Noooh, tulipahan vähän treenattua, vähän villiä menoa, mutta ainahan sitä koirat ovat hiukan vilkkaita kun pääsevät pitkän tauon jälkeen taas treenihommiin.
Olimme Tuiken sulhasen Maron luona tokoilemassa. Suunniteltu kenttä oli varattu, joten käppäilimme toiselle kentälle, joka oli suuri hiekkakenttä ihan Olunkyläntien varressa (mikäli mun Hesa tuntemus osui oikeaan). Kentällä oli pari isää lastensa kanssa pyöräilemässä, hyvää häiriötä siis. Yksi oikeinkin hyvä tilanne sattui, kun olin tekemässä EVL luokan ruutua. Olin juuri lähettänyt Tuiken merkille ja siitä tarkoitus oli jatkaa ruutuun, niin eiköhän samalla hetkellä ruudun reunaa pitkin tepastellut isi lapsineen. Hetken mietin, lähetänkö ruutuun vai en, mutta odotin sen verran, että perhe oli ottanut pari metriä rakoa ruutumerkeistä ja sitten annoin käskyä Tuikelle. Tuike sinkosi kuin ammuttuna ruutuun, pysähtyi käskystä eikä vilakissutkaan ohikulkijoita. Ne tosin saattoivat hiukan säpsähtää kun koira juoksee hulluna kohti ;). Hieno Tuike! Olin tosi tyytyväinen enkä enää toistanut harjoitusta. Sen verran tokohulluja ovat sekä Tuike, että Maro, että häiriöille ei lotkauteta korvaakaan, pääasia on että pääsee tekemään, se on ainoa joka niille merkitsee. Ennemmin me olemme häiriönä ohikulkijoita/muille kentällä olijoille kun melko paljon tilaa ottaa kummankin koiran palkkaaminen. Nämä rakastavat juoksemista kovaa ja kauas! Maro paahtaa palkkalelu suussa isoa ympyrää, ja Tuike juoksee kauas tappamaan. Hassua, että Tuikella ja Marolla on tuossakin asiassa niin paljon samaa. Nemo on ihan toisenlainen, se leikkii lelun kanssa mieluiten repimisleikkiä, se tuo lelun käteen jotta saa alkaa taistelemaan siitä. Nemon tapa palkkautua ja leikkiä leululla lienee se perinteisempi, toisin kuin näiden hassujen karvattomien paimenien...
Odottaminen tuotti taasen vaikeuksia. Sekä Tuike, että Nemo eivät osaa odottaa kun on toisten vuoro, ja sen kuulee. Nemo haukkuu riehakkaammin ja sen poisoppimiseen onkin nyt tehtävä suunnitelma ja se on opetettava odottamaan hiljaa. Kaikista vaikeinta Nemolla on katsella kun Tuike tekee, hiukan paremmin se odotti Maron tokoillessa, mutta missään nimessä ei odottelun aikainen huutaminen ollut hyväksyttävää. Tuiken odottaminen lähellä on sen kompastuskivi, ja heti jos sen laittaa kauemmaksi puuhun kiinni tai vaikka paikallaoloon, niin heti Tuike odottaa hiljaa ja rauhallisesti. Autossa odottelu olisi helpointa, mutta tänään siihen ei ollut mahdollisuus. Eli treenisuunnitelmaan on lisättävää, NEMO: Odottaminen kentänlaidalla toisten treenatessa. TUIKE: Odottamien paikallamakuussa kaukana kentän laidalla toisten treenatessa.
Illasta jäi hyvä fiilis ja koirakin Toimi kivasti. Vähän epätarkkuutta mm. perusasentoon tulemisessa (kiitos Saila huomiosta), mutta niitähän sitten lähdetään viilaamaan. Ja jos hyvin etenee liikevarmuuden treenaaminen niin eiköhän me sitten vielä startata jossain kisassa vielä tänä vuonna. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olis ihan kiva päästä kisaamaan taas.
Tänään tehtiin Tuiken kanssa paikallaoloa häirittynä, ruutua, zetaa, metallinoutoa ja merkkiä. Ensi viikolla täytyy testata luoksetulo, kaukot, tunnari ja ohjattu nouto. Ihan innolla jo odotan seuraavia treenejä, sitä ennen käydään vähän vielä paimenessa (tai ainakin lampaita moikkaamassa/hoitamassa) ja Nemon voisi taas ottaa tallille vaihteeksi mukaan heppoja ihmettelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti