maanantai 30. joulukuuta 2013

Tukevasti Tiineenä!

Tuike on tänään ultrattu tiineeksi! Pentusia näkyi neljä, jotka olivat arviolta reilun neljän viikon ikäisiä. Varmuus pentujen määrään haetaan vielä viikko ennen laskettua aikaa röntgen kuvauksessa, jossa samalla tuikataan toinen Herpes piikki.

Tuike voi tukevasti hyvin. Se lenkkeilee halukkaasti ja mielikin on tasoittunut jo normaalimpaan suuntaan. Treenitauko näinollen jatkuu, eikä Tuiken kanssa tehdä kuin jotain mielenvirkistystemppuja ja hoidellaan vatsakumpua.

Täytyy sanoa, että ultraan meno ei edes jännittänyt, sillä olin lähes varma tiineydestä. Viimeisen viikon aikana nisät ovat hiukan kasvaneet ja punertuneet ja vatsan kuoppa kadonnut. Samoin lähellä olemisen tarve on selkeästi lisääntynyt. Siinäpä nuo tiineyden merkit ja ihan oppikirjan mukaisesti.

Tuike varmaan jo mietiskelee pennuille sopivia nimiä

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2014

Jouluaatto on vietetty rauhallisesti kotona koirien ja kissojen kanssa. Jokainen karvainenkin kaveri sai oman lahjan. Paketeista löytyi luita, leluja ja nameja. Elli sai lisäksi hienon heijastavan sadeloimen ja toppaloimen, nämä tarttuivat messarista ostoskassiin. Teron paketista löytyi Tommy Wirenin koirankoulutuskirja, siitä toivottavasti on iloa ja hyötyä Nemon kouluttamisessa. Melko koiramainen joulu meidän perheessä, mutta muitakin lahjoja mahtui joukkoon. Suurin osa onneksi kuitenkin hyödyllisiä ja tarpeellisia.

Loppuvuosi vietetään myös ihan kotosalla, ulkoillen ja lepäillen. Uusi vuosi otetaan vastaan kuten edellisinä vuosina; kotoota paukkuja ja raketteja katsellen. Edellisinä vuosina koirat eivät ole mitenkään reagoineet paukkuihin, jotka kuuluvat pahimpana aikana ihan sisälle asti. Viime vuonna sekä Tuike, että Elli pötköttelivät peteillään ihan rennosti, vaikka ulkona paukuttelu oli pahimmillaan. Nyt tänä vuonna onkin taas uusi tilanne, kun Nemo viettää ensimmäistä Uutta Vuottaan. Varmaan varmistellaan ja ollaan sisällä ja otetaan itse rauhallisesti ja annetaan koirille luut purtavaksi kun paukuttelu alkaa.

Seuraava päivitys kertoo sitten Tuiken tilasta, eli kun ollaan tiineysultrasta tultu. Samalla ratkeaa millaisin tavottein lähdetään vuotta 2014 tarpomaan. Muutama päivä vielä täytyy jännitellä.


Tuike laumansa kera toivottaa Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2014!


maanantai 23. joulukuuta 2013

Jotenkin erilainen

Tuiken ensimmäisestä astutuskesta on kulunut kolme viikkoa, ja olen päivä päivältä ruvennut sitä enemmän tarkkailemaan. Tähän asti Tuike on ollut suht normaali, melko rauhallinen ja hyvä ruokahaluinen.

Ruokahalusta kertoo se, että aiemmasta poiketen Tuike menee Nemon kupille. Lenkillä Tuike tulee taskuun asti jos tajuaa, että taskussa on namia saatavilla. Myös hyvin herkästi Tuike on hampaiden kanssa Nemolle näyttänyt, jos Nemo on ollut liian likellä Tuiken ruokaa/namia/luuta.

Nyt viimepäivinä kuitenkin jotenkin Tuike on ollut jotenkin erilainen. Se on kauhean alistuvainen, kiltti, herkkä kuuntelemaan kaikenlaisia ääniä. Se ei ole viimepäivinä ollenkaan näyttänyt Nemolle hampaita, vaan Nemokin saa sitä tassullaan tökkiä ilman minkäänlaista vastakaikua. No, lenkillä tietysti Tuiken piti komentaa poika ruotuun, kun sitä harmitti Nemon kilpajuoksuyritys, mutta muuten Tuike on ollut jotenkin "ylipehmeä."

Tisuja koitin katsella ja vähän punertaa, mutten niitä lähde sen enempää analysoimaan. Jotenkin tänään olen varma, että se on tiineenä, mutta mieli varmasti muuttuu vielä. Viikon päästä tähän aikaan sen sitten varmuudella tietää onko pullat uuissa vai ei. Jännää aikaa, mutta ensin nautiskellaan joulusta, perheen kiireettömästä ajasta, metsälenkeistä ja muusta mukavasta.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Nemo & Elli suurella areenalla!

Nemo esiintyi Frisbeekoirien näytöksessä tänään Koira2013 tapahtumassa, eli tutummin joulumessarissa. Näytös oli ykköshallissa, missä puolen tunnin ajan esittelimme lajia monenalaisten ja monentasoisten koirien avulla. Rotukirjo lajissa on ihailtavaa: On pientä ja suurta koiraa, nuorta ja aikuista koiraa. Ohjaajiakin löytyy kaikenlaisia: On kumpaakin sukupuolta, on lasta ja aikuista.

