Uimassa, loiskis!

Koirien uimakelit ovat tältä vuodelta ohi ja sain ajatuksen päähäni, että haluan viedä koko meidän lauman koirauimalaan. Tuumasta toimeen siis. Sain mukaan kaverin täyttämään viidennen koirapaikan ja varasin meille Hyvinkään koirakylpylästä koko altaan puoleksi tunniksi. Mukana pulikoimassa siis Nemo, Tuike, Kata, Elli, Kuppe ja ihmisiä liuta. Ihmiset eivät tietenkään pulikoineet, mutta siitä huolimatta olimme suhteellisen kosteita uimavuoron päätyttyä.

Ennakkoon hiukan jännitti miten Kata suhtautuu uuteen tosi outoon paikkaan, mutta yllättävän reippaasti se tallusti emon vierellä sisään ja pesukin meni samalla tavalla ilman sen suurempaa numeroa. Eihän se tietysti mukavaa ollut koirien mielestä, kun vieras kopeloi, sohii suihkulla ja tohottaa saippuaruiskulla, mutta kun vaihtoehtoja ei anneta niin meneehän tuo. Taisi muuten olla Katan ihka ensimmäinen pesu, ei sitä ole tarvinnut puunata, kun turkki on sellainen likaahylkivä :)

Altaalla sitten hiukka ensin ihmeteltiin, että kuinkas sinne mennään ja mistä ja miten sieltä tullaan oikeaoppisesti pois. Kata sai ohjaajan toimesta parin altaanmitan pakkouiton, kunnes lamppu syttyi ja uimavaihde kytkeytyi päälle. Sen jälkeen Kata ei halunnut ollenkaan tulla pois altaasta vaan kellutteli siellä kuin majava, kääntyili ja pyrähteli eri suuntiin. Sillä on kyllä tosi omituinen tyyli, mutta ilmeisesti erittäin tehokas ja voimiasäästävä. Tuike ja Nemo revittelivät itsensä lelua hakuessa ihan läkähdyksiin, mutta Kata ei edes hengästynyt, vaikka välillä se ui rintarinnan kilpaa isompien kanssa. Elli ui lähinnä matkaa, eli jos Elli olisi saanut valita, se ei olisi uinut, mutta Taikan ohjauksessa se meni kyllä itsekkin altaaseen ja ui rauhallisesti altaan mittaa edestakaisin. Lelun nouto altaasta ei ole ihan Ellin juttu (vielä), mutta kerran se kyllä kuskasi oman uimalelunsa altaasta kuivalle maalle.

Hyvä kokemus kaiken kaikkiaan, ja Katalle varsinkin ihan positiivinen. Nemo nautti uimisesta todella paljon ja Tuike tykkäsi myös hakea lelua altaasta. Selvästi Tuike meni helpommin uima-altaasta hakemaan lelua kuin luonnonvesiltä kesällä. Omat korvat olivat hiukka kovilla kun Tuike haukkua rätkytti kiihtymystään kaikuvassa hallissa, ehkä tuo mölyapina jää seuraavalla kerralla kotiin, tai sitten hankin korvatulpat. Kata ei haukkunut, eikä Nemo, Ellillä taisi shelttimäiseen tyyliin olla myös jotain sanottavaa.

Kuvia ei tältä reissulta tullut mukaan, joten täytyy tyytyä elokuiseen ulkoilukuvaan ja kuvaan viimeviikonlopun suoretkeltä, jossa Kata on ponnahtanut rannalta pienelle mättäälle ja tohkeissaan katselee sieltä meitä.

Tuike kapellimestarina

Katan "oma" saari