lauantai 28. syyskuuta 2013

Paimennusta...

Tänään päästiin taas muutaman viikon tauon jälkeen paimentamaan. Varmaan alkaa olemaan syksyn viimeisiä paimennuspäiviä, kun omat ovat jo lähteneet, ja talvi kolkuttelee...

Nemon takia mentiin ja pojastahan alkaa kuoriutumaan kelpo paimenpoika. Tasapaino ja kuljetus löytyivät, mutta silti se oli ihanan rauhallinen ja kiltti lampaille. Mitään käskyjä ei Nemolla vielä käytetä vaan rauhassa ollaan odoteltu vaistonvaraisen toiminnan käynnistymistä ja tänään sitä sitten nähtiin. Varsinkin toisen kierroksen loppupuolella saatiin aikaiseksi ikäänkuin pieniä hakuja ja pätkiä kuljetusta. Hieno poika!

Tässä Nemon taidonnäytteitä tältä päivältä:
http://youtu.be/OScXjSphYNE
        
 
Tuike paimenteli myös ja harjoitteli kahden lauman kanssa työskentelyä ja yksi hieno jakokin saatiin tehtyä. Selvästi edellisen karran harjoitukset olivat mielessä, kun Tuiken oli tällä kerralla helpompi luovuttaa toinen lauma ja keskittyä työstettävään laumaan.

Huomenna taas tarkoitus tokoilla, tällä kertaa mökillä. Kokeet uhkaavasti lähestyvät ja kohta alkaa jännittämään saadaanko liikkeet kuntoon.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Tokomuistiinpanot pikaisesti aamutuimaan

Maanantaina tokoiltiin taas Helsingissä Maron luona. Sääolosuhteet tarjosivat treenien keskelle pinehkön syysmyrkän, mutta sepäs ei  innokasta tokoilijaa haittaa. Tällä kertaa treenit oli suunniteltu etukäteen ja otimme kummatkin muutaman liikkeen liikkuroinnilla. Huomaa, että liikkurin kanssa harjoittelua on tehty liian vähän, sillä tosi helposti liikkurin käskyt aiheuttavat varastamista.

Ensin tehtiin paikallaolot, menin piiloon ja välillä varmistelin ja kurkin piilosta. Aika oli lyhyt, mutta meillä oli apulainen häiriköimässä, joten tämä treeni oli hyvä. Toinen paikallolo tehtiin, niin, että Tuiken piti istua, vaikka Maro jäi maahan. Alku oli lupaava ja Tuike istui ryhdikkäästi. Sitten jostain syystä se päätti käydä maukuulle ja jouduin korjaamaan käskyllä istumaan. Teki saman toistamiseenkin, eli tätä harjoiteltava lisää paljon.

Sitten muut "koemaiset" meillä olivat EVL -ruutu, metallinouto ja luoksetulo kahdella pysäyksellä. Ruutu: Tuike varasti merkille valmistelusta, merkille meno ok, mutta jäi vinoon, ruutuun meno nopea ja pysähdys loistava. Tuike melkein liukui pysäytyssanasta ruudun keskelle :) Ruudusta seuraamiseen varasti ja tätä jouduttiin korjaamaan. Metallinouto muuten ok, mutta varasti kapulalle. Luoksetulo pysäytyksineeen oli aivan loistava! Nopeat pysähdykset aivan merkkien kohdalle ja vauhti kuitenkin oli laukka.

Lopuksi kokeiltiin tunnaria, ja tässä tarvitaan vielä paljon harjoittelua. Liian hätäinen haistelu, kun Tuike kiirehtii tuomista. Sainkin hyvän idean, että harjoitellaan pelkkää haistelua ja tunnistuskapulan "merkkaamista". Kaukoja tuli myös kokeiltua, ja huomastin yllätykseskseni, että Tuike edistää melko paljon. Puolen koiran verran. Eli asennonvaihtotekniikkakin menee tehotreeniin.

Eilen tiistaina sitten alkoivat tehotreenit tunnarin ja kaukojen hyväksi. Täytyy joka päivä tehdä niiden hyväksi joku treeni. Nyt aloitin tunnarissa tulitikun etsimisellä ja naksutin heti kun Tuike oli haistanut tikun sijainnin. Tätä jatketaan joka päivä ja sen lisäksi hankin ruukut joiden alle voin piilottaa tunnarikapulan, näin tuomisen osuus jää vähemmälle huomiolle, ja Tuike voi keskittyä haisteluun. Kaukoista harjoittelin eilen seiso-maahan vaihtoa. Huomasin, että Tuike ottaa PAK-käskyllä (tuntee sanan PAKITA, jolla liikkuu taaksepäin) askeleen taakse ja siitä kun käsken maahan, ei liiku eteenpäin. Tätä kokeillessa, Tuike alkoi PAK -sanalla tarjoamaan maahan painumista taaksepäin. Eli tämä vaikuttaa lupaavalle. Tänään testataan vieläkö se toimii.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Syksyn tuloa...

Kävimme aamulla tarkastamassa, että puretun lammasaidan jäljiltä pellolle ei ole jäänyt enää mitään rojua ja samalla pääsivät koirat pinkomaan peltoa pitkin-poikin. Tuike aluksi lähti puretun aidan viertä kiertämään, mukamas lampaita hakemaan, mutta tajusi noin puolessa välissä, että mitään lampaita ei enää laitumella ole, kun ei ole edes koko aitaakaan enää. Mietin, mahtaako moinen kovin köydä koiran psyykkeelle, mutta melko pian Tuike luovutti ja keksi kaivaa puskista palikan, jota sitten kuskasi ympäri laidunta kaksi pöhköä perässään. Vähän ehdin nappailemaan kuviakin, vaikkakin vähän kehnolaatuisia. Nemosta on kasvanut aikas komea poika, harvinainen seisomakuva tallentui tänään kameraan, kun jätkä hetkeksi seisahtui paikalleen...
 
Paimen Yrtin Tarmo Poika "Nemo" pian 9kk

Jos ei lampaita, niin sitten keppejä...


Menneen viikon päivityksiä

Tuiken sulhanen Maro on käynyt taas vähän paimenessa menneellä viikolla ja viimeisin harjoitus oli mennyt ihan kivoissa tunnelmissa. Maro oli tehnyt poispäinajoa ja peruskuljetusta ihan hyvällä fiiliksellä. Hienoa Maro ja Saila! Se, että paimenkoiran kouluttaminen ns. toisten lampailla asettaa lajissa etenemiselle todella suuret vaatimukset, rajoittaa koiran ja ohjaajan kehittymistä ja tekee tiestä pitkän ja toisinaan kovin kivisen. Kun lisäksi erilaisia ohjeita löytyy yhtä paljon kun neuvojia, niin aloittelijan (kuten itsekkin koin kolme vuotta sitten) on todella vaikea tietää mikä sopii omalle koiralle ja mikä ei. Toisinaan tuntuu, ettei enää tiedä yhtään mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei. Paimennuksessa mielestäni on tärkeintä löytää yhteinen sävel koiran kanssa, jossa kumpikin voi luottaa toiseen ja tukea toistaan. Erittäin vaikea laji, joka vaatii paljon työtä. Koiran mielentilan lukemisen lisäksi täytyy oppia lukemaan lampaita ja koiran tavoin yrittää ennakoida lauman liikkeitä. Paimennuskoulutus ei ole helppoa, enkä henkilökohtaisesti suosittele sille tielle lähtemistä ellei käytössä ole "omia" lampaita, joille pääsee koiran kanssa harjoittelemaan monta kertaa viikossa pennusta lähtien.
 
Maro edustaa samaa vartalotyyppiä kuin Tuike.

Tuiken lampaat lähtivät viikko sitten takaisin kotiinsa, sillä laidun oli syöty tyhjäksi. Aita purettiin kolmen vuoden pystyssä olemisen jälkeen ja tarvikkeet siirrettiin uudelle lohkolle odottamaan ensi kevättä. Ensi vuonna on sitten Nemon paimennuskoulutuskesä ja Tuike saa toimia hyvänä tukijana ja apulaisena. Tänä vuonna Nemo on nähnyt muutaman kerran lampaita, mutta ei ole syttynyt vielä hommaan, joten odotellaan rauhassa pojan pään kasvua ja harrastellaan talvella kaikkea muuta, kuten tottisalkeita täytyisi aloitella.

