keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tulevana maanantaina tokoillaan...

Ensi viikolla syyskuu vierähtää käyntiin ja juoksujen alkuun on noin 4 kuukautta. Tarkistin muistiinpanoistani, että viime kesänä karvanlähtö on ajoittunut juuri juoksujen puoleen väliin, eli 4kk edellisten juoksujen jälkeen ja 4 kk ennen seuraavia. Eli näihin luottaen juoksuja kannattaa odotella vasta joulukuun loppupuolella... ja jos kaikki natsaa hienosti, niin pentuset olisivat sitten syntymässä siinä hiihtolomaviikon tienoilla... Mutta nämä ovat siis täysin arvailuja.

Maanantaille olemme sopineet treffit ihanan Maron kanssa. Aloitamme taasen tokokauden ja ehkä jopa innostutaan kisoihinkin... tai sitten ei. Toko on muutenkin niin hauskaa, ja Tuike rakastaa sitä, että ei viitseisi pilata omaa hyvää fiilistä turhilla kisapaineilla, kuitenkin osaan liiaksi jännittää ja itse pilata suoritukset. Maro onkin jo aloittanut tokokauden lammaspaimenteluiden jäädessä puolittain tauolle. Se onkin hyvä välillä vaihtaa lajia, niin saa pää uutta purtavaa ja muut lajit jäävät talveksi hautumaan... Tuikenkin paimennuskausi 2013 alkaa olemaan finito ja lampaat pääsevät pian omaan kotiin. Muutama fiilistelykierros varmaan vielä tehdään ja Nemolle pitää käydä lampaita näyttämässä, mutta sen suurempia paimennustavotteita ei tälle vuodelle enää ole. Nyt vaan puuhastellaan kaikkea kivaa, lenkkeillään ja leikitään, sekä jännittyneenä odotellaan tulevaa talvea.

Tuiken tuleva sulhanen ja pentujen isä: Maro, BH Despina Gungnir

Pellonreunaa ja kaupunkimaisemaa

Tiistai meni taas koko revohkan kanssa Klaukkalassa. Löysin  hyvän pellonreunan jota pitkin lenkkeilin lauman kanssa. Koirat juoksivat tukka putkella ja keräsivät tuhannen tuhatta takiaisen hippusta turkkeihinsa. Tänään niitä selvitellessä huomasin että Tuikella on alkanut karvanlähtö. Noinkohan se enteilee tulevaa juoksua, täytyykin katsoa muistiinpanoista että olenko laittanut karvanlähdön ja juoksun yhteyttä ennen merkille. Nemo sai taas hyviä kaupunkikokemuksia. Rullalautailijatkaan eivät enää olleet omituisia Nemon mielestä. Elli käyttäytyi hyvin niinkuin aina. Siitä on tullut lauman helpoin lenkki. Ensi viikolla onkin  sitten tarkoitus käynnistää tokotreenit kesätauon jälkeen. Niistä sitten päivityksiä myöhemmin.

tiistai 20. elokuuta 2013

Paluu arkirytmiin...

Koulut ovat alkaneet ja niinikään itsellä työt pätkittäisten lomien jälkeen. Arkeen on siis palattu ja arkirytmiin, ah viimeinkin!. Huomaan, että kolmen koiran talossa joutuu jo hiukan suunnittelemaan, että kuka, minne ja milloin... Periaatteessa itse en omista kuin yhden eli Tuiken, (Elli on Taikan ja & Nemo Teron), mutta käytännössä kuitenkin on hiukan sumplittava menot ja koirien hoidot niin, että itselle osuu myös koko lauma -vuoroja :) Eli pelkän Tuiken huolehtiminen ei riitä. Pääsääntöisesti kukin yrittää hoitaa omansa ainakin päivän päälenkin osalta, mutta aina se ei onnistu.

Tiistaisin (tästä päivästä lähtien) kun tyttärellä on kaksin kappalein tanssitunteja, mun työpäivän jälkeinen tehtävä on tyttären ja koko koiralauman pakkaaminen autoon ja ajaminen Klaukkalaan. Taika käy Klaukkalassa parilla tanssitunnilla ja silläaikaa mun on määrä lenkittää ja treenata koirat. Noh, tänään siis aloitimme pelon sekaisin tuntein ;)

Tässäpä sitten tarinaa tämän päivän kokemuksista...

Töistä kotiin, treenilaukku valmiiksi, koirat autoon ja menox. Viisitoista minuuttia ehdin kääntyä kotona, kun oli taas mentävä, aikataulu on tiukka. No, Taika pääsi ajoissa ja jäi iloisena tanssitunnille ja minä sitten koiria takakontista hakemaan ja lenkittämään.

Vaihtoehtoja olisi ollut mutta päätin ottaa koko lauman lenkille "kaupunkimijööseen", remmitin kaikki kolme ja piuhojen selvittelyn jälkeen lähdettiin kulkemaan keskustaa kohti. Alkuun taipale oli hiukan haastavaa, kun Nemo on kovin energiaa ja nuoruuden intoa täysi. Puutuin vetämiseen ja matka eteni hitaanlaisesti. Alkumatkan skeittipuisto aiheutti myös enemmän ja vähemmän hämmennystä nuoressa pojassa. Yhdelle ohi kiitävälle skeittajalle piti tuojottelun päätteeksi vähän haukkua. Katkaisin haukun ja jatkoimme muina miehinä matkaa kohti ruuhkaisaa kadun ylitystä.

Selvästi Nemo poika ei ole vielä niin paljoa liikkunut autoliikenteen seassa, kun ei se oikein osaa pelätä tai väistää autoja, muttei liiemmin niitä vahdatakkaan. Autoteiden ylitykset sujuivat melko hyvin namin avulla, vain yksi iso ohikulkeva rekka aiheutti sekunnin säikähdyksen, joka meni ihan heti ohi. Harjoittelimme myös liikennevaloissa odottelua, mikä sekään ei ole automaattista Nemolle (Kotikylällä ei ole ainotakaan liikennnevaloja), vaan se alkuun ihmetteli, miksi pitää odottaa. Valojen piipitys ei hetkeuttanut ollenkaan. Hienosti ja rauhallisesti Nemo malttoi odotella ja sen asenne oli mukavan rento.

Tuike ja Elli toimivat kaupunkilenkillä ikäänkuin "esimerkkeinä", vaikkakin Tuike hiukan näytti siltä että "ONKO PAKKO koko ajan pysähtyä Nemon takia???" Tuike nyt vaan on sellainen tosikko joka ei aina sulata kaikenmaailamn hössötyksiä vaan haluaisi rauhassa ja sujuvasti käppäillä ilman kesksytyksiä. Elli nyt kipitti kiltisti milloin mihinkin remmin mitta ylettyi. Välillä oli pakko ohjailla tyttöjä kulkemaan oikealla puolellani, jotta sain Nemon pidettyä hanskassa vasemmalla puolella namitaskun tuntumassa. Melko hienosti selvisimme ekasta kolmikon kaupunkikävelystä. Alkusähläyksen jälkeen kävely oli melkein mukavaa. Tätä kolmikkolenkittelyä tulemme treenaamaan joka tiistai, joten Klaukkalan keskustasta voi bongata...

Vajaan tunnin kaupunkilenkin jälkeen ajoin Taikan toiselle tanssitunnille ja sitten oli vuorossa koirien treenaaminen. Ja voi Pyhä Sylvi! Missä on kaikki sopivat treenipaikat kylässä nimeltä Klaukkala!!! En löytänyt yhtään kelvollista, joka siis olisi ollut vapaa. Pitkän autolla pörräämisen jälkeen pysäköin yhdelle parkkipaikalle ja otin jokaisen koiran kanssa vähän jotain pientä. Nemo harjoitteli istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja tuomista. Elli ahrjoiteli sivulle tuloa, pujottelua jalkojen välsitä ja muita hassuja temppuja. Tuike harjoitteli seuraamista, jääviä ja zetaa.

Lyhykäisen treenituokion jälkeen hain tyttären tanssista ja hurautimme kotiin. Näin onkin sitten tiistai valmis. Seuraavaa tiistaita varten on tehtävä treenisuunnitelma ja katsottava paikka etukäteen. Sitä ennen käymmen hiukan paimentamassa Tuiken ja Nemon kanssa ja Elli varmaan saa jatkaa temppujen opettelua oman emäntänsä johdolla.

Ja sanottakoon nyt vielä, että Nemo otti kaupungin vislkeen ihanan rennosti, vaikka onkin kasvanut täällä meidän pienellä ja rauhallisella kylällä.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Koirafrisbeetä koko viikonloppu...

Siis aivan mahtavan ihana viikonloppu takana kera ihanien iloisten ihmisten ja hauskan harrastuksen.  Eli perjantaista sunnuntaihin kuuma sana oli KOIRAFRISBEE ja Suomen ihka ensimmäiset ja vieläpä kansainväliset koirafrisbeekilpailut, joissa olimme koko perheen ja kaikkien koirien voimin yhdistysaktiiveina sekä järjestämässä, että kilpailemassa.
 
Jokainen koiramme pääsi vuorollaan kisailemaan. Elli kilpaili Taikan kanssa Open divisionin nuorten luokassa, Nemo kilpaili isäntänsä kanssa D/A tarkkuusheittokisassa ja Tuike kilpaili mun kanssa Open divisionin expert luokassa, sekä lainakoirana Extreme Distance, eli pituusheittokilpailussa.
 
Kaikki perheemme koirat tekivät omalla tasollaan hienoja suorituksia verraten harjoittelun määrään. Jostain on lähdettävä, joten rohkeasti  osallistuimme, ja kannustimme muitakin osallistumaan, sillä ensi vuonna voi olla tiedossa jo enemmän kilpailijoita ja sitä mukaa haastetta. Hieno viikonloppu kaikkkiaan, ihana tunnelma ja näin kisajärjestäjän näkökulmasta mukavaa rentoa sakkia oli saapunut joko seuraamaan tai osallistumaan kisoihin. Me kaikki yhdessä teimme suomen historiaa ja ensimmäiset Suomen koirafrisbee -ennätykset ja sen lisäksi loimme yhdessä hienon kisatapahtuman, Kiitos!
 
Lisäksi hymyhuulia kohti korvia vetää suuresti myös tyttäremme onni, innostus ja ilo, kun sai osallistua oman koiransa kanssa kisaan. Elli ylitti itsensä ja teki hienoja koppeja ja jaksoi aina vaan uudestaan innostua kiekoista. Lehtikuvaajallekkin riitti vielä näytettävää kaikkien omien suoritusten päätteeksi. Ensi vuonna Taika-Elli pari tullaan näkemään vielä taitavampina, joten varautukaa haasteeseen...
 
 
Taika & Elli Youth Division Expert Class, 1st place

Satu & Tuike Open Division Expert Class, 3rd place

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Matkustelua ja paimennuskisailua

Kesäloman rippeitä viedään, viimeinen viikko on menossa ja muutama viikko jo töissäkin vierähti tässä lomasesongin  keskellä.

Paljon ollaan kesään mahdutettu, on ollut leiriä ja reissua. Ei ole hirveesti ehtinyt tietokoneen ääressä notkumaan... talvet on sitä varten. Nemo on hyvin mukautunut perheen arkeen ja reissaa sujuvasti mukana. Pisin reissu koirien kanssa tehtiin Pohjois-Pohjanmaalle Pudasjärvelle Teron mummolaan. Matka taittui pakettiautossa mukavissa isoissa häkeissä joissa bortsut myös nukkuivat yönsä. Elli the "lellikki-Elli" sai toki nukkua asuntovaunussa, jossa me kaksijalkaiset majailimme.

Reissubortsut, Nemo vasemmalla ja Tuike oikealla. Näillä olikin pakussa parhaimmat tilat pohjoisen reissussa.

Tuike hiukan kärsi pohjoisen reissulla ilkeistä paarmoista (muistaa edellisen vuoden mäkäräiset), kun ne puree kipeesti ja kovaa :/ Se kun on tuollainen lyhytkarvainen, niin ilkiö-ötökät pääsee iholle asti. TeaTree suihke tuntui helpottavan hiukan ötököiden hyökkäystä, mutta silti Tuiken oli pakko napsia niitä ilmasta kun paarmat surrasivat ympärillä. Onneksi Tuike fiksuna tyttönä viihtyi erittäin hyvin myös pakettiautossa omassa häkissään sääskiverhon alla ja kun aurinko lakkasi paahtamasta, pääsi Tuike taas pihalle kirmaamaan. Noihin pakuun hankittuihin jättikokoisiin häkkeihin oli muutenkin hyvä laittaa lepäämään kunkin vuorollaan ja Nemollekkin teki hyvää opetella rauhoittumista häkissä. Ellillä oli myös oma häkki pakun takaoven edessä, joten pakun tavaratila oli meilkeimpä täynnänsä koiraa ja häkkiä :D. Yöt sujuivat bortsuilla myös mallikkaasti häkeissä, vaikka en koskaan aiemmin olisi voinut uskoa, että laitan koiria yöksi autoon ja häkkiin nukkumaan, mutta nyt se tuntui luontevalta kun vaihtoehtona oli pieni ja kuuma asuntovaunu. Lelli-Elli kylläkin nukkui oman emäntänsä kainalossa mukavasti asuntoautossa. Miellään ja vapaaehtoisesti nuo perheen isommat häkkeihin aina illan tullen kapusivat ja melkeinpä jonottivat häkkiin pääsyä iltaisin. Aamulla sitten jälleennäkemisen riemu oli tietysti sanoinkuvaamaton :)


Täti opettaa Nemolle;  kun ei muuta lelua löydy, niin voi vaikka pihistää jonkun tossun...

Paimen Yrtin Tarmo Poika "Nemo" 6kk Pudasjärvellä
Kesä on ollut kuuma ja vilvoittelemaankin on ollut asiaa useammin kuin kerran. Lähellämme on melko hyviä paikkoja, joissa voi päästää koirat vilvoittelemaan, ja siitähän ne nauttivat täysin siemauksin. Nemo rakastaa ihan vaan lutraamista, Tuike haluaa joko vahdata veden liikkeitä, tai sitten hakea leluja vedestä. Elli nauttii eniten kahlaamisesta ja muiden vahtimisesta. Kukaan ei mene vielä uimaan pelkästään uimisen takia, mutta Nemosta saattaa vielä jonakin päivänä tulla uimari, sen verran innokkaasti se suhtautuu veteen...




Tuike on nyt tämän kesän paimennuskisat käynyt ja korkeintaan perusrata enää suoritetaan syksymmällä, mutta muuten kisatavoitteet paimennuksen suhteen ovat tältä kesältä jo täyttyneet. Tavoitteena oli startata 2-luokka SPKY:n kisoissa ja se tavoite täyttyi kahdella 2-luokan tuloksella Juvalla 27-28.7. Tuike teki ihka ensimmäisestä 2-luokan radastaan ihan mallikelpoisen ja ansaitsi 61p. ja 6. sijan. Toisen päivän rata olisi muuten ollut hyvä, melkein parempi, mutta Tuike leikkasi hakukaarella ja siinä menetimme 19 pinnaa. Toisen päivän tulos oli 47p. ja viimeinen sijoittunut eli 12. Ilman hakukaaren mokaa oltaisiin oltu 7-8 parhaan joukossa.

Alla linkki Tuiken ekaan kakkosrataan, jossa toki virheitä on ja koira hiukan hämmentynyt kun itse olen kaukana antamassa käskyjä. Ja jakokin me tehtiin kahdesti, kun en ollut varma hyväksyykö tuomari ensimmäisen jaon. Toisena päivänä kuitenkin tehtiin 10-pisteen jako, siitä olen ylpeä, tämä suoritus harmittavasti jää vain muistoihin, videomateriaalia ei siitä jäänyt talteen.

http://youtu.be/uSDa8FcnxfU

Ehkä ensi vuonna sitten kisaamme 2-luokan kärkipaikoista, aika näyttää... mihin meistä on...