sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Paimennusta saaressa

Pääsimme treenaamaan paimennusta saareen erilaisten lampaiden kanssa ja pyörähdettiin melko isonkin katraan kanssa kertaalleen. Päitä katraaseen mahtui useampi kymmen...

Hakukaaria lähinnä harjoiteltiin, vasenta suuntaa tuplasti enemmän kuin oikeaa. Nähtävästi koira on sittenkin oikeakätinen, eli vasen suunta on paljon vaikeampi ja flänkki on litteämpi vasemmalle mentäessä. Ihan mukavasti ja melko helposti saatiinkin koiralle hyviä kaaria ja nyt jännittääkin seuraavan kerran mennä itsekseen harjoittelemaan, ettei pilaa mitään hyvää, mitä on koiran päähän jäänyt.

Mukava paimennuspäivä kaiken kaikkiaan ja mukavia uusia tuttavuuksia.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Juvalta oppia hakemassa...

Juoksut on pian juostu, ja Tuike pääsee pian taas täysipainoisesti harrastamaan kaikkien lajien parissa. Tuloksia paimennuksesta ja ainakin tokosta olisi tavoitteena vielä tälle vuodelle, ja seuraavan puolen vuoden sisällä pitäisi sitten päättää tekeekö Tuike pentuja ensi kesänä. Täytyy alkaa katselemaan jotain sopivaa paimenlinjaista urosta...

Eilen vietin Riitan kanssa koko päivän Juvalla paimennuskisoissa. Olipa rentouttava ja mukava istuskella ja katsella ilman paineita, kun ei oma koira startannut, eikä ollut edes mukana. Kyllä vaan kisojen katsomisestakin oppii, sivusta näkee niin paljon enemmän. Pitäisi omiinkin harjoituksiin aina saada joku sivullinen katsomaan, että saisi palautetta ja neuvoja missä tuli tehtyä hyvin ja missä meni huonommin.

Tänään illalla taas mennään pässejä tervehtimään ja vähän harjoittelemaan. Pian päästäänkin jo ihan kisatreenien makuun, jos kaikki tänäänkin vielä näyttää ja tuntuu hyvältä ;)

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Se hakee, tuo, ajaa ja jakaa!

Paimennustreenit ovat saaneet hyvää jatkoa, kun ollaan lomareissun jälkeen päästy monena päivänä vähän harjoittelemaan. Tuiken itseluottamus kasvaa koko ajan ja yhä enemmän luotan ettei se pöllöile :)

Se hakee ja tuo...JES! Tuike osaa itsenäisesti hakea ja tuoda lampaat mulle vaikka ne olisivat ihan pellon toisessa päässä. Kaarelle mennään aitoja myöden, lampaat irroitetaan nätisti aidasta ja sitten kuljetellaan ne kohti mua ja tasapainotellen lampaiden perässä itsenäisesti.

Poispäinajoa harjoitellaan ja sunnat vasen/oikea menevät jakeluun, vaikka välillä kyllä koira meinaa liukua tasapainoon/hakuun. Suuntakäskyt otetaan vastaan melko hyvin riippumatta siitä missä itse sijaitsen. Häkitys on hiukan haasteellinen meille, sillä itse vielä harjoittelen "lampaiden lukua". Viisaat on neuvoneet, että lammas kulkee siihen suuntaan, mihin sen pää näyttää ;D Tämän kun vielä muistaisi häkillä...ja kun niitä päitä on kahdeksan...

Jakojen alkeita on myös vähän harjoiteltu. Lammaskatras on helppo ihmisenkin jakaa, joten saamme helposti tehtyä väliintuloja, josta sitten pian täytyisi saada toinen lauma vähäksi ajaksi "haltuun". Nyt vain lyhyt poispäinajo onnistuu, kun laumat yhdistyvät melko helposti. Täytyy jatkaa jakoharjoituksia ja itsekin opetella miten parhaiten auttaa koiraa onnistumaan.

Nyt meillä on juoksun tärppipäivät, joten pidämme vähän treenitaukoa, mutta pian taas jatketaan harjoituksia ja koitetaan päästä jonnekkin vieraallekkin pellolle testaamaan osaako koira oikeasti vain osaako se vain "kotipellolla".

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Öttiäisiä ja uimista...

Käväistiin pikalomalla Pohjoisemmassa osaa Suomea. Vaalassa ja Pudasjärvellä sijaitsivat kyläilykohteemme, kummatkin veden ääressä. Jokaiseen päivään mahtuikin sekä ihmisten, että koiran vesileikkejä. Tuikekin taas rohkaistui uimaan, vaikkakaan ilman hyvää syytä Tuike ei veteen mene.

Joku noudettava esine pitää olla, jotta viitsii karvat kastella, tuumaa Tuike...



Nopea syöksy kepille ja kohti tuntematonta syvää vettä...HUI!

NAPS! Keppiin kiinni...


...Ja nopea käännös (häntää peräsimenä käyttäen) kohti rantaa...


Uimaleikkien lisäksi päiviin mahtui ulkoilua, loikoilua, paljon ajokilemetrejä, sekä tuhansittain kaikenmaailman öttiäisiä ja itikoita. Tuikella oli kova työ pitää paarmat kurissa, ja parin päivän "taistelun" jälkeen se tajusi, että sisätila on paras ase lentäviä kiusoittelijoita vastaan. Välillä oli itikat syöneet silmänympärykset ihan ruvelle, onneksi paukamat kuitenkin katosivat ilman sen suurempia toimenpiteitä. Uimahuumassa Tuike repäisi toiseen etujalkaansa haavat kahteen kohtaan. Niitä sitten hoideltiin iltasella, mutta onneksi selvittiin pintaruhjeilla jotka vaativat vain puhidstuksen ja suojauksen. 

tiistai 5. heinäkuuta 2011

"Vapaapäivä"

Tänään Tuikella oli vapaapäivä: Normaalin aamuisen metsälenkin jälkeen köllöttelyä pihamalla, pieni iltapäiväinen pissilenkki lähiniityllä, sisällä makoilemista...jne...

Iltasella käytiin pidemmällä lenkillä ja vähän tokojuttuja treenattiin lenkin varrella, sellasta pikkukivaa joka kestää vain kymmenisen minuuttia. Tokoilu näyttää olevan koiralle NIIIN mieluisaa touhua, että sitä aina ihan liikuttuu...

Tuike on aikas hauska kun se tasan tarkkaan tietää kaikki paikat kodin lähellä missä välillä tokoillaan. Aina se juoksee edeltä paikan päälle, pysähtyy ja anovasti katsoo jokso tehtäisi jotain superkivaa yhdessä. Aloitusmerkiksi Tuikelle riittää, että vetäisee itselle treeniliivit niskaan ja ottaa itse ryhdikkään asennon, niin johan Tuike jököttää tikkana sivulla asennossa odottamassa seuraavaa (eli ensimmäistä) käskyä :)

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Paimennusta..paimennusta ja vielä paimennusta...

Paimennuksen saralla meillä oli tänään aivan LOISTAVA päivä! Nyt uskallan sanoa, että palaset koiran päässä ovat lopullisesti loksahtaneet kohdilleen. Aamusella pässit olivat liukkaalla tuulella ja Tuikellakin vielä hiukan epävarma olo itsesätään. Liinan avulla varmistelin aluksi ja parin ruman sanan jouduin käyttämään, että sain sille riittävän selkeästi kerrottua, että ryntääminen ei käy päinsä lainkaan. Tämän "puhuttelun" ja pienen jäähdyttelytauon jälkeen koira alkoikin toimia kuin unelma. Kaari kaarelta sen itseluottamus kasvoi ja palaset loksahtelivat paikoilleen, kun se huomasi, että pystyy nätillä asenteella pitämään lauman kasassa, kuljettamaan, ja tuomaan katrasta minulle.



Yllä ja alla: Tuike tuomassa laumaa. Kauniisti koira menee kauas kaarelle ja lähestyy laumaa rauhallisesti ettei se pelästy ja juokse ohitse. Lampaat reagoivat hyvin koiraan.


Liina oli tänään aamupäivällä tilapäinen apukeino, jolla estin väärin tekeminen. Tämän päivän jälkeen liinaa ei enää meidän harjoituksissa enää näy, sen verran paljon nyt luotan koiraan ettei se tee tyhmiä ryntäyksiä.

Alla: Tuike vahtii laumaa ja on valmina vastaanottamaan käskyn siirtyä joko oikealla tai vasemmalle. Asenne on rento, mutta kuuliainen.


Alla: Tuike kuljettaa, lampaat reagoivat hyvin koiran liikkeisiin ja kääntyvät helposti haluttuun suuntaan.




Ankille suuret kiitokset hyvistä neuvoista ja opeista jälleen kerran. Meillä on käsissä erittäin hyvät harjoituslampaat, suuret kiitokset Leenalle ja erittäin hyvä, hieno laidunpaikka, siitä suuret kiitokset ihanille maanomistajille.

Jos harjoitukset jatkossakin menevät nappiin niin saatamme päästä starttaamaan jopa kisoissa syksyllä :) Mutta nyt kuitenkin ensin pitää nauttia kesästä, ihanista lampaista, kauniista luonnosta ja koirista!





lauantai 2. heinäkuuta 2011

TOKOttelua illan hämärtyessä...

Päivän aherruksen päälle täytyi lähteä vielä koiraa lenkittämään. Ilta-aika onkin melkein ainut siedettävä ajankohta näillä helteillä, vaikka tuolla minun "nakubortsullani" ei olekkaan niin tukala olo helteellä verrattuna pitkäpuuhkaisiin serkkuihinsa. Tuli otettua pari namia ja lelukin mukaan joten vedettiin pikaiset TOKO-treenit lenkin varrella olevalla hiekkakentällä. Koira selkeästi nautti, kun pitkästä aikaa vähän tokoiltiin, leikittiin ja hulluteltiin ;) Itselläkin on kivaa kun koiralla on kivaa...

Kaikista taajaman säännöistä piittaamatta kuljettiin tänään miltei koko lenkki ilman hihnaa. Metsässä kirmattiin VAPAA-komennossa, eli silloin saa painaa tukka putkella vaikka monta kymmentä metriä edessä/sivussa/takana. Toki meillä remmelit oli mukana, sehän on selvä, mutta kadun varressa tai pyörätiellä kun käveltiin niin koira kulki kauniisti ja rennosti vieressä, nuuskutteli, pissi ja oli ihan normaalisti, ei mitenkään paineistunut vaikka piti kulkea lähellä. Välillä piti muistuttaa, missä oikea paikka on, mutta muuten oli ihan sama onko remmi kaulassa vai ei, yhtälailla Tuike pysytteli visusti matkassa :). On mulla viisas koira, muutaman kokeilun jälkeen hoksasi, että näin siis mennään. Tai sitten ajankohta oli otollinen, kun melko hiljaista on täällä kylällä yhdeksän-kymmenen aikaan.