Nemo pärjäsi messarin vilinässä hienosti, se ei yhtään paineistunut tai muutenkaan ahdistunut vaan otti kaiken vastaan avoimesti nuoren pojan innokkuudella höystettynä. Oman esityksensä jälkeen se osasi myös rauhoittua ja tyytyväisenä makoili omassa häkissään hulinan keskellä.

Elli esiintyi myös messarissa tänään, juoksuista huolimatta. Elli ei päässyt kenraaliharjoituksiin, mutta silti se oli heti juonessa kiinni kun lavalle päästiin. Ellin kanssa näytimme temppujen opettamista, kuten reidestä ponnahtamista tai selän päältä ponnahtamista.

Huomenna vielä messarinäytökset jatkuvat ja sitten suunnataan katse tulevaan joululomaan.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Aivojen aktivointia

Nyt ollaan otettu hissuksiin Tuiken kanssa. Frisbeejutut ovat tauolla ja muutkin riehakkaat leikit ovat tauolla. Tuike onkin ollut hyvin rauhallisen oloinen viime päivät. Nemo ei ole ollut olenkaan enää Tuiken hajuista kiinnostunut, vaikka Tuike sekstailee Ellin kanssa, jolla on myös juoksu päällä.

Nyt onkin hyvä tilaisuus opetella kaikkea muuta hauskaa ja rauhallista toimintaa, kuten temppujen tekemistä. Ensimmäinen opeteltava temppu listallani on istuminen "nätisti", eli Tuike istuu, mutta pitää etutassut ilmassa. Siitä on tarkoitus opetella nousemaan kahdelle jalalle "ylös" ja sitten vielä laskeutumaan alas asentoon "nätisti". Tätä jo kesällä vähän kiekkojen kanssa kokeiltiin, mutta nyt otan naksuttimen ja namit opetuksen tueksi, jotta kierrokset eivät nouse ja mielentila pysyy rauhallisena. Kahden illan kokeilun jälkeen tämä tuntuu sopivan Tuikelle erittäin hyvin ja se on liikuttavan yritteliäs ja ihana.

Talvenajan treenilistalla on myös tunnistusnouto, jota alan rakentaa ihan alusta asti suoritusvarmuuden saavuttamiseksi. Tähän otan avuksi nenäkoskettamisen, naksuttimen ja namin. Pohjustuksena alkuun muisteltiin tänään kosketuskeppiä ja hienosti Tuike sen osasi, vaikka sen opettamisesta kaksi-kolme vuotta. Myös Post-It lappuun koskettaminen (tämänkin opetin jo kauan aikaa sitten) onnistui hyvin vähän autettuna. Tähän nenäkosketukseen täytyy nyt vaan sitten lisätä aikaa, että Tuike ymmärtäisi jättää nenän paikoilleen niin kauaksi aikaa kun naksu tulee. Tämä sitten yhdistetään Tunnistusnoutopalikkaan ja nenäkosketuksesta tulee oikean palikan "merkkaaminen".

Näitä jatketaan, pyrin joka ilta lyhyeen "aivotuokioon", aika näyttää miten hyvin olemme onnistuneet. Jos homma ei etene, niin todennäköisesti vika on kouluttajassa, ei koirassa. Tuike on hyvin älykäs ja tekee innostuneesti harjoittelua. Onneksi ympärilläni on monia hyviä neuvojia, joita taatusti vaivaan sitten kun tulee jumitilanne ;)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Sitten odotellaan...

Nyt ei voi kun odotella... Nelisen viikkoa menee ennen kuin Tuiken voi ultrata, että sitten vasta varmuudella tietää onko pentuja oikeasti vai ei. Sittenhän se jännittäminen vasta alkaakin, ja suunnittelu.

Nemolla ja Ellillä on tässä vielä ennen joulua frisbee-esiintyminen messarissa, mutta sen jälkeen rauhoitetaan koiramenot pikkuhiljaa, jos tosiaan ultra näyttää, että pikkutassuja olisi tulossa. Ensi viikolla mennään ottamaan Herpes -rokote ja toinen olisi määrä ottaa sitten viikkoa ennen synnytystä, jos sinne asti päästään.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tuike astutettu!

Monien mutkien kautta Tuike on nyt astutettu onnistuneesti! Jihuu!!!

Homma kävi loppuviimeksi hyvin nopeasti tänä aamuna ja nyt pannaan sormet ristiin, että kaikki menee tästä eteenpäin hyvin.

Sulhaseksi kelpasi Bob Jornaankylästä, siitä enempi voi tirkistellä pentusivulta. Tulossa on lyhyellä turkilla varustettuja hyväluonteisia menijöitä kaikenlaiseen harrasteluun.

On tämä ollut jännittävää aikaa, alituista juoksun tarkkailua ja päätösten tekemistä. Kaikki täytyy ottaa oppimisen kannalta, että jos sitten seuraavalla kerralla hommat onnistuisivat vähemmällä stressillä. Se on niin, että sitä luontoa ei oikeen voi pakottaa... Se antaa tai ottaa ja siihen on tyytyminen.

Nemo on hienosti pärjännyt hoidossa. Ensimmäisen illan isottelun jälkeen se on ollut todella mukava kaveri samanikäiselle junnupojalle Neolle. Kuulemma saa Nemon jopa "unohtaa" hoitopaikkaan, niin on siitä tykätty ja Nemo laumaan sopeutunut. Eiköhän me kuitenkin kultapoju haeta kotiin heti kun Tuike on lakannut "haisemasta".

Näillä mennään kohti uusia haasteita, jännitystä piisaa ja sitten muutaman viikon päästä ultra kertoo onko pikku-Tuikeja tulossa vai ei.