perjantai 29. marraskuuta 2013

Ompa vaikeeta...

Sitä ruusuisissa kuvitelmissa ajatteli, että kaikki menee kuin kirjoissa, mutta näinhän ei tietenkään ole.

Tuike ja Maro ovat treffanneet nyt kahdesti, eilen ja tänään, mutta mitään valmista ei ole vielä aikaansaatu. Tuikella on huomenna juoksun 14. päivä ja se vaikuttaa halukkaalta, mutta silti voi olla, että ei ole vielä ihan oikea hetki. Sain Maron meille yökylään, jotta heti aamusta voidaan taas koitella.

Varaurostakin on jo tässä vähän varailtu. Jännäksi käy saadaanko pikku-Tuikeja alulle ollenkaan...

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pääntuuletus ja sitten treffeille

Hiljaiseloa pari päivää. Lähinnä olen seuraillit Tuiken käyttäytymistä ja juoksun vaihetta, sekä sitä, miten Nemo käyttäytyy Tuikea kohtaan. Edelleen tänä aamuna valkeat hampaat välähtivät, eli olisi ollut tänään turha vielä lähteä reissulle, joten siirsin treffit huomiselle.

Tein Tuiken kanssa reilu viiden kilsan fillarilenkin, ja vähän irroteltiinkin tosissaan lenkin puolen välin tienoilla. Tuikelle ei voi voittaa kilapajuoksussa, ei edes pyörällä alamäessä. Aina kun juuri ehtii rinnalle, se kirii vielä vähän vauhtia ja selviää aina voittajana. On se mahdoton menijä, kauhulla odotan, mitä pennuista tulee, kun Marokaan ei ole hidas :) ei todellakaan.

Iltasatua lukiessa huomasin Tuiken viekottelevan Elliä, että jotain vissiin alkaa pikkuhiljaa pään sisällä kypsymään, hieno homma. Huomenna torstaina, vuodon 12 päivä onkin tarkoitus mennä ekoille treffeille. Jännää nähdä mitä tuleman pitää. Hiukan olen sillä ajatuksella, että kunhan nyt käydään näyttäytymässä ja haistattamassa peffaa, jos sitten perjantaina "nappaisi kala".

Mielenkiintoisia päiviä eletään. Itse olen ihan uudessa tilanteessa, ja vaikka ohjeet ovat hyvin mielessä, niin silti voi kaikki mennä ihan toisin kuin oli suunniteltu. Koirien ehdoilla mennään ja mihinkään pakkoastutukseen ei ruveta. Autetaan jos siihen tulee tarve, mutta mahdollisimman "luonnollisesti" on tarkoitus homma hoidella.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Seitsemän päivää...

7 Päivää takana Tuiken juoksua ja Nemo on päivä päivältä enemmän Tuikesta kiinnostunut. Edelleen Tuike näyttää hammasta, eli vielä ei ole kiire astutusten suhteen. Esikiima keskimäärin kestää 9 vrk, jonka jälkeen narttu yleensä alkaa hyväksymään uroksen lähentelyt ja alkaa "seisomaan" urokselle.

Ensimmäinen satsi matohäätöä on annettu, näitä madotuksia saakin sitten antaa vähän väliä aina pentujen lähtöön saakka.

Viimeistään maanantaina erotetaan Tuike ja Nemo, jottei vahinkoja pääse sattumaan. Keskiviikolle olen suunnitellut ensimmäisen käynnin Maron luona, jotta päästään vähän näkemään missä vaiheessa mennään. Nemo menee viimeistään torstaina hoitoon, mikä varmasti on Nemolle ihana juttu, kun pääsee narttuhöyryistä kauemmaksi. Hienosti on tähän asti kyllä kestetty. Nemoa kiinnostaa, mutta se kyllä hyvin arvostaa tädin mielipidettä, joka ei juurikaan arvosta nuoren miehen liehittelyitä.

Jännittäviä aikoja mennään. Kaikki osapuolet ovat noviiseja, joten hyvien taustatukien ja neuvojen varassa tässä mennään. Toivotaan, että luonto hoitaa oman osuutensa, eli, että kaikki menee nätisti ja hyvin.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Juoksun neljäs päivä

Tuiken juoksun neljäs päivä ja Nemo-junnu on alkanut kiinnostumaan tädin hajuista. Se kulkee aika-ajoin nenu Tuiken peffassa kiinni ja eilen jopa kokeili tassulla, josko typsy olisi suostuvainen... Aika harmitonta fiilistelyä kylläkin vielä, eikä Nemo mielestäni ole mitenkään erityisen kiihtynyt tai erilainen kuin yleensä. Hiukan epäilen vieläkin sitä, että näinköhän se edes vielä tyttöjen päälle mitään sen ihmeempää edes ymmärtää.

Tänään Tuike oli mukana tallilla, heppoja ei paljoa ketseltu vaan käytiin pienellä kävelyllä sillä välin kun Taika oli tunnilla. Hevosiin Tuike suhtautuu välinpitämättömästi, mutta liian lähelle tulevat se varmuudeksi karkottaa säpsäyttämällä ne. Tämän huomasin viime kesänä kun kuljin Tuiken kanssa Taikan maastolenkillä mukana ja mentiin heppalaitumen sivustaa pitkin. Laitumella oleva ystävällinen ja utelias polle ryhtyi seuraamaan ja siihenkös Tuike tuumasi, että herkenetkös siitä seuraamasta :D Se ei hyökännyt, mutta teki sellaisen säpsäytyksen/varoituksen, että "älä tule tänne". Samaa on ollut nähtävissä hankalien lampaiden kanssa. Tuike tarvittaessa kyllä näyttää missä kaapin paikka seisoo.

Pentukyselyitä tulee tasaiseen tahtiin, se on tosi hienoa. On mukavaa, että yhdistelmä kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi? Olen myös tekemässä itselleni uutta harrastuskoiraa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen Tuikeen ja valitsemaani urokseen. Televaisuuden suunnitelmia on jo tehty ja nyt vaan toivotaan peukut pystyssä, että kaikki onnistuu ja pikku TuikeMaroja saadaan maailmaan helmikuun alussa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Hohtofrisbeetä ja pimeetä tokoa.

Juoksujen toinen päivä. Arvioin, että ensi viikon keskiviikosta lähtien alamme kyläilemään Maron luona. Keskiviikko olisi juoksujen 11. päivä. Tarkoituksena on käydä kylässä niin usein kuin tarve vaatii, eli ensimmäisestä käynnistä ei vielä ole odotettavissa menestystä kun ottaa huomioon, että kummatkin osapuolet ovat ensikertalaisia. Eli keskiviikkona käydään vähän kuulostelemassa ja kokeilemassa kiinnostuuko Maro ja antaako Tuike. Hommaa jatketaan sitten seuraavana päivänä jos näyttää, ettei kemiat vielä kohtaa.

Tänään oli tylsä maanantai ja olokin väsynyt ja jotenkin flunssaa enteilevä. Kävinpä sitten Tuiken ja oman mielen virkistykseksi kirkon nurmikolla pimeessä heittelemässä fosforihohtavaa frisbeetä ja sen jälkeen tehtiin tokoa pimeessä. Olikin hyvä tuulettaa ensin Tuiken päätä ja mieltä frisbeen koppaamisella ja sen perään harjoitella seuraamista. Tuike teki tosi hienosti ja keskittyneesti seuraamiset, eikä haukahdellut yhtään. Tein todella pitkiä pätkiä ja paljon käännöksiä ja koitin käskyttämiselläkin provosoida sitä korkeempaan vireeseen, mutta yhtään haukahdusta ei tullut vaikka palkkana oli lelu ja Tuike joutui pitkään tekemään liikettä ennen palkan saamista.

Näitä meidän täytyy harjoitella ja sitten siirtyä aina astetta häiriöisempään ympäristöön tekemään saamaa treeniä, niin ehkä me vielä saavutetaan se olotila, jossa voimme äänettömästi suorittaa kaikki EVL-luokan liikkeet. Sekin on tässä itsesäälissä kieriskellessä selkiintynyt, että enemmän on kiinnitettävä huomiota liikkeiden väliin. Eli nekin pitää etukäteen suunnitella ja harjoitella. Ehkä ensi kesänä/syksynä teemme "EVL-kiertueen", olisihan se hieno saavutus ansaita TVA. Se olisi kyllä kaikkien aikojen saavutus minulle, toiveiden täyttymys. Koirahan kyllä osaisi, mutta kun minä olen tässä se hatarampi osapuoli, jota pitäisi enemmän koulia ja kouluttaa...

No, ensin pennut ja sitten taas tokoa. Ja seuraavan koiran kanssa sitten on varmasti astetta viisaampi ja osaavampi. Eiköhän kotiin jäävä pentukin tutustu ensisijaisesti tokoon. Sen kanssa onkin sitten käytettävä kaikki mahdollisuudet kisata alemmissa luokissa ja tällä tavalla haettava kisakokemusta sekä ohjaajalle, että koiralle.

Hupsista, piti vain pikaisesti päivittää päivän kuulumiset, mutta jo harhauduin tulevaisuutta suunnittelemaan... Tulispa nyt pian ensi viikko, niin päästään "hommiin" ja Maron luokse kylään.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Juoksut alkaneet :)

Tuiken juoksu alkoi tänään, joten kuun lopussa sitten päästään jännittelemään miten astutuskset sujuvat ja että saadaanko pikku-TuikeMaroja laitettua alulle.

Tällä aikataululla pennut sitten syntyisivät helmikuun alussa ja olisivat luovutusikäisiä maalis-hihtikuun vaihteessa. Kylläpä heti alkoi jännittämään, kun ensimmäistä kertaa on tähän touhuun ryhtymässä.

Nyt aletaan laskeskelemaan päiviä ja järjestämään Nemolle hoitopaikkaa tärppipäivien ajaksi. Onneksi Nemon on sosiaalinen ja tottelevainen poika, ja se on helppo antaa hoitoon.

torstai 14. marraskuuta 2013

Irroittelua hallissa

Käytiin tänään koko perheen voimin läheisessä pikkuhallissa treenailemassa. Taika ja Elli iloittelivat egilityesteillä, Nemo treenasi Teron kanssa vähän tottista ja minä päästin Tuiken vähän irroittelemaan agiesteillä. Nemokin tutustui putkee, pussii ja matalaan A-esteeseen.

Paljon on kulunut aikaa edellisestä kerrasta, kun on menty Tuiken kanssa agia, varmaan pari vuotta on ollut taukoa, mutta hienostihan ne esteet muistuivat, vauhti vaan ei ollut niin hurjaa kuin silloin kaksi vuotta sitten. Varmaan pieni halli ja viiden prosentin painonlisäys vaikuttivat tämän päivän vauhtiin, mutta sehän ei nyt ollutkaan se tärkein asia. Sain lyhyen pätkän videotakin kaapattua, eli tässä lyhentämätön pätkä virheineen päivineen.

http://youtu.be/YXe9uFUpzG8

Tämä ei ole ohjauksen mallisuoritus, eikä Tuikeltakaan mitään sen enempää kuin huvittelua. Agility ei siis ole meidän laji, vaikka koira siitä kovin pitäisikin.

Se mikä eniten agilityssä itseäni häiritsee, on koiran korkea vire ja Tuikella se ilmenee haukkumisena. Tästäkin pätkästä poistin äänet ihan oman mielenterveyteni takia. Ääntä meinaan oli ja paljon. Varmaan taitavammat agiohjaajat osaisivat enemmän treenaamalla vaikuttaa siihen, kuinka paljon tai vähän koira haukkuu esteitä mennessää, mutta minulla ei sellaiseen ole taitoa, eikä edes tarvetta.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Kissa joka halusi olla koira

Hiljaiseloa tokokisojen jälkeen, eikä oikein mitään uutta kerrottavaa.

Tänään tosin sattui hauska pieni arjen piristys täällä meidän laumassa. Tiikeri kisu salaa hiippaili mukaan iltalenkille kun lähdin koko koiralauman kanssa tarkoituksena tehdä pieni remmilenkki kaduilla. Huomasin Tiikerin seuranneen meitä vasta kun olimme jo jonkin matkaa edenneet, parin suojatien yli päässeet ja jalkakäytävää vähän matkaa kulkeneet. Sieltä se lönkötteli perästä ja liittyi lauman kokoonpanoon ja käveli tyytyväisenä itseensä koirakolmikon mukana. Välillä jättäytyi muutaman metrin ja taas pinkaisi lauman mukaan. Aivan kuin se olisi ollut remmissä kuten muutkin. Kyllä mietin, että aikamoista laumahenkeä osoitti tuo hassu kissa, ja kun vielä ottaa huomioon, että taivaalta tuli vettä ihan kyllikseen!

Tiikerin tempauksen johdosta lyhensin (kissan turvallisuuden vuoksi) lenkin ja kaarsimme sivutietä pitkin kotiinpäin. Kotiovella Tiikeri odotteli sisäänpääsyä lauman kanssa kuin mikäkin koira ja märkäkin se oli kuten nämä muutkin karvaiset kaverit :) Tiikeri on aina ollut kovasti mun kissa ja mielinyt mun perään, tässä taas osoitus kissan uskollisuudesta.

Tuiken juoksuja on alettu jo odottelemaan kun edellisistä on kuun lopussa 6 kk. Ennen joulua juoksut takuuvarmasti alkavat jos väli on normaali. Nyt vielä hetki jännätään ja toivotaan, etteivät juoksut vielä pariin päivään ala, sillä Maro on hoidossa ja omistaja ulkomailla. Perjantaihin asti pitäisi pidätellä, sen jälkeen saa ihan koska vaan alkaa. Aika jännää on tämä odottelu. Muutenkin ajatukset jo liitelevät pentuihin liittyvissä hankinnoissa ja järjestelyissä. Nyt olen jo päättänyt eläinlääkäriaseman, missä teetän pentutarkastukset ja silmätutkimukset, siruttaja ja pentutestaaja on alustavasti varattu ja tukiverkko aktivoitu. Vapaatakin olen järjestänyt itselleni yllin kyllin aina pentujen syntymästä luovutukseen saakka, joten toivoa sopii, että kaikki menee hyvin ja pentuja syntyy alkuvuodesta.

Koiriin liittyvää ei oikein muuta ole kerrottavaa. Treenit ovat olleet tauolla ja ollaan vaan lenkkeilty ja löhöilty. Ellillä alkavat tehostetut frisbeetreenit perjantaina hallilla, sillä Elli esiintyy Taikan kanssa Koira 2013 tapahtumassa messarissa isolla areenalla sekä lauantaina, että sunnuntaina. Tuike ei pentusuunnitelmien takia tänä vuonna osallistu, mutta Tero on luvannut Nemolle tulla heittelemään myös kiekkoja suuren yleisön eteen.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kisakuulumiset

Eilen oltiin bortsujen tokomestiksissä Vuokkoset Areenalla, jossa taso oli aivan huikea ja tuomaritkin sen mukaiset. Minulle oli vähän yllätys kuinka tiukaksi tuomarointi on muuttunut. Oma vika tietysti, kun en ole tokokisoissa käynyt, edes katsomon puolella.

Arvostelu kauttaaltaan oli siis erittäin ankaraa ja se koitui meidänkin turmioksi, sillä Tuike hylättiin haukkumisen takia. Ei siis ollut meidän päivä, vaikka Tuike teki liikkeet kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, ainoastaan kaukokäskyissä ja tunnistusnoudossa sille tuli joku epävarmuus päälle.

Virheitäkin me tehtiin, eikä tulos olisi jokatapauksessa olisi ollut kovinkaan loistelias, ei me siis mitään hävitty, vaikka meidät hyllytettiin. Se, että itselle tuli ja jäi kisoista tosi paska fiilis on sääli, sillä vielä eilen olin sitä mieltä, että koko laji on ihan pilattu ja lopetan koko tokon. Tuntui, että tällaisilla tavallisilla koirilla ole mitään asiaa kokeisiin, kun seurana on maan parhaat bortsut.  Minkäs sille voi kun tasoa koko ajan hilataan ylöpäin, tämän päivän toko on ihan erilaista kuin 10 vuotta sitten.

Maro teki hienon suoritukset VOI luokassa ja ansaitsi tuloksen VOI2, hilkulla oli, ettei pisteet olis riittäneet ykköstulokseen, tunnistusnouto meni nollille.

Tässä Maron osa suorituksista:
http://www.youtube.com/watch?v=t0ALvFyBFFg&feature=youtu.be

Tässä Tuiken 1. kehä, jossa tehtiin seuraaminen, luoksetulo ja ruutu (+ saatiin eka keltainen kortti):
http://www.youtube.com/watch?v=NTtnJpKQ8Wc&feature=youtu.be

Kohdassa 1:31 tulee eka haukahdus, (Tuike reagoi taustalta kuuluvaan hakkumiseen), kohdassa 1:36 on toinen haukahdus, samalla kun teemme käännöstä, kolmas haukahdus kohdassa 1:50, jossa lähdemme juoksemaan, neljäs ja keltaiseen korttiin johtava hakahdus tulee luoksetuloliikkeen jälkeen kohdassa 3:30. Onneksi en itse huomaa korttia, keskityn itse niin aloituspaikalle asettautumiseen, enkä yhtään katso tuomaria päin. Vasta kehän ulkopuolella mulle selvisi, että me saatiin keltainen kortti. Tuomari sanoi, että ilman haukkuja seuraaminen olisi ollut 8-8,5. Eli 2 pinnaa menetettiin kolmesta haukahduksesta. Ruutu meni nollille oman mokani takia, käskytin koiran maahan liian aikaisin, jännitin liikaa :( Liian vähän kisoja alla ja kun edellisistäkin on 1,5 vuotta.

Toisessa kehässä oli vielä astetta tiukempi tuomari ja hän antoi toisen keltaisen kortin haukkumisen takia, eli meidän peli oli sitten siinä. Toisessa kehässä tehtiin zeta, kaukot, tunnistusnouto ja metallihyppynouto. Haukahdusksia tuli 2 ensin liikkeiden välissä ja sitten 2 metallihyppynoudon aikana ja siitä toinen keltainen kortti ja pihalle.

Näin tällä kertaa, että maajoukkuetaso on liian kova taso meille, ehkä jossain perähikiän tokokisoissa me pärjättäisiin. Tuike kuitenkin teki hyvällä aenteella, vaikka virheitäkin sattui. Kovalla treenillä varmaan saataisi niitä haukkumisia pois ja ykkötuloksiakin, mutta ne jätetään ensi kevääseen/kesään. Nyt keskitytään ihan muihin...