tiistai 9. joulukuuta 2014

Autiotalotreeniä

Siistiä, kun päästiin taas autiotalotreeniin Katan ja Tuiken kanssa. Vuorossa oli sama talo kuin missä viimeksi oltiin ja jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappusia. Viime kerran jälkeinen rapputreeni oli tuottanut tulosta, sillä nyt Kata suostui kulkemaan raput kumpaankin suuntaan ilman suurempia ongelmia. Hiukan varovasti se vielä meni, mutta varmuus kasvaa kokemuksen myötä. Pienet pulmat ovat näköjään tehty ainoastaan voitettaviksi ja olen erittäin tyytyväinen siihen, miten Kata edistyy ja tottuu uusiin asioihin. Mitään kun ei tehdä pakolla eikä mistään tehdä suurta numeroa vaan tuetaan vaikeassa tilanteessa niin hyvin menee. Mörköjä vielä silloin tällöin löytyy, mutta selvästi ne ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Autiotalossa (vanha lastenkoti) on myös saunatilat ja tyhjä uima-allas, jossa kummatkin kävivät kävelemässä eilen ilman ongelmia. Liukas alusta ja muutenkin outo paikka ei liikuttanut Tuikea pätkääkään ja Katakin käppäili reippaasti allasosastolla, sekä reunoilla, että altaan pohjalla. Tuikella altaan peränurkassa oli ihminen piilossa ja Tuike marssikin sinne ihan suoraan nenän sanoessa, että sieltä löytyy ihminen lelun kanssa. Toinen piilo olikin vaikeampi ja Tuike joutui kovasti tekemään työtä, että löysi oikean oven minkä takaa löytyi ihminen.

Taloetsinnässä haasteena on ilmavirtaukset, jotka eivät aina ole niin yksiselitteisesti. Haju voi tuntua vaikka ihan eri huoneessa tai huoneen eri nurkassa kuin missä ihminen on. No, Tuike teki paljon nenätyötä, sen kuuli hyvin selkeästi, ja sinnikkäällä asenteella löytyi oikea paikka ja palkka.

Tuike edistyy uskomattoman vauhdikkaasti, sillä on tekemisen meininkiä ja se jaksaa-jaksaa-jaksaa... Haaveena olisi päästä jäljestyshommaankin paremmin kiinni ja joskus vielä mennä jälkikisoihinkin. Tottis olisi suunnilleen kunnossa, ainoastaan esteet pitäisi vielä opettaa. Metrinen hyppy pelottaa (mua, ei Tuikea), mutta eiköhän sekin luonnistuisi kun vain ottaisi asiakseen sen opettaa.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Rappurallia...

Kata oli tänään mukana Klaukkalassa Taikan harrastukseenvienti/hakureissussa. Käveltiin keskustassa ja ihmeteltiin menoa; ihmisiä, hajuja, liikennettä jne. Heti alkuun poikettiin erään rappukäytävän ala-aulassa nami syömässä ja sitten lähdettiin ulos etsimään rappusia, missä treenata niissä kulkemista.

Ekat rappuset mitä kohdattiin olivatkin jännä juttu, ja jouduin vähän houkuttelemaan Katan kulkemaan ne alas. Sen jälkeen kaikki raput menivätkin jo hienosti, sekä ylös, että alas. Ei jännityksiä eikä muutakaan panikoitia, HYVÄ. Näiden rapputreenien jälkeen poikettiin uudestaan raapukäytävään ja muina miehinä käveltiin pikkurappuset alas ja takaisin ylös, HIENOA!

Tosiasia on, että meidän pienellä kylällä ei ole rappusia, eikä kerrostaloihinkaan pääse sisään ilman koodeja. Nämä rappusten kulkemiset on siksi jääneet ja tajusin sen vasta viime viikolla autiotalossa, jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappuset alas. Lisää siis rappurteeniä, nyt on jo hyvät kokemukset alla, hyvä tästä vielä tulee.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Autiotaloa ja ilmaisutreenejä

Käytiin kentällä saamassa ohjeita ilmaisutreeneihin. Hyvä homma, saatiin huomata, ettei olla ihan väärin tehty ja tuli paljon neuvoja jatkoa varten.

Treenitiivistelmä ja muistiinpanot tältä päivältä:

Lenkin jälkeen ensin Kata hiukan tottisteli kentällä. Tyylilleen sopivalla tavalla Kata oli aika villi ja ehti tekemään satamiljoona asiaa ennen varsinaista tehtävää, mutta onnistuimme hyvin sivulle -liikeessä, johon olen ottanut jo paikalla kääntymiset ja lyhyet etenemiset mukaan. Sivu -asennon lisäksi Kata alituiseen tarjoaa istumista tai maahanmenoa, se on niin vikkelä, että ehtii jo tekemään monta liikettä silläaikaa kun kaivan namia palkkioksi edellisestä oikein tehdystä liikkeestä. Taidan olla vielä pulassa tuon pennun kanssa :) Noutokapulan poimiminen oli hiukan (myös) villiä ja jonkinverran pureskeluakin oli havaittavissa. Tähän asti ollaan nostettu/tuotu käteen vain ilmaisurullaa, joten puinen noutokapula oli uusi tuttavuus. Kivalla fiiliksellä ja innoissaan pentu teki lyhyet treeninsä, siitä jäi hyvä mieli.

Sitten Nemo tuli näyttämään mitä osaa liittyen aiheeseen rullailmaisu. Heti kärkeen saatiin ohje vaatia rulla kunnolla käteen, sillä Nemolla on huono tapa heittää/tiputtaa rulla ohjaajan jalkoihin. Toinen ohje oli ohjaajalle; eli siirtyminen lähetyksen jälkeen kuten metässäkin keskilinjalla toimitaan. Kolmanneksi pitää koiran kytkeminen ottaa mukaan harjoitteluun, eli rullan KÄTEEN tuonnin jälkeen koira kiinni ja sitten vasta näytölle. Hyviä neuvoja, näillä jatketaan harjoittelua.

Tuike pääsi viimeisenä kentälle, ja esittelemään haukkuilmaisua. Tähän mennessä olen haukuttanut itselleni, ja Terolle. Nyt haukutus Terolle ja nyt ekaa kertaa "vieraalle ihmiselle". Tuike haukkuu harvaan, mutta haukkuu kuitenkin ja haukkuessaan loittonee haukun kohteesta. Tähän saatiinkin hyvä ohje, alkaa palkata koira lähemmäksi, sillä nyt Tuike loittonee kun se odottaa lentävää lelua, eli se ennakoi. Myös kaikki haukun kohteeseen suuntautuva liike kannattaa huomioida palkitsemalla. Haukkua tulee reilusti lisätä vaikka haukku on vielä harvaa.

Kummankin treeniin (Nemo ja Tuike) on lisättävä se, että maalimies joka kerta vaihtaa paikkaa. Näin saadaan treeniin myös lisättyä oikeankaltaiset lähetykset ja koiralle ajatus lähetyksen suunnasta.

Kiva treeni takana ja paljon AHAA -elämyksiä ja ohjeita, näillä on hyvä jatkaa.

Eilen kävin Tuiken ja Katan kanssa autiotalotreeneissä. Kata pääsi taloon "tallaamaan" ja Tuike etsi kaksi taloon piiloutunutta ihmistä. Kata ei ollut uudesta paikasta millänsäkkään, mutta uudet oudot rappuset olivat hiukan jännittävät. Rappusten kulkemista siis treenattava ahkerasti. 

Tuike on kyllä liikuttavan innoissaan kaikesta mitä sen kanssa tekee. Lelun eteen se tekee ihan mitä tahansa. Taitavakin se on siihen nähden, että eilen oli vasta toinen autiotaloetsintä ikinä. Harkkojen jännä elementti oli se, että talossa ei ole sähköjä ja näin koiran pitää mennä outoon taloon yksin pimeässä ja ohjaajillakin on vain otsalamput mukanaan. Aika jännä fiilis ja hauskan erilaista harjoittelua. Mun tytöille pimeys ei näyttänyt tuottavan mitään ongelmia :)

Viimeaikoina Tuike on leikkinyt tosi paljon Katan kanssa, välillä Nemokin yrittää leikkiin mukaan, mutta useimmiten se irvistellään pois häiriköimästä. Yleensä Katan ja mamman leikki sujuu hienosti, mutta joskus Katalla keittää yli ja se hermostuu, silloin mun mielestä Tuike on se joka väistää, mutta voi olla että tulkitsen väärin.

Kuvapäivitysten puuttuessa tarjoilenkin lyhyen välähdyksen kotoota narttujen välisestä consensuksesta ja leikistä, jota näkee lähes joka ilta.

torstai 20. marraskuuta 2014

Reeniä ja synttärisankareita...

Hakutreenit ovat jatkuneet säännöllisesti satoi tai paistoi. Kerran olimme ihan syväjäässä sadekelin treenien päälle, mutta muuten on pukeutuminen ollut kohdallaan, sillä ennemmin on tullut kuuma kuin kylmä. Märkää ja kuraista vaatetta kyllä on saanut kantaa kotiin kuivumaan, mutta mitäs noista, pääasia, että koirat ovat saaneet treeninsä.

Sunnuntai aamuista onkin muodostunut meidän yhteinen harrastushetki, sillä kello 9 reikä-reikä alkaa hakutreeni jossain päin metsää. Lisäksi on käyty mahdollisuuksien mukaan viikolla treeneissä, joko mettässä tai kentällä.

Kata kehittyy hienosti ja ukot ovat jo 50 metrissä. Näkäreillä on menty nyt ja pari äänikokeiluakin on tehty. Kata irtoaa hienosti pistolle ja pääsääntöisesti juoksee suoraan ja syvälle. Nenä tuntuu toimivan myös, sillä kerran vika ukko oli lähempänä ja Kata juoksi ohi kunnes nenä haistoi ja käänsi koiran suoraan piilolle.

Ollaan nyt alettu myös treenaamaan ilmaisua. Nemo ja Kata opetetaan rullalle ja Tuike haukkumaan. Ilmaisutreenejä on nyt tehty seitsemänä päivänä peräkkäin kaikien kanssa ja edistystä tapahtuu. Nemo hakee rullan multa ja vie Terolle ja palaa hakemaan multa palkan. Kata tuo rullan mulle käteen ja saa siitä palkan. Tuike haukkuu lelulle ja nyt on saatu neljän haukun hyvä sarja.

Iltalenkit tehdään otsalamppujen valossa ja yleensä mennään autolla johonkin syrjään, missä koirat saavat juosta kunnolla. Välillä törmätään lammikkoon tai muuhun vesielementtiin ja sekös koiria kiehtoo. Nemo ei tunne kylmää ja voi lutrata ihan miten kylmässä vedessä tahansa. Nemon onneksi se pääsee joka toinen viikko ihan kunnolla uimaan Hyvinkään koirakylpylään. Menneellä viikolla myös Elli oli mukana uimassa. Katakin varmaan pääsee joku kerta mukaan kun on vapaata tilaa. Uiminen ja koirien uittaminen on kivaa sekä koirista (no, Elli on ehkä eri mieltä), että omistajista.

Tuike täytti tänään 6 vuotta, nopeasti on aika mennyt, mutta koira on parhaassa iässä ja Tuiken kanssa treenaaminen on tosi mukavaa. Se oppii nopeasti edelleen ja tekee mielellään töitä. Tuike pääsee autiotalotreeneihin ja toivottavasti myös saadaan raunioryhmä kasaan, niin sinne mennään myös Tuiken kanssa. Onnittelut myös 6-vuotiaille siskoille Tetelle Kouvolaan ja Kirvelille Iittiin.

Paimen Yrtin Tyrni "Tuike" 6v.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Molskis taas

Nemo pääsi porukkaan, meinaan uimaporukkaan ja se pääsee joka toinen tiistai uimaan. Voi mikä onnenpoika, nemo kun tykkää uimisesta ihan hurjan paljon.

Sopuisana koirana se pärjäsi hienosti "vieraassa" porukassa, ja keskittyi vain omaan leluun ja sen hakemiseen vedestä. Kyllä oli väsynyt ja märkä poika kun puolen tunnin uimatuokio oli ohi. Kahden viikon päästä jälleen polskimaan...

Heitä uudestaan...!!!

Nemo ui liivit päällä, jottei väsähtäminen  vaikuttaisi uintitekniikkaan

Maalaistollot kaupungissa

Maanantaina läksimme Nemon ja Katan kera Hyvinkäälle kaupunkikävelylle. Eihän nämä maalaiskoirat ole nähneet puoliakaan mitä kaupungissa tulee vastaan, joten kävimme niitä ihmettelemässä ja samalla lenkittämässä koirat.

Kyllähän meidän kylällä toki on autoja, ihmisiä, polkupyöriä, mopoja jne. Mutta sementtiaukiot, monumentit, rappuset, liuskat, liikennevalot, ihmisvilinä ja kaikki sellainen kaupunkimainen puuttuu.

Nemolla oli neliveto päällä, kuten aina kun mennään kimpassa johonkin. En ymmärrä mihin sillä on aina niin kiire. Loppulenkistä vetovaihde vähän hellitti ja ehdittiin tarkemmin tutkiskelemaan kaupungin hajuja ja nurkkia.

Kata oli hurjan reipas. Se ei yhtään pelännyt mitään vaan koko ajan kulki häntä kippuralla ja pää korkealla katsellen kaupungin vilinää. Ei mitään pöhkimisiä tai hölmöilyjä. Hiukka vauhdikas Katakin oli, koska tämä parivaljakko hiukan kiihdyttää toisiaan ja kahdestaan niillä on aina kiire. Positiivista kuitenkin oli, että sain Kataan kontaktiakin, vaikka Nemo hinasi edellä. Kahdestaan Katan kanssa lenkkeily on nautinto, sillä se on tosi hyvin kuulolla eikä vedä remmissä.

Kaupunkikävely teki molemmille hyvää. Tätä täytyy harrastaa sillointällöin, niin eivät pääse liiaksi maalaistumaan nämä meidän otukset.

Tuiken kanssa treenattiin viime viikolla metsäjälkeä ja sen treeni meni hienosti siihen nähden, että tuuli oli aika kova ja maaston muoto hiukan vaikea. Kolme lyhyttä jälkeä ajettiin, joista ensimmäinen meni parhaiten. Jäljen nostokin tuntuu alkavan toimia ilman apuja. Parannettavaa on keskittymisessä, eli Tuike vähän kaahottaa ja kierrokset nousee. Pitää tehdä seuraavat jäljet pidemmiksi, jotta se ehtii tasaantumaan ja keskittymään jäljestykseen. Nenä kuitenkin näyttää hyvin toimivan ja Tuike tietää mitä on tekemässä.

Kata melkein 9kk ja Tuike  pian 6v

tiistai 21. lokakuuta 2014

Hakukoira syttymässä

Hakutreenit ovat syksyn tullen tihentyneet, ja edistystäkin tapahtuu.

Katalle on tehty jo ensimmäiset lähetykset keskilinjalta ja hyvin se uppoaa metsään, vaikka ohjaaja  tumpeloi. Maalimiehet ovat kivoja, kunhan eivät nouse seisomaan. Namit kelpaavat ja maahanmenoakin tarjotaan maalimiehellä ihan omatoimisesti. Leikkimistä vieraan kanssa harjoitellaan, jotta pikkuhiljaa saataisiin vielä suurempi motivaatio etsiä maalimies (tai oikeammin maalimielellä oleva palkka).

Eli Kata edistyy kivasti ja nyt pitäisi myös ohjaajan edistyä. Varmaan vaikein koulutettava olen minä itse, kun pitäisi oppia tekemään oikeat liikkeet oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan oikealla tavalla. Katalle kaikki on vielä niin uutta, että se helposti reagoi mun tumpelointiin, ja keskittyminen herkeää. Silti se ei mene lukkoon vaan jatkaa toimintaa, vaikka mulkaiseekin mua epäilevän näköisenä. Harjoittelulla ja aina samalla tavalla tekemällä se Katakin alkaa pikkuhiljaa tottumaan hommaan ja selkeetä syttymistä on jo havaittavissa. Vauvahan se toki vielä on, eikä meillä ole kiire mihinkään, mutta olis kiva löytää se hyvä yhteinen sävel tekemiseen, kun hakuilu on nyt koukuttanut mut täysin.

Nemo on edistynyt huimasti ja siitä näkee selvästi, että haku on Nemon mieleen. Vielä ei Tero voi päästää kaulapannasta irti keskilinjalla, sen verran hinku on lähteä pistolle, mutta se on hyvä, että hinkua on, sillä Nemo lähtee sähäkästi ja pääsääntöisesti suoraan ja ukotkin löytyvät tosi nopeasti. Nemolla on talven ohjelmassa tottisliikkeet, ja tavoitteena siis ensi kesänä BH. Lisäksi ilmaisu pitää treenata kuntoon, jotta sen voi sitten ottaa metsätreeneihin mukaan.

Kata myös treenailee kentällä ja ilmaisua. Nyt alkuun ollaan ihan perusjuttuja tehty, Palikan nostamista käteen, istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja eteenpäinlähettämistä. Haastavinta Katan kanssa on palkkaaminen, kun se on niin sairaan nopea, sekä se syö sormet. Hiukan kentän muut koirat vielä aiheuttavat häiriintymistä, mutta sitäkin treenataan koko aika, ja varsin vähän kenttätreenejäkin on vielä alla, joten eipä hoppuilla tässäkään.

Tuoreita kuvia ei taaskaan ole, mutta alla elokuinen kuva Koirafrisbeekisoista Siuntiosta, jossa Kata oli turistina. Kuvassa Katan tyypillinen olomuoto: Häntä kikkuralla se tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu.

Kuva: Jasmin Pyykkö

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Uimassa, loiskis!

Koirien uimakelit ovat tältä vuodelta ohi ja sain ajatuksen päähäni, että haluan viedä koko meidän lauman koirauimalaan. Tuumasta toimeen siis. Sain mukaan kaverin täyttämään viidennen koirapaikan ja varasin meille Hyvinkään koirakylpylästä koko altaan puoleksi tunniksi. Mukana pulikoimassa siis Nemo, Tuike, Kata, Elli, Kuppe ja ihmisiä liuta. Ihmiset eivät tietenkään pulikoineet, mutta siitä huolimatta olimme suhteellisen kosteita uimavuoron päätyttyä.

Ennakkoon hiukan jännitti miten Kata suhtautuu uuteen tosi outoon paikkaan, mutta yllättävän reippaasti se tallusti emon vierellä sisään ja pesukin meni samalla tavalla ilman sen suurempaa numeroa. Eihän se tietysti mukavaa ollut koirien mielestä, kun vieras kopeloi, sohii suihkulla ja tohottaa saippuaruiskulla, mutta kun vaihtoehtoja ei anneta niin meneehän tuo. Taisi muuten olla Katan ihka ensimmäinen pesu, ei sitä ole tarvinnut puunata, kun turkki on sellainen likaahylkivä :)

Altaalla sitten hiukka ensin ihmeteltiin, että kuinkas sinne mennään ja mistä ja miten sieltä tullaan oikeaoppisesti pois. Kata sai ohjaajan toimesta parin altaanmitan pakkouiton, kunnes lamppu syttyi ja uimavaihde kytkeytyi päälle. Sen jälkeen Kata ei halunnut ollenkaan tulla pois altaasta vaan kellutteli siellä kuin majava, kääntyili ja pyrähteli eri suuntiin. Sillä on kyllä tosi omituinen tyyli, mutta ilmeisesti erittäin tehokas ja voimiasäästävä. Tuike ja Nemo revittelivät itsensä lelua hakuessa ihan läkähdyksiin, mutta Kata ei edes hengästynyt, vaikka välillä se ui rintarinnan kilpaa isompien kanssa. Elli ui lähinnä matkaa, eli jos Elli olisi saanut valita, se ei olisi uinut, mutta Taikan ohjauksessa se meni kyllä itsekkin altaaseen ja ui rauhallisesti altaan mittaa edestakaisin. Lelun nouto altaasta ei ole ihan Ellin juttu (vielä), mutta kerran se kyllä kuskasi oman uimalelunsa altaasta kuivalle maalle.

Hyvä kokemus kaiken kaikkiaan, ja Katalle varsinkin ihan positiivinen. Nemo nautti uimisesta todella paljon ja Tuike tykkäsi myös hakea lelua altaasta. Selvästi Tuike meni helpommin uima-altaasta hakemaan lelua kuin luonnonvesiltä kesällä. Omat korvat olivat hiukka kovilla kun Tuike haukkua rätkytti kiihtymystään kaikuvassa hallissa, ehkä tuo mölyapina jää seuraavalla kerralla kotiin, tai sitten hankin korvatulpat. Kata ei haukkunut, eikä Nemo, Ellillä taisi shelttimäiseen tyyliin olla myös jotain sanottavaa.

Kuvia ei tältä reissulta tullut mukaan, joten täytyy tyytyä elokuiseen ulkoilukuvaan ja kuvaan viimeviikonlopun suoretkeltä, jossa Kata on ponnahtanut rannalta pienelle mättäälle ja tohkeissaan katselee sieltä meitä.

Tuike kapellimestarina

Katan "oma" saari


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pentutreffit 7kk + 8kk

Pentujen kanssa on tullut aktiivisesti treffailtua noin kerran kuukaudessa. On ollut tosi ihanaa nähdä pentuja ja kuulla miten niillä menee. Hienoja penikoita ja hyvin tuntuu niiden kanssa elämä luistavan, vaikka ovatkin hyvin persoonallisia tapauksia. Alkujännityksen jälkeen pentujen leikit ovat joka kerta sujuneet hienosti ja naarmuilta on vältytty. Ihana on seurata niiden puuhia ja kauhun sekaisin tuntein ihmetellä niiden hurjaa vauhtia :) Onneksi en itse ole agilityn harrastaja, olisin todellakin pulassa tuollaisten menijöiden kanssa...

Tytöistä Mocca ja Tyra ovat jo aloitelleet tutustumaan agilityn saloihin ja kotiin jäänyt Kata on hienosti syttynyt lampaille. Topi on osoittanut olevansa erittäin hyvä nenästään, eli jälkihommia on kokeiltu ja paljon muutakin on Topin kanssa ehditty opettelemaan. Kata on nyt syksyllä aloittanut tavoitteellisen hakuharrastuksen, ja ensi kesänä varmaan myös paimennusta tullaan opettelemaan.

Sitten kuvatusten pariin, eli ensin treffeiltä 31.8.2014, pennut 7kk vanhoja. Mukana Tyra, Mocca, Kata (ja Nemo).

Mocca 7kk

Mocca, Tyra ja Kata

Tyra, Mocca ja Nemo

Tyra

Sitten toiset kuvatukset pentureffeiltä 20.9.2014, pennut melkein 8kk (7kk 3vko). Näille treffeille pääsivät mukaan Tyra, Topi ja tietty Kata. Kävimme lampaita katsomassa ja hienosti pennut osasivat toimia lampaiden kanssa, peimenkoiran verta selvästi... :)

Komea Topi

Topi ja Kata

Kata, Tyra ja Topi


Päivityksen paikka

Playday's Play With Fire "KATA" 8,5kk

Kesä on mennyt ja pian syksykin. Joulu se seuraavaksi ovella kolkuttelee. Tänä vuonna meidän lauman joulua vietetään Ranualla, eli tavoiteena on erilainen joulu, jolla koitamme irtaantua ylimääräisestä jouluhäsläämisestä. Ajamme siis riittävän kauas, toivomme paljon lunta ja pakkasta ja luonnon rikkumatonta rauhaa.

No, jouluun on vielä matka ja paljon ehtii koirarintamalla vielä touhuta ennen ansaittua joulurauhaa.

Viime päivitys osui heinäkuun loppuun, joka siis tarkoittaa elokuun alkua. Elokuun alkoi vahvasti koirafrisbeen merkeissä, sillä ensin olimme järkkäämässä kisoja ja sen jälkeen osallistumassa kolmen päivän maailmanvoittaja näyttelyyn. Messarissa esiinnyttiin koko koiralauman voimin, Taika ja Elli, minä ja Tuike, minä ja Kata, sekä vielä Taika Nemon kanssa, sillä Elli oli sairastunut ja näin estynyt osallistumaan viimeiseen esitykseensä. No, Elliä oli punkki puraissut silmäkulmaan ja silmä oli turvonnut kiinni, ei sen vakavempaa onneksi.

Elokuussa alkoi paljon muutakin, kuten normaali koululaisen arki, harrastukset, omat opiskelut, työt jne, joten oikeastaan vasta syyskuussa päästiin enemmälti keskittymään taasen koirien harrastuksiin.

Kata ja mamma-Tuike, jotain samaa kentis...


Syyskussa pääsimme mukaan parhaimmalle koiraleirille, jossa olemme ikinä olleet: Hakuleiri Haminan suunnassa Rotikossa. Olosuhteet olivat koiraporukalle passelit, sopivan vaatimattomat ja edulliset, seura ja teenit ihan parasta. Treenit alkoivat aamulla ja jatkuivat lounaan jälkeen ja aina auringonlaskuun saakka. Kyllä sitä uni maittoi ohjaajille ja koirille kun pään kallisti lauantai-illalla petille. Tuntui, että koirat edistyivät jo kahden päivän treenien aikana huimasti ja paljon jäi uutta asiaa mieleen ja hyviä vinkkejä saatiin. Kiitos mahtavalle porukalle joka otti meidät mukaan porukkaan.

Hakuleiriltä jäi treenihimo päälle, ja pääsimme (JEE) mukaan hakuporukkaan ja pystymme jatkossa treenaamaan säännöllisesti. Tero Nemon kanssa ja mä Katan kanssa. Tuike treenaa jälkeä ja mahdollisesti raunioetsintää, jos siihen avautuu mahdollisuus.

Syksy mennään jouluun saakka hakutreeneissä ja tottista harjoitellaan myös ahkerasti. Hyvää talvipuuhaa ja tavotteitakin... :)


Vesi se vaan jaksaa kiehtoa. Vasemmalta oikealle: Kata, Nemo, Tuike (ja Elli)


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ukkosta ja kiekkoilua

Jihuu, työt loppuivat tänään, eli opintovapaa jatkuu seuraavat puolitoista vuotta!!! Vihdoinkin pääsee taas enemmän treenailemaan koirien kanssa ja hoitelemaan muitakin asioita. 9-10 tunnin työpäivät toimistolla eivät ole mun juttu...piste!

Tänään oli jälleen ukkosta ilmassa. Uhmasimme mustia pilviä ja lähdimme koko perheen voimin kirkon nurtsille musan kera treenailemaan tulevia frisbeekoitoksia varten. Ensi viikonlopun kisoihin meillä ei ole mitään asiaa, sillä tytöillä (Elli + Tuike) on juoksut, niin emme pääse edes alueelle narttujen kanssa. Messariesiintymisiin kuitekin päästään, eli elokuun toisena viikonloppuna esiinnymme narttulauman voimin messarin maailmannäyttelyssä. Tuike esiintyy perjantaina ja lauantaina, Elli lauantaina ja sunnuntaina, sekä Kata sunnuntaina. Aikamoinen messariviikonloppu siis tulossa...

Katan kanssa ei olla kiekkoilua juurikaan harrasteltu, muuta kuin sen verran olen kokeillut, että se tosi helposti innostuu kiekkoja nappaamaan, ja jopa ilmasta. Tänään oli vissiin kolmas kerta kun vähän leikitään kiekkojen kanssa ja sehän oli ilmiömäinen. Tosi innostunut ja saalisti hienosti kiekkoja ilmasta mutta osasi myös odottaa lupaa. Hieno kakara, ihan tuli tosi hyvä fiilis ja Katan kanssa oli hauskaa leikkiä. Videosivustollta löytyy hieno treenivideo ihan extemporee treenistä, mutta siinä näkyy Katan ihana asenne tekemistä kohtaan, ihan täysillä mukana, mutta ei kuitenkaan "reikä päässä".

Linkki videoon myös tässä:
http://youtu.be/YHyP19COI7c

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kellukepeffa ja häntäperäsin

Ihmellinen uimaripentu tuo Kata, ei meillä koskaan ole ollut vastaavaa. Se ui tosi hyvin ja nauttii siitä. Ilmeisesti sillä on hyvä tekniikka tai sitten sillä on sisäänrakennettu kelluke. Tosi hassun näköistä kun se niin vaivattomasti hiljakseen vatkaa etutassuilla ja lilluttelee vedessä. Peffa vaan keinahtelee verkaisesti veden pinnalla kun Kata uiskentelee ja välistä takajalka tai häntä vilahtaa pinnalla.

Lisäksi käännökset sujuvat sekä vauhdissa, että hitaassa tahdissa hienosti, pakko sillä on myös peräsin olla mukana, vissiin se häntä sitten toimii peräsimenä. Kata osaa myös uida sekä hitaasti, että nopeasti, eikä se tunnu väsyvän ollenkaan. Melkein väittäisin, että se hakkaa Nemon ja Tuiken mennen tullen matkauinnissa. Nuo isommat kun ui riuhtoen eteenpäin ja väsyttävät itsensä huomattavasti nopeammin kuin Kata joka vaan polkee eteenpäin ja antaa veden kelluttaa... Ihana kakara.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kuumaa kaupungissa

Tänään oli vapaata töistä, koska aamulla oli saateltava tytär leirille. Helteet ovat tukahduttaneet kaiken ylimääräisen toimintatarmon, joten päivä meni lötkötellessä kotona. Koiratkaan eivät viihtyneet pihalla vaan halusivat koko ajan vain sisälle, jossa oli viileämpää.

Illalla sitten kävin Tuiken ja Ellin kanssa "narttulenkillä" (=Ellillä on juoksu ja Tuikella ilmeisesti tulossa, sen verran viestejä matkan varrelle jätettiin). Nemo kävi hoitamassa lampaita ja minä läksin Katan kanssa Hyvinkäälle tekemään tunnin kaupunkilenkin. Se olikin ensimmäinen kokemus Katalle Hyvinkäästä ja kävely meni odotettua paremmin. Viimeaikainen pöhinäkausi on ollut hiukan kysymyksiä herättävä, mutta mitä ilmeisemmin se on jo jäämässä pikkuhiljaa historiaan (toivottavasti). Minulla on yleensä katukävelyillä fleksi pennulla käytössä ihan sen takia, että näen hyvin milloin pentu omatoimisesti tarjoaa mukana kulkemista/palaa vierelle kulkemaan. Toinen syy on fleksin käyttöön on, että se on riittävän pitkä, jotta pentu pääsee oman rohkeutensa ja valmiustasonsa mukaan tutustumaan uusiin asioihin ilman rajoitetun remmin nykäisyä, joka saattaa viestiä koiralle jotain muuta kuin mitä haluan sille viestiä. Fleksi on toiminut tarkoituksessani tosi hienosti, eikä lenkeillä ole tarvinnut keskittyä muuhun kuin siihen, että muistaa palkita pennun kontaktista ja luokse tulemisesta. Remmissäkulkemisharjoitukset ovat sitten ihan erikseen ja tulevat harjoitteluun vasta sitten kun tämä fleksikävely sujuu niin, että pentu on pääsääntöisesti lähellä minua. Tämä saattaa kuulostaa hiukan omituiselta, mutta haluan kokeilla, miten tällainen menetelmä toimii. Enkä muutenkaan halua tappaa pennun uteliaisuutta vaan pikemminkin kannustaa ja tukea sitä uusiin asioihin tutustumisessa.

Kata jo tosi hienosti tarjoaa kontaktia kun se on havainnut jonkun oudon kohteen tai kuullut jonkun oudon äänen. Sen ilme on ihana kysymysmerkki - "Mamma, kuulitko/näitkö, mikä se on? Saanko namin?" Sen kanssa oli tosi miellyttävää kulkea kaupungilla. Ei tarvinnut kuin löntystellä, katsella maisemia ja odottaa, että pentu ottaa kontaktia ja sitten matka taas jatkui. Annoin sen kaikessa rauhassa nuuskuttaa ja tutkia jokaikisen kolon, pusikon ja kiven mitä se halusi. Ei tuntunut haittaavan ohi ajelevat pyöräilijät, autot eikä pärisevät moottoripyörätkään.

Jännittävimmät kohteet kaupunkikävelyllä olivat tien poskeen raahattu mainostaulu, puistossa olevat koristekivet (epäilyttävästi olivat piirin muodostaneet), ja kaikista kamalin oli pusikkoon piiloutunut musta kakkapussi! Sitä Kata säikähti, kun oli ensin nuuskutellut kaikessa rauhassa pussukan lähellä. Yhtäkkiä Kata  huomasi mustan "aaveen" pusikossa ja säikähti. Sain varmaan Hyvinkään kylähullun maineen kun kyyhötin pusikossa juttelemassa kakkapussille pentu kahden metrin päässä fleksissä, kaikkeen sitä koiranomistaja ryhtyykin...

On tuo kakara kyllä hauska, kun se on vielä niin pieni viaton raakile. Kaikkeen uuteen se suhtautuu ensin hieman varauksella, mutta tosi nopeasti sen mielentilan saa muutettua, jolloin se toteaa olevansaa taas reipas pikku penska, joka ei pelkää mitään. Aivan erilainen tapaus kuin mitä Tuiken muistan olleen. Paimennuksessakin Katalla on ihan erilainen ote jo heti alkuun kuin mitä Tuikella aikanaan oli. Mielenkiintoinen tulevaisuus edessä, sillä nyt talossa on kolme bortsua, jotka kaikki ovat täysin erilaisia.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesä ja uinti on poikaa!

Viime viikonloppuna olimme mökillä koko lauman voimin ja koirulit saivat nauttia vedestä täysin siemauksin. Nemo rakastaa vedessä lutraamista, Tuike rakastaa siellä seisomista ja kalojen saalistamista ja Elli rakastaa kahlailla muiden mukana. Sekä Tuike, että Nemo hakevat vedestä sinne heitettyjä leluja, Nemo Tuikea helpommin lähtee hakureissulle, Tuike taas harkitummin. Kata ei vielä tiedä vedestä paljoakaan ja meni jo viime viikonloppuna ennakkoluulottomasti kokeilemaan miltä vedessä kahlailu tuntuu. Nähtiinpä viikko sitten jo hurjia loikkia syvälle veteen ja ensimmäisiä uimaharjoituksia. Tänään sitten iltalenkillä tehtiin läpimurto, kun Kata lähti ihan omatoimisesti uiskentelemaan. Kata siis osaa uida ja selkeästi nautti uimisesta. Kun se oli päässyt vauhtiin, ja tullut sinuiksi veden kanssa, niin sehän ui yhteen putkeen kymmenisen minuuttia, eikä sittenkään olisi halunnut tulla pois.



Tänä viikonloppuna oltiin taas mökillä, tällä kertaa pienemmällä laumalla. Mukana olivat Tuike ja Elli, koska tiedossa oli mustikanpoimintaa. Nuoriso mustikkametsässä riekkumassa... hmmm... ei kiitos. Eli siis vanhemmat tytöt olivat matkassa ja taas iloteltiin veden ääressä. Elli ei mene uimaan, mutta kuitenkin hakee keppiä vedestä, kunhan jalat yltävät pohjaan. Melko lähellä oli jo monta kertaa, että Elli olisi joutunut uimaan. Joka tapauksessa Ellikin nauttii veden ääressä hengailusta.

Rannalla on ruuhka-aika
Mun vesi sanoo Nemo

Katan ensimmäiset uimaharjoitukset


Pärskyy päsrkyy
Uinnin jälkeen on suoritettava kuivaus



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Pöksöt treenaa

Pääsimme koko lauman kera paimennusoppiin ja texel-tätejä liikuttelemaan. Tosi paljon tuli hyviä ohjeita ja kotiläksyjä lähdetään tekemään. Kaikki kolme bortsua pääsivät vuorollaan tekemään vähän hommia ja kaikilla meni hienosti. Mitään hölmöilyjä ei päästetty tekemään ja keskityttiin liikuttamaan eläimiä poispäin. Sekä Kata, että Nemo tekivät treeninsä liinassa. Tuike pyöritteli enempi ja treenasi rauhallista liikkumista lampaita kohti. Tehtiin pari jakoa ja pari hakukaarta. Tuikella harjoitteluun menee lampaiden perässä kulkeminen jaloillaan ja liikkeellelähdöt. Muutama perusasia kun saadaan kuntoon, niin koira toimii entistä paremmin.

Oli tosi kiva treeni-ilta. Kannatti uhmata seuraavaa työpäivää ja klo 5.00 herätystä. Saatiin paljon hyödyllisiä ohjeita ja ajatuksia.

Kata on vielä pentu ja koittelee kuinka täti liikkuu

Hienosti säilyy maltti ja häntä alhaalla koko ajan

Pieneksi pennuksi Katalla on jo jotain ideaa eläintenlukutaidosta

Nemo harjoitteli rauhallista poispäinajoa

Liina höllänä saa mennä lähelle kun käyttäytyy hyvin

Hyvin liikkuu tädit kun Nemo ohjailee

Likat odottelevat vuoroaan autossa

Eikö kohta ole mun vuoro, tuumaa Tuike

Elli oli seuraneitinä ja mölyn tuottajana

Tylsää... pääseekö kohta paimeneen...

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Koirafrisbeetä ja frisbeekoiria

Takana on vetinen päivä kurssien vetämisen parissa. Vuorossa oli koko päivän kestävä rupeama koirafrisbeen parissa Hyvinkäällä. Olin toisena kouluttajana ja vedimme ensin neljän tunnin alkeiskurssin sateessa ja sitten kahden tunnin jatkokurssin sateessa. Olipahan hiukka kostea ja viluinen olo päivän päätteeksi, mutta kokolailla aika kului nopeasti hauskan aiheen parissa.

Tuike oli koko päivän mukana ja toimi hienosti mallina ja esitteli erilaisia temppuja ja alkuinnostamista. Puolen päivän jälkeen Kata tuotiin myös mukaan ihmettelemään touhua ja melko hienosti se osasi odotella Tuiken kanssa häkissä. Kurssien loputtua Kata pääsikin sitten hiukan kiekkoihin tutustumaan ja sai heti jujusta kiinni.

Urhea Moccan perhe saapui sitten meitä vielä kentällä moikkailemaan, sekä Topi pääsi tunnin varoitusajalla myös poikkeamaan. Olipa hauska nähdä pentuja, ja niillä meni hienosti keskenään, IHANIA kaikki!

Tuiken ohjemassa olisi sitten kasata koirafrisbee-esitys, sillä olemme menossa maailmanvoittajiin lajia esittelemään. Myös Kata pääsee "suurelle areenalle" ja Elli&Taika samaten. Hiukan hirvittää, mutta tänään taas tajusin, kuinka innoissaan Tuike kopittelee kiekkoja, niin saatiin taas uutta intoa ohjelman kasaamiseen. Temppujen määrä, heitot ja järjestys + musiikki, siinäpä ovat freestyle-esityksen eväät. Ja eikun treenaamaan...

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Raunioilla

Kiva aamu, kun heti aamusta päästiin treeneihin, raunioille tällä kertaa. Uusi rata ja Nemolla toinen kerta raunioharkoissa. Nemo oli kuulemma todella paljon reipastunut sitten ekojen raunioharkkojen. Ei arastellut pintoja, kiipeili rohkeasti kasoilla ja kaikenlainen ylimääräinen sijaistoimintakin oli kateissa. Ratakin oli tosi kiva ja hyvässä kunnossa, hyviä ja mielekkäitä piiloja.

Tuike oli toinen tänään treenattava koira ja sille rauniotreeni oli ihan ensimmäinen ikinä. Tuikehan ei ole edes hakua tehnyt metsässä, joten ylipäätään ihmisen etsiminen oli täysin uutta. Kokemus oli erittäin positiivinen ja olin tosi ylpeä :) Kuten ajattelinkin, lelun toiveissa Tuike menee minne vain, ei tarvittu namilla houkutteluita, vaan hyvin nopeasti ihminen löytyi ja vieraan kanssa leikkiminen sujui hienosti.

Kata pitää isot koirat kiireisinä. Tässä vikitellään Nemolta lelua...

... tässä taas otetaan mittaa mammasta, joka on suostunut leikkimään...

Nemon treenimuistio:

8. Hakutreeni, raunioradalla: Nemolla oli neljä piiloa, ekat helppoja, koska paikka oli ihan uusi. Viimeinen piilo oli vaikeampi ja korkeammalla, jonne piti kiivetä hiukan. Tosi hienosti löytyi 3 helppoa ja neljäskin löytyi melko nopeasti. Tällä radalla oli pitkiä maanalalisia käytäviä, niihin ei vielä menty. Hyvä työasenne pojalla ja alustatkaan eivät jännittäneet yhtään.

Katan treenimuistio:

8. Hakutreeni, raunioradalla: Otin Katan varsinaisten treenien päätteeksi tutkailemaan uutta rauniorataa. Ensitöikseen ja pöhki ihmisen parkkialueella ja sitten tyhjän polun, mutta sen jälkeen mentiin kiipeilemään yhdessä kasoille ja syötiin nameja niiden päällä. Sitten ryömin kolme kertaa lyhyen putken sisään (2 sementtistä, 1 metalli) ja Kata sai tulla syömään namia mun luo. Sitten vielä Tero meni piiloon sementtilaaattojen alle melko ja Kata sai etsiä. Hienosti se uskalti mennä perälle asti vaikka oli vähän hämärää piilossa. Viimeisenä kiivettin vielä rappusia ylös ja alas. Vähän jännitti, mutta mallikkaasti kata suoriutui tehtävästä.

Tuiken treenimuistio (aloitetaan Tuikenkin osalta nyt pitämään kirjaa tämän uuden harrastuksen tiimoilta):

1. Hakutreeni, raunioradalla: Tuikelle näytettiin lelu ja mentiin helpoon piiloon Tuiken katsellessa, näin ekat 2 kertaa. Ekalle lähti suoraan sementtipalojen ja renkaiden yli ja toiselle myös nopeasti ja suht suoraan. Toisella lähetyksellä tuli muutama turhautunut "kierrokset-nousee-haukku", kun ukko oli lelun kanssa kadonnut näkyvistä. Lähetys vasta kun koira oli hiljaa. Kolmas ja neljäs ukko piti löytää hajun perusteella. Käveltiin piilon läheisyydessä ja odoteltiin, että T haistaisi ukon. Melko hyvin meni, vaikka Tuike ei yhtään tiennyt homman jujua. Vikalla piilolla, kun oli haistanut se seisahtui ja katsoi kysymysmerkkinä mitä tehdään, mutta teki itse pikaisen päätösen ja ryömi ukon luokse lelua hakemaan. Tosi hienosti meni siihen nähden, että kerta oli ensimmäinen. Tuike on tosi peloton ja ketterä raunioradalla, eikä pelännyt mennä koloihin.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Hakuilua taas

Nemo on ahkeroinuyt treeneissä ja edistyy mukavasti. Katakin pyörii mukana ja tänään pääsi toista kertaa tekemään pikkutreeniä ja juosta ihmisten perään metikköön. Nyt jo mentiin ilman pörhistelyitä ja hyvällä asenteella. Pikkuinen edistyy myös vauhdilla vaikka onkin vielä ihan vauva.

Nemon treenimuistio jatkuu:

5. Hakutreeni: Ensimmäinen ukko erkanevalla ja loput kolme tehtiin näyttäytymisellä. Lähdöt alkavat sujua, ja Nemolla on selkeä ajatus siitä, että ihminen pitää löytää. Viimeisellä lähetyksellä Nemo lähti suoraan, mutta kaarteli ja joutui etsimään ihmistö jonkin aikaa. Kuitenkin koko ajan oli etsintä päällä, eikä poika tullut kyselemään uusia neuvoja. Ukko viimein löytyi ja palkka oli sen mukainen. Vikalla ukolla on aina sorsa, ja se onkin Nemolle mieleinen.

6-7. Hakutreenit: Samalla kaavalla edelleen mennään. Eka ukko erkaneva ja kolme näkärillä. Vikoissa treeneissä Nemo jo paremmin alkoi pysymään maalimiehen luona. Palkat on nyt annettu maahan ja Nemo tajoaa jo tarjoaa maahan menoa.

Katan treenimuistio:

5. Hakutreeni: Hengailua tallomisessa ja vierailta namien pummaamista. Lopuksi vielä kahvittelussa Kata pääsi pyörimään ihmisten luo ja nameja syömään.

6. Hakutreeni: Rata ilman tallomista, joten Katalle tehtiin alkeistreeniä siten, että se sai juosta ihmisen luo metsään namia syömään. Tehtiin siksakkia ja viis-kuus kertaa. Alkuun mentiin ihmisen luo karvat pystyssä, mutta loput mentiinkin jo ihna hyvällä asenteella. Lopetus tilanteeseen, jossa mukavat ihmiset jäivät metsään ja me Katan kanssa lähdettiin pois. Katseli vähän perään, olis halunnut mennä kivojen luo, mikä olikin tarkoitus.

7. Hakutreeni: Rata ilman tallomista, ja Kata pääsi taas tekemään neljä lyhyttä lähtöä, siksakkia. Ihmiset olivat jo hiukan piilossa, joten Kata pysähteli ja vähän hämmästeli, kun ihminen katosi. Muuten meni hienosti, ja ilman pörhistelyjä. Myös jo hyvin kaukaa lähti rohkeasti juoksemaan iloisena ihmisen luokse.

Tuike oli myös mukana, ja se pääsi lenkille ennen treenien alkua ja sai tutustua treeniporukkaan. Tekeekin hyvää Tuikelle olla mukana, ja seuraaviin rauniotreeneihinkin taidan ottaa sen mukaan, jos vaikka ketteryysesteitä pääsisi kokeilemaan.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Nuoriso treenaa ja ihmiset kykkii mettässä...

Me lähdetään hakumetsälle

Tuttu kokoonpano viimeaikojen treenilähdöissä. Nemo menee hakutreeneihin ja Kata kuokkii. Tähän asti Kata on ollut hengailemassa ja tallomisessa mukana, mutta tänään tehtiinkin jo ihka ekat pikku treenit, jossa se sai juosta "ukon" luo mettään namia hakemaan. Ekat kaksi kertaa oli jännittäviä ja ukon luo mentiin niskavillat pystyssä, mutta seuraavat mentiinkin jo ihan luottavaisena ja innokkaana. Tästä on hyvä jatkaa.

Nemo kehittyy huimaa vauhtia, sillä on jo ihan ajatus etsimisessä, eikä se luovuta, vaikka ukkoa ei heti löydykkään. Tänään tehtiin tallomattomassa metässä niin, että ukko löytyi ilmahajulla. Hienosti meni, Hyvä Nemo, siitä tulee vielä hieno hakukoira, intoa ja energiaa piisaa.

Tuike pääsi kenttätreeneihin ja kokeiltiin myös laukauksia, tosin aika hiljaisella tussahduksella. Leikin tiimellyksessä ei mitään reaktiota, seuraavalla kerralla otan seuraamisen yhteyteen laukaukset, hiljaa hyvä tulee, kun Tuiken kanssa ei olla koskaan laukauksia testailtu.

Ensi viikolla hakutreenejä lisää ja rauniollekkin päästään. Ja tietenkin lampaita hoidetaan ja käydään niitä vähän paimentelemassa, kyllä kesä on mukavaa aikaa...



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Paimentelua ja hakua

Kesän varma merkki on kesälampaiden saapuminen. Jo kolme kesää olemme saaneet nauttia kesälaimpiden hoidosta, eikä sitä tänä kesänä oikein osannut ilmankaan olla. Laidunpaikka siirtyi ja kevät alkoi aitatalkoilla. liki 600 metriä pystytettyä aitaa kahdessa päivässä oli hieno suoritus. Viimeinen päivä toukokuuta laitumelle muutti 9 pientä pässipoikaa, ja neljäs paimennuskesä saa alkaa kera uuden oppilaan, tai oikeastaan kera kahden. Kata saa tänä kesänä sytytellä lampailla ja Nemolle opetetaan perusjuttuja. Haku, kuljetus ja poispäinajo, sekä suunnat. Tarkoitus on ottaa jo heti alkuun pillikäskyt mukaan kuvioihin, mikäli ohjaaja ne ehtii opettelemaan.

Kesäpojat
Tähän mennessä kaikki bortsut ovat jo ehtineet käydä lampaita katsomassa pari kertaa. Tuike toimii hienosti, vaikka korvat aika-ajoin talven jäljiltä ovatkin hiukka tukossa. Tuike on erinomainen apukoirana kun tarvitsee hakea ja liikutella laumaa johonkin suuntaan tai vaikka pitää lauma jossakin tietyssä kulmassa aloittelijan harjoituksia varten.

Katan ensimmäinen paimennuskerta oli ensin haukkumista aidan takana ja laumaa lähestyttäessä, mutta hyvin pian pentu meni paimennusmoodiin kun päästiin lähelle laumaa ja se alkoi hiipimään/vaanimaan. Saatiin pieniä matkoja liikuteltua laumaa Katan kanssa, mikä onkin ensimmäiseksi harjoitukseksi hyvä, että pentu näkee lauman siirtyvän pois alta. Toisella kerralla Kata sai emon kanssa pörrätä lauman ympärillä ja jo se kehtasi mennä lampaita vähän säpsäyttelemäänkin, rohkea pieni.

Nemo teki viime kesänä vaistojuttuja ja tänä vuonna onkin tarkoitus opettaa sitten vähän käskyjä. Toisella kerralla jo löytyi yhteinen sävel ja voi alkaa suunnittelemaan vähän tavoitteellisempia harjoituksia.

Paimennuksen lisäksi Nemo treenaa hakua. Aika näyttää kuinka paljon lajit sotkevat toisiaan, kun paimennuksessa tehdään kaaria ja haussa mennään suoraan. Tänään oli Nemon kolmas treenikerta ja hienosti alkaa palikat päässä pelaamaan. Kata oli myös mukana hakutreeneissä tutustumassa vieraisiin ihmisiin.

Muistiinpanot Nemon hakutreeneistä:

1. Kerta: Opetettiin menemään ihmisen luokse, keskilinjalta lähettelyä jonin matkan päässä olevan ihmisen luo, missä leikkiä. Nemo hiukan jännittynyt uudesta tilanteesta, eikä suostunut leikkimään kovinkaan hyvin. Tarvitsi ohjaajan tukea vieraan ihmisen luona.

2. Kerta: Nemolla 4 piiloa näyttäytymisellä. Ensimmäistä hakiessa säpsähti sadeviitan suhausta, palkkana nami. Hiukan varovainen vieraan ihmisen luo menossa, mutta viimeinen "ukko" oli jo huomattavasti kivempi. Viimeisessä piilossa namipalkan lisäksi lelu (sorsa).

3. Kerta: Nemo rauniolla. Neljä piiloa, yksi näyttäytymisellä. Ihmiset löytyivät, vaikka outo ympäristö ja uudet pinnat jännittivät. Välillä piti käydä pissalla (sijaistoiminto), jännitti ilmeisesti mennä ihmisen luo kun oli sen haistanut.

4. Kerta: Nemolla 4 piiloa. Ensimmäiseen meno katsottiin ja loput näyttäytymisellä. Nemo lähti hyvällä asenteella suoraan etenemään, mutta lopussa kaarsi tuulen suunnasta piilolle. Eteneminen suoraan ei vienyt tarpeeksi pitkälle, joten yritettiin näyttäytymispaikkaa riittävästi piilon taakse. Viimeiseen lähetys toistettiin, sillä ei nähnyt ensin, mutta toisella lähetyksellä meni tosi suoraan, kunnes taas kaarsi väärään suuntaan. Kuitenkin Nemolla oli kaukana haku päällä ja lopulta löysi ihmisen. Vikassa piilossa nami ja sorsa.

Muistiinpanot Katan hakutreeneistä:

1. Kerta: Kata mukana tallomisessa, sai ihmetellä uusia paikkoja ja vieraita ihmisiä. Siihen ei kiinnitetty erityisempäää huomiota.

2. Kerta: Kata mukana rauniolla, jossa se sai taas häärätä alkuun raunion läpikäymisessä ja suunnittelussa. Uusia pintoja ja uusia ihmisiä taas ilman sen suurempaa huomiota.

3. Kerta: Kata mukana tallomisessa, sai taas katsella ja häärätä mukana alussa ja lopussa vieraat syöttelivät sille nameja. Hiukan epäluuloinen, tarvitsi ohjaajan tukea kun meni vieraan ihmisen luokse hakemaan namia.

4. Kerta: Kata mukana tallomisessa, nyt tallojilla (vierailla) oli nameja, joita annettiin, kun Kata meni hyvällä asnteella vierasta tervehtimään. Vieraan haukkuminen jätettiin huomiotta, eikä saanut houkutella namilla jos Kata haukkui. Hyvin nopeasti sai jujusta kiinni ja tarjosi vieraan luona pysymistä namin toivossa. Lopuksi uudestaan namien syöttelyä ja vieraan luokse juoksemista ja maahanmenoa. Kata helposti hyppää naamalle, eli palkkaus maahan.

Jatkossa, tuulihakuja Nemolle, myös Katalle voi tehdä tuulihakuja. Nemolle tekisi hyvää käydä kävelemässä raunioilla ja erilaisilla pinnoilla. Nemolle hankittava/tehtävä sopiva rulla tulevia rullaharjoituksia varten. Noudon alkeet opetteluun, jotta sen voi sitten siirtää rullailmaisuun jossain vaiheessa. Katalle voisi jo alkaa opettamaan haukkuilmaisua, se saattaisi sopia Katalle. Haukun kohteeksi joku tietty lelu tai namipurkki, joka vain haukussa käytössä. Muiden kohteiden haukusta ei palkkaa, ettei yleisty. Katan palkkaus maahan, ettei hypi tai tule naamalle innostuessaan. Paljon treenattavaa siis riittää, ei tule aika pitkäksi.


Pieni suuri paimenkoira lammashommissa

torstai 15. toukokuuta 2014

Kiirettä pitää

On niin paljon ollut tekemistä ja kouluhommia myös, että ihan laahaa blogi perässä.

Kata kasvaa ja kehittyy ja laumaelämäkin alkaa löytämään oikeat raiteet. Ensimmäiset rokotukset on saatu ja vahvisterokotukset käydään pian hakemassa. Samalla pääsee Nemo rokotuskeikalle, niin saadaan yhdellä käynnillä asiat kuntoon. Katasta on kuoriutunut kauhea hyppyheikki. Se ponnahtelee tuoleille, sohville ja sängylle ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Saa nähdä, telooko se vielä itsensä, onneksi tuli otettua sille vakuutus.

Tuike oli viikon lomalla mökillä, jossa se sai nauttia ihanasta vapaudesta ja rentoutua. Kotiin palasikin aivan eri koira :) rentoutunut ja hyväntuulinen hyvässä kunnossa oleva narttu. Samaan aikaan kotona sain keskittyä Kataan ja sen itsenäistymiseen ja kyllä me sitten kuljettiinkin kaikenlaisissa paikoissa, matkustettiin bussilla, käytiin hakumetsällä ja autoiltiin. Tuiken palatessa kotiin se ensitöikseen laittoi muut lauman jäsenet kuriin ja sen jälkeen elämä neljän koiran kanssa onkin sujunut ihan hyvin. Ulkoilutan Tuiken pääsääntöisesti kuitenkin yksinään, sillä siitä se nauttii eniten ja rentoutuu parhaiten. Katallekkin tekee hyvää kulkea paljon yksin ja sen kanssa ollaan opeteltu kadulla kulkemista. Koko ajan tulee vielä uusia asioita eteen ja oppimista riittää. Nopeasti Kata kyllä oppii ohittamaan pihoilla haukkuvat koirat, ihmiset, autot jne. Namilla pääsääntöisesti ollaan menty, lelut säästetään sitten vaikeimpia tilanteita varten.

Olen kokeillut erilaisia kokoonpanoja metsälenkeillä, joskus Kata-Nemo, joskus Kata-Nemo-Elli ja joskus Kata-Elli ja pari kertaa koitettu koko laumalla, eli Kata-Nemo-Elli-Tuike. Parhaiten toimivat yhdistelmät ilman Tuikea, sillä kun Tuike on mukana, homma leviää ja laumadynamiikka katoaa. Tuike painaa täysiä edellä, Elli rätkyttää menemään perässä ja Nemo jää puoliväliin kyttäilemään Tuikea ja Kata köpsöttelee hämillään mun jaloissa. Ilman Tuikea kaikki pysyttelevät näköetäisyydellä, eikä sellaista peräänrynnimistä esiinny. Ellillä ei ole silloin rätkytettävää, eikä Nemolla kytättävää. Ainoa kyttäävä silloin on Kata, mutta sekin tekee sitä vain alkulenkillä ja polulla. Heti kun mennään polulta pois tai olen huomauttanut kyttäämisestä, niin se loppuu ja lauma kulkee mukavasti ja tasavertaisesti kasassa.

Se on vain myönnettävä itselleen, että tämä mun emokoirani Tuike on sellainen erilainen nuori, itsenäinen ja meneväinen. Ei sitä kiinnosta muun lauman kanssa häslääminen, se haluaa mennä omia polkujaan ja puuhata omia leikkejään. Ehkä tilanne olisi toisenlainen, jos Tuikella olisi ollut lauma silloin kun tuli meille, mutta kun ei ollut kuin 14-vuotias sheltti Senni, joka sekin sitten jouduttiin lopettamaan melkein heti Tuiken tulon jälkeen.

Yhden koiran kanssa on ja olikin tosi helppoa, mutta kyllä tänä päivänä olen enemmänkin sitä mieltä, että ei ole koiran hyvä olla yksin. Tai ainakin täytyy koiralla olla joku hyvä ja säännöllinen leikkikaveri, ei ne muuten opi miten muiden koirien kanssa leikitään ja ollaan laumassa.

Tyttöjen muiston kunniaksi kuva 8 vuoden takaa. Senni ja Ronja

lauantai 3. toukokuuta 2014

Jäljestämistä ja raunioissa istumista

Vapunpäivä korkattiin istumalla raunioissa, kastumalla keväisessä ukkoskuurossa ja toisten koiria kehumalla. On sitä vissiin hullu, kun vapaapäivänään vapaaehtoisesti kököttää likaisissa ja kylmissä piiloissa lämpimän kotisohvan sijaan. No, mitäpä ei tekisi koirien hyväksi. Tällä kertaa oli Nemon treenit ja olin mukana Katan kanssa ihmettelemässä uutta paikkaa. Taas tuli opittua uutta ja innostus PEKO toimintaa kohtaan kasvaa koko ajan.

Tuiken kanssa ehdittiin viime viikolla jäljestämään, ja se tuntui hyvinkin sopivalta jutulta Tuikelle. Sille tehtiin 2 lyhyttä "näköjälkeä" ja kaksi ilman näköhavaintoa. Homma ensikertalaiselta meni kohtuullisen hyvin, vaikka Tuike olikin hiukka kiihkeä. Jäljestys oli kyllä hauskaa, ja tätä haluan oppia lisää. Katankin kanssa täytyy kokeilla ehdottomasti.

Kotona opetellaan rauhallista oleilua, koska neljän koiran lauma saa jo aika hyvän vauhdin päälle riehuessaan sisätiloissa. Keräsin lelutkin pois sisältä, joten sisällä sallittua on vain puruluiden pureskelu, toisten kanssa painiminen ja pötköttely. Lelut säästetään sitten yhdessä tekemiseen ja leikkimistä harrastetaan tästä lähtien vain ulkona. Näin jokainen nelijalkainen saa riittävästi lepoa ja rauhoittumista ja kahdenkeskistä tekemistä oman ihmisensä kanssa.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ajatuksia laumaelämästä ja lenkkeilyä

Koiralaumaan touhuja ja edesottamuksia on hyvin mielenkiintoista seurata. Hiljaa olemalla ja vain tarkkailemalla oppii ihan uusia juttuja koirien maailmasta ja niiden sielunelämästä, jota siltikin on niin hyvin vaikeaa ymmärtää. Kaksi koiraa on pari/kaverukset, kolme on jo lauma, mutta neljän koiran kanssa vasta näkee miten koiralauma todella toimii.

Lauman ensimmäinen ei ole pennusta asti kuulunut laumaan vaan on enemmän leimaantunut ihmiseen ja oppinut riippuvaiseksi ihmisestä. Lauman toinen, kolmas ja neljäs ovatkin sitten saaneet pennusta asti kuulua jonkinlaiseen koiralaumaan, joten niillä on erilaiset käytösmallit pohjalla. Ne ovat pennusta asti opetelleet puhumaan koiraa ja oppineet toiselta lajikumppanilta koiranelämän totuuksia.

Erot ainoana koirana kasvaneen ja laumassa kasvaneen koiran välillä ovat yllättävänkin suuret. Se näkyy laumakäyttäytymisessä, toisten koirien kohtaamisessa, leikkimisessä, ihmisen kanssa toimimisessa ja monessa muussakin tilanteessa.

Tuike vähät välittää muusta laumasta, se leikkii yksin. Muita kovasti kiinnostaisi Tuiken leikki. 
Ilmat ovat olleet loistavat ja metsäkin alkaa kuivumaan, joten siellä on nyt aktiivisesti lenkkeilty melkein joka päivä.

Eilen läksin bortsujen kanssa metsään ja vahingossa saimme seuraa puolitutusta shelttipojasta. Nemo oli iloissaan saadessaan leikkiseuraa ja Katakin selvästi tuumasi vastaantulijan olevan vaaraton kun katsoi miten isot koirat siihen suhtautuivat. Nemo kutsui heti juoksuleikkiin ja Tuike liehitteli ja lirkutteli shelttipojan edessä. Mietin ihan mahtaako juoksut olla tuloillaan vai miksi sitä vierasta piti niin kovasti mielistellä. Polulla tapaamisen päätteeksi jatkoimme yhdessä matkaa samaan suuntaan ja neljän koiran yhteismeno sujui hienosti.

Tänään uhkarohkeana otin yksin koko joukon metsälenkille. Alkuun pidin kaksi remmissä, mutta syvemmällä päästin kaikki vapaaksi ja kylläpä sitä mentiin, pitkin poikin maita ja mantuja. Kata pysytteli hienosti mukana ja melko lähellä. Kiipesimme Korkeakalliolle, josta oli mahtavat keväiset näkymät Rajamäkeen päin. Reilu tunti vierähti metsässä ja kotiin saavuttiin neljän väsyneen, onnellisen ja kuraisen koiran kanssa.

Elli Korkeakalliolla hetki ennen kuraantumista

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pentutreffit 4kk

Tänään oli ensimmäiset pentutreffit, ja tapasimme koko joukon kera Pirttimäen ulkoilualueella. Siellä olikin joku tapahtumapäivä meneillään, joten vilinää ja vilskettä riitti ympärillä. Oli lapsia, lenkkeilijöitä, lastenrattaita, pyöräilijöitä, muita koiria ja kävelijöitä. Tulipahan pennuille paljon harjoitusta ja ne pärjäsivät todella hienosti. Luoksetulotkin olivat kaikilla upeita, ja niinpä pystyimme ihmisvilinästä huolimatta pitämään pentuja vapaana kävelytiellä, ja lopuksi myös pienehköllä kentällä/niityllä. Varoitus juuri nähdyistä kyykäärmeistä piti meidät poissa metsästä, siispä tyydyimme pieneen edestakaiseen kävelyyn ja kentällä telmimiseen.

Tasaisen oloista porukkaa, kaikki olivat jotakuinkin samankokoisia ja kiiltäväturkkisia. Alkuun kaikkia pentuja (ja minua) taisi jännittää ja vähän oltiin alkuun varuillaan, mutta hyvin pian jää murtui ja touhuilu sujui ihan mallikkaasti, paremmin kuin olin odottanut. Liki pari tuntia pennut jaksoivat touhuta ennenkuin ensimmäiset väsymyksen merkit näkyivät.

Menoissa oli mukana myös aikuisia koiria, mutta ne pidettiin varmuudeksi remmissä kolareiden estämiseksi. Nemo käyttäytyi ihan mallikkaasti, mutta Tuiken pöhinä ja puhkuminen harmitti siinä määrin, että se vietiin autoon odottelemaan. Sen maailma on vissiin mennyt sekaisin, kun se joutuu jakamaan huomion pennun kanssa. Eiköhän aika paranna ja Tuikekin pikkuhiljaa palaudu entiselleen.

Topi olikin oikea leikittäjä ja veti innoissaan lelua siskojen kanssa

Taistelevien siskojen kohtaaminen... joka päättyi ilman kähinää.

Kyllä me vissiin tunnetaan...???

Mocca ja Kata

Siskon kanssa lutraamassa

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Paimennuskauden avaus

Paimennuskausi on avattu ja ekat treenit on takanapäin. Päästiin omatoimitreeniin lähellä olevalle tilalle, jossa piti lampaat eka kuljettaa treeniaitaukseen ja paimennuksen päätyttyä taas takaisin. Tuike toimi talvitauon jäljiltä hienosti ja teki työnsä mennen tullen kuten kunnon paimenkoiran kuuluu,

Nemo pääsi myös parit pikkupätkät paimentamaan ja muistuttelemaan miten vaiston mukaan mentiinkään. Alkuun vauhti oli kovempi, mutta Nemo on niin kiltti, että se ei tee mitään, vaikka kaahaa läheltä lammasta. Tasapainottelun lisäksi koitettiin vähän kohti kävelyä jaa maahanmenemistä. Toisella kierroksella Nemo jo alkoi  tekemään rauhallisemmin hommia, eli siitä jatketaan, mihin syksyllä päästiin.

Kotopuolessa kesälammaslaidun alkaa valmistua ja kesäkuun puolella odotellaan kesälampaiden saapumista. Siihen asti käydään paimenessa muualla, että ollaan sitten hyvässä terässä kun "omat" kesälampaat saapuvat. Ompa kiva kun kesä taas koittaa.


Pentumeininkiä... eli Katan sosialistamista

Katan veli ja sisko lähtivät reilu 3 viikkoa sitten ja elämä jäljelle jääneessä laumassa alkaa sujumaan. Aikamoinen pakkaus jäi kotiin ja vähän ihmeissään ollaan välistä oltu, kun pentu pussaa hampailla ja roikkuu kiltin Nemosedän korvissa. Nemo olikin pentuna vähän liian kiltti, joten nyt on selvästi tipahdettu maan pinnalle.
Pentulaikkiseuraa

Tuike on edelleen ollut ylihuolehtivainen mamma ja siivoilee vieläkin sisälle tulleita pissoja. Pikkuhiljaa taitaa napanuora kuitenkin katketa, sillä ruuan oksentaminen pennulle on selvästi vähentynyt, tai sitten en vaan sitä huomaa.

Katan kolmeen viikkoon on mahtunut kaikenlaista uutta ja jännääkin. Ollaan ulkoiltu omassa pihassa, lähiniityllä ja erilaisissa metsissä. On oltu liikkeellä yksin, kaksin ja joukolla. Ollaan autoiltu pitkiä ja lyhyitä matkoja, on matkustettu bussilla. On nähty lampaita, hevosia, kissoja, vieraita ihmisiä, vieraita koiria, autoja, möliseviä mopoja jne.

Isojen kanssa lenkillä: Kyttäämisen alkeet

Jotkut uudet asiat alkuun ovat jännittäneet, mutta jo toisella kerralla asioihin tutustutaan rohkeammin. Esimerkiksi hevoset olivat alkuun jännittäviä ja niille muristiin, mutta tänään hevosia nähdessään jo reippaasti käppäiltiin ohi muina miehinä. Lampaita on nähty jo kolmesti, tosin alkuun vain matkan päästä. Tänään Kata pääsikin sitten ihan nenätysten haistelemaan pientä pullokaritsaa kun olimme isojen kanssa paimentamassa. Ihana pieni ja peloton karitsa tuli oitis nuuskuttelemaan Kataa ja Nemoa, jotka selvästi olivat hämillään pikkuisen huomionosoituksista.

Kyllä hätä keinot keksii, kun autottoman piti päästä parin kilsan päähän bussipysäkille pennun kanssa.