tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ajatuksia laumaelämästä ja lenkkeilyä

Koiralaumaan touhuja ja edesottamuksia on hyvin mielenkiintoista seurata. Hiljaa olemalla ja vain tarkkailemalla oppii ihan uusia juttuja koirien maailmasta ja niiden sielunelämästä, jota siltikin on niin hyvin vaikeaa ymmärtää. Kaksi koiraa on pari/kaverukset, kolme on jo lauma, mutta neljän koiran kanssa vasta näkee miten koiralauma todella toimii.

Lauman ensimmäinen ei ole pennusta asti kuulunut laumaan vaan on enemmän leimaantunut ihmiseen ja oppinut riippuvaiseksi ihmisestä. Lauman toinen, kolmas ja neljäs ovatkin sitten saaneet pennusta asti kuulua jonkinlaiseen koiralaumaan, joten niillä on erilaiset käytösmallit pohjalla. Ne ovat pennusta asti opetelleet puhumaan koiraa ja oppineet toiselta lajikumppanilta koiranelämän totuuksia.

Erot ainoana koirana kasvaneen ja laumassa kasvaneen koiran välillä ovat yllättävänkin suuret. Se näkyy laumakäyttäytymisessä, toisten koirien kohtaamisessa, leikkimisessä, ihmisen kanssa toimimisessa ja monessa muussakin tilanteessa.

Tuike vähät välittää muusta laumasta, se leikkii yksin. Muita kovasti kiinnostaisi Tuiken leikki. 
Ilmat ovat olleet loistavat ja metsäkin alkaa kuivumaan, joten siellä on nyt aktiivisesti lenkkeilty melkein joka päivä.

Eilen läksin bortsujen kanssa metsään ja vahingossa saimme seuraa puolitutusta shelttipojasta. Nemo oli iloissaan saadessaan leikkiseuraa ja Katakin selvästi tuumasi vastaantulijan olevan vaaraton kun katsoi miten isot koirat siihen suhtautuivat. Nemo kutsui heti juoksuleikkiin ja Tuike liehitteli ja lirkutteli shelttipojan edessä. Mietin ihan mahtaako juoksut olla tuloillaan vai miksi sitä vierasta piti niin kovasti mielistellä. Polulla tapaamisen päätteeksi jatkoimme yhdessä matkaa samaan suuntaan ja neljän koiran yhteismeno sujui hienosti.

Tänään uhkarohkeana otin yksin koko joukon metsälenkille. Alkuun pidin kaksi remmissä, mutta syvemmällä päästin kaikki vapaaksi ja kylläpä sitä mentiin, pitkin poikin maita ja mantuja. Kata pysytteli hienosti mukana ja melko lähellä. Kiipesimme Korkeakalliolle, josta oli mahtavat keväiset näkymät Rajamäkeen päin. Reilu tunti vierähti metsässä ja kotiin saavuttiin neljän väsyneen, onnellisen ja kuraisen koiran kanssa.

Elli Korkeakalliolla hetki ennen kuraantumista

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pentutreffit 4kk

Tänään oli ensimmäiset pentutreffit, ja tapasimme koko joukon kera Pirttimäen ulkoilualueella. Siellä olikin joku tapahtumapäivä meneillään, joten vilinää ja vilskettä riitti ympärillä. Oli lapsia, lenkkeilijöitä, lastenrattaita, pyöräilijöitä, muita koiria ja kävelijöitä. Tulipahan pennuille paljon harjoitusta ja ne pärjäsivät todella hienosti. Luoksetulotkin olivat kaikilla upeita, ja niinpä pystyimme ihmisvilinästä huolimatta pitämään pentuja vapaana kävelytiellä, ja lopuksi myös pienehköllä kentällä/niityllä. Varoitus juuri nähdyistä kyykäärmeistä piti meidät poissa metsästä, siispä tyydyimme pieneen edestakaiseen kävelyyn ja kentällä telmimiseen.

Tasaisen oloista porukkaa, kaikki olivat jotakuinkin samankokoisia ja kiiltäväturkkisia. Alkuun kaikkia pentuja (ja minua) taisi jännittää ja vähän oltiin alkuun varuillaan, mutta hyvin pian jää murtui ja touhuilu sujui ihan mallikkaasti, paremmin kuin olin odottanut. Liki pari tuntia pennut jaksoivat touhuta ennenkuin ensimmäiset väsymyksen merkit näkyivät.

Menoissa oli mukana myös aikuisia koiria, mutta ne pidettiin varmuudeksi remmissä kolareiden estämiseksi. Nemo käyttäytyi ihan mallikkaasti, mutta Tuiken pöhinä ja puhkuminen harmitti siinä määrin, että se vietiin autoon odottelemaan. Sen maailma on vissiin mennyt sekaisin, kun se joutuu jakamaan huomion pennun kanssa. Eiköhän aika paranna ja Tuikekin pikkuhiljaa palaudu entiselleen.

Topi olikin oikea leikittäjä ja veti innoissaan lelua siskojen kanssa

Taistelevien siskojen kohtaaminen... joka päättyi ilman kähinää.

Kyllä me vissiin tunnetaan...???

Mocca ja Kata

Siskon kanssa lutraamassa

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Paimennuskauden avaus

Paimennuskausi on avattu ja ekat treenit on takanapäin. Päästiin omatoimitreeniin lähellä olevalle tilalle, jossa piti lampaat eka kuljettaa treeniaitaukseen ja paimennuksen päätyttyä taas takaisin. Tuike toimi talvitauon jäljiltä hienosti ja teki työnsä mennen tullen kuten kunnon paimenkoiran kuuluu,

Nemo pääsi myös parit pikkupätkät paimentamaan ja muistuttelemaan miten vaiston mukaan mentiinkään. Alkuun vauhti oli kovempi, mutta Nemo on niin kiltti, että se ei tee mitään, vaikka kaahaa läheltä lammasta. Tasapainottelun lisäksi koitettiin vähän kohti kävelyä jaa maahanmenemistä. Toisella kierroksella Nemo jo alkoi  tekemään rauhallisemmin hommia, eli siitä jatketaan, mihin syksyllä päästiin.

Kotopuolessa kesälammaslaidun alkaa valmistua ja kesäkuun puolella odotellaan kesälampaiden saapumista. Siihen asti käydään paimenessa muualla, että ollaan sitten hyvässä terässä kun "omat" kesälampaat saapuvat. Ompa kiva kun kesä taas koittaa.


Pentumeininkiä... eli Katan sosialistamista

Katan veli ja sisko lähtivät reilu 3 viikkoa sitten ja elämä jäljelle jääneessä laumassa alkaa sujumaan. Aikamoinen pakkaus jäi kotiin ja vähän ihmeissään ollaan välistä oltu, kun pentu pussaa hampailla ja roikkuu kiltin Nemosedän korvissa. Nemo olikin pentuna vähän liian kiltti, joten nyt on selvästi tipahdettu maan pinnalle.
Pentulaikkiseuraa

Tuike on edelleen ollut ylihuolehtivainen mamma ja siivoilee vieläkin sisälle tulleita pissoja. Pikkuhiljaa taitaa napanuora kuitenkin katketa, sillä ruuan oksentaminen pennulle on selvästi vähentynyt, tai sitten en vaan sitä huomaa.

Katan kolmeen viikkoon on mahtunut kaikenlaista uutta ja jännääkin. Ollaan ulkoiltu omassa pihassa, lähiniityllä ja erilaisissa metsissä. On oltu liikkeellä yksin, kaksin ja joukolla. Ollaan autoiltu pitkiä ja lyhyitä matkoja, on matkustettu bussilla. On nähty lampaita, hevosia, kissoja, vieraita ihmisiä, vieraita koiria, autoja, möliseviä mopoja jne.

Isojen kanssa lenkillä: Kyttäämisen alkeet

Jotkut uudet asiat alkuun ovat jännittäneet, mutta jo toisella kerralla asioihin tutustutaan rohkeammin. Esimerkiksi hevoset olivat alkuun jännittäviä ja niille muristiin, mutta tänään hevosia nähdessään jo reippaasti käppäiltiin ohi muina miehinä. Lampaita on nähty jo kolmesti, tosin alkuun vain matkan päästä. Tänään Kata pääsikin sitten ihan nenätysten haistelemaan pientä pullokaritsaa kun olimme isojen kanssa paimentamassa. Ihana pieni ja peloton karitsa tuli oitis nuuskuttelemaan Kataa ja Nemoa, jotka selvästi olivat hämillään pikkuisen huomionosoituksista.

Kyllä hätä keinot keksii, kun autottoman piti päästä parin kilsan päähän bussipysäkille pennun kanssa.



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Tuike treenaa

Tuike on saanut lödöillä mammalomalla useamman kuukauden, on ulkoillut samoilla metsälänteillä ja kontaktit "ulkomaailaan" ovat jääneet vähäisiksi ja sen huomaa. Ei niinkään fyysisessä kunnossa, vaan muussa käyttäytymisessä. On vähän muistuteltavaa, kun taidot ovat päässeet ruostumaan.

Eilen Tuiken kanssa fillarilenkillä huomasin kuinka se kävi kierroksilla ja esim. provosoitui pihoilla haukkuvista koirista turhan paljon. Otin lähtiessäni saman tavoitteen fillarilenkille kuin Nemon kanssa: ensin hallitusti ja sitten vasta pari spurttia, jossa saa vetää vähän. Aina koirien ohituksissa pysähdyimme ja autoin Tuikea rauhoittumaan ja keskittymään minuun, eikä vastaantulevaan koiraan. Muutaman toiston jälkeen Tuike jo hienosti hoksasi tämän jutun. Myös rauhallinen vauhti hallitusti fillarin vierellä sujui yllättävän hyvin, Tuike on siis kehityskelpoinen. Parilla vetopätkällä se vetikin sitten ihan innoissaan kun luvan oli saanut, on sillä puhti tallessa. Tietysti lenkillä poikettiin myös peltotiellä, jossa sai spurtata ihan vapaana.

Eilen otettiin myös pikku treeni, jossa tavoitteena oli rauhallinen mieli. Menin lelujen kanssa kentälle ja odotin, että Tuike rahoittuu. Tuikehan menee aina heti treeniasenteella kun huomaa että leluja on mukana ja on heti valmis. En ole sille koskaan ole opettanut "hengailua" treenipaikalla. Jonkun aikaa se otti ja Tuike kokeili kaikkia keinojansa (ramppaaminen, lelun varastaminen, haukkuminen, häipyminen), mutta lopulta se hoksasi, että haluan sen olevan lähellä tekemättä mitään erityistä. Kehuin Tuikea aina kun otti kontaktin ja sitten se tuli hakemaan makupalaa. Eli tehtiin ihan peruslähelläoloharjoittelua. Kun Tuike halukkaasti oli lähellä, nuuskutteli maata niin mentiin leluille, leikittiin vähän ja lähdettiin kotiin. Tässäpä meille tavoitetta, näitä rauhallisuusharjoituksia nyt tehdään joka päivä että saan Tuikelle oikean asenteen päälle. Olen tajunnut, ettei ole mitään järkeä kouluttaa kiihtynyttä koiraa. Se ei opi uutta tai pahimmassa tapauksessa teloo itsensä. Koirankoulutus on näköjään koko ajan itselleenkin uuden oppimista. Koko ajan pääsee paremmin sisälle koiran mieleen ja alkaa ymmärtämään miten se toimii.

Tänään keskiviikkona onkin kenttätreenit. Täytyy sinne myös tehdä suunnitelma, millä ensin saan rauhallisen mielen koiralle ennenkuin aletaan treenit.




tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kata kaupungissa

Kataliina pääsi eilen mukaan kun vietiin jälkikasvua harrastuksiin Klaukkalaan. Automatka sujui lunkisti nukkuen. Jes! Automatkailu siis opittu, auto on kiva ja turvallinen paikka Katan mielestä.

Toissapäivänä piipahdettiin illalla Hyvinkään Mustissa ja Mirrissä luuostoksilla ja siellä hiukan jännitti oudot tädit, jotka olivat heti lääppimässä ihanaa pentuapalleroa. Lopuksi Kata kyllä antoi kassatädin silitellä ja oli jopa vähän uteliaskin. Tänäänpä sitten paukautettiin Klaukkalan Mustiin ja Mirriin ja taas sylissä ollessa Kata vain käänteli päätä pois ja koitti välttää kontaktia, mutta lattialta jo ihan reippaasti meni hakemaan kassatädin namin ja ohikulkijankin moikkasi iloisesti. Eräs äiti lapsensa pysähtyivät myös suloista pentua katsomaan ja työnsin heti namia kouraan Katalle annettavaksi. Hienosti pentu otti vieraat ja outo paikkakin oli ihan jees. Jopa liukuovet mentiin läpi rohkeasti vaikka vähän jännitti.

Ulkona ihmeteltiin uusia hajuja pysäköityjä polkupyöriä ja ihmisten sotkuja (roskia). Parkkipaikalla olevat ja siellä liikkuvat autot eivät aiheuttaneet kovin suurta jännitystä, mutta kun mentiin lähemmäs tien reunaa, niin jo rupesi Kataa siinä määrin jännittämään, ettei nami enää maistunut. Niinpä poistuimme niityn kautta ja kipaisimme pentu takin sisällä omalle autolle, turvapaikkaan siis. Matka jatkui autolla Lidlin pihaan, jossa taas sylistä ihmeteltiin autoja ja lopulta löydettiin niitty, jossa Kata selkeästi rentoutui ja juoksenteli iloisena pitkin-poikin. Hädätkin tehtiin vieraaseen paikkaan, eli treenit pulkassa ja sitten kotiin.


Näin rennosti sitä matkusteltiin maanantaina

Nemo treenaa...

Nemolla on alkanut hakutreenit isännän kanssa ja minä opetan sille vetohommia. Tänään käytiinkin ensimmäisiä vetoja kokeilemassa polkupyörän kanssa.

Varustin koiran valjailla ja kaulapannalla ja itseni kypärällä! Ennen tätä päivää Nemo on opetellut juoksemaan remmi löysällä pyörän vieressä (hallintaa), joten sillä aloitimme. Pienen matkan perästä kytkin remmin valjaisiin ja pidin remmin kireällä niin, että valjaissa tuntui pieni veto. Nemolle ihan uusi juttu aiheutti ensin vauhdin hidastumisen, mutta kun kehuin aina pienen vedon tuntuessa, niin johan innostui poika vetämään. Ei tarvittu montaa kehusanaa, kun asia oli ymmärretty. Samalla tulikin jo opeteltua käskysanaa, eli aina kun pieni veto tuntui sanoin käskyn "VETO" ja heti kehut perään.

Pienen vetomatkan jälkeen otin koiran taas kaulapantaan (samalla piti ohittaa toinen koira) ja taas mentiin hallinnassa ilman vetoa. Alkuun kyllä poika ajatteli, että taas vedetään, mutta kun selkeästi kerroin, että nyt on taas löysäilymeno, niin kyllä se johonkin aivosoluun tallentui tämäkin (toivottavasti).

Teimme kaikkiaan kaksi pientä pätkää vedolla ja kolme pätkää ilman vetoa. Ja sen lisäksi Nemo pääsi vapaana juoksemaan peltotiellä, jossa se ottikin ilon irti ja juoksi kuola kyljessä. Hieno ja energinen mies, ja aina niin hyväntuulinen. Super!

Kuvia ei tullut räpsittyä, kun ei ollut luuri mukana. Mutta komean näköinen Nemo oli sporttisissa Non-Stop valjaissaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Oppitunnit nro:t 2 ja 3

Eilen käytiin BC-lauman kanssa metsäretkellä. Ajettiin 10 minuutin matka ja käveltiin puolisen tuntia metsässä ja hakkuualueella, jossa olikin tosi hyvä maasto. Paljon muhkuroita ja epätasaisuuksia, eikä polkuja. Hyvää jumppaa pikkuisille kehittyville lihaksille ja nivelille. Isommat käyttäytyivät kauniisti ja touhusivat omiaan. Kata ihmetteli lähellä meitä ja välillä innoissaan pinkaisi isompien perään.

Isot näköpiirissä...

...nyt ne lähestyy,,,

Tänään puolestaan käytiin pidemmällä autoreissulla, peräti Espossa saakka. Siellä treffatiin 11 viikkoisen BC-pojan kanssa. Alkujännityksen jälkeen yhteinen sävel löytyi ja pennut touhusivat yhdessä... jotain... Hauskaa niillä taisi olla.