Tänään oli vuorossa taas fillarilenkki ja sen varrella tokoilua keskustan nurmikolla. Fillarointi suoritettiin ilman edellisen kerran kaltaisia kömmähdyksiä. Rikoin jopa rutiinin ja vaihdoin reitin, siinä olikin Tuikella tekemistä, kun piti seurailla mihin kääntyillään. Sen piti kuunnella ja malttaa. Loppulenkillä (tokoilun jälkeen) Tuike sitten sai entiseen tapaansa revitellä vapaana tuolla ihanilla peltoteillä. Pimeä tulee tosi nopsaan ja paras lenkkikaverini onkin Led Lenser otsavalo, jossa lampun teho ja näkyvyys on mitä parhain, lisäksi se on ladattava!
Tokomuistiinpanot:
Aloitin tunnistusnoudolla, oma löytyi kolme kertaa, eikä vääriä tuotu. Pari kertaa epäröi, mutta parempaan päin koko ajan tunnistusnoutokin kehittyy. Nyt malttoi kuitenkin haistella vaikkei ensin löytänyt koko tunnareita nurmikolta. Eilen tein pikaisen haistelutehtävän kotona tulitikulla ja juomalaseilla ja sen jälkeen tunniarikapulalla ja muovikuvuilla. Nenu toimi hyvin eilen ja tänäänkin se toimi.
Tunnarin jälkeen tein luoksetuloa ja vähän kerrattiin ekaa pysäytystä. Tämän Tuike joko tekee erinomaisesti kokeessa tai sitten hiukan liukuu stopeissa. Perusasento tahtoo vähän jäädä vajaaksi, sitä ehditään vielä vähän hinkuttamaan. Stoppia koitan treenata takapalkalla, jos vaikka jäisi mieleen ja liike paranisi kokeeseen mennessä. Mitään suuria muutoksia en lähde luoksetuloon enää tekemään.
Zetan asennot jälleen loistavat, tämä me osataan tosi hyvin. Kaukokäskyjen asennonvaihdot melko OK, paitsi, että Tuike ennakoi vaihtoa seisomisesta. Palkkasin ja vapautin seiso asennosta ja muutenkin vetkuttelin käskyjen antoa. Melko hyvin Tuike sitten jaksoikin pitää asennon.
Sitten vielä merkiteltiin, eli otin merkille menoja useita. Tässä valmistelusana "merkki" toimii tosi hyvin, heti kääntyy katse eteenpäin ja silmät alkavat etsiä merkkiä. Olen nyt katsonut, että kun kuono on oikeaan suuntaan, niin annan heti käskyn. Pelkään vain sitä tässä merkille lähetyksessä, että kokeessa Tuike bongaa jonkun muun tötsän kun käskytän, silloin suunta on väärä. Tunnistusnoutoon ja ohjattuun noutoon pitäisi saada samanlainen ajatus eteenpäinmenosta, jolloin Tuike katsoisi mihin palikat laitetaan ja näin osaisi heti lähteä suoraan oikeaan suuntaan.
Loppuviikko voitaisiin keskittyä hyppynoutoon ja nimenomaan odottamiseen, ettei varasta kapulalle. Lisäksi paikalla istumista on treenattava ja kaukoja edelleen. Muutama tunnari täytyy myös yrittää tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti