keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kiekoilua ja lampaita

Osallistuimme kesäkuun viimeisenä viikonloppuna koko perheen ja kaikkien koirien kanssa Koirafrisbeeleirille, joka järjestettiin jälleen Kiteellä. Kouluttajana oli edellisvuodesta tuttu Kamila, jolla on itsellään myös hyviä frisbeekoiria, ja joka on nähnyt ja kokenut paljon.

Viikonloppu alkoi jo perjantaina herätyksenä kotona jo kukonlaulun aikaan, sillä leirillä alkoi ohjelma jo perjantaina klo 12.00. Matka leirille oli pitkä ja tukalan kuuma, olihan viikonlopuksi luvattu Itä-Suomeen trooppisia lämpötiloja. Leirin alkaessa hiki tuli jo pelkästään liikkumisen ajattelusta, eikä koirilla ollut sen helpompaa. Vettä ja koirien suihkua tuli kulutettua ihan kiitettävästi. Kiitos paikan pitäjille erinomaisista olosuhteista. Yhtään lämpöhalvaantunutta koiraa tai ihmistä ei jouduttu viikonlopun aikana hoitelemaan.

Kaksi vuorokautta hauskan lajin parissa sujukin nopeasti tiiviin ohjelman ansiosta, ja sekä koirat, että ihmiset saivat frisbeeharjoittelua kyllikseen. Jo lauantai-illalla oli havaittavissa, että on tultu harjoiteltua. Lauantai-illan kruunasi ihmisten Ultimate -ottelu, jossa koitettiin saada frisbeetä maaliin. Ottelu taisi päättyä tasapeliin ja litimärkiin vaatteisiin. Siitä olikin sitten hyvä painua rentouttavaan saunaan ja nukkumaan. Sunnuntaina miteltiin möllikisoissa lajissa D/A, jossa tarkoituksena on kerätä pisteitä koiran kiinniottamien kiekkojen perusteella. Voiton vei todella upea Royal -koira, joka on kerännyt mainetta ja kunniaa jo aiemminkin frisbeen parissa.

Hauskaa oli, mutta kyllä väsyyneenä tultiin kotiin. Tiedossa seuraavan kuukauden verran on ahkeraa kisoihin harjoittelua ja muita kisajärjestelyitä.

Alla vielä muutamia leirikuvia, Kiitos Jasmin Pyykkö hienoista otoksista.








Kiekkoilun jälkeen käväisimme pohjoisessa Teron mummolassa, ja koirat olivat tietysti mukana. Siinä ohessa käväisin Oulussa pitämässä koirafrisbeen alkeiskurssin ja ilokseni huomasin, että Oulussakin on jo hienoja ja taitavia frsibeekoiria. Hyvä Oulu!
 
Reissuilun jälkeen olemme hoidelleen lampaita ja alkaneet hiljallen miettimään tulevia paimennuskisakoitoksia. Hyvin raakileina lähden Tuiken kanssa 2-luokkaa koikeilemaan, mutta koitan olla ottamatta siitä sen suurempia paineita. Jospa vaan 1-luokan kisat menevät hyvin niin siihen täytyy olla tyytyväinen.

Pentukyselyitäkin on ollut ihan mukavasti. On kiva huomata, että harrastajat ovat löytäneet yhdistelmän ja ovat siitä kiinnostuneita. Luvassa on väsymättömiä harrastuskavereita, ja toivottavasti hyväluonteisia, notkeita ja vikkeliä sporttibortsuja.

Loppuviikon ohjelmassa on lähinnä paimennusta ja vähän kiekkoilua, sen lisäksi Nemo-pennun opettamista tavoille, jos keittiöremppa antaa myöden.