maanantai 28. lokakuuta 2013

Ystäväni ja tunteideni tulkitsija...

Aamu alkoi normaalisti, niin normaalisti kuin vain maanantaiaamu voi alkaa. Koirat ruokittiin, Nemo ja Elli juoksutettiin ulkona niityllä ja Tuiken vein erikseen hoitamaan omat aamutarpeensa. Olisin voinut jo aamupissatuksella Tuiken korvien asennosta päätellä, että tämä päivä tulee kulumaan ärtymyksen ja kiukun partaalla.

Kaamean ja angstisen työpäivän ja yhden hukkaeissun jälkeen saavuin takaisin kotiin ja istuin keittiöön syömään toista puolikasta päivän lounaastani ja ihmettelin. Silloin ensimmäinen päivää ilahduttava asia ilmestyi näköpiiriini ja se oli tietysti rakas ja uskollinen ystäväni Tuike ja sen ilme. Tuiken silmissä paistoi innostunut ja suloinen ilme joka kysyi, mitäs kivaa tänään tehtäisiin. Aamulla Tuiken ilme oli ollut täysin erilainen, se luimisteli, eikä halunnut viettää ulkona kovinkaan kauaa aikaa, vaan halusi melko nopeasti sisään. Työpäivän aikana moneen otteeseen tulin miettineeksi, että näinköhän Tuike jo aamulla vastosi, että tuleva työpäiväni ei tule sujumaan iloisesti.

Kävi siis niin, että Tuike pelasti päiväni ja kävimme yhdessä fillaroimassa. Nautimme kummatkin tosi paljon, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. Tuike nautti varmasti vielä enemmän, sillä otin sille syksyn ekaa kertaa valjaat päälle ja se sai pieniä matkoja vetää. Hyvin toimi veto -käsky, eikä Tuikea tarvinnut pahemmin kannustaa vetämään. Heti kun kiristin liinaa, Tuike alkoi vetämään, edes käskyä ei aina tarvittu. Hienosti meni koirien ohitukset ja suunnatkin toimivat. Jarrutuskäskyä ei oikein maltettu totella, kun menohaluja oli enemmän kuin tarpeeksi. Kyllpää loppumatkasta oli ihanan rento ja hyväntuulinen koira, kun se oli saanut tehdä oikein kunnolla hommia, juosta ja tehdä pieniä vetospurtteja. Harmi, että talven koirahiihdot menevät Tuikelta hiukan ohisuun, mikäli pentusuunnitelmat onnistuvat. Ajatuksena onkin aloitella hissukseen Nemon kanssa vetohiihtoa ja onhan meillä tietysti Elli the supersheltti, joka vetää myös innokkaasti suksien edessä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lenkkeilyä & lenkkeilyä

Eilen ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vain. Taikan tanssiinkyyditsemisreissussa oli Tuike ja Nemo. Alkuun oli tarkoitus jotain pientä treenata ja pakkasin tokokamppeet matkaan. Suunnitelmat muuttuivat, kun oli hiton kylmä ja pimeäkin tuli.

Koirat saivat siis kaksi lenkkiä, joista ensimmäinen tehtiin Myllykoskella. Bortsut saivat painaa vapaana metsässä ja joen/kosken rannassa. Nemo ehti joenrantaan jo mahaa myöden veteen lutraamaan ennenkuin tajusin hudella sitä pois kylmästä vedestä. Toinen lenkki tehtiin Klaukkalan keskustassa risteillen. Tällä kertaa Tuike käveli myös ihan hyvällä asenteella, ei mitään viitteitä aiemmasta luimistelusta, jota ilmeni joku aika sitten ryhmälenkillä. Ihmeelliset ovat narttujen mielialat... ei näistä aina tiedä. Mutta mukava kävely keskustassa ja Nemokin osasi käyttäytyä hyvin.

