Kata kasvaa ja kehittyy ja laumaelämäkin alkaa löytämään oikeat raiteet. Ensimmäiset rokotukset on saatu ja vahvisterokotukset käydään pian hakemassa. Samalla pääsee Nemo rokotuskeikalle, niin saadaan yhdellä käynnillä asiat kuntoon. Katasta on kuoriutunut kauhea hyppyheikki. Se ponnahtelee tuoleille, sohville ja sängylle ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Saa nähdä, telooko se vielä itsensä, onneksi tuli otettua sille vakuutus.
Tuike oli viikon lomalla mökillä, jossa se sai nauttia ihanasta vapaudesta ja rentoutua. Kotiin palasikin aivan eri koira :) rentoutunut ja hyväntuulinen hyvässä kunnossa oleva narttu. Samaan aikaan kotona sain keskittyä Kataan ja sen itsenäistymiseen ja kyllä me sitten kuljettiinkin kaikenlaisissa paikoissa, matkustettiin bussilla, käytiin hakumetsällä ja autoiltiin. Tuiken palatessa kotiin se ensitöikseen laittoi muut lauman jäsenet kuriin ja sen jälkeen elämä neljän koiran kanssa onkin sujunut ihan hyvin. Ulkoilutan Tuiken pääsääntöisesti kuitenkin yksinään, sillä siitä se nauttii eniten ja rentoutuu parhaiten. Katallekkin tekee hyvää kulkea paljon yksin ja sen kanssa ollaan opeteltu kadulla kulkemista. Koko ajan tulee vielä uusia asioita eteen ja oppimista riittää. Nopeasti Kata kyllä oppii ohittamaan pihoilla haukkuvat koirat, ihmiset, autot jne. Namilla pääsääntöisesti ollaan menty, lelut säästetään sitten vaikeimpia tilanteita varten.
Olen kokeillut erilaisia kokoonpanoja metsälenkeillä, joskus Kata-Nemo, joskus Kata-Nemo-Elli ja joskus Kata-Elli ja pari kertaa koitettu koko laumalla, eli Kata-Nemo-Elli-Tuike. Parhaiten toimivat yhdistelmät ilman Tuikea, sillä kun Tuike on mukana, homma leviää ja laumadynamiikka katoaa. Tuike painaa täysiä edellä, Elli rätkyttää menemään perässä ja Nemo jää puoliväliin kyttäilemään Tuikea ja Kata köpsöttelee hämillään mun jaloissa. Ilman Tuikea kaikki pysyttelevät näköetäisyydellä, eikä sellaista peräänrynnimistä esiinny. Ellillä ei ole silloin rätkytettävää, eikä Nemolla kytättävää. Ainoa kyttäävä silloin on Kata, mutta sekin tekee sitä vain alkulenkillä ja polulla. Heti kun mennään polulta pois tai olen huomauttanut kyttäämisestä, niin se loppuu ja lauma kulkee mukavasti ja tasavertaisesti kasassa.
Se on vain myönnettävä itselleen, että tämä mun emokoirani Tuike on sellainen erilainen nuori, itsenäinen ja meneväinen. Ei sitä kiinnosta muun lauman kanssa häslääminen, se haluaa mennä omia polkujaan ja puuhata omia leikkejään. Ehkä tilanne olisi toisenlainen, jos Tuikella olisi ollut lauma silloin kun tuli meille, mutta kun ei ollut kuin 14-vuotias sheltti Senni, joka sekin sitten jouduttiin lopettamaan melkein heti Tuiken tulon jälkeen.
Yhden koiran kanssa on ja olikin tosi helppoa, mutta kyllä tänä päivänä olen enemmänkin sitä mieltä, että ei ole koiran hyvä olla yksin. Tai ainakin täytyy koiralla olla joku hyvä ja säännöllinen leikkikaveri, ei ne muuten opi miten muiden koirien kanssa leikitään ja ollaan laumassa.
 |
| Tyttöjen muiston kunniaksi kuva 8 vuoden takaa. Senni ja Ronja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti