Maalaistollot kaupungissa

Maanantaina läksimme Nemon ja Katan kera Hyvinkäälle kaupunkikävelylle. Eihän nämä maalaiskoirat ole nähneet puoliakaan mitä kaupungissa tulee vastaan, joten kävimme niitä ihmettelemässä ja samalla lenkittämässä koirat.

Kyllähän meidän kylällä toki on autoja, ihmisiä, polkupyöriä, mopoja jne. Mutta sementtiaukiot, monumentit, rappuset, liuskat, liikennevalot, ihmisvilinä ja kaikki sellainen kaupunkimainen puuttuu.

Nemolla oli neliveto päällä, kuten aina kun mennään kimpassa johonkin. En ymmärrä mihin sillä on aina niin kiire. Loppulenkistä vetovaihde vähän hellitti ja ehdittiin tarkemmin tutkiskelemaan kaupungin hajuja ja nurkkia.

Kata oli hurjan reipas. Se ei yhtään pelännyt mitään vaan koko ajan kulki häntä kippuralla ja pää korkealla katsellen kaupungin vilinää. Ei mitään pöhkimisiä tai hölmöilyjä. Hiukka vauhdikas Katakin oli, koska tämä parivaljakko hiukan kiihdyttää toisiaan ja kahdestaan niillä on aina kiire. Positiivista kuitenkin oli, että sain Kataan kontaktiakin, vaikka Nemo hinasi edellä. Kahdestaan Katan kanssa lenkkeily on nautinto, sillä se on tosi hyvin kuulolla eikä vedä remmissä.

Kaupunkikävely teki molemmille hyvää. Tätä täytyy harrastaa sillointällöin, niin eivät pääse liiaksi maalaistumaan nämä meidän otukset.

Tuiken kanssa treenattiin viime viikolla metsäjälkeä ja sen treeni meni hienosti siihen nähden, että tuuli oli aika kova ja maaston muoto hiukan vaikea. Kolme lyhyttä jälkeä ajettiin, joista ensimmäinen meni parhaiten. Jäljen nostokin tuntuu alkavan toimia ilman apuja. Parannettavaa on keskittymisessä, eli Tuike vähän kaahottaa ja kierrokset nousee. Pitää tehdä seuraavat jäljet pidemmiksi, jotta se ehtii tasaantumaan ja keskittymään jäljestykseen. Nenä kuitenkin näyttää hyvin toimivan ja Tuike tietää mitä on tekemässä.

Kata melkein 9kk ja Tuike  pian 6v