Nemo aloittelee pikkuhiljaa toko/tottisharjoituksia. Se tekee ruokakupilla aina jonkin pienen tehtävän: Sivulle menon, askeleen seuraamisen, paikallaistumisen, maahanmenon, paikalla makaamisen tai eteenlähettämisen. Aamuin illoin Nemo treenaa ruuan ansaitsemiseksi. Sivullemenossa Nemo on jo aika taitava :) Pitää enemmän ruveta treenailemaan myös ulkona, missä häiriöitä on enemmän. Nemo on kyllä hieno mies, sen ihana (vielä vauvamainen) elämänasenne on ilo silmälle. Samalla se osoittaa nöyrää ja tottelevaista luonnetta. Leikit vieraiden ja tuttujenkin koirien kanssa sujuvat edelleen hienosti. Tänään tavattiin sattumalta Neppi kaveri metsässä, eikä mitään haukkumista tai muuta rähinää ollut. Hetken haisteltuaan ne alkoivat painimaan leikkisästi.

Jänniä asioita mahtuu nuoren koiran elämään. Nemo suhtautuu jännittäviin asioihin hienosti. Se saattaa vähän hämmentyä, mutta ei joudu paniikkiin. Eilen esimerkiksi Klaukkalassa "kaupunkikävelyllä" huomiota herättivät hurjaa vauhtia kiitävät, kovasti pärisevät mopot, sekä illalla pimeässä päidemme yli lentävä joutsenparvi, joka ääneteli kuuluvasti lentäessään ja siivistä kului kova viuhunta. Joutsenparvi oli omastakin mielestä houkan aavamainen, joten ei ihme, että Nemo pimeässä hiukan hämmentyi. Tänään pärähti keittiömme palovaroitin soimaan, eikä sekään aiheuttanut pojassa kuin muutaman pään kallistuksen ja sen jälkeen se siirtyi makuuhuoneeseen makoilemaan.

Lauman kanssa eläminen on hauskaa, mutta välillä myös haastavaa. Aina joutuu vähän junailemaan kenet vie kenenkin kanssa mihin ja mitä tekemään. Ja kaikille pitäisi riittää sopiva määrä oman ihmisen aikaa ja tekemistä. Kestääköhän tämä vielä yhden pään lisäyksen, jää nähtäväksi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Tokoturinoita jälleen

Viikon hiljaiselon ja syyslomaviikon jälkeen blogi herää taas henkiin.

Eilen maanantaina käytiin taas Maron luona tokoilemassa Oulunkyläntien varrella. Kenttä on mitä loistavin häiriöiden suhteen, sillä aika ajoin kentän poikki talsii kävelijöitä, pyöräilijöitä, lapsia, koiranulkoiluttajia. Lisäksi vieressä kulkee autotie ja pyörätie, siinä on bussipysäkki, missä eilenkin istuskeli ihmisiä ja bussi meni parikin kertaa ohi.

Yhden kerran eilen Tuike huomioi kentän poikki kulkijat, mutta kun en itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja annoin vain sille käskyjä normaalisti, niin meni tilanne ohi ja harjoitukset jatkuivat. Yleensä (kuten tämäkin tilanne) nämä hörhöilyt tapahtuvat tilanteessa, jossa toiminta ei ole päällä, eli Tuike odottelee käskyä ja tekemisen alkamista. Silloin sillä on aikaa huomioida ympäristöään ja joskus se ikävä kyllä noteeraa ympärillä tapahtuvia asioita turhan paljon. Harjoituksen puutetta sanoisin, mutta hyvin tarkkaavainen ja herkkä huomioimaan ympäristöään Tuike kyllä on, sitä ei voi kieltää. Tämä ominaisuus on hyödyllinen ja sitä tarvitaan paimennuksessa, mutta tokossa se joskus aiheuttaa päänvaivaa. Sopiva vire ja tekemisen into toimintaan kun löytyy, niin ympärillä saa tapahtua mitä vaan. Odottelu töiden lomassa ei ole Tuiken vahvin puoli. Odottelu matkan päässä (=selvästi poissa töistä) tai autossa taas onnistuu varsin mainioisti. Tuike ei ole häirikkö eikä louskuta turhautumistaan kun joutuu tauolle. Kun selkeästi mennään pois kentältä, niin Tuike ymmärtää "töiden" loppuneen ja menee taukomoodiin. Töitä tehdessä se haluaa tehdä niin palavasti, että sen aivoon ei mahdu töiden lomassa hengailu, se turhautuu ja saattaa komentaa minua tai sitten se alkaa pälyilemään liikaa mitä ympärillä tapahtuu. En tiedä olenko tulkinnut koiraani oikein, mutta näin sen olen itselleni jäsennellyt; Tuikella on vain kaksi vaihdetta: "Töissä" ja "Poissa töistä", välimuotoa ei ole. Täytyykin miettiä hyötyisinkö siitä, että Tuike esim. kokeessa liikkeiden välissä olisi käskyn alla. Täytyy miettiä ja testata seuraavissa treeneissä.

Kaikenkaikkiaan eiliset harjoitukset menivät aivan loistavasti. Hyvä vire päällä ja koira toimi hienosti. Hyvän mielen treenit :)

Ehdin ennen Sailan ja Maron tuloa tekemään kaukoja, seuraamista ja ohjatun noudon merkille menoa. Ohjatussa näytin kapulat sen verran selkeästi, että Tuike lähti ensin suoraan kapulalle, joten tässä täytyy merkille menoa edelleen vahvistaa, ilman kapulan noutoa. Tein pelkkää merkille lähettämstä pari kertaa, mikä meni hienosti. Testasin vielä kapuloiden noudot (vein koiran merkille) oikealle ja vasemmalle ja ne menivät loistavasti, myös palautus on ihan kymppi.

Sailan avustuksella tehtiin sitten tunnistusnoutoa, luoksetuloa pysäytyksin ja metalli-hyppy noutoa. Tunnistusnoudossa oma nousi ekalla yrittämällä, vaikka Tuike menikin ensin kapuloiden yli. Silti se ei lannistunut vaan jatkoi etsintää kunnes löysi kapulat ja omansa myös. Toisella kerralla Tuike haistoi kaikkia muita paitsi omaansa ja alkoi sitten hätäisesti tuomaan mitä vaan. En suostunut vastaanottamaan kuin oman, joka viimein auttamalla löytyi. Viimeinen tunnistusnoutoharjoitus tehtiin parillakymmenellä palikalla, joista yksi oli oma. Tuike teki erittäin hienosti haistelutyötä ja oma löytyi. Pari väärääkin nosti (muistaakseni), mutta ei tuonut mulle asti, vaan rupesi epäröimään ja omatoimisesti jatkoi etsintää. Tunistusnoudossa siis tehdään monen kapulan harjoitusta vielä paljon, että varmuus kasvaa. Metallinoudossa vinoja heittoja selvästi pitää harjoitella, muuten ok. Nyt ei edes varastanut kapulalle, vaan jaksoi odottaa käskyjä. Luoksetulo oli hieno, vaikkakin maahanmeno oli hidas, mutta alusta oli melko haastava = jäätynyt hiennokenttä.

Lopuksi tehtiin paikalla istumista (Maro maassa) ja häiriköimme vieressä tosi räväkästi, kävelimme koirien ympäri, heittelimme lelua ja potkimme merkkitörppöjä. Tuike istui paikallaan kuin tatti, tosi hienosti! Paikallaolot maassakin menivät loistavasti, ei taidettu neljää minuuttia olla, mutta piilossa kuitenkin.

Eli tämän viikon treenattavat asiat: Hyppynouto - vinot heitot, Tunnistusnouto - paljon palikoita, Ohjattu nouto - merkille meno

Paljoa ei enää kisoja ehdi treenaamaan tai korjaamaan, eli nyt keskitymme vain suoritusvarmuuteen ja vahvistamme joitain pikkuasioita. Lisäksi treenamme häiriöitä, joita toivottavasti lauantaina pääsemme vieraaseen ryhmään treenaamaan. Täytyy muistuttaa itseään, että häiriötreeni täytyy pitää riittävän helppona ja huolehtia koko ajan oikeasta vireestä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Fillarointia ja tokoa kotikylällä

Tänään oli vuorossa taas fillarilenkki ja sen varrella tokoilua keskustan nurmikolla. Fillarointi suoritettiin ilman edellisen kerran kaltaisia kömmähdyksiä. Rikoin jopa rutiinin ja vaihdoin reitin, siinä olikin Tuikella tekemistä, kun piti seurailla mihin kääntyillään. Sen piti kuunnella ja malttaa. Loppulenkillä (tokoilun jälkeen) Tuike sitten sai entiseen tapaansa revitellä vapaana tuolla ihanilla peltoteillä. Pimeä tulee tosi nopsaan ja paras lenkkikaverini onkin Led Lenser otsavalo, jossa lampun teho ja näkyvyys on mitä parhain, lisäksi se on ladattava!

Tokomuistiinpanot:

Aloitin tunnistusnoudolla, oma löytyi kolme kertaa, eikä vääriä tuotu. Pari kertaa epäröi, mutta parempaan päin koko ajan tunnistusnoutokin kehittyy. Nyt malttoi kuitenkin haistella vaikkei ensin löytänyt koko tunnareita nurmikolta. Eilen tein pikaisen haistelutehtävän kotona tulitikulla ja juomalaseilla ja sen jälkeen tunniarikapulalla ja muovikuvuilla. Nenu toimi hyvin eilen ja tänäänkin se toimi.

Tunnarin jälkeen tein luoksetuloa ja vähän kerrattiin ekaa pysäytystä. Tämän Tuike joko tekee erinomaisesti kokeessa tai sitten hiukan liukuu stopeissa. Perusasento tahtoo vähän jäädä vajaaksi, sitä ehditään vielä vähän hinkuttamaan. Stoppia koitan treenata takapalkalla, jos vaikka jäisi mieleen ja liike paranisi kokeeseen mennessä. Mitään suuria muutoksia en lähde luoksetuloon enää tekemään.

Zetan asennot jälleen loistavat, tämä me osataan tosi hyvin. Kaukokäskyjen asennonvaihdot melko OK, paitsi, että Tuike ennakoi vaihtoa seisomisesta. Palkkasin ja vapautin seiso asennosta ja muutenkin vetkuttelin käskyjen antoa. Melko hyvin Tuike sitten jaksoikin pitää asennon.

Sitten vielä merkiteltiin, eli otin merkille menoja useita. Tässä valmistelusana "merkki" toimii tosi hyvin, heti kääntyy katse eteenpäin ja silmät alkavat etsiä merkkiä. Olen nyt katsonut, että kun kuono on oikeaan suuntaan, niin annan heti käskyn. Pelkään vain sitä tässä merkille lähetyksessä, että kokeessa Tuike bongaa jonkun muun tötsän kun käskytän, silloin suunta on väärä. Tunnistusnoutoon ja ohjattuun noutoon pitäisi saada samanlainen ajatus eteenpäinmenosta, jolloin Tuike katsoisi mihin palikat laitetaan ja näin osaisi heti lähteä suoraan oikeaan suuntaan.

Loppuviikko voitaisiin keskittyä hyppynoutoon ja nimenomaan odottamiseen, ettei varasta kapulalle. Lisäksi paikalla istumista on treenattava ja kaukoja edelleen. Muutama tunnari täytyy myös yrittää tehdä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Uusia videoita...tokoa...tokoa...

Luvatut tokoiluvideot viikonlopun treeneistä.

Tuike Ojangossa; Hiukan malttia puuttui ja pari kommenttia tulee seuraamisessa, sekä vähän mokailua kaukoissa, silti hyvä tekemisen meininki.

http://youtu.be/16fjm5OjykI

Maro Ojangossa; Maro teki hienon ruudun ja upeat kaukot, hyppynoudossa joku suussa vaivaa vielä (alahampaiden operointi ehkä?) muuten tosi upeaa työskentelyä nuorelta koiralta.

http://youtu.be/jv-ts3mBQ_U

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ojanko, syksy ja treeni...

Tokotreenailua Ojangossa tänään.

Ihana syyskeli, onneksi tuli kamerakin matkaan ja sain napsittua syystunnelmakuvia. On tuo minun tyttöni sitten niin mahdottoman kaunis ja kuvauksellinen. Ensin kuvasaaste, sitten vasta treenipäivän tilitys :D

 


Treeneihin sitten, eli olin varannut Vuokkoset areenalta yhden kentän treenejä varten ja teimme Sailan ja Maron kanssa ikäänkuin kisamaiset treenit. Videollekkin otettiin osa liikkeistä (kiitos kuvaajalle), jotta sitten voi omassa sopessaan mässätä epäonnistumisilla. Eivaan näkee omat ja koiran virheet ja pystyy sitten panostamaan niihin kohtiin, jotka eivät vielä sujuneet. Maro oli hieno ja teki mm. kympin ruudun, Tuike hiukan hätäili ja ennakoi useassa kohdassa. Tämä osin oli itseaiheutettua, sillä valmistelin esim. ohjatun noudon merkille menon melko tehokkaasti ja Tuike sen takia irtosi ennen käskyä. Malttia tarvitaan lisää myös kaukokäskyjen asennonpidossa, ja hyppynoudossa odottamisessa.

Teimme tänään metallinoudon, jossa ensin heitin huonosti (vahingossa), ja sitten meni OK. Yhteen noutoon Tuike varasti, muuten liike oli hyvä. Zeta oli loistava, joskin asennot hiukan vinoja. Videolta näkyy syykin, eli Tuike edistää seuraamisessa sen takia asennot jäävät vinoiksi. Ohjattu nouto oli loistava, vaikka siinäkin tuli varastaminen merkille. Seuraaminen ihan ok, mutta muutama kommentointi Tuikelta, pahiten Tuike kommentoi peruuttamisessa, ei siis peruuttamista meille kokeissa kiitos. Kaukokäskyt olivat epävarmimmat tänään, asennonvaihtotekniikka ok, mutta maltti puuttui. Tuike painui maahan ennen käskyä ja vähän sääti muutenkin. Fiilis ja vire kuitenkin oli kohdallaan, niihin olin tyytyväinen. Tunnistusnouto me ehdittiin treenata ulkona jo ennen varsinaista halliaikaa. Tuike teki töitä oikein sopivalla vireellä ja oma nousi 3 kertaa ilman vieraisiin kapuloihin koskemista. Hallin alustalla tunnarin kokeilu jäi nyt tekemättä, joten se onkin sitten suuri arvoitus, miten menee kisoissa.

Kaiken kaikkiaan treenit olivat oikein onnistuneet. Vieras paikka, vieraita ihmisiä, vieraita koiria ja meteliä, mutta silti Tuike teki hienon treenin. Malttiharjoitukset ovat seuraavan viikon teema. Tehdään treeniä, mikä valmistellaan normaalisti, ja astelma järjestetään kuten normaalisti, mutta käskyn antoa joutuu odottamaan...odottamaan...odottamaan... Täytyy palkata ja vapauttaa monesti jo pelkästä sivulla odottamisesta, ettei sitten kokeessa ennakoi. Tuike kun aina luulee tietävänsä paremmin ja kiirehtii... Yliyrittäminen näkyi räikeimmin tänään Zeta -liikkeessä, ja seuraamisessa. Kun on fiilareissa, niin on, ei siitä voi harmistua, kamalampaa se olisi jos joutuisi virittelemään ja innostamaan. Ainakin itselleni sopii paremmin tällainen toiminnanhaluinen treenikumppani.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Bordercollie lähti lapasesta :O

Joo todella! Tuike aiheutti mulle tänään hieman kiusallisen tilanteen kun se lähti omatoimisesti fillarilenkille, ilman fillaria ja kuskia!

Tuike rakastaa juoksemista, se on syntynyt siihen ja näinollen se myös rakastaa fillarilenkkejä yli kaiken. Se tietää, että fillarilenkillä pääsee painamaan kovaa vauhtia, mutta yleensä vain niin kovaa kuin kuski jaksaa polkea ;). Tuike tasan tarkkaan tietää mitä tuleman pitää kun alan valmistella itseäni ja fillariani lenkille. Ensimmäiset metrit Tuike painaa aina tuhatta ja sataa vastoin kaikkia lämmittelysääntöjä :/ Ei siihen alkumatkan juoksemisen intoon auta minkään valtakunnan jarruttelut. Ei auta kauniit, eikä rumat sanat kun tämä tulisielu päättää juosta...

Paha tapani on laittaa Tuike pantaan vasta kun olen saanut omat vermeeni kuntoon ja fillarin nokan lähtökuoppiin. Viimeisenä sitten kutsun koiran luokse ja laitan sen remmiin kiinni ja sitten mentiin tukkaputkella. Näin tein siis tänänkin ja jo fillaria esille ottaessani huomasin kuinka Tuike hoppuili lenkille lähtöä ja monta kertaa jouduin jarruttelemaan sitä odota -sanalla. Eipä riittänyt kuin kumarrus ja katse hetkeksi pyöränlukkoon, kun tuo otus livahti nurkan taakse ja läksi omatoimisesti lenkkiä vetämään :O Minä sitten huutelemaan Tuikea, ettei sentään yksin lähde, mutta ei kuulunut koiraa takaisin ja perään oli lähdettävä. Naapurin poika sattui näkemään ja kysyi karkasiko koira, nolona jouduin toteamaan, että tavallaan joo, lähti lapasesta. Ajoin meidän tien pätkän ja kurvasin kadun yli puolen kilometrin mittaiselle suoralle kylätielle niin eikös se himputti vieköön patsastellut jo baanan puolessa välissä. Hölmistelleen se siellä ihmetteli, että mihin kuski ja fillari jäi! Huusin luokse ja tuli se tietenkin, iloisesti läähättäen kun oli ottanut pienet ennakkospurtit lenkin alkuun. Mua hiukan nolotti, mutta enimmäkseen nauratti Tuiken hullu into, mikä teki sille tepposet ja pani sen tuollatavalla "karkaamaan". Saan vielä hullun paperit täällä meidän kylällä näiden otusten kanssa. Tuiken pyöräilylenkki muutenkin saattaa näyttää hiukan hurjapäiseltä, kun ensin menee koira ja sitten ihminen sotkee perässä :D Eli illuusio kauniisti polkupyörän vierellä löntystelevästä koirasta on meidän tapauksessa täysin väärä. Tuiken kanssa mennään, eikä meinata.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Fillaroitiin kirkon puistoon ja tehtiin treeni. Hienosti nousi oikeat ohjatun kapulat. Ei mitään eilisen kaltaista ongelmaa, kun palikat olivat hyvin näkyvillä. Vahvistin vielä tuomista kaksoiskäskyttämällä, mutta luulen, että palikat olisi tuotu pelkällä suuntakäskylläkin. Treenin jälkeen jatkettiin fillarilenkkin loppuun ja kotona vielä vähän juostiin Nemon kanssa kotiniityllä. Viiden kilsan lenkin jälkeen Tuike näyttää aina kuin se olisi vasta lämmitellyt, eli valmis vaikka uusiin treeneihin tai vaikka uudelle lenkille. On se pakkaus.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Treeniä mielenkohotukseksi

Toko on ollut kova sana viimeviikkoina ja Tuiken kanssa ollaan tokoiltu pieninä annoksina aina kun on ehditty. Pääpaino menneellä viikolla on ollut kaukokäskyillä (asennonvaihdot kuntoon) ja tunnarilla. Lisäksi perusasennot piti viilata paremmiksi.

Viikolla fillaroitiin kirkon kentälle ja tein aivan loistavat treenit Tuiken kanssa. Palkkana pallo toimi tosi hyvin ja saatiin hienot perusasennot ja kaukokäskyjen asennonvaihdot hinkutettua kuntoon. Tuike treenaili erittäin hyvällä fiiliksellä, ja itsellekkin jäi tosi iloinen olo. Matkaa jatkettiin treenikentällä otsalampun turvin Altian peltoteille juoksentelemaan.

Hyvä tokoilufiilis jatkui tänään kun käytiin Maron luona ja vähän treenailtiin. Vieras kenttä, eli Tuikelle siis ihan ensimmäinen käynti kyseisellä kentällä ja ei mitään ongelmaa! Tuike oli odotellessa rauhallinen, makoili pylväässä kiinni eikä yhtään ressaillut. Harjoitukset se teki myös sopiva vire päällä, riittävästi vauhtia, muttei höyrynnyt yli. Tehtiin perusasentotreeniä, ohjattua noutoa, ruutua ja kaukoja. Ohjattu nouto otetaan nyt tulevan viikon teemaksi, sillä Tuike osaa, mutta liike on epävarma. Mun täytyy valmistella liike huolellisesti ja saada sille päähän ajatus noutamisesta. Nyt suuntakäskyllä Tuike juoksi melko suoraan vasemmalle ihmettelemään kentällä olevaa peltitölkkiä, eikä nähnyt noutokapulaa ollenkaan. Vasta autettuna paljon hoksasi, missä palikka on ja sitten oikeankin palikan nouto meni ok. Merkille menot olivat ihan ok, vaikkakin vähän hitaat. Taidan vähäksi aikaa irroittaa merkkille menot ja noudot, ja treenata niitä yksinään.

Tuike kesällä 2013

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ihana Tuike

Tänään olin Klaukkala -keikalla ihan kahden Tuiken kanssa ja taas muistin kuinka ihanaa sen kanssa on olla vain kahden. Tuike kuitenkin sen verran on yhden ihmisen koiraksi oppinut, että selvästi se reagoi eritavalla kun ollaan koko lauman kanssa liikenteessä. Remmilenkillä sen selkeimmin huomaa kun on tuo Nemonkin remmikäyttäytyminen vielä opetuksessa. Ellin kanssa oli aikanaan samanlaista, kun Tuike ei voinut käsittää miksi pitää pysähdellä, liikuskella tulosuuntaan, kehuskella ja palkata. Lääkkeeksi Tuike on tähän lauman kanssa remmikävelyyn ottanut sellaisen "olen huomaamaton" -asenteen, joka jotenkin mua suuresti ärsyttää. Miksei se voi olla niikuin tavalliset koirat, vetää sinne-tänne ja hösöttää. Tuiken reaktio liittyy selkeästi muiden läsnäoloon, sillä toissaviikolla kävelin ensin taluttaen Nemoa ja Tuikea ja heti perään tein uuden lenkin pelkästään Tuiken kanssa. Tuiken olemus muuttui heti, kun Nemo jätettiin autoon. Täytyy tehdä samanlainen kokeilu vielä Elli-Tuike yhdistelmällä, koska luulen (tai kuvittelen ainakin), että Ellin kanssa kävely on jo normaalimpaa. Jos teoria pitää paikkansa, niin sitten on vaan mun hyväksyttävä, että Tuikella menee aikaa, ennenkuin se tottuu uuteen laumanjäseneen ja osaa ottaa rennommin lauman remmilekillä. Harvemmin näitä remmilenkkejä tulee edes tehtyä, pääsääntöisesti sitä menee metsään, missä voi päästää koko lauman vapaaksi. Vapaana ulkoilussa taas ei ole mitään ongelmia ja Tuikekin on ihan oma normaali itsensä. Mielenkiintoista onkin sitten seurata, miten koirien välisten suhteiden käy kun Tuiken pentu jää kotiin kasvamaan.

Kyllä me Tuiken kanssa tänään treenattiinkin. Palkkasin pallolla ja makkaralla. Totesin, että pallo toimii palkoista parhaiten. Se on Tuikelle mieluisa, mutta ei kiihdytä sitä liikaa. Tehtiin hienoja perusasentoja, kaukoja, seuraamista, luoksetuloa. Tunnariakin tehtiin sillätavalla, että yksi oma oli isossa kasassa ja naksu-palkka tuli heti kun oma löytyi.

Nemolla oli eilen mukava päivä, kun käytiin melkein kaimapoikaa treffaamassa Salmen ulkoilualueella. Nemo ja Neo ovat melkein samanikäisiä, samankokoisia ja samanluonteisia. Ja niillä menee leikit todella hienosti. Tehtiin reipas viiden kilsan lenkki Salmen mäkisessä maastossa ja pojat pääsivät irroittelemaan oikein kunnolla. Tuikekin oli mukana ja osasi alun ärähdyksen jälkeen ihan hienosti käyttäytyä. Tuike jopa meni oma-alotteisesti haistamaan Neon peffaa ;) Se, että Tuiken täytyy olla vähän narttu alkuun vieraille koirille, vähän häiritsee, mutta kun sen tietää ja osaa siihen varautua ja varoittaa, niin sen kanssa pärjää. Paljon laitan tämän sen piikkiin, että pentuaikana en tajunnut sosialistamisen tärkeyttä ja koirakontaktit jäivät melko vähäisiksi. Onneksi virheistä saa ja osaa ottaa oppia ja olemme nyt Nemon kanssa tehneet paljon töitä sosialistamisen eteen ja nyt sen hedelmiä poimitaan. Seuraavankin nartun kasvatukseen tulee kuulumaan paljon turvallisia koirakontakteja ja leikkimistä. Shelttien kanssa ei tällaisia ongelmia koskaan ollut, eikä niihin osaannut varautua kun Tuike ensimmäisena Bortsuna muutti taloon.