Tuiken kanssa on tällä viikolla lähinnä lenkkeilty. Vaikka pimeä laskee jo varhain, ei se estä meitä lähtemästä pyörälenkille peltoteille. Kiitos hyvätehoisen otsalampun, ollaan päästy nautiskelemaan vapaana juoksemisesta, ja siitähän Tuike tykkää. Sitä ei pysty polkupyörällä ohittamaan, sen verran kovaa tyttö juoksee. Ruoka maistuu lenkin päälle ja olenkin alkanut hiukan suurentaa Tuiken annoksia, että saadaan emäntä hyvään astutuskuntoon.

Eilen perjantaina päästiin taas näyttämään frisbeetaitojamme, kun tehtiin treffit parin uuden lajista innostuneen harrastajan kanssa. Tuiken ketteryyttä ja nopeutta ihailtiin ja sitähän se on. Varmaan siihen on itse jo niin tottunut, ettei aina tule ajatelleeksi, että vieraan silmiin meno näyttää päätä huimaavalta :) Sunnuntaina eli huomenna onkin sitten meno Janakkalaan, koirafrisbeen alkeiskurssia vetämään ja Tuike tietysti pääsee sinnekkin mukaan taitojaan näyttämään.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tokomuistiinpanoja...

Lauantaina tokoltiin Jokelassa nurmikentällä. Mukaan ei ollut tarttunut yhtään lelua, joten koko treeni vedettiin makupaloilla. Selkeesti huomasin, että Tuike vaatii sen lelun, että pääsee vähän revittelemään. Jossain vaiheessa se oli selkeesti turhautunut, kun ei ollut lelua palkaksi.

Olen Tuiken alusta asti kouluttanut lelulla ja namit ovat olleet vain lisäys joidenkin liikeratojen ja sijaintien opettamiseen. Tuike kekseliäänä ja omatoimisena tyttönä kävikin aina liikkeiden harjoittelun välissä kaivamassa sekä omaa, että vierasta kassia lelun toivossa. Sen verran tämä vahingossa sattunut kokemus oli hyödyllinen, että huomasin koiran olevan rauhallisempi, ja esim. seuraamisessa yliyrittämistä ei esiintynyt. Toisaalta lelupalkalla Tuiken seuraaminen on erittäin terävää ja se tekee käännökset ja perusasennot tosi nopeasti. Tarvitsen siis molemmat palkat treeneihin, mutta oikeassa suhteessa annosteltuna.

Juteltiin treenikaverin kanssa myös paljon viretiloista ja liikkeiden valmistelusta. En ole koskaan aikaisemmin miettinyt sen ihmeemmin valmistelevia sanoja, mutta nyt syttyi lamppu ja koin Ahaa-elämyksen, että valmistelulla ja liikkeeseen yhdistettävällä palkkausmenetelmällä voisin saada kuhunkin liikkeeseen sopivan viretilan ja näin liikkeiden suorittamiseen lisää varmuutta.

Omat ajatukset ja muistiinpanot viretilan suhteen:

Tunnistusnoutoon tarvitaan matalampi vire, jotta nenä toimii, eikä koira sählää nopeasti vain jotakin. Ja sama matalaa virettä tarvitaan myös ohjatussa (luulen), jotta koira malttaa kuunnella merkin ennen noutamista. Myös metallinouto on sellainen, jossa koiran täytyy keskittyä ja kuunnella huolimatta esteen yli lentävästä kapulasta.

Seuraamisessa vire saa olla kohtalainen, muttei liian kiihkeä, koska silloin Tuike saattaa haukahdella. Seuraaminen on valmisteltava huolellisesti, varsinkin askelilla aloittamista ja siihen liittyvää viretilaa täytyy tarkastella ja opetella säätämään oikeaksi. Samaan kastiin menee Zeta jäävine liikkeineen.

Korkea vire sopinee sitten luoksetuloon pysähdyksineen, jotta liikkeestä saa esiin nopean etenemisen. Kuitenkin pysähdykset on treenattava satavarmoiksi kun liikenopeus kasvaa. Myös Ruutu merkkeineen on korkean vireen liike, sillä siinäkin näyttävyyttä lisää vauhti ja suoraan vauhdista suoritetut pysäytykset merkille ja ruutuun. Tässä kuitenkin muistettava huolehtia, että koira ei varasta ruudusta seuraamisliikkeeseen, vaikka vire olisikin korkealla.

Erikseen täytyy sitten vielä miettiä miten paikalla makaamisen ja paikalla istumisen valmistelee ja millainen viretila niihin sopii.

Näillä ajatuksilla lähdetään rakentelemaan hyviä ja suunnitelmallisia treenejä. Aion jokaisen liikkeen alkuun lisätä valmistelevan sanan, ja päättää kunkin liikkeen palkkaamistavan, jotta saavuttaisin mahdollisimman hyvän suorituksen oikeanlaisessa mielentilassa. Sen verran omaa koiraani tuntien luulen, että Tuikelle menee hyvin pian jakeluun homman nimi, kunhan onnistun tekemään asiat aina samalla tavalla. Tuike on muutenkin hyvin ohjaajaa lukeva koira, eli pelkät ohjaajan eleetkin saattavat parantaa/huonontaa Tuiken suoritusta. Joten tässäpä meille syksylle jumppaa. Marraskuun alussa sitten olisi koitos SBAC:in tokomestiksissä. Saas nähdä miten meidän käy...

torstai 12. syyskuuta 2013

Videosivulla katseltavaa...

Siirtelin videoiden linkkejä (uusia ja vanhoja) välilehdelle VIDEOITA. Kurkistelkaahan sieltä, jos meidän lauman videomateriaali kiinnostaa.. Toimimattomista linkeistä saa (kiitos) ilmoittaa... Uusia videoita tulossa mm. Tokosta ja Koirafrisbeestä kunhan ehdin ne latailla ja linkittää.

Kesän viimeisiä paimennuksia

Kesä on jälleen päättymässä ja ihanat kesälampaat ovat lähtökuopissaan. Vielä tällä viikolla olemme muutaman kerran paimennelleet, vaikka sen suurempia tavotteita paimennuksen suhteen tälle vuodelle ei enää ole asetettu.

Sunnuntaina kävimme Riitan luona Iitissä ja näimme myös Nemon siskon paimennuspuuhissa. Se olikin jo hurjasti syttynyt ja teki töitä kuin vanha konkari. Kakkoseksi Nemo jää Susun rinnalla, Nemo on vielä niin vauva, eikä oikein kunnolla vielä edes syttynyt lampaille. Tuike teki hyvän treenin ja huomasi sen työskentelyinnokkuudesta, että on ollut hiukan taukoa lammastelun suhteen. Hyvin kuitenkin meni ja jotain uuttakin ehkä opittiin, tai ainakin yritettiin oppia.

Tällä viikolla on omiakin kesälampaita käyty paimentelemassa, ja huomenna perjantaina ne sitten lähtevätkin kotio, eli näin täytyy sitten taas vaihtaa talvilajille, eli Tokoon, ja Nemolle alkaa tekemään Hakuharjoituksia enemmän.

Olen ilmoittautunut Toko-kokeisiinkin taas pitkästä aikaa, eli EVL-liikkeet täytyisi hieroa kisakuntoon ja niistä erityisesti ohjattu nouto ja tunnari. Myös ruutu ja metallinouto kaipaavat viilausta. Muut liikkeet ovatkin (pitäisi olla) ihan mukavasti kunnossa. Noh, paikalla istumisen viretilaa täytyy treenata, tai paremminkin kehitellä siihen joku juttu, että vire säilyy hyvänä koko suorituksen ajan. Olisihan se kiva saada ykköstulos, kun kuitenkin hommat osataan. Jos vaan Tuike suo ja ihminen sen vieressä osaa toimia oikein, niin eiköhän meille ihan kelpo suoritus pitäisi tulla. Oma jännitykseni tietysti voi viedä koko homman ihan suohon, voi Tuike ressu millaisen ohjaajan olet saanut... ;)

Lauantaina treenataan ja toivottavasti joka viikko monta kertaa, niin saadaan liikevarmuus kuntoon.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Nemon kuulumisia - Heppoja ja lampaita

Tänään oli meidän perheen naisten hevostelupäivä ja Terolla koirienhoitelupäivä. No rutiineista poikettiin sen verran, että otin Nemon mukaan tallille heppoja ihmettelemään. Nemo kävi tallilla ollessa vielä melko pieni pentu ja nyt pääsi uudelleen. Pentuna Nemo ei juuri noteerannut heppoja, ei pelännyt eikä haukkunut. Nytkin poika osasi hienosti käyttäytyä, vaikka isot hepat sitä vähän jännitti. Pari lyhyttä puolustushaukkua tuli alkuun, mutta pian se huomasi, että hevoset eivät reagoineet Nemoon mitenkään. Jarski on ihan parasta heppasiedätykseen, kun se on kaikista vähiten pelottava. Nemo tulikin uteliaana monta kertaa boxin ovenrakoon ihmettelemään.
 
Kukkuluuruu... mitä sinne pilttuuseen kuuluu...?
 
Taikan ratsastellessa ja isojen heppojen vilahdellessa ohi Nemo katseli rauhassa tallin ovella ja edustalla. Välillä nojaili mun olkapäähän ja kävi jalkojen juureen pötköttelemään. Nemosta kuoriutuu pikkuhiljaa aivan mahtavan ihana seuralainen ja harrastuskumppani. Se on niin ylevän ystävällinen ja hyväntuulinen koko ajan. Nemo rakastaa sylittelyä ja ihmisen läheisyyttä. Ihanan rakastettava ja komea poika!!! Poika isolla P:llä edelleen, sillä mieleltään se on vielä ihan vauva, henkinen kehitys on vielä tosi kesken.
 
Nemo katselee ratsastuskentällä kiitävia heppasia

Ihanan rento asenne, Nemo on kotonaan missä vaan.

Tallireissun päälle ajettiin lampaita tervehtimään ja vesiä kantamaan. Kellon ollessa vielä sen verran vähän, niin laitoin Nemon liinaan ja mentiin ex-temporevähän paimentamaan. Katseltiin ja tunnusteltiin lampaiden liikkeitä ja sitten vähän pyörittiin ympäri. Tosi nätisti Nemo käsittelee lampaita, se ei tee mitään hölmöä. Pariin otteeseen yksi pässi yritti uhitella kääntymällä Nemoa kohti, mutta Nemo siitä viis veisasi vaan jatkoi vaan ajamista ja sai jääräpääpässin liikkumaan. Tässäkin huomaa, että Nemo on vielä tosi kakara, se ei ole kunnolla syttynyt vielä paimentamiseen, vaikka on lampaita nähnyt ja päässyt niitä pyörittelemään jonkin verran. Henkinen kasvu on vielä kesken, enkä sitä halua lähteä kiirehtimään. Pään täytyy kasvaa ennenkuin sinne aletaan työntämään liikaa oppeja...

Tärkeintä Nemon paimennuksessa tänä keänä on, että se on päässyt näkemään lampaita ja kokeilemaan miten ne liikkuu. Kolareita ei ole sattunut, eikä itsetunto ole karissut. Näillä eväillä voikin pian jäädä talvitauolle ja päästää kesähoidokit vihreämmille laitumille. Oma kesälaidun alkaakin olla jo todella syöty.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Helsingissä...tokoa

Noooh, tulipahan vähän treenattua, vähän villiä menoa, mutta ainahan sitä koirat ovat hiukan vilkkaita kun pääsevät pitkän tauon jälkeen taas treenihommiin.

Olimme Tuiken sulhasen Maron luona tokoilemassa. Suunniteltu kenttä oli varattu, joten käppäilimme toiselle kentälle, joka oli suuri hiekkakenttä ihan Olunkyläntien varressa (mikäli mun Hesa tuntemus osui oikeaan). Kentällä oli pari isää lastensa kanssa pyöräilemässä, hyvää häiriötä siis. Yksi oikeinkin hyvä tilanne sattui, kun olin tekemässä EVL luokan ruutua. Olin juuri lähettänyt Tuiken merkille ja siitä tarkoitus oli jatkaa ruutuun, niin eiköhän samalla hetkellä ruudun reunaa pitkin tepastellut isi lapsineen. Hetken mietin, lähetänkö ruutuun vai en, mutta odotin sen verran, että perhe oli ottanut pari metriä rakoa ruutumerkeistä ja sitten annoin käskyä Tuikelle. Tuike sinkosi kuin ammuttuna ruutuun, pysähtyi käskystä eikä vilakissutkaan ohikulkijoita. Ne tosin saattoivat hiukan säpsähtää kun koira juoksee hulluna kohti ;). Hieno Tuike! Olin tosi tyytyväinen enkä enää toistanut harjoitusta. Sen verran tokohulluja ovat sekä Tuike, että Maro, että häiriöille ei lotkauteta korvaakaan, pääasia on että pääsee tekemään, se on ainoa joka niille merkitsee. Ennemmin me olemme häiriönä ohikulkijoita/muille kentällä olijoille  kun melko paljon tilaa ottaa kummankin koiran palkkaaminen. Nämä rakastavat juoksemista kovaa ja kauas! Maro paahtaa palkkalelu suussa isoa ympyrää, ja Tuike juoksee kauas tappamaan. Hassua, että Tuikella ja Marolla on tuossakin asiassa niin paljon samaa. Nemo on ihan toisenlainen, se leikkii lelun kanssa mieluiten repimisleikkiä, se tuo lelun käteen jotta saa alkaa taistelemaan siitä. Nemon tapa palkkautua ja leikkiä leululla lienee se perinteisempi, toisin kuin näiden hassujen karvattomien paimenien...

Odottaminen tuotti taasen vaikeuksia. Sekä Tuike, että Nemo eivät osaa odottaa kun on toisten vuoro, ja sen kuulee. Nemo haukkuu riehakkaammin ja sen poisoppimiseen onkin nyt tehtävä suunnitelma ja se on opetettava odottamaan hiljaa. Kaikista vaikeinta Nemolla on katsella kun Tuike tekee, hiukan paremmin se odotti Maron tokoillessa, mutta missään nimessä ei odottelun aikainen huutaminen ollut hyväksyttävää. Tuiken odottaminen lähellä on sen kompastuskivi, ja heti jos sen laittaa kauemmaksi puuhun kiinni tai vaikka paikallaoloon, niin heti Tuike odottaa hiljaa ja rauhallisesti. Autossa odottelu olisi helpointa, mutta tänään siihen ei ollut mahdollisuus. Eli treenisuunnitelmaan on lisättävää, NEMO: Odottaminen kentänlaidalla toisten treenatessa. TUIKE: Odottamien paikallamakuussa kaukana kentän laidalla toisten treenatessa.

Illasta jäi hyvä fiilis ja koirakin Toimi kivasti. Vähän epätarkkuutta mm. perusasentoon tulemisessa (kiitos Saila huomiosta), mutta niitähän sitten lähdetään viilaamaan. Ja jos hyvin etenee liikevarmuuden treenaaminen niin eiköhän me sitten vielä startata jossain kisassa vielä tänä vuonna. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olis ihan kiva päästä kisaamaan taas.

Tänään tehtiin Tuiken kanssa paikallaoloa häirittynä, ruutua, zetaa, metallinoutoa ja merkkiä. Ensi viikolla täytyy testata luoksetulo, kaukot, tunnari ja ohjattu nouto. Ihan innolla jo odotan seuraavia treenejä, sitä ennen käydään vähän vielä paimenessa (tai ainakin lampaita moikkaamassa/hoitamassa) ja Nemon voisi taas ottaa tallille vaihteeksi mukaan heppoja ihmettelemään.