keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ukkosta ja kiekkoilua

Jihuu, työt loppuivat tänään, eli opintovapaa jatkuu seuraavat puolitoista vuotta!!! Vihdoinkin pääsee taas enemmän treenailemaan koirien kanssa ja hoitelemaan muitakin asioita. 9-10 tunnin työpäivät toimistolla eivät ole mun juttu...piste!

Tänään oli jälleen ukkosta ilmassa. Uhmasimme mustia pilviä ja lähdimme koko perheen voimin kirkon nurtsille musan kera treenailemaan tulevia frisbeekoitoksia varten. Ensi viikonlopun kisoihin meillä ei ole mitään asiaa, sillä tytöillä (Elli + Tuike) on juoksut, niin emme pääse edes alueelle narttujen kanssa. Messariesiintymisiin kuitekin päästään, eli elokuun toisena viikonloppuna esiinnymme narttulauman voimin messarin maailmannäyttelyssä. Tuike esiintyy perjantaina ja lauantaina, Elli lauantaina ja sunnuntaina, sekä Kata sunnuntaina. Aikamoinen messariviikonloppu siis tulossa...

Katan kanssa ei olla kiekkoilua juurikaan harrasteltu, muuta kuin sen verran olen kokeillut, että se tosi helposti innostuu kiekkoja nappaamaan, ja jopa ilmasta. Tänään oli vissiin kolmas kerta kun vähän leikitään kiekkojen kanssa ja sehän oli ilmiömäinen. Tosi innostunut ja saalisti hienosti kiekkoja ilmasta mutta osasi myös odottaa lupaa. Hieno kakara, ihan tuli tosi hyvä fiilis ja Katan kanssa oli hauskaa leikkiä. Videosivustollta löytyy hieno treenivideo ihan extemporee treenistä, mutta siinä näkyy Katan ihana asenne tekemistä kohtaan, ihan täysillä mukana, mutta ei kuitenkaan "reikä päässä".

Linkki videoon myös tässä:
http://youtu.be/YHyP19COI7c

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kellukepeffa ja häntäperäsin

Ihmellinen uimaripentu tuo Kata, ei meillä koskaan ole ollut vastaavaa. Se ui tosi hyvin ja nauttii siitä. Ilmeisesti sillä on hyvä tekniikka tai sitten sillä on sisäänrakennettu kelluke. Tosi hassun näköistä kun se niin vaivattomasti hiljakseen vatkaa etutassuilla ja lilluttelee vedessä. Peffa vaan keinahtelee verkaisesti veden pinnalla kun Kata uiskentelee ja välistä takajalka tai häntä vilahtaa pinnalla.

Lisäksi käännökset sujuvat sekä vauhdissa, että hitaassa tahdissa hienosti, pakko sillä on myös peräsin olla mukana, vissiin se häntä sitten toimii peräsimenä. Kata osaa myös uida sekä hitaasti, että nopeasti, eikä se tunnu väsyvän ollenkaan. Melkein väittäisin, että se hakkaa Nemon ja Tuiken mennen tullen matkauinnissa. Nuo isommat kun ui riuhtoen eteenpäin ja väsyttävät itsensä huomattavasti nopeammin kuin Kata joka vaan polkee eteenpäin ja antaa veden kelluttaa... Ihana kakara.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kuumaa kaupungissa

Tänään oli vapaata töistä, koska aamulla oli saateltava tytär leirille. Helteet ovat tukahduttaneet kaiken ylimääräisen toimintatarmon, joten päivä meni lötkötellessä kotona. Koiratkaan eivät viihtyneet pihalla vaan halusivat koko ajan vain sisälle, jossa oli viileämpää.

Illalla sitten kävin Tuiken ja Ellin kanssa "narttulenkillä" (=Ellillä on juoksu ja Tuikella ilmeisesti tulossa, sen verran viestejä matkan varrelle jätettiin). Nemo kävi hoitamassa lampaita ja minä läksin Katan kanssa Hyvinkäälle tekemään tunnin kaupunkilenkin. Se olikin ensimmäinen kokemus Katalle Hyvinkäästä ja kävely meni odotettua paremmin. Viimeaikainen pöhinäkausi on ollut hiukan kysymyksiä herättävä, mutta mitä ilmeisemmin se on jo jäämässä pikkuhiljaa historiaan (toivottavasti). Minulla on yleensä katukävelyillä fleksi pennulla käytössä ihan sen takia, että näen hyvin milloin pentu omatoimisesti tarjoaa mukana kulkemista/palaa vierelle kulkemaan. Toinen syy on fleksin käyttöön on, että se on riittävän pitkä, jotta pentu pääsee oman rohkeutensa ja valmiustasonsa mukaan tutustumaan uusiin asioihin ilman rajoitetun remmin nykäisyä, joka saattaa viestiä koiralle jotain muuta kuin mitä haluan sille viestiä. Fleksi on toiminut tarkoituksessani tosi hienosti, eikä lenkeillä ole tarvinnut keskittyä muuhun kuin siihen, että muistaa palkita pennun kontaktista ja luokse tulemisesta. Remmissäkulkemisharjoitukset ovat sitten ihan erikseen ja tulevat harjoitteluun vasta sitten kun tämä fleksikävely sujuu niin, että pentu on pääsääntöisesti lähellä minua. Tämä saattaa kuulostaa hiukan omituiselta, mutta haluan kokeilla, miten tällainen menetelmä toimii. Enkä muutenkaan halua tappaa pennun uteliaisuutta vaan pikemminkin kannustaa ja tukea sitä uusiin asioihin tutustumisessa.

Kata jo tosi hienosti tarjoaa kontaktia kun se on havainnut jonkun oudon kohteen tai kuullut jonkun oudon äänen. Sen ilme on ihana kysymysmerkki - "Mamma, kuulitko/näitkö, mikä se on? Saanko namin?" Sen kanssa oli tosi miellyttävää kulkea kaupungilla. Ei tarvinnut kuin löntystellä, katsella maisemia ja odottaa, että pentu ottaa kontaktia ja sitten matka taas jatkui. Annoin sen kaikessa rauhassa nuuskuttaa ja tutkia jokaikisen kolon, pusikon ja kiven mitä se halusi. Ei tuntunut haittaavan ohi ajelevat pyöräilijät, autot eikä pärisevät moottoripyörätkään.

Jännittävimmät kohteet kaupunkikävelyllä olivat tien poskeen raahattu mainostaulu, puistossa olevat koristekivet (epäilyttävästi olivat piirin muodostaneet), ja kaikista kamalin oli pusikkoon piiloutunut musta kakkapussi! Sitä Kata säikähti, kun oli ensin nuuskutellut kaikessa rauhassa pussukan lähellä. Yhtäkkiä Kata  huomasi mustan "aaveen" pusikossa ja säikähti. Sain varmaan Hyvinkään kylähullun maineen kun kyyhötin pusikossa juttelemassa kakkapussille pentu kahden metrin päässä fleksissä, kaikkeen sitä koiranomistaja ryhtyykin...

On tuo kakara kyllä hauska, kun se on vielä niin pieni viaton raakile. Kaikkeen uuteen se suhtautuu ensin hieman varauksella, mutta tosi nopeasti sen mielentilan saa muutettua, jolloin se toteaa olevansaa taas reipas pikku penska, joka ei pelkää mitään. Aivan erilainen tapaus kuin mitä Tuiken muistan olleen. Paimennuksessakin Katalla on ihan erilainen ote jo heti alkuun kuin mitä Tuikella aikanaan oli. Mielenkiintoinen tulevaisuus edessä, sillä nyt talossa on kolme bortsua, jotka kaikki ovat täysin erilaisia.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesä ja uinti on poikaa!

Viime viikonloppuna olimme mökillä koko lauman voimin ja koirulit saivat nauttia vedestä täysin siemauksin. Nemo rakastaa vedessä lutraamista, Tuike rakastaa siellä seisomista ja kalojen saalistamista ja Elli rakastaa kahlailla muiden mukana. Sekä Tuike, että Nemo hakevat vedestä sinne heitettyjä leluja, Nemo Tuikea helpommin lähtee hakureissulle, Tuike taas harkitummin. Kata ei vielä tiedä vedestä paljoakaan ja meni jo viime viikonloppuna ennakkoluulottomasti kokeilemaan miltä vedessä kahlailu tuntuu. Nähtiinpä viikko sitten jo hurjia loikkia syvälle veteen ja ensimmäisiä uimaharjoituksia. Tänään sitten iltalenkillä tehtiin läpimurto, kun Kata lähti ihan omatoimisesti uiskentelemaan. Kata siis osaa uida ja selkeästi nautti uimisesta. Kun se oli päässyt vauhtiin, ja tullut sinuiksi veden kanssa, niin sehän ui yhteen putkeen kymmenisen minuuttia, eikä sittenkään olisi halunnut tulla pois.



Tänä viikonloppuna oltiin taas mökillä, tällä kertaa pienemmällä laumalla. Mukana olivat Tuike ja Elli, koska tiedossa oli mustikanpoimintaa. Nuoriso mustikkametsässä riekkumassa... hmmm... ei kiitos. Eli siis vanhemmat tytöt olivat matkassa ja taas iloteltiin veden ääressä. Elli ei mene uimaan, mutta kuitenkin hakee keppiä vedestä, kunhan jalat yltävät pohjaan. Melko lähellä oli jo monta kertaa, että Elli olisi joutunut uimaan. Joka tapauksessa Ellikin nauttii veden ääressä hengailusta.

Rannalla on ruuhka-aika
Mun vesi sanoo Nemo

Katan ensimmäiset uimaharjoitukset


Pärskyy päsrkyy
Uinnin jälkeen on suoritettava kuivaus



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Pöksöt treenaa

Pääsimme koko lauman kera paimennusoppiin ja texel-tätejä liikuttelemaan. Tosi paljon tuli hyviä ohjeita ja kotiläksyjä lähdetään tekemään. Kaikki kolme bortsua pääsivät vuorollaan tekemään vähän hommia ja kaikilla meni hienosti. Mitään hölmöilyjä ei päästetty tekemään ja keskityttiin liikuttamaan eläimiä poispäin. Sekä Kata, että Nemo tekivät treeninsä liinassa. Tuike pyöritteli enempi ja treenasi rauhallista liikkumista lampaita kohti. Tehtiin pari jakoa ja pari hakukaarta. Tuikella harjoitteluun menee lampaiden perässä kulkeminen jaloillaan ja liikkeellelähdöt. Muutama perusasia kun saadaan kuntoon, niin koira toimii entistä paremmin.

Oli tosi kiva treeni-ilta. Kannatti uhmata seuraavaa työpäivää ja klo 5.00 herätystä. Saatiin paljon hyödyllisiä ohjeita ja ajatuksia.

Kata on vielä pentu ja koittelee kuinka täti liikkuu

Hienosti säilyy maltti ja häntä alhaalla koko ajan

Pieneksi pennuksi Katalla on jo jotain ideaa eläintenlukutaidosta

Nemo harjoitteli rauhallista poispäinajoa

Liina höllänä saa mennä lähelle kun käyttäytyy hyvin

Hyvin liikkuu tädit kun Nemo ohjailee

Likat odottelevat vuoroaan autossa

Eikö kohta ole mun vuoro, tuumaa Tuike

Elli oli seuraneitinä ja mölyn tuottajana

Tylsää... pääseekö kohta paimeneen...