Joulupäivän metsäretki

Joulupäivää vietettiin koirien kanssa pitkällä metsäretkellä. Taisi olla pikku-Ellin pisin tähänastinen retki metsään ja sen kyllä huomasi loppupäivänä, kun väsytti hyvin ja oltiin niin rauhallista pentua että... Luonto oli kauneimmillaan, no, niin kauniina kuin näillä säillä voi olla. Lumipeite olisi ollut vielä kivampi, mutta kyllä kaunis huurre aringon tirkistellessä kelpasi hyvin meille. Siitä on nautittava mitä saa :)

Taika opettaa Elliä

Leikki rinnakkain sujuu mainiosti

Veturi ja perävaunu

Koirat nauttivat selvästi joka hetkestä. Tuiken johdolla mentiin peräkanaa kaikki ryteiköt mukaanlukien. Nämä kaverukset eivät polkuja turhaan kuluta...

Välillä pysähdyttiin ihastelemaan luontoa, ja katselemaan koirien puuhastelua. Hyvin touhua riitti ja hyvässä sovussa tutkittiin, kaivettiin keppejä jne. Välillä huudeltiin Elliä ja muistutettiin, missä nami-apaja on...

Loppuun poseerattiin, tai no, sattumalta sain räpsättyä muutamia profiilikuvia kun Elli tarkkaili Tuiken tekemisiä. Elli on todella kuvauksellinen, sen piirteet ja ääriviivat saa hienosti vangittua linssiin. Minun silmääni Elli-pikkuinen näyttää tosi kauniilta ja tasapainoiselta pieneltä Sheltin alulta. Ensi vuonna onkin tarkoitus viedä Elli johonkin näyttelyyn ja saada "asiantuntijan" arvio siitä, mielenkiinnolla odotan vaikka näyttelykauneus ei olekkaan meidän tavoitteena.

Korvat liimattomina

Kasvojen sivuprofiilia

Tässä esiteltynä koko runko

Marraskuinen ulkoiluretki

Kävimme ulkoilemassa pellolla ja juoksuttamassa koiria. Elli jaksoi hienosti menossa mukana ja harjoitteli Taikan kanssa luoksetuloja. Tuike pääsi "isin" kanssa vähän kopittelemaan frisbeitä ja kovin taitava se olikin. Monta hienoa koppia...

Elli ja Tuike

Elli ihmettelee tyhjää aitausta

"Täältä minä tulen juoksujalkaa..."

Parhaat kaverit

Keskittynyt ilme, frisbee ilmassa...

Näin se käy, ponnistus ylös ja naps kiinni!

Lisäys laumaan kirjavaan...

Tässä hän on! Laumamme uusin rimprenssa: Elli-neiti,

Bumtsi Bum Two Pence For Love

Ellin ja Tuiken ensikohtaaminen oli rauhallinen ja "tutkaileva": Kukas sää oot, mä oon muutes mää...

Esittelimme Ellille oman huoneen (Taikan huoneen), jossa se saa olla "turvassa" mustalta hirviöltä ;) Siellä alkoikin seurustelu ja ympäristön tutkailu hyvinkin pian. Ei mitään ylimääräisiä piippauksia tai muutakaan ihmeellistä kun uusi emäntä hoiti hommansa kympin arvoisesti, Hyvä Taika!

Turvaihminen-Taika oli läsnä, välillä käväisi muualla, palasi ilman seremonioita jne. Kyllähän te kokeneet koirakonkarit tiedätte nämä yksinolon opetuksen esivaiheet kuin omat taskunne... ;) Elli tuntui kotiutuvan välittömästi ja muutaman tunnin jälkeen oli selkeästi "merkannut" oman huoneensa ja käväisi sieltä aika ajoin virnistelemässä Tuikelle... (hehe), nukkui, leikki leluilla jne.

Tuike yritti kaikin keinoin takavarikoida pennun leluja ja loppujen lopuksi portit pantiin kiinni ja kaikki lelut porttien taakse. Loppuilta sujui rauhallisesti ja kummatkin karvaiset simahtivat tyytyväisinä omiin peteihinsä, omiin huoneisiinsa. Jes, tästä päivästä selvittiin, toivottavasti huominenkin sujuu yhtä hyvin...

Herätys kesähorroksesta...Vihdoinkin!

Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut taas tavoitteellisen TOKO-treenaamisen, sopiva talviharrastus...varsinkin kovalla pakkasella (sisähalli olis poikaa)...

Tuike alkoikin väläytellä sellaisia oireita, että olis kohta toiminnan paikka. Yleensä se on kotona hyvin huomaamaton ja hissukseen, mutta nyt paimennuskauden loputtua, kun olen odotellut tokokärpäsen puraisua, alkoi Tuike taas "näkymään" sisällä; Lelua pukkaa tuon tuostakin syliin, tai sitten se on jo aseteltu salaa tuolin käsinojalle ja sitä sitten kytätään kyyryssä televeisionkatsojan edessä; Tiikerin jokainen liike ja edesottamus on tarkassa syynissä ja sitä pitää "ohjailla" oikeaan suuntaan; Juku kelpaa taas peuhukaveriksi ja siitä saa esiin hauskan äänen, kun istuu sen päälle :D (täytyisi saada joskus videolle, kun tapahtuma kaikkinensa on tosi huvittava).

Nyt siis, työmatkasta palautuneena ja uutta intoa puhkuen olen jo parit erittäin hyvät treenit saanut aikaan. Tuike toimii hyvin, hiukan ehkä ylävireessä, mutta ymmärtäähän sen, kun on koirakin pakahtua toiminnan ilosta, kun taas pitkään aikaan jotain oikeasti tehdään.

Sain tungettua itseni jopa hallitreeneihinkin, helppoon ryhmään, mutta se ei menoa haittaa, kun kuitenkin pääsen siedättämään Tuikea halliin. Sisähalli ja sen oudot äänet ovat pieni lisähaaste meillä, sillä Tuike reagoi melko helposti koirien haukuntaan ja saattaa paineistua. Jos vaan saan tehtyä hyviä ja hauskoja treenejä hallissa, niin eiköhän koetilanteessakin sitten suju, Hope So!

Tunnari menee ihan OK kun kippaan läjän palikoita ja heitän oman hajuisen sekaan. Pari erehdystä on sattunut, mutta nyt viimeiset 4 harjoitusta on mennyt ihan oiken, JES!

Ruutu oli ainakin maanantaina erittäin hyvä, nyt täytyy hakea vaikeampi paikka ja harjoitella ruudun loppuosa kuntoon.

Sunnuntaina saamme perheenlisäystä, sillä joukkoon muuttaa uusi karvainen otus, siitä sitten tuonnempana...

Tokoilua kesätauon jälkeen

Koko kesä paimennettiin lampaita ja muut harrastukset jätettiin sivuun. Nyt kun lampaat on viety ja kisat kisattu, oli aika muistutella tokojuttuja mieleen.

Yhtenä kauniina sunnuntaina sain houkuteltua Teron kuvaamaan ja tein kaikki VOI-luokan liikkeet läpi. Melko tyytyväinen täytyy olla, siihen nähden, että tosiaan ei treeniä ole juuri kesäaikaan tehty. Tunnari olisi mennyt nollille ja ruutukin, koska ekalla yrittämällä ei ruudun keskustaa löytynyt. Muuten tosi GREAT ja Tuikella hyvä motivaatio tehdä.

Videolta näkyy kuinka se tykkää tekemisestä, häntä heiluu-heiluu-heiluu-heiluu...ja heiluu...

https://picasaweb.google.com/lh/sredir?uname=116549724882048562936&target=ALBUM&id=5653788209227136305&authkey=Gv1sRgCPqauPm8s5ucngE&feat=email

Tulokset VIHDOINKIN...!

Olipa iloinen ylläri, kun tänään vihdoin tuli paimennuskisojen tulokset nettiin.

http://www.spky.fi/kannantestaus/kisat/

Tuike sijoittui ekana päivänä sijalle 8 ja toisena päivänä Tuike otti sijan palkintopallin TOISELTA korokkeelta! Hyvä Tuike, ilmankos minusta tuntuikin, että melko hyvin koira toimi :)

Nyt sitten alan metsäsästämään meille kuukuvia palkintoja, ruusukkeen nyt ainakin tahtoisin muistoksi tästä kesästä.

Paimennuskisoissa Somerolla

No johan on "piruetti" kun ei kisatuloksia vieläkään ole saatavilla!!!

Starttasimme siis paimennuskisojen 1-luokassa 2. ja 3. syyskuuta Somerolla. Kisalampaat olivat oiken mukavia, uuhia ja karitsoita. Jouduimme kumpanakin päivänä lähtemään ennen sijoitusten julkaisemista, joten en vieläkään tiedä miten meidän kävi suhteessa muihin kisailijoihin, mutta toivotaan että tulokset pian saadaan julki...

Suorituksiin on pakko olla megatyytyväinen, sillä Tuike teki kaksi ihka ensimmäistä tulosta paimennuskisoista (takana kaksi diskausta + yksi keskeytys).

Ekana päivänä saatiin 63 pinnaa (max 90) ja tokana päivänä kalasteltiin 59 pinnaa, tuomari kommentoi meille, että kuljetuslinjat olisivat olleet tosi hienot, jos olisin aikaisemmin lähettänyt koiran kääntämään katraan 2-portilla. Nyt mun mokasta johtuen Tuikelle tuli kiire, mutta silti se hienosti paikkasi, eikä päästänyt laumaa karkuun.

Lampaiden häkitys oli meidän kompastuskivi kumpanakin päivänä. Lampaat oli monta kertaa jo menossa häkkiin, mutta sitten aina joku meni ohi/tunkeutui mun ja aidan välistä ja homma läsähti sitten siihen... Aika sitten kuluikin loppuun häkillä lampaita pyöritellessä, eikä saatu häkityksestä pinnan pinnaa...

Toisen päivän suoritus löytyy linkin takaa.
Hakukaari oli kauniimpi ekana päivänä, mutta poispäinajo taas parempi tokana päivänä...

https://picasaweb.google.com/lh/sredir?uname=116549724882048562936&target=ALBUM&id=5653020083814813665&authkey=Gv1sRgCPac-JOd4aW_nwE&feat=email

Nyt on sitten paimennuskausi ohi, lampaatkin lähti, joten on lajinvaihdon paikka talvikaudeksi...

Viimeisiä viedään

Vikoja paimennustreenejä "omilla" lampailla. Pässit pääsivät taas jaloittelemaan etuniitylle Royn ja Tuiken niitä vahtiessa silmä kovana.

Vedettiin tänään vähän niinkuin kenraalit, kun seuraavana ja sitä seuraavana päivänä on kisastartit kummallakin. Haettiin lampaita ristiin ja paljon hyviä hakukaaria, lähestymisiä ja tuontia saatiin aikaiseksi. Tuonnin päälle tehtiin aina niin sanottu tolpan kierto ja poispäinajon aloitus.

Tuike oli tänään hyvässä vedossa ja parin "muistutuksen" jälkeen se menikin tosi kauniisti ja rauhallisesti hakukaarelle ja kuljetti lampaat suorinta tietä minulle. Onneksi näin, sillä edellissä treeneissä koira teki ihan banaanituonnin ja oli muutenkin vähän pihalla. Liekö vielä väsy painanut, kun oltiin juuri palattu viikonlopun "koiraleiriltä".

Täytyy olla tyytyväinen tämänpäiväiseen ja ammentaa siitä roponen myös tuleviin koitoksiin. Jos mikään kisoissa ei mene hyvin, niin ainakin viimeinen treeni oli hyvä.

Lauantaina sitten pakkaammenkin ihanat kesähoidokkimme autoon ja viemme ne takaisin lähtöpisteeseen. Sitten aletaan odottelemaan ensi kevättä ja uusia lampaita :)

Paimennusta aamu- ja iltavuorossa :)

Pässinpäät pääsivät tänään kahteen otteeseen ulos aitauksesta laiduntamaan rehevämpää osaa niittyä. Välillä ne tosin joutuivat tekemään "töitä" ja joutuivat juoksemaan meidän hienojen paimenkoirien (tai ehkäpä kuitenkin heidän emäntiensä) toiveiden mukaisesti pitkin ja poikin laidunaluetta. Aina väliin poijjaat ehtivät nauttia ihanista voikukukan lehdistä ja apiloista :)

"Ulkoilemassa"

Tuiken pää kasvoi tänään taas yhdellä kokonumerolla. Se teki hienoja hakukaaria serkkutytön ja paimennusfrendin avustuksella ja iltavuoron harkoissa saatin lisää apua ja neuvoja loppupään hakukaaren "pullistamiseen".

Kyse olikin vain käskyjen ajoittamisesta. No kah, kun en itse hokannut...minä paraskin kaikenmaailman toko-opetukset opiskelleena...tietenkin kyse on ajoittamisesta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt lupaan, että tästä lähtien Tuiken KAIKKI hakukaaret tulevat olemaan hienoja ja loppupäästään "pulleita kaaria" ;)



Hienoja koiria kaikki tänään nähdyt ja lampaatkin toimivat tosi kivasti, niitä tulee vielä ikävä, kun joutuvat syksyllä palaamaan kotiinsa...nyyh...

Tuiken isipappa pääsi myös näyttämään taitojaan, se on kyllä ilo silmälle katsella kun koira niin taitavasti ja kuuliaisesti "tekee töitä".

Nisse pappa tuo lampaita

Poispäin ajoa...

Tuike katselee, miten homma pitäisi hoitaa

Tuiken "paimennusasento" (tätä voi käyttää vaikka on vain vahdissa)

Nisse tauolla

Pitkä kieli...

Vuoden 2011 ekat paimennuskisat

Ei niin paha hylky, vois sanoa, jos jotain positiivista täytyy sanoa.

Ainahan se harmittaa, kun kisa loppuu lampaiden karkaamiseen heti alkumetreillä, mutta olihan ne lampaat hankalat, ja kyllähän meitä ohjaajia siitä varoitettiin, että tolpalta on kova veto varikolle päin jne...
Omaan osaamattomuuteen ja hitaaseen tilannetajuun se meidän suoritus tälläkin kerralla kaatui. Koira kyllä yritti parhaansa mukaan paikata tilannetta ja oikein tosissaan se yritti saada karkulaista kiinni, mutta tällä kertaa lammas oli koiraa nopeampi, kun se päkä oli saanut etumatkaa liikaa.
Höh, ei voi mitään, ensi kerralla ehkä sitten.

On vaan jatkettava harjoituksia ja koitettava "lavastaa" niitä tilanteita, joissa lampaat mukamas karkaa ja joissa koiran täytyy äkkiä juosta katrasta/karannutta päkää pysäyttämään... Mutta onneksi lumi vielä jarruttaa tuloaan ja laidunkautta vielä vähän aikaa riittää. Ainakin meidän päkäpäillä on monta hyvää isoa ja pientä hoitajaa, joten eiköhän pojat vielä hetken pysy ihan tyytyväsinä aidoissaan ja jaksavat "urheilla" meidän koiran opastuksella silloin tällöin.

Aikalisä agissa ja lampaiden hoitamista

Päätin, että otamme tuumaustauon agilityn harrastamisessa. Tuikella on vielä syyskuun ajan paimennuspuuhaa ja parit kisatkin paimennuksessa tulossa, joten oli pakko vähentää jostain päästä. Agility on tosi hauskaa ja Tuike tykkää, mutta se vaatisi itseltäni paljon enemmän "opiskelua", kun ei tahdo kaikki hienot kulmat ja koukerot pysyä mielessä. Keväällä katsastetaan agilityn tilanne uusiksi.

Päivät (illat) täyttyvät lampaiden hoidosta, kun olemme alkaneet ruokkimaan niitä, etteivät ala kiipeilemään aitojen yli. Vihreää purtavaa tarjotaan aina kun ehditään nyhtämään ja kuivaheinää, joka tuntuu maistuvat erityisen hyvin. Vähän tuorettakin niityllä kasvaa, mutta niukahkosti. Tosin tuntuvat nuo jotain siitä irti saavan kun ne yleensä tapaa maata nyppimästä.

Herra kaunis, numero 6

Lellikki vetää voikukanlehtiä

Koko lauma ruokapaikalla

Herra mustapää on pienin kaikista

Paimennusta saaressa

Pääsimme treenaamaan paimennusta saareen erilaisten lampaiden kanssa ja pyörähdettiin melko isonkin katraan kanssa kertaalleen. Päitä katraaseen mahtui useampi kymmen...

Hakukaaria lähinnä harjoiteltiin, vasenta suuntaa tuplasti enemmän kuin oikeaa. Nähtävästi koira on sittenkin oikeakätinen, eli vasen suunta on paljon vaikeampi ja flänkki on litteämpi vasemmalle mentäessä. Ihan mukavasti ja melko helposti saatiinkin koiralle hyviä kaaria ja nyt jännittääkin seuraavan kerran mennä itsekseen harjoittelemaan, ettei pilaa mitään hyvää, mitä on koiran päähän jäänyt.

Mukava paimennuspäivä kaiken kaikkiaan ja mukavia uusia tuttavuuksia.

Juvalta oppia hakemassa...

Juoksut on pian juostu, ja Tuike pääsee pian taas täysipainoisesti harrastamaan kaikkien lajien parissa. Tuloksia paimennuksesta ja ainakin tokosta olisi tavoitteena vielä tälle vuodelle, ja seuraavan puolen vuoden sisällä pitäisi sitten päättää tekeekö Tuike pentuja ensi kesänä. Täytyy alkaa katselemaan jotain sopivaa paimenlinjaista urosta...

Eilen vietin Riitan kanssa koko päivän Juvalla paimennuskisoissa. Olipa rentouttava ja mukava istuskella ja katsella ilman paineita, kun ei oma koira startannut, eikä ollut edes mukana. Kyllä vaan kisojen katsomisestakin oppii, sivusta näkee niin paljon enemmän. Pitäisi omiinkin harjoituksiin aina saada joku sivullinen katsomaan, että saisi palautetta ja neuvoja missä tuli tehtyä hyvin ja missä meni huonommin.

Tänään illalla taas mennään pässejä tervehtimään ja vähän harjoittelemaan. Pian päästäänkin jo ihan kisatreenien makuun, jos kaikki tänäänkin vielä näyttää ja tuntuu hyvältä ;)

Se hakee, tuo, ajaa ja jakaa!

Paimennustreenit ovat saaneet hyvää jatkoa, kun ollaan lomareissun jälkeen päästy monena päivänä vähän harjoittelemaan. Tuiken itseluottamus kasvaa koko ajan ja yhä enemmän luotan ettei se pöllöile :)

Se hakee ja tuo...JES! Tuike osaa itsenäisesti hakea ja tuoda lampaat mulle vaikka ne olisivat ihan pellon toisessa päässä. Kaarelle mennään aitoja myöden, lampaat irroitetaan nätisti aidasta ja sitten kuljetellaan ne kohti mua ja tasapainotellen lampaiden perässä itsenäisesti.

Poispäinajoa harjoitellaan ja sunnat vasen/oikea menevät jakeluun, vaikka välillä kyllä koira meinaa liukua tasapainoon/hakuun. Suuntakäskyt otetaan vastaan melko hyvin riippumatta siitä missä itse sijaitsen. Häkitys on hiukan haasteellinen meille, sillä itse vielä harjoittelen "lampaiden lukua". Viisaat on neuvoneet, että lammas kulkee siihen suuntaan, mihin sen pää näyttää ;D Tämän kun vielä muistaisi häkillä...ja kun niitä päitä on kahdeksan...

Jakojen alkeita on myös vähän harjoiteltu. Lammaskatras on helppo ihmisenkin jakaa, joten saamme helposti tehtyä väliintuloja, josta sitten pian täytyisi saada toinen lauma vähäksi ajaksi "haltuun". Nyt vain lyhyt poispäinajo onnistuu, kun laumat yhdistyvät melko helposti. Täytyy jatkaa jakoharjoituksia ja itsekin opetella miten parhaiten auttaa koiraa onnistumaan.

Nyt meillä on juoksun tärppipäivät, joten pidämme vähän treenitaukoa, mutta pian taas jatketaan harjoituksia ja koitetaan päästä jonnekkin vieraallekkin pellolle testaamaan osaako koira oikeasti vain osaako se vain "kotipellolla".

Öttiäisiä ja uimista...

Käväistiin pikalomalla Pohjoisemmassa osaa Suomea. Vaalassa ja Pudasjärvellä sijaitsivat kyläilykohteemme, kummatkin veden ääressä. Jokaiseen päivään mahtuikin sekä ihmisten, että koiran vesileikkejä. Tuikekin taas rohkaistui uimaan, vaikkakaan ilman hyvää syytä Tuike ei veteen mene.

Joku noudettava esine pitää olla, jotta viitsii karvat kastella, tuumaa Tuike...



Nopea syöksy kepille ja kohti tuntematonta syvää vettä...HUI!

NAPS! Keppiin kiinni...

...Ja nopea käännös (häntää peräsimenä käyttäen) kohti rantaa...

Uimaleikkien lisäksi päiviin mahtui ulkoilua, loikoilua, paljon ajokilemetrejä, sekä tuhansittain kaikenmaailman öttiäisiä ja itikoita. Tuikella oli kova työ pitää paarmat kurissa, ja parin päivän "taistelun" jälkeen se tajusi, että sisätila on paras ase lentäviä kiusoittelijoita vastaan. Välillä oli itikat syöneet silmänympärykset ihan ruvelle, onneksi paukamat kuitenkin katosivat ilman sen suurempia toimenpiteitä. Uimahuumassa Tuike repäisi toiseen etujalkaansa haavat kahteen kohtaan. Niitä sitten hoideltiin iltasella, mutta onneksi selvittiin pintaruhjeilla jotka vaativat vain puhidstuksen ja suojauksen. 

"Vapaapäivä"

Tänään Tuikella oli vapaapäivä: Normaalin aamuisen metsälenkin jälkeen köllöttelyä pihamalla, pieni iltapäiväinen pissilenkki lähiniityllä, sisällä makoilemista...jne...

Iltasella käytiin pidemmällä lenkillä ja vähän tokojuttuja treenattiin lenkin varrella, sellasta pikkukivaa joka kestää vain kymmenisen minuuttia. Tokoilu näyttää olevan koiralle NIIIN mieluisaa touhua, että sitä aina ihan liikuttuu...

Tuike on aikas hauska kun se tasan tarkkaan tietää kaikki paikat kodin lähellä missä välillä tokoillaan. Aina se juoksee edeltä paikan päälle, pysähtyy ja anovasti katsoo jokso tehtäisi jotain superkivaa yhdessä. Aloitusmerkiksi Tuikelle riittää, että vetäisee itselle treeniliivit niskaan ja ottaa itse ryhdikkään asennon, niin johan Tuike jököttää tikkana sivulla asennossa odottamassa seuraavaa (eli ensimmäistä) käskyä :)

Paimennusta..paimennusta ja vielä paimennusta...

Paimennuksen saralla meillä oli tänään aivan LOISTAVA päivä! Nyt uskallan sanoa, että palaset koiran päässä ovat lopullisesti loksahtaneet kohdilleen. Aamusella pässit olivat liukkaalla tuulella ja Tuikellakin vielä hiukan epävarma olo itsesätään. Liinan avulla varmistelin aluksi ja parin ruman sanan jouduin käyttämään, että sain sille riittävän selkeästi kerrottua, että ryntääminen ei käy päinsä lainkaan. Tämän "puhuttelun" ja pienen jäähdyttelytauon jälkeen koira alkoikin toimia kuin unelma. Kaari kaarelta sen itseluottamus kasvoi ja palaset loksahtelivat paikoilleen, kun se huomasi, että pystyy nätillä asenteella pitämään lauman kasassa, kuljettamaan, ja tuomaan katrasta minulle.

Yllä ja alla: Tuike tuomassa laumaa. Kauniisti koira menee kauas kaarelle ja lähestyy laumaa rauhallisesti ettei se pelästy ja juokse ohitse. Lampaat reagoivat hyvin koiraan.

Liina oli tänään aamupäivällä tilapäinen apukeino, jolla estin väärin tekeminen. Tämän päivän jälkeen liinaa ei enää meidän harjoituksissa enää näy, sen verran paljon nyt luotan koiraan ettei se tee tyhmiä ryntäyksiä.

Alla: Tuike vahtii laumaa ja on valmina vastaanottamaan käskyn siirtyä joko oikealla tai vasemmalle. Asenne on rento, mutta kuuliainen.

Alla: Tuike kuljettaa, lampaat reagoivat hyvin koiran liikkeisiin ja kääntyvät helposti haluttuun suuntaan.



Ankille suuret kiitokset hyvistä neuvoista ja opeista jälleen kerran. Meillä on käsissä erittäin hyvät harjoituslampaat, suuret kiitokset Leenalle ja erittäin hyvä, hieno laidunpaikka, siitä suuret kiitokset ihanille maanomistajille.

Jos harjoitukset jatkossakin menevät nappiin niin saatamme päästä starttaamaan jopa kisoissa syksyllä :) Mutta nyt kuitenkin ensin pitää nauttia kesästä, ihanista lampaista, kauniista luonnosta ja koirista!



TOKOttelua illan hämärtyessä...

Päivän aherruksen päälle täytyi lähteä vielä koiraa lenkittämään. Ilta-aika onkin melkein ainut siedettävä ajankohta näillä helteillä, vaikka tuolla minun "nakubortsullani" ei olekkaan niin tukala olo helteellä verrattuna pitkäpuuhkaisiin serkkuihinsa. Tuli otettua pari namia ja lelukin mukaan joten vedettiin pikaiset TOKO-treenit lenkin varrella olevalla hiekkakentällä. Koira selkeästi nautti, kun pitkästä aikaa vähän tokoiltiin, leikittiin ja hulluteltiin ;) Itselläkin on kivaa kun koiralla on kivaa...

Kaikista taajaman säännöistä piittaamatta kuljettiin tänään miltei koko lenkki ilman hihnaa. Metsässä kirmattiin VAPAA-komennossa, eli silloin saa painaa tukka putkella vaikka monta kymmentä metriä edessä/sivussa/takana. Toki meillä remmelit oli mukana, sehän on selvä, mutta kadun varressa tai pyörätiellä kun käveltiin niin koira kulki kauniisti ja rennosti vieressä, nuuskutteli, pissi ja oli ihan normaalisti, ei mitenkään paineistunut vaikka piti kulkea lähellä. Välillä piti muistuttaa, missä oikea paikka on, mutta muuten oli ihan sama onko remmi kaulassa vai ei, yhtälailla Tuike pysytteli visusti matkassa :). On mulla viisas koira, muutaman kokeilun jälkeen hoksasi, että näin siis mennään. Tai sitten ajankohta oli otollinen, kun melko hiljaista on täällä kylällä yhdeksän-kymmenen aikaan.

Kuumaa pitelee...

Olihan kuuma käynti pellolla, meilkein meinasi taju lähteä kun vähän yritin lyhentää pitkäksi venähtänyttä heinikkoa...hiukan liian kuuma keli tällaiseen "urheiluun". Korvissa vain soivat sanat: "hullut koiraihmiset...hullut koiraihmiset..." No, voisihan sitä epämukavampiakin paikkoja olla, kuten kylmässä sateessa, taskut täynnä makkaraa kyyhöttämässä jossakin kuusen alla piilossa kaverin koiralta...

Tuike sai n. tunnin verran vapaana vain katsella (vahtia) lampaita ja sitten se pääsi vähän paimentamaan kun lopetin niittämisen. Pitkään ei voinut ottaa, kun pelkäsin että koira saa lämpöhalvauksen sen verran kuuma sillekin tuli. Ihan nätisti Tuike teki, haki ja toi lampaita sekä tasapainotteli pitääkseen lauman oikeassa kurssissa. Pari kertaa meinasi kiire tulla kun lauma hajosi ja meinasi karata, mutta mitään tyhmää Tuike ei onneksi tehnyt :) Tätä itsevarmuuden hakemista ja vaistolla toimimista meillä onkin ohjelmassa nyt seuraavat päivät.

Agiliitoja

Illan ohjelmassa oli viimeiset ohjatut agilitytreenit ennen kesätaukoa. Tuikella oli edellisistä treeneistä kulunut monta viikkoa, joten se vilisti vähän omiaan, ehti sinne ja tänne. Oli vähän laajoilla linjoilla ja väljällä ohjauksella. Tuli sitten lentokeinukin tehtyä ;) mutta sen jälkeen Tuike heti taas muisti miten keinulla tuli pysähtyä ja odottaa keinun liikettä. Puomilla kontaktit oli ok, vaikka hiukan liian aikaisin pysähtyi. Puomille meno takkusi sillä vieressä oli putken pää houkutteena ja sinnehän tuo viiletti vaikka kuinka huuteli käskyjä puomille. Ohjauksen ja asennon korjaaminen auttoi ja niin saatiin koira puomille eikä putkeen. Niistoja, saksalaisia, persjättöjä...en mä niitä kaikkia niin hyvin osaa ja muista, on tää nykyään melkoista kielitiedettä tää agility.

Hypyt pidettiin tänään helteen takia matalana. Kepit Tuike suoritti taasen erittäin hyvin, se onkin yksi varmin este meillä. Ei haitannut vaikka olin keppien päässä valokuvaamassa. Alla todiste siitä: aloitus ihan nappiin ja katse keskittyy kieli mukaan lukien seuraavaan mutkaan. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta pääasiahan on, että kepit suoritetaan oikein huolimatta siitä missä ohjaaja sijaitsee.

Lähimetsässä

Lähiniityylle ja lähimetsään käy meidän tie joka aamu. Siellä Tuike saa riekkua, juosta ja leikkiä kepeillä. Vauhtikuvat eivät tahdo onnistua, liekö vikkelä koira vai hidas kuvaaja :) Tyydyttäköön nyt vain poseerauskuviin...

 Niitty ja metsä (yllä). Ja ah, ihanat keppivarastot (alla) Oho, ompas neidillä komea asento! Mitähän näyttelyssä ulkomuodosta sanottaisiin..?

Puron yli (se pieni vihreänruskea juova kuvan keskellä) Tuike hyppää reilulla maavaralla, eikä hypyn pituudessakaan ole valittamista, tassut eivät todellakaan kastu näillä pompuilla...

Kahdesta en luovu... toinen on keppileikit ja toinen on...







Dog Frisbee

Tuike on myös kunnostautunut Dog Frisbee kurssilla. Mahtavat hypyt ja peräänantamaton yritys ovat Tuiken valttikortteja tämän harrastuksen parissa. Aina ei koppi onnistunut, mutta sehän olikin vain heittäjän vika. Kurssilla opittiin heittämään frisbeetä oikealla tavalla, jotta koiralle on helppoa ja turvallista ottaa kiekko kiinni.

Kesähoidokit

Tuikella on yhdessä "poikakaverinsa" kanssa kesähoidokkina kahdeksan pään pässilauma. Näitä päivittäin käydään hoitelemassa ja treenataan paimennusta, josko vaikka syyspuolella olisi asiaa paimennuskisoihin. Lauma on melkoisen liukas vielä, mutta kesää on vielä jäljellä ja lauma on selvästi alkanut tottumaan koiraan.