Nemon kuulumisia - Heppoja ja lampaita

Tänään oli meidän perheen naisten hevostelupäivä ja Terolla koirienhoitelupäivä. No rutiineista poikettiin sen verran, että otin Nemon mukaan tallille heppoja ihmettelemään. Nemo kävi tallilla ollessa vielä melko pieni pentu ja nyt pääsi uudelleen. Pentuna Nemo ei juuri noteerannut heppoja, ei pelännyt eikä haukkunut. Nytkin poika osasi hienosti käyttäytyä, vaikka isot hepat sitä vähän jännitti. Pari lyhyttä puolustushaukkua tuli alkuun, mutta pian se huomasi, että hevoset eivät reagoineet Nemoon mitenkään. Jarski on ihan parasta heppasiedätykseen, kun se on kaikista vähiten pelottava. Nemo tulikin uteliaana monta kertaa boxin ovenrakoon ihmettelemään.

 

Kukkuluuruu... mitä sinne pilttuuseen kuuluu...?

 

Taikan ratsastellessa ja isojen heppojen vilahdellessa ohi Nemo katseli rauhassa tallin ovella ja edustalla. Välillä nojaili mun olkapäähän ja kävi jalkojen juureen pötköttelemään. Nemosta kuoriutuu pikkuhiljaa aivan mahtavan ihana seuralainen ja harrastuskumppani. Se on niin ylevän ystävällinen ja hyväntuulinen koko ajan. Nemo rakastaa sylittelyä ja ihmisen läheisyyttä. Ihanan rakastettava ja komea poika!!! Poika isolla P:llä edelleen, sillä mieleltään se on vielä ihan vauva, henkinen kehitys on vielä tosi kesken.

 

Nemo katselee ratsastuskentällä kiitävia heppasia

Ihanan rento asenne, Nemo on kotonaan missä vaan.

Tallireissun päälle ajettiin lampaita tervehtimään ja vesiä kantamaan. Kellon ollessa vielä sen verran vähän, niin laitoin Nemon liinaan ja mentiin ex-temporevähän paimentamaan. Katseltiin ja tunnusteltiin lampaiden liikkeitä ja sitten vähän pyörittiin ympäri. Tosi nätisti Nemo käsittelee lampaita, se ei tee mitään hölmöä. Pariin otteeseen yksi pässi yritti uhitella kääntymällä Nemoa kohti, mutta Nemo siitä viis veisasi vaan jatkoi vaan ajamista ja sai jääräpääpässin liikkumaan. Tässäkin huomaa, että Nemo on vielä tosi kakara, se ei ole kunnolla syttynyt vielä paimentamiseen, vaikka on lampaita nähnyt ja päässyt niitä pyörittelemään jonkin verran. Henkinen kasvu on vielä kesken, enkä sitä halua lähteä kiirehtimään. Pään täytyy kasvaa ennenkuin sinne aletaan työntämään liikaa oppeja...

Tärkeintä Nemon paimennuksessa tänä keänä on, että se on päässyt näkemään lampaita ja kokeilemaan miten ne liikkuu. Kolareita ei ole sattunut, eikä itsetunto ole karissut. Näillä eväillä voikin pian jäädä talvitauolle ja päästää kesähoidokit vihreämmille laitumille. Oma kesälaidun alkaakin olla jo todella syöty.