Tuike voi tukevasti hyvin. Se lenkkeilee halukkaasti ja mielikin on tasoittunut jo normaalimpaan suuntaan. Treenitauko näinollen jatkuu, eikä Tuiken kanssa tehdä kuin jotain mielenvirkistystemppuja ja hoidellaan vatsakumpua.
Täytyy sanoa, että ultraan meno ei edes jännittänyt, sillä olin lähes varma tiineydestä. Viimeisen viikon aikana nisät ovat hiukan kasvaneet ja punertuneet ja vatsan kuoppa kadonnut. Samoin lähellä olemisen tarve on selkeästi lisääntynyt. Siinäpä nuo tiineyden merkit ja ihan oppikirjan mukaisesti.
 |
| Tuike varmaan jo mietiskelee pennuille sopivia nimiä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti