Tuiken juoksun neljäs päivä ja Nemo-junnu on alkanut kiinnostumaan tädin hajuista. Se kulkee aika-ajoin nenu Tuiken peffassa kiinni ja eilen jopa kokeili tassulla, josko typsy olisi suostuvainen... Aika harmitonta fiilistelyä kylläkin vielä, eikä Nemo mielestäni ole mitenkään erityisen kiihtynyt tai erilainen kuin yleensä. Hiukan epäilen vieläkin sitä, että näinköhän se edes vielä tyttöjen päälle mitään sen ihmeempää edes ymmärtää.
Tänään Tuike oli mukana tallilla, heppoja ei paljoa ketseltu vaan käytiin pienellä kävelyllä sillä välin kun Taika oli tunnilla. Hevosiin Tuike suhtautuu välinpitämättömästi, mutta liian lähelle tulevat se varmuudeksi karkottaa säpsäyttämällä ne. Tämän huomasin viime kesänä kun kuljin Tuiken kanssa Taikan maastolenkillä mukana ja mentiin heppalaitumen sivustaa pitkin. Laitumella oleva ystävällinen ja utelias polle ryhtyi seuraamaan ja siihenkös Tuike tuumasi, että herkenetkös siitä seuraamasta :D Se ei hyökännyt, mutta teki sellaisen säpsäytyksen/varoituksen, että "älä tule tänne". Samaa on ollut nähtävissä hankalien lampaiden kanssa. Tuike tarvittaessa kyllä näyttää missä kaapin paikka seisoo.
Pentukyselyitä tulee tasaiseen tahtiin, se on tosi hienoa. On mukavaa, että yhdistelmä kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi? Olen myös tekemässä itselleni uutta harrastuskoiraa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen Tuikeen ja valitsemaani urokseen. Televaisuuden suunnitelmia on jo tehty ja nyt vaan toivotaan peukut pystyssä, että kaikki onnistuu ja pikku TuikeMaroja saadaan maailmaan helmikuun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti