaisin. Aamulla sitten jälleennäkemisen riemu oli tietysti sanoinkuvaamaton :)


Täti opettaa Nemolle;  kun ei muuta lelua löydy, niin voi vaikka pihistää jonkun tossun...

Paimen Yrtin Tarmo Poika "Nemo" 6kk Pudasjärvellä
Kesä on ollut kuuma ja vilvoittelemaankin on ollut asiaa useammin kuin kerran. Lähellämme on melko hyviä paikkoja, joissa voi päästää koirat vilvoittelemaan, ja siitähän ne nauttivat täysin siemauksin. Nemo rakastaa ihan vaan lutraamista, Tuike haluaa joko vahdata veden liikkeitä, tai sitten hakea leluja vedestä. Elli nauttii eniten kahlaamisesta ja muiden vahtimisesta. Kukaan ei mene vielä uimaan pelkästään uimisen takia, mutta Nemosta saattaa vielä jonakin päivänä tulla uimari, sen verran innokkaasti se suhtautuu veteen...




Tuike on nyt tämän kesän paimennuskisat käynyt ja korkeintaan perusrata enää suoritetaan syksymmällä, mutta muuten kisatavoitteet paimennuksen suhteen ovat tältä kesältä jo täyttyneet. Tavoitteena oli startata 2-luokka SPKY:n kisoissa ja se tavoite täyttyi kahdella 2-luokan tuloksella Juvalla 27-28.7. Tuike teki ihka ensimmäisestä 2-luokan radastaan ihan mallikelpoisen ja ansaitsi 61p. ja 6. sijan. Toisen päivän rata olisi muuten ollut hyvä, melkein parempi, mutta Tuike leikkasi hakukaarella ja siinä menetimme 19 pinnaa. Toisen päivän tulos oli 47p. ja viimeinen sijoittunut eli 12. Ilman hakukaaren mokaa oltaisiin oltu 7-8 parhaan joukossa.

Alla linkki Tuiken ekaan kakkosrataan, jossa toki virheitä on ja koira hiukan hämmentynyt kun itse olen kaukana antamassa käskyjä. Ja jakokin me tehtiin kahdesti, kun en ollut varma hyväksyykö tuomari ensimmäisen jaon. Toisena päivänä kuitenkin tehtiin 10-pisteen jako, siitä olen ylpeä, tämä suoritus harmittavasti jää vain muistoihin, videomateriaalia ei siitä jäänyt talteen.

http://youtu.be/uSDa8FcnxfU

Ehkä ensi vuonna sitten kisaamme 2-luokan kärkipaikoista, aika näyttää... mihin meistä on...

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kiekoilua ja lampaita

Osallistuimme kesäkuun viimeisenä viikonloppuna koko perheen ja kaikkien koirien kanssa Koirafrisbeeleirille, joka järjestettiin jälleen Kiteellä. Kouluttajana oli edellisvuodesta tuttu Kamila, jolla on itsellään myös hyviä frisbeekoiria, ja joka on nähnyt ja kokenut paljon.

Viikonloppu alkoi jo perjantaina herätyksenä kotona jo kukonlaulun aikaan, sillä leirillä alkoi ohjelma jo perjantaina klo 12.00. Matka leirille oli pitkä ja tukalan kuuma, olihan viikonlopuksi luvattu Itä-Suomeen trooppisia lämpötiloja. Leirin alkaessa hiki tuli jo pelkästään liikkumisen ajattelusta, eikä koirilla ollut sen helpompaa. Vettä ja koirien suihkua tuli kulutettua ihan kiitettävästi. Kiitos paikan pitäjille erinomaisista olosuhteista. Yhtään lämpöhalvaantunutta koiraa tai ihmistä ei jouduttu viikonlopun aikana hoitelemaan.

Kaksi vuorokautta hauskan lajin parissa sujukin nopeasti tiiviin ohjelman ansiosta, ja sekä koirat, että ihmiset saivat frisbeeharjoittelua kyllikseen. Jo lauantai-illalla oli havaittavissa, että on tultu harjoiteltua. Lauantai-illan kruunasi ihmisten Ultimate -ottelu, jossa koitettiin saada frisbeetä maaliin. Ottelu taisi päättyä tasapeliin ja litimärkiin vaatteisiin. Siitä olikin sitten hyvä painua rentouttavaan saunaan ja nukkumaan. Sunnuntaina miteltiin möllikisoissa lajissa D/A, jossa tarkoituksena on kerätä pisteitä koiran kiinniottamien kiekkojen perusteella. Voiton vei todella upea Royal -koira, joka on kerännyt mainetta ja kunniaa jo aiemminkin frisbeen parissa.

Hauskaa oli, mutta kyllä väsyyneenä tultiin kotiin. Tiedossa seuraavan kuukauden verran on ahkeraa kisoihin harjoittelua ja muita kisajärjestelyitä.

Alla vielä muutamia leirikuvia, Kiitos Jasmin Pyykkö hienoista otoksista.








Kiekkoilun jälkeen käväisimme pohjoisessa Teron mummolassa, ja koirat olivat tietysti mukana. Siinä ohessa käväisin Oulussa pitämässä koirafrisbeen alkeiskurssin ja ilokseni huomasin, että Oulussakin on jo hienoja ja taitavia frsibeekoiria. Hyvä Oulu!
 
Reissuilun jälkeen olemme hoidelleen lampaita ja alkaneet hiljallen miettimään tulevia paimennuskisakoitoksia. Hyvin raakileina lähden Tuiken kanssa 2-luokkaa koikeilemaan, mutta koitan olla ottamatta siitä sen suurempia paineita. Jospa vaan 1-luokan kisat menevät hyvin niin siihen täytyy olla tyytyväinen.

Pentukyselyitäkin on ollut ihan mukavasti. On kiva huomata, että harrastajat ovat löytäneet yhdistelmän ja ovat siitä kiinnostuneita. Luvassa on väsymättömiä harrastuskavereita, ja toivottavasti hyväluonteisia, notkeita ja vikkeliä sporttibortsuja.

Loppuviikon ohjelmassa on lähinnä paimennusta ja vähän kiekkoilua, sen lisäksi Nemo-pennun opettamista tavoille, jos keittiöremppa antaa myöden.