Koulut ovat alkaneet ja niinikään itsellä työt pätkittäisten lomien jälkeen. Arkeen on siis palattu ja arkirytmiin, ah viimeinkin!. Huomaan, että kolmen koiran talossa joutuu jo hiukan suunnittelemaan, että kuka, minne ja milloin... Periaatteessa itse en omista kuin yhden eli Tuiken, (Elli on Taikan ja & Nemo Teron), mutta käytännössä kuitenkin on hiukan sumplittava menot ja koirien hoidot niin, että itselle osuu myös koko lauma -vuoroja :) Eli pelkän Tuiken huolehtiminen ei riitä. Pääsääntöisesti kukin yrittää hoitaa omansa ainakin päivän päälenkin osalta, mutta aina se ei onnistu.
Tiistaisin (tästä päivästä lähtien) kun tyttärellä on kaksin kappalein tanssitunteja, mun työpäivän jälkeinen tehtävä on tyttären ja koko koiralauman pakkaaminen autoon ja ajaminen Klaukkalaan. Taika käy Klaukkalassa parilla tanssitunnilla ja silläaikaa mun on määrä lenkittää ja treenata koirat. Noh, tänään siis aloitimme pelon sekaisin tuntein ;)
Tässäpä sitten tarinaa tämän päivän kokemuksista...
Töistä kotiin, treenilaukku valmiiksi, koirat autoon ja menox. Viisitoista minuuttia ehdin kääntyä kotona, kun oli taas mentävä, aikataulu on tiukka. No, Taika pääsi ajoissa ja jäi iloisena tanssitunnille ja minä sitten koiria takakontista hakemaan ja lenkittämään.
Vaihtoehtoja olisi ollut mutta päätin ottaa koko lauman lenkille "kaupunkimijööseen", remmitin kaikki kolme ja piuhojen selvittelyn jälkeen lähdettiin kulkemaan keskustaa kohti. Alkuun taipale oli hiukan haastavaa, kun Nemo on kovin energiaa ja nuoruuden intoa täysi. Puutuin vetämiseen ja matka eteni hitaanlaisesti. Alkumatkan skeittipuisto aiheutti myös enemmän ja vähemmän hämmennystä nuoressa pojassa. Yhdelle ohi kiitävälle skeittajalle piti tuojottelun päätteeksi vähän haukkua. Katkaisin haukun ja jatkoimme muina miehinä matkaa kohti ruuhkaisaa kadun ylitystä.
Selvästi Nemo poika ei ole vielä niin paljoa liikkunut autoliikenteen seassa, kun ei se oikein osaa pelätä tai väistää autoja, muttei liiemmin niitä vahdatakkaan. Autoteiden ylitykset sujuivat melko hyvin namin avulla, vain yksi iso ohikulkeva rekka aiheutti sekunnin säikähdyksen, joka meni ihan heti ohi. Harjoittelimme myös liikennevaloissa odottelua, mikä sekään ei ole automaattista Nemolle (Kotikylällä ei ole ainotakaan liikennnevaloja), vaan se alkuun ihmetteli, miksi pitää odottaa. Valojen piipitys ei hetkeuttanut ollenkaan. Hienosti ja rauhallisesti Nemo malttoi odotella ja sen asenne oli mukavan rento.
Tuike ja Elli toimivat kaupunkilenkillä ikäänkuin "esimerkkeinä", vaikkakin Tuike hiukan näytti siltä että "ONKO PAKKO koko ajan pysähtyä Nemon takia???" Tuike nyt vaan on sellainen tosikko joka ei aina sulata kaikenmaailamn hössötyksiä vaan haluaisi rauhassa ja sujuvasti käppäillä ilman kesksytyksiä. Elli nyt kipitti kiltisti milloin mihinkin remmin mitta ylettyi. Välillä oli pakko ohjailla tyttöjä kulkemaan oikealla puolellani, jotta sain Nemon pidettyä hanskassa vasemmalla puolella namitaskun tuntumassa. Melko hienosti selvisimme ekasta kolmikon kaupunkikävelystä. Alkusähläyksen jälkeen kävely oli melkein mukavaa. Tätä kolmikkolenkittelyä tulemme treenaamaan joka tiistai, joten Klaukkalan keskustasta voi bongata...
Vajaan tunnin kaupunkilenkin jälkeen ajoin Taikan toiselle tanssitunnille ja sitten oli vuorossa koirien treenaaminen. Ja voi Pyhä Sylvi! Missä on kaikki sopivat treenipaikat kylässä nimeltä Klaukkala!!! En löytänyt yhtään kelvollista, joka siis olisi ollut vapaa. Pitkän autolla pörräämisen jälkeen pysäköin yhdelle parkkipaikalle ja otin jokaisen koiran kanssa vähän jotain pientä. Nemo harjoitteli istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja tuomista. Elli ahrjoiteli sivulle tuloa, pujottelua jalkojen välsitä ja muita hassuja temppuja. Tuike harjoitteli seuraamista, jääviä ja zetaa.
Lyhykäisen treenituokion jälkeen hain tyttären tanssista ja hurautimme kotiin. Näin onkin sitten tiistai valmis. Seuraavaa tiistaita varten on tehtävä treenisuunnitelma ja katsottava paikka etukäteen. Sitä ennen käymmen hiukan paimentamassa Tuiken ja Nemon kanssa ja Elli varmaan saa jatkaa temppujen opettelua oman emäntänsä johdolla.
Ja sanottakoon nyt vielä, että Nemo otti kaupungin vislkeen ihanan rennosti, vaikka onkin kasvanut täällä meidän pienellä ja rauhallisella kylällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti