tiistai 1. lokakuuta 2013

Ihana Tuike

Tänään olin Klaukkala -keikalla ihan kahden Tuiken kanssa ja taas muistin kuinka ihanaa sen kanssa on olla vain kahden. Tuike kuitenkin sen verran on yhden ihmisen koiraksi oppinut, että selvästi se reagoi eritavalla kun ollaan koko lauman kanssa liikenteessä. Remmilenkillä sen selkeimmin huomaa kun on tuo Nemonkin remmikäyttäytyminen vielä opetuksessa. Ellin kanssa oli aikanaan samanlaista, kun Tuike ei voinut käsittää miksi pitää pysähdellä, liikuskella tulosuuntaan, kehuskella ja palkata. Lääkkeeksi Tuike on tähän lauman kanssa remmikävelyyn ottanut sellaisen "olen huomaamaton" -asenteen, joka jotenkin mua suuresti ärsyttää. Miksei se voi olla niikuin tavalliset koirat, vetää sinne-tänne ja hösöttää. Tuiken reaktio liittyy selkeästi muiden läsnäoloon, sillä toissaviikolla kävelin ensin taluttaen Nemoa ja Tuikea ja heti perään tein uuden lenkin pelkästään Tuiken kanssa. Tuiken olemus muuttui heti, kun Nemo jätettiin autoon. Täytyy tehdä samanlainen kokeilu vielä Elli-Tuike yhdistelmällä, koska luulen (tai kuvittelen ainakin), että Ellin kanssa kävely on jo normaalimpaa. Jos teoria pitää paikkansa, niin sitten on vaan mun hyväksyttävä, että Tuikella menee aikaa, ennenkuin se tottuu uuteen laumanjäseneen ja osaa ottaa rennommin lauman remmilekillä. Harvemmin näitä remmilenkkejä tulee edes tehtyä, pääsääntöisesti sitä menee metsään, missä voi päästää koko lauman vapaaksi. Vapaana ulkoilussa taas ei ole mitään ongelmia ja Tuikekin on ihan oma normaali itsensä. Mielenkiintoista onkin sitten seurata, miten koirien välisten suhteiden käy kun Tuiken pentu jää kotiin kasvamaan.

Kyllä me Tuiken kanssa tänään treenattiinkin. Palkkasin pallolla ja makkaralla. Totesin, että pallo toimii palkoista parhaiten. Se on Tuikelle mieluisa, mutta ei kiihdytä sitä liikaa. Tehtiin hienoja perusasentoja, kaukoja, seuraamista, luoksetuloa. Tunnariakin tehtiin sillätavalla, että yksi oma oli isossa kasassa ja naksu-palkka tuli heti kun oma löytyi.

Nemolla oli eilen mukava päivä, kun käytiin melkein kaimapoikaa treffaamassa Salmen ulkoilualueella. Nemo ja Neo ovat melkein samanikäisiä, samankokoisia ja samanluonteisia. Ja niillä menee leikit todella hienosti. Tehtiin reipas viiden kilsan lenkki Salmen mäkisessä maastossa ja pojat pääsivät irroittelemaan oikein kunnolla. Tuikekin oli mukana ja osasi alun ärähdyksen jälkeen ihan hienosti käyttäytyä. Tuike jopa meni oma-alotteisesti haistamaan Neon peffaa ;) Se, että Tuiken täytyy olla vähän narttu alkuun vieraille koirille, vähän häiritsee, mutta kun sen tietää ja osaa siihen varautua ja varoittaa, niin sen kanssa pärjää. Paljon laitan tämän sen piikkiin, että pentuaikana en tajunnut sosialistamisen tärkeyttä ja koirakontaktit jäivät melko vähäisiksi. Onneksi virheistä saa ja osaa ottaa oppia ja olemme nyt Nemon kanssa tehneet paljon töitä sosialistamisen eteen ja nyt sen hedelmiä poimitaan. Seuraavankin nartun kasvatukseen tulee kuulumaan paljon turvallisia koirakontakteja ja leikkimistä. Shelttien kanssa ei tällaisia ongelmia koskaan ollut, eikä niihin osaannut varautua kun Tuike ensimmäisena Bortsuna muutti taloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti