Viikon hiljaiselon ja syyslomaviikon jälkeen blogi herää taas henkiin.
Eilen maanantaina käytiin taas Maron luona tokoilemassa Oulunkyläntien varrella. Kenttä on mitä loistavin häiriöiden suhteen, sillä aika ajoin kentän poikki talsii kävelijöitä, pyöräilijöitä, lapsia, koiranulkoiluttajia. Lisäksi vieressä kulkee autotie ja pyörätie, siinä on bussipysäkki, missä eilenkin istuskeli ihmisiä ja bussi meni parikin kertaa ohi.
Yhden kerran eilen Tuike huomioi kentän poikki kulkijat, mutta kun en itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja annoin vain sille käskyjä normaalisti, niin meni tilanne ohi ja harjoitukset jatkuivat. Yleensä (kuten tämäkin tilanne) nämä hörhöilyt tapahtuvat tilanteessa, jossa toiminta ei ole päällä, eli Tuike odottelee käskyä ja tekemisen alkamista. Silloin sillä on aikaa huomioida ympäristöään ja joskus se ikävä kyllä noteeraa ympärillä tapahtuvia asioita turhan paljon. Harjoituksen puutetta sanoisin, mutta hyvin tarkkaavainen ja herkkä huomioimaan ympäristöään Tuike kyllä on, sitä ei voi kieltää. Tämä ominaisuus on hyödyllinen ja sitä tarvitaan paimennuksessa, mutta tokossa se joskus aiheuttaa päänvaivaa. Sopiva vire ja tekemisen into toimintaan kun löytyy, niin ympärillä saa tapahtua mitä vaan. Odottelu töiden lomassa ei ole Tuiken vahvin puoli. Odottelu matkan päässä (=selvästi poissa töistä) tai autossa taas onnistuu varsin mainioisti. Tuike ei ole häirikkö eikä louskuta turhautumistaan kun joutuu tauolle. Kun selkeästi mennään pois kentältä, niin Tuike ymmärtää "töiden" loppuneen ja menee taukomoodiin. Töitä tehdessä se haluaa tehdä niin palavasti, että sen aivoon ei mahdu töiden lomassa hengailu, se turhautuu ja saattaa komentaa minua tai sitten se alkaa pälyilemään liikaa mitä ympärillä tapahtuu. En tiedä olenko tulkinnut koiraani oikein, mutta näin sen olen itselleni jäsennellyt; Tuikella on vain kaksi vaihdetta: "Töissä" ja "Poissa töistä", välimuotoa ei ole. Täytyykin miettiä hyötyisinkö siitä, että Tuike esim. kokeessa liikkeiden välissä olisi käskyn alla. Täytyy miettiä ja testata seuraavissa treeneissä.
Kaikenkaikkiaan eiliset harjoitukset menivät aivan loistavasti. Hyvä vire päällä ja koira toimi hienosti. Hyvän mielen treenit :)
Ehdin ennen Sailan ja Maron tuloa tekemään kaukoja, seuraamista ja ohjatun noudon merkille menoa. Ohjatussa näytin kapulat sen verran selkeästi, että Tuike lähti ensin suoraan kapulalle, joten tässä täytyy merkille menoa edelleen vahvistaa, ilman kapulan noutoa. Tein pelkkää merkille lähettämstä pari kertaa, mikä meni hienosti. Testasin vielä kapuloiden noudot (vein koiran merkille) oikealle ja vasemmalle ja ne menivät loistavasti, myös palautus on ihan kymppi.
Sailan avustuksella tehtiin sitten tunnistusnoutoa, luoksetuloa pysäytyksin ja metalli-hyppy noutoa. Tunnistusnoudossa oma nousi ekalla yrittämällä, vaikka Tuike menikin ensin kapuloiden yli. Silti se ei lannistunut vaan jatkoi etsintää kunnes löysi kapulat ja omansa myös. Toisella kerralla Tuike haistoi kaikkia muita paitsi omaansa ja alkoi sitten hätäisesti tuomaan mitä vaan. En suostunut vastaanottamaan kuin oman, joka viimein auttamalla löytyi. Viimeinen tunnistusnoutoharjoitus tehtiin parillakymmenellä palikalla, joista yksi oli oma. Tuike teki erittäin hienosti haistelutyötä ja oma löytyi. Pari väärääkin nosti (muistaakseni), mutta ei tuonut mulle asti, vaan rupesi epäröimään ja omatoimisesti jatkoi etsintää. Tunistusnoudossa siis tehdään monen kapulan harjoitusta vielä paljon, että varmuus kasvaa. Metallinoudossa vinoja heittoja selvästi pitää harjoitella, muuten ok. Nyt ei edes varastanut kapulalle, vaan jaksoi odottaa käskyjä. Luoksetulo oli hieno, vaikkakin maahanmeno oli hidas, mutta alusta oli melko haastava = jäätynyt hiennokenttä.
Lopuksi tehtiin paikalla istumista (Maro maassa) ja häiriköimme vieressä tosi räväkästi, kävelimme koirien ympäri, heittelimme lelua ja potkimme merkkitörppöjä. Tuike istui paikallaan kuin tatti, tosi hienosti! Paikallaolot maassakin menivät loistavasti, ei taidettu neljää minuuttia olla, mutta piilossa kuitenkin.
Eli tämän viikon treenattavat asiat: Hyppynouto - vinot heitot, Tunnistusnouto - paljon palikoita, Ohjattu nouto - merkille meno
Paljoa ei enää kisoja ehdi treenaamaan tai korjaamaan, eli nyt keskitymme vain suoritusvarmuuteen ja vahvistamme joitain pikkuasioita. Lisäksi treenamme häiriöitä, joita toivottavasti lauantaina pääsemme vieraaseen ryhmään treenaamaan. Täytyy muistuttaa itseään, että häiriötreeni täytyy pitää riittävän helppona ja huolehtia koko ajan oikeasta vireestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti