Faceboook sivuilla uusimmat päivitykset ja kuulumiset

Blogi laahaa... en taida olla ainoa, jolla tilanne näin. Uusimmat päivitykset ja kuulumiset parhaiten löytyy Facebook sivuilta, joille myös pentujen kuulumisia tippuilee silloin tällöin.

Playday's Kennel Facebook: https://www.facebook.com/playdayskennel/

Katan pentuprojektiin liittyvä blogi on myös vihdoin päivitetty loppuun, eli pentujen viimeisten viikkojen puuhastelut ja posetuskuvat löytyvät sieltä: https://katanpennut.blogspot.com

Katan uusimmasta harrastuksesta Vepestä ja laumamme uusimmasta jäsenestä Sarasta päivityksiä luvassa vielä tänä vuonna, kun kursitaan kasaan vuoden 2018 tapahtumat. Sitä odotellessa voi miettiä, mitähän Kata suunnittelee alla olevassa kuvassa :D

Pentujen oma blogi

Pennut ovat juuri täyttäneet 2 viikkoa. Ne ovat avanneet silmänsä ja harjoittelevat kovaa vauhtia kävelemistä, leikkimistä, haukkumista ja murisemista.

Pentujen touhuja tarkemmin voi seurata pentujen omasta blogista: http://katanpennut.blogspot.fi/

Osalle pennuista on jo koti, mutta ainakin 2 pentua vielä etsii omaa kotia. Tiedustelut sähköpostitse playdayskennel (ät) gmail.com

Katamaaroonit näkivät maailman

Noin viikko sitten Kata synnytti 5 reipasta poikaa. Kuten olin etukäteen arvellut, oli synnytys taasen yöhommia, ja vasta aamulla 7 jälkeen pääsi painamaan oman pään tyynyyn. Synnytys meni hyvin ja eteni normaalisti, vaikkakin hyvin paljon hitaammin, kuin miten Tuiken synnytys aikanaan eteni. Yön pidmeydessä, väsyneenä ja epäluuloisena tuli konsultoitua eläinlääkäriäkin, mutta onneksi Kata hoiti osuutensa mallikkaasti ja loppu hyvin kaikki hyvin.

Imetys ja maidontuotanto lähti normaalisti käyntiin ja emon vatsakin saatiin hyväksi muutaman kevyemmän aterian ansioista. Pentujen ensimmäinen viikko on mennyt nopeasti ja pian odottelemme silmien avautumista ja sitten jaloilleen nousua. Mielenkiintoisia aikoja on edessäpäin.

Pentujen kasvua ja laatikon touhuja voi tarkemmin seurata Katan pentublogista: http://katanpennut.blogspot.fi/

Masun kasvattelua

Kuudetta tiineysviikkoa mennään ja Katan masu on alkanut kasvamaan ja kyljet ovat levähtäneet. Kata lenkkeilee normaalisti, mutta vauhti ehkä on hieman hidastunut. Kata sinkoilee Tuiken perään vähemmän ja pysyttelee lähellä. Se onkin hyvä, sillä pystyn ulkoiluttamaan Katan ja Tuiken yhtäaikaa, kun vauhti on järkevää.

Nyt on ollut pakkasjakso ja olen varmuudeksi pukenut Katan, vaikka normaalisti harrastan koirien pukemista hyvin vähän. Yleensä vällyjä käytetään vain autossa odottelussa ja esim. uinnin jälkeen. Ompelukoneella on nyt jonossa pino fleece kangasta, josta on tarkoitus ommella Katalle ja tarvittaessa pennuille lämmikettä, mikäli pakkaset jatkuvat vielä kun pennut ovat nähneet maailman. 

Viikon perästä alkaa taas madotuskuuri ja parin viikon päästä tiedetään pentumäärä takemmin, kun Kata menee tiineysröntgeniin 9.3.2018. Silloin ehkä saadaan myös tarkempi arvio pentujen syntymäajankohdasta. Sitä odotellessa, masun kavattelu jatkukoon.

Kata esittelee masua

Tasapaksu pötkö

Helmikuun agikisoissa

 

Tänään olimme Ellin ja Taikan kanssa agilitykisoissa Janakkalassa, "kotihallissa" siis. Radat menivät muuten hyvin, mutta jokaiselta radalta keppivirhe. Kahdella radalla jopa ihanneaikakin, hienoa Elli ja Taika. Ykkösluokan miniluokka oli hyvin pieni, joten jokaisella tuloksella yllettiin palkintopallille.

Ohessa linkit ratoihin:

A-rata (hyppyrata): https://www.youtube.com/watch?v=6VVct2EkQPA

B-rata (agirata): https://www.youtube.com/watch?v=VyP41Z1RxTc&t=7s

C-rata (agirata): https://www.youtube.com/watch?v=tlYpWdDbc9c

Ruusutassuja odotellessa

Eilen perjantaina oli koirarintamalla iloinen päivä kun Kata ultrattiin tiineeksi. Odotetut pennut syntyvät viikolla 11, jos kaikki menee hyvin. Ultrassa näkyi ainakin 4 pientä pennunalkua, varmuutta määrään on tässä vaiheessa vaikeaa sanoa.

Katan sulhasena on Maro (Despina Gungnir). Nämä pennut piti tehdä jo neljä vuotta sitten Tuiken kanssa, mutta aina ei mene suunnitellusti ja Tuiken lopulta astui Katan isä Bob. Nyt oli uusi tilaisuus käyttää Maroa, jonka edesottamuksia olen jo pitkään seurannut. Maro on erittäin helppo ja tasapainoinen koira, jolla on intoa, energiaa ja hämmästyttävä oppimiskyky.

Marosta ja sen harrastuksista tulossa erilliseen päivitykseen. Katasta voi lukea Katan omilta sivuilta: http://tuikenlauma.blogspot.fi/p/kata.html

Ihana rakkauspari hetki ultrauksen jälkeen

Koiraharrasteinen vuodenvaihde

Vuosi 2017 loppui ja vuosi 2018 alkoi koiramaisten harrasteiden parissa. Hakutreeniä, virtatestiä ja agilitytreeniä riitti ihan vuoden viimeisille viikoille asti, ja myöskin vuoden ensimmäinen viikko on ollut melko koirapainotteinen. Perheen kaikilla koirilla on ollut "omat kiireensä" eikä niille näy loppua! Mukava harrastusvuosi on taas tulossa...

Tämän päivän ja alkuvuoden tärkein kisa oli tänään loppiaisena. Osallisina siinä Taika ja Elli.

Parivaljakko starttasi tänään "kotikisoissaan" Janakkala Areenalla kolmesti, ja näistä viimeinen startti tuotti aivan mahtavan tuloksen. He tekivät virheettömän radan ja vielä alittivat ihanneajankin yli kuudella sekunnilla. Kyllä oli bileet pystyssä ja ohjaaja oli kisakaveriinsa ylityytyväinen. Palkintopalliakin kolisteltiin ykkösen edestä.

Tässä jännittävä kisarata, jolta LUVA tuloksella -6,16 ja sijoitus 1. 

https://www.youtube.com/watch?v=0bxFZqDDpFo

Kuva: Veikko Väänänen

Kuva: Veikko Väänänen

Ennakkoon oli tiedossa, että kepit ovat vielä hieman epävarma ja aika voi tehdä tiukkaa, mutta näimpä vaan Elli yllätti ja teki viimeisessä startissa kaiken oikein ja Taika kannusti Ellin liikkumaan riittävän reippaasti. Mahtava palkinto sille työlle, mitä tämän eteen on tehty. Lieneekin syytä vilakaista parin vuoden taakse...

Syksyllä 2015, Ellin ollessa 4-vuotias Taika aloitti agilityn opettelun Lotta Vuorelan ohjauksessa Nauravan Koiran areenalla. Pari saikin aivan loistavan alun uralleen taitavissa käsissä ja sen ansiosta agilitykärpäsen pureman. Perusasioista aloitettiin, mutta hyvin pian harjoituksissa edettiin jo tekemään erilaisia ohjausliikkeitä, takaakiertoja ja muita hienoja juttuja. Parissa kuukaudessa jo tehtiin lyhyitä radanpätkiä, uusia esteitä ja harjoiteltavia asioita tuli koko ajan lisää.

Tässä hyväntuulinen pätkä ensimmäisen syksyn harjoituksista noin kahden vuoden takaa:

https://www.youtube.com/watch?v=BG85V7NUIYo

Vajaan vuoden jälkeen aloituksesta, heinäkuussa 2016 oli aika heittää hyvästit Nauravan Koiran areenalle, jossa tuli paljon opittua. Harjoittelun tuloksena Elli ja Taika selvisivät tällöin hienosti jo parinkymmenen esteen radoista: https://www.youtube.com/watch?v=mdiqrrJtPfo

Harrastus vei koirakon Turenkiin ja liittymään Janakkalan Koirakerhoon, jossa samat tutut valmentajat jatkoivat junnujen koutsaamista. Janakkalan koirakerho otti alusta asti junnut hyvin vastaan, ja pitkästä treenimatkasta huolimatta aina innolla aksatreeneihin lähdettiin. Aktiivista treenausta ja hyvää opetusta on saatu ja pikkuhiljaa syttyi kisailun kipinä, joka tänään nyt tuotti tulosta. Ennen virallisia kisoja töitä on tänä syksynä tehty paljon mm. keppien kanssa, sekä ollaan haettu kisakokemusta ravaamalla epiksissä loppuvuodesta.

Tämän päivän innostamana jo seuraavat agilitykisat on ruksattuna kalenteriin ja uusia treenisuunnitelmia tehty. Koiraihmisenä ja äitinä on vallan ihanaa seurata, kuinka nuori ottaa omakseen koiraharrastukset ja hienosti huolehtii ja hoitaa oman kisakaverinsa joka ikinen päivä.

Toinen hälytyskelpoinen Pelastuskoira

Nemo valmistui pelastuskoiraksi suorittaessaan Teron kanssa Virta -tarkastuksen hyväksytysti Nurmijärvellä 10.12.2017. Nyt laumassamme on 2 hälytyskoiraa.

BH PAimen Yrtin Tarmo Poika, "NEMO" Pelastuskoira

TOKO on hauskaa, TOKO ALO1 & KP

Kata oli tänään kaverikoiransa Jassin kanssa Janakkalassa TOKO kokeessa ja meillä oli oikein hauskaa.

Hallissa oli mukava ja rauhallinen fiilis, ystävällinen tuomari ja tilava kenttä. Hyvin järjestetyissä ja aikataulussaan pitävissä kokeissa kisailijatkin viihtyvät. Kiitos Janakkalan koirakerho.

Katalla oli koko kokeen ajan tosi hyvä fiilis ja se teki kehässä sen, mitä sille on opetettu. Hieman olisi vielä petrattavaa, mutta pieniä juttuja vain. Tuloksena tuotiin kotiin ALO1 (180p.) ja KP, sijoitus oli viides.

Katan kouluttaminen tokoon alkoi vasta tänä syksynä, kun keksin, että saisimme hyvää kisakokemusta käymällä tokokokeissa. Toki pohjia on tehty pelastuskoirapuolella tottiskentällä jo paljonkin, mutta nimenomaan tokoon liittyviä liikkeitä ja käytäntöjä aloimme opettelemaan vastaikään.







Katan luonne on vilkas, ollut sitä jo pennusta asti, joten seuraamisen opettelu ei ole ollut ihan mutkatonta. Intoa riittää enemmän kuin osaamista ja koira "keulii" helposti. Tänään alla oli 1,5 tunnin lenkki ja reuhaamsista toisen villin kaverikoiran kanssa, eikä se ei ainakaan tekemisen intoon vaikuttanut mitenkään, vaan ennemmin paransi keskittymistä seuraamis -suorituksessa.

Liikekohtaisesti arvosanoja tuli kasista kymppiin, ja kokonaispisteet tänään 180p. joka oli selkeä parannus viime kokeen pisteisiin.

Paikallaolo 9 - kaksoiskäsky maahanmenossa

Seuraaminen 9 - hieman irtosi lopussa

Maahanmeno 9 - ennakoi sivullenousussa

Luoksetulo 10

Noutoesineen pitäminen - 8 vähän korjaili ja otti aika hanakasti kiinni kapulasta

Kauko-ohjaus 8 - kaksoiskäsky

Hyppy 9,5 - tuli suoraan sivulle

Kokonaisvaikutus 9

Tuomarilta hyvää palautetta, varsinkin seuraamista kehui kovasti ja sitä, kuinka koiralla on ihna koko aika erittäin hyvä kontakti ja meillä yhteispeli :)


https://youtu.be/F3qJBz7_7H0
Tässä kokeen liikkeiden osuus videoituna.

Kiva laji, kiva halli ja kiva kaveri matkassa. Kaikki mitä toivoa sopii :)

Seuraava Pelastuskoira valmistumassa

Paimen Yrtin Tarmo Poika "Nemo" suoritti tänään hyväksytysti pelastuskoira B-Kokeen haussa.

 

 Onnea Nemolle ja kartturilleen Terolle!!!

 

 

Näinollen Nemo on nyt hankkinut kelpoisuuden Virta-tarkastusta varten. Mahtavaa! Virtaa varten pari onkin harjoitellut jo koko kevään ja kesän, joten muutaman laadukkaan treenin jälkeen Nemolle ja Terolle järjestetään Virta -tarkastus, jonka hyväksytysti suoritettuaan parivaljakko pääsee mukaan oikeisiin etsintöihin koirakkona.

Virta tarkastus jäljittelee oikeaa etsintätilannetta. Koirakko saa 20-30 hehtaarin kokoisen alueen, jolle on piiloutunut 2-3 henkilöä. Alueella voi olla muita kulkijoita, rakennuksia, teitä jne. joten koiran on oltava hyvin ohjaajansa hallinnassa. Ohjaaja joutuu tekemään laadukkaan suunnitelman alueen etsimiseksi ja osattava muuttaa suunnitelmaa olosuhteiden mukaisesti etsinnän edetessä. Tarkastus kestää noin 2 tuntia ja sinä aikana alueelta on löydyttävä riittävä määrä maalihenkilöitä. Virtatarkastus on poliisin määrittelemä tasotesti, joka on vaatimuksena kaikille pelastuskoirille, joita käytetään Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun etsintätehtävillä.

Ennen virtaa koirakon on suoritettava pelastushaun A- ja B kokeet, sekä harjoiteltava partiointia erilaisissa maastoissa ja olosuhteissa. Vuonna 2018 pelastuskoirakoe muuttuu, ja se tulee sisältämään myös jäljestysosuuden, joka on myös läpäistävä.

Vielä ei tänä vuonna jäädä laakereille lepäilemään ensi vuotta odottelemaan, vaan pinnistellään muutamat harjoitukset ja tarkastukset läpi ennen joululomaa. Sitten käännetään katseet vuoteen 2018, josta on tulossa mielenkiintoinen pelastuskoirarintamalla, ja muutakin mielenkiintoista on ensi vuodelle suunnitella... siitä lisää kun asioita varmistuu... :)

Tahtoo lume takaisin! "Nemo"

Takaisin TOKO -kehään

3 vuotta 10 kuukautta ja 2 päivää kesti tokotauko. Niin kauan kesti toipua pettymyksestä kun neljän haukahduksen takia suorituksemme Tuiken kanssa EVL -luokassa keskeytettiin. Silloin vannoin, etten enää ikinä tokoile, saati mene tokokisoihin. Tuikesta ei koskaan tullut tokovalio, mutta siitä tuli jotain parempaa. Tuikesta tuli pelastuskoira!

Tänään, pitkän tauon jälkeen palasin tokokehään, nyt Tuiken jälkikasvun, Katan kanssa. Kata on pennusta alkaen harjoitellut PK-hakua ja suorittanut BH:n, mutta nyt syksyn aikana kehittyi ajatus, että voisihan Kata hakea tuloksia myös tokon puolelta. PK-kokeet antavat vielä odottaa, koska kiintorullailmaisu vaatii vielä vahvistamista. Tarkoituksena olikin nyt hakea koiralle positiivisia kisakokemuksia ja hyvää fiilistä kehässä. Tätä sitten saatiin :) Katan fiilis ja tekemisen into oli ihailtavaa, ja sen kanssa oli erittäin mukava olla kokeessa. Käyttäytyminen koepaikalla oli mallikasta, vaikka moni asia oli selvästi uutta ja ihmeellistä. Tuomarin palaute oli mukavaa kuultavaa: Iloista ja vauhdikasta tekemistä, jossa näkyi koiran nauttineen kaikesta tekemisestä.

Kata tokoili itselleen TOKO ALO1 -tuloksen 162,5p. ja pääsylipun avoimeen luokkaan. Pisteiden alhaisuus johtui pienistä epätarkkuuksista asennoissa ja mm. noutokapulan pidossa. Mitään suurta ongelmaa ei tekemisessä ollut ja nyt onkin hyvä, kun tietää, mitä osa-alueita tulee vahvistaa. Kokonaisvaikutus on 9, samoin paikallamakuuu 9 (haisteli hieman). Sirunluku ja juoksutarkastus menivät myös ongelmitta, niitä olin itse ehkä eniten jännittänyt, kun ei oltu niitä juuri harjoiteltu.

Seuraavat kokeetkin on jo katsottuna ja siellä startataan avoimessa luokassa, mikäli harjoitukset etenevät toivotulla tavalla. Kata on hassu ja hauska harrastuskaveri, jonka kanssa ei voi tulla pahalle tuulelle.

Ilmaisu käynnissä...

Tuore pelastuskoira!

Paimen Yrtin Tyrni "Tuike"

 

 

Tuike suoritti eilen Virta -tarkastuksen (viranomaistarkastus) hyväksytysti ja sai näinollen pelastuskoiran arvon. Nyt me lähdemme etsintöihin koirakkona, VAU! Virta -tarkastus on todellista etsintätilannetta jäljittelevä etsintä, jossa koiran ohjaaja saa alueen, jolle tekee etsintäsuunnitelman. Alue on etsittävä luotettavasti ja niin, että alueelle piiloutuneet ihmiset löytyvät.

Tuiken Virta-alue oli n. 24 hehtaarin kokoinen alue, jolla oli myös muita liikkujia, rakennuksia, maastonmuotojen vaihteluita ja vesistö. Etsintä kesti kaikkiaan 2h 10min, jolloin löytyi toinen maalimies ihan rantaviivan tuntumasta. Tähän mennessä oltiin ehditty haravoimaan jo lähes koko alue. Testi päättyi toisen maalimiehen onnistuneeseen ilmaisuun ja saimme hyvän arvostelun etsinnästä, etsintätaktiikasta ja alueen luotettavasta läpikäymisestä.

Kuuman päivän ja ison työn jälkeen Tuike sai nauttia treeniporukan huomiosta ja kotona herkkuiltapalasta. Pienen iltapissatuksen jälkeen pelastuskoira vetäytyi mukavaan viileään makuuhuoneeseen nukkumaan. Super-Tuike! Nyt me ollaan "työpari".

Vuoden 2016 yhteenveto

Blogin päivitys laahaa pahasti jäljessä ja vuodessa on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Pieni tilannekatsaus lienee paikallaan.

Meidän porukka lenkillä

Ja sitten kuulumisten päivitystä...

Kata ja Taika ovat löytämässä yhteistä säveltä agilityssa. Ehkä tulevaisuus viekin mun paimenpennun, joka ei paimentanut agilityn pariin ja miksei Taikan ohjastamana vaikka tokonkin pariin. Kata on aikuistunut ja sen kanssa on helppo touhuta ja mennä minne vain. Nyt Kata on harrastanut mun kanssa PK hakua ja on siinä lajissa pian kisavalmis. Kiintorullan tuonti pitää vielä saada valmiiksi ja tottiksessa on hyppyliikkeet vielä treenattavana, mutta muuten pian PK-kokeet kutsuu :)

1-vuotiaana Kata paineistui laukauksista kentällä ja meille tuli noin puolen vuoden takapakki koko treenaamisessa, mutta aika ja siedätys on tehnyt tehtävänsä ja nykyään Kata pystyy tekemään tottista ja seuraamaan vaikka kentällä ammutaan. Laukaisuvarmaksi en lähtisi Kataa lupaamaan, mutta uskon, että PK-kokeiden tottiksesta tullaan selviämään ihan hienosti.

Tyytyväinen koira treenin jälkeen
ja häntää heiluu aina, kuten kuvasta näkyy

Tuike on pian hälytyskoira

Tuike on valmistumassa pelastuskoiraksi kevään 2017 aikana ja sen lisäksi Tuike edelleen paimentaa kesäaikana lampaita, joita hoitelemme. Viimeaikoina laitumen asukit ovat olleet sen verran haastavia, että emme ole juurikaan harjoitelleet enää kisapaimennusta vaan lähinnä Tuike on ollut apukoirana lampaiden hoidossa ja muiden koirien apuna paimennuksessa. Varsinaisia kisatavoitteita paimennuksesta ei Tuikelle enää ole kun pelastuskoiratoiminta on nyt tullut kuvioihin mukaan. Ensi vuonna laitumelle tulee hyvin erilaisia ja helpompia lampaita, joten ei  koskaan tiedä vaikka vielä Tuikekin starttaisi paimennuskisoissa. Kuitenkin tämän hetken tavoitteet ovat lähinnä keväällä tuleva VIRTA tarkastus ja pelastusjälkikokeesta hyväksytty tulos.

Tuike neuvottelee jästipää -lauman kanssa
Kesä 2016

Nemo on edennyt hakuharrastuksessa isäntäsä kanssa erittäin hyvin, mutta rullailmaisussa tuli seinä vastaan. Näinollen Nemo on siirtynyt rullakoirasta haukkuvaksi koiraksi ja starttaa hakukokeissa ensi vuoden aikana. Talvi harjoitellaan haukkumista ja ylläpidetään taitoja, sekä hierotaan tottis kuntoon, niin ensi vuonna pari voi edetä vaikka kuinka pitkälle. Tavoitteena ainakin HK1 ja HK2.

Aina kurassa ja räkä poskella, Nemo :) 

Taikan Elli on jatkanut agilitytreenejä pikku -emäntänsä kanssa ja he ovat startanneet yhdessä möllikisassa ja toinen möllikisa on vuoden lopussa tulossa. Ellin täytyy harjoitella vielä kepit, keinu ja kontaktit ja sen jälkeen parivaljakko voi mennä virallisiin kisoihin. Ellillä olisi valmiudet myös jo vaikka koiratanssikisoihin, sillä Elli osaa reilu 30 erilasita temppua ja on oikein innokas temppuilija.

Vuosi lähentelee loppua ja pian on joulukiireet joillakin menossa, mutta meillä edelleen aktiivisesti treenataan monta kertaa viikossa ja suunnitellaan etsintäharjoituksia, suunnistusharjoituksia, kisoja...

Taikalla ja Ellillä on edessä mölliagilitykisat vielä tänä vuonna eli 26.12 ja Kata starttaa silloin Taikan kanssa putkirallissa. JEE JEE!

Terveisiä toipilashuoneesta.

Tuike ja Elli sterilointiin maanantaina ja nyt täällä elellään hiljaista toipilasaikaa.

Leikkaukset ja niistä heräämiset sujuivat hienosti, syömiset ja vatsantoiminta ovat lähteneet normaalisti käyntiin. Toipilaat ovat kärsivällisiä ja rauhallisia sisällä tötteröt päässä. Ulkona ovat normaalin reippaita, kuin mitään ei olisi koskaan leikattukkaan.

Tänään askartelimme potilaille froteekääreet, niin voivat olla hetkiä ilman tötteröitä. Ulkona frotee suojaa paljasta haavakohtaa pakkaselta ja lumelta. Ulkoilua harrastetaan vain remmissä vielä pitkään, jotta kaikki kudokset ehtivät parantumaan kunnolla.

Aivopähkinöitä ja aksaa

Talven ja pakkastenkin tultua, ollaan enenevässä määrin ruvettu aktivoimaan koiria myös sisällä pienten temppujen ja muiden hyödyllisten taitojen parissa. Noutokapulan pitoharjoituksia, kohdetyöskentelyä ja muita pieniä hauskoja "temppuja" on nyt viime paivinä ollut ohjelmistossa. Tarkoituksena on vahvistaa joitain perustaitoja, joista sitten voi olla apua tottiskentällä ja muissa harrasteissa. Pian alkaa myäs nenätyöskentelyn opettelu sisällä, mikäli saan kaikki asiat järjestettyä haluamallani tavalla.

Jokainen koiruuksista on aivan haltioissaan omalla harjoitus vuorollaan. Hauskat lyhyet sisätreenit ovat ihan pop ja odottelijoilla ei meinaa pysyä pelihousut jalassa :) Namipaloja kuluu paljon ja olohuoneen nurkkaan alkaa kerääntymään kaikenlaista treenikampetta, hauskaa on kaikilla.

Tässä Tuike keräilee kapuloita pyykkikoriin ja kyllä näkee, että nauttii puuhastelusta. Hiukan yrittää oikaista ja tuoda jo tuotua kapulaa yhä uudestaan ja uudestaan :) On se fiksu likka ja oppi tämän jutun idean tosi nopeasti.

https://www.youtube.com/watch?edit=vd&v=CrHI2nFtJPI

Tänään kävin katsomassa Tyran ensimmäistä agilitystarttia. Hienoa menoa, vaikka tulos jäi tällä kertaa vielä saavuttamatta. Taisi vähän sekä koiraa, että ohjaaja jänskättää, mutta hauskaahan sinne pitikin mennä pitämään. Vähän lisää vielä kisa- ja ratakokemusta niin näistä vielä kuullaan.

Mocca, Tyran agility-sisko on aloittanut kisa-uransa jo syksyllä ja tällä hetkellä blakkarissa on jo yksi 0-tuloskin. Hienosti likat menevät agilityssä, kisakoira-ainesta...

Jännää ja pimeetä touhua...

Tänään oli Katan päivä.

Meillä oli rakennusetsintää ja Katan vuoro treenata. Kata oli tämänpäiväisessa rakennuksessa ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Etsintään lähdettiin ihan suoraan, ilman mitään rakennukseen tutustumista tai muuta. Kata oli heti ihan hakumoodissa kun tajusi, että ollaan taas jossain rakennuksessa "hommissa" ja sisälle oli kova kiire.

Rakennuksen alakerrassa oli pimeä kellari, jossa eräässä huoneessa oli hirmuisen pitkä-pitkä-pimeä-pelottava-ahdas käytävä, jonka päässä oli maalimies. Kata suoriutui tehtävästä aivan loistavasti ilman sen suurempia apuja, vaikka selkeästi jännitti sekä metalliset portaat ja pimeä ahdas käytävä. Kuitenkin nenä ja palkkion mahdollisuus vei penskaa askel askeleelta koti maalimiestä, se oli huikean hienoa katseltavaa :)

Loput piilot ylämmistä kerroksista Kata selvitti suht-nopeasti, vaikka hajun lähteen tarkentamisessa onkin vielä opittavaa. Olin oikein tyytyväinen Kataan tänään. Mukana treeneissä oli 2 uuttakin (vierasta) hajua, eivätkä ne aiheuttaneet minkäänlaista mörkökohtausta tai mitään muutakaan ongelmaa. Hyvä Kata!

Illalla jatkettiin paukkutreeniä samaan tapaan, eli takakontti kiinni Kata kuuntelee 2 ampua, jonka jälkeen se saa hypätä syömään makupaloja ja leikkimään. Paukkutreenit edistyvät hienosti, kohta siirrymme seuraavaan vaiheeseen...

Tuiken uusi harrastus

Tuike aloitti harjoitukset metsähaun parissa. Tuikehan on koko viime vuoden ajoittain harjoitellut ihmisten etsintää taloissa ja raunioilla, missä se on osoittanut hyvää nenänkäyttöä ja pelotonta menoa.

Ajattelin alkuun treenata Tuiken raunioille, mutta sopivan ryhmän puuttuessa rauniohaku vaihtui juuri vuoden vaihteessa metsähakuun. Ekat treenit on nyt takana ja hyvältä vaikuttaa. Koira upposi hyvin metsään, menee pistolla suoraan, kovaa ja kauas. Nenä on auki ja ilmaisu toimii. Ei voi kuin hyvillä mielin lähteä työstämään tästä eteenpäin. Moni asia on jo pitkällä, kiitos aiempien harrastusten ja hyvän pohjakoulutuksen. Toivon Tuikelle vielä monta hyvää aktiivista harrastusvuotta nyt kun sopiva suuntakin löytyi.

Valmiina treeniin, ja työliivissä niin tärkeänä.

Haukkuja ja paukkuja

Tänään oli vuorossa rakennusetsintää. Tuike oli treenivuorossa ja löysi hienosti 3 maalimiestä. Tuike on edistynyt ilmaisussaan niin, että se kykenee ongelmitta haukkumaan maalimiehet ja aloittaa haukkumisen hyvin. Haukku on hiukan herkässäkin, sillä tänään haukku alkoi pelkästä hajusta ja Tuike haukkui tyhjää nurkkaa. No ei tietysti tavoiteltavaa, mutta toisaalta moka todisti sen, että ajatus on oikea. Ihminen haisee, niin se ilmaistaan. Tämä taito vaaditaan esim. umpipiiloilla, joissa koira ei pääse ihan kiinni maalimieheen.

Tämän päivän piilo, jossa virhe sattui, olikin aika vaikea, ja kokemattomuus näkyi, kun Tuike ei malttanut tarkentaa paikkaa mistä haju tulee. Silti päivän treeni oli hyvä ja luottamus koiraan kohoaa kerta kerralta.

Tänään huomasin, että homma on Tuikelle tosi mieluisaa ja että se selvästi tietää mitä tehdään. Kysyvät katseet ja ylimääräiset kiepit ovat jääneet pois ja koira sukkuloi huoneissa keskittyneesti ja itsenäisesti. Tänään jopa lähes järjestelmällisesti huoneesta toiseen. Hyvä Tuike! Torstaina etsintää kokeillaan metsässä niin nähdään miten paljon työtä PEHA-A kokeen läpäisy vaatii.

Katalla on puolestaan alkanut "paukkukoulu", eli se totutetaan vaiheittain starttipistoolin laukauksiin. Homman idea on se, että Kata ehdollistetaan siihen, että laukaus tarkoittaa palkkaa. Nyt on kolme peräkkäistä päivää jo paukuteltu ja vielä kahtena päivänä tällä viikolla on tarkoitus paukutella, sitten pidetään tauko. Ollaan aloitettu tosi varovasti, ja laukaukset kuunnellaankin nyt aluksi autossa, josta sitten heti laukausten jälkeen Kata pääsee herkuttelemaan ja leikkimään. Hienosti on tähän mennessä sujunut. Hyvältä vaikuttaa. Tänään häntäkin heilui kun pääsi autosta laukausten jälkeen nameille.

Treeninamit vaihtui paukkupanoksiin.

Vuosikatsaus paikallaan

Kata, Tuike, Nemo ja Elli

Päivitys paikallaan, vuosikin on kohta valmis. Joulut juhlittu ja kohta alkaa uusi treenikausi ja uudet suunnitelmat. Ensin tärkeimmät: Koirat ovat kaikki pysyneet terveinä, mukaanlukien Tuiken penskat, jotka jokainen edistyvät omien harrastustensa kanssa mukavasti.

Tuike, ensimmäinen bordercollieni täytti hiljattain 7-vuotta. Tuiken jäkeläiset saavuttavat kuukauden päästä 2-vuoden iän. Tuike mennä töhöttää omalla tavallaan, omine tapoineen, omine leikkeineen. Virtaa rouvassa riittää sen verran, että ensi vuodelle meillä on jopa koetavoitteita, niistä myöhemmin sitten lisää, ei paljasteta kaikkea kerralla. Tuiken emä ja emänemäkin vielä mennä porskuttavat ilman sen suurempia vaivoja.

7-vuotias

Tuiken kotiin jättämä penska Kata kehittyy henkisesti koko ajan parempaan ja tasapainoisempaan suuntaan. Vauhtia ja tekemisen intoa piisaa, vaikka luonteeltaan Kata on melko herkkä ja jonkinverran pehmeäkin paimenkoira. Toisaalta Katasta löytyy myös "munaa", eli ei se ihan vellihousukaan ole. Sisaruksille, emälle ja tutuille leikkikavereille tarvittaessa se kyllä kehtaa esittää isompaa ja haastaakin. Ohjaajanöyrä, herkkä, nopeasti reagoiva koira samassa paketissa, ei ihan helpoin tapaus. Kyllä se on niin erilainen kuin emänsä, mutta on siinä niitä kivojakin puolia. Hyvin kuuliainen ohjaajaa kohtaan, erittäin kyvykäs nenähommissa, nopea oppimaan ja helppo arjessa. Kata on edistynyt hienosti hakuharrastuksen parissa ja nyt lähetykset sujuvat jo täysin ilman apuja ja ukot löytyvät niin metsästä kuin talojen kätköistäkin. Tottis on ensi vuoden teemamme, siinä tavoitteena BH tai ainakin valmius siihen ;)

Aina joku juoni mielessä

Kolmas narttumme Elli on Taikan oma ja hyvin rakas koira. Elli täytti elokuun lopussa 4-vuotta ja on parhaassa iässä kun puhutaan koiran ja omistajan yhteisestä arjesta. Kaikki sujuu ja luottamusta puolin-toisin löytyy. Myös ihanat yhteiset harrastukset ovat löytyneet agilityn ja temppuilun parista. Elli harrastaa näiden lisäksi myös koirafrisbeetä vaihtelevalla menestyksellä. Ajottain juoksuaika vaikuttaa Ellin kiekkointoon, joka on näkynyt viime vuosina myös esityksissä. Koirafrisbeetä vielä innostavampi laji on ollut agility, jonka harrastamisen parivaljakko aloitti tänä syksynä. Nyt puolen vuoden treenaamisen jälkeen Elli selvittää jo 17 esteen radan Taikan ohjastamana. Agilityura on vasta alussa ja koirakin vielä nuori, joten tässähän voi tapahtua vaikka mitä vielä...

Rähmääntynyt aatonaaton lenkkeilijä

Laumamme uros Nemo on myöskin kunnostautunut haku-urallaan. Nemo yhdessä omistajansa Teron kanssa ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että ensi vuonna on takoitus korkata kisa-ura. BH-kokeen koirakko jo läpäisi kuluvana vuonna, joten sekään ei enää ole esteenä (tai tekosyynä) kisoihin osallistumiselle. Nemon ensi vuoden teema on ilmaisu, jonka kuntoon saaminen teettää vielä hiukan työtä, vaikka se ihan hyvällä mallilla jo onkin. Lisäksi ketteryysesteet ja tottis vaativat vielä hiukan treenailua, että eipähän tule aika pitkäksi.

Nallekarhu

Ja mitäs muihin uutisiin tulee: Jäljestys ja nenätyöskentely on alkanut enenevässä määrin kiinnostamaan minua, jopa niin paljon, että istuin 2 kuukautta hajutunnistuskurssilla kuunteluoppilaana. Kurssin anti oli loistava ja sain hyviä ajatuksia nenähommiin, sekä ohjeistusta koulutukseen. Ihan en ehtinyt samaan tahtiin omieni kanssa harjoittelemaan kuin mitä kurssilaiset, mutta aion taatusti kokeilla ja mahdollisesti mennä jatkokurssille. Koiran hajumaailma on aika käsittämätön, ja on aivan uskomatonta huomata kuinka koira voi todella haistaa tiettyjä asioita. Hajutreenejä on aikomus toteuttaa myös ensi vuonna, luultavasti heti alkuvuodesta.

Tuiken penskoja olen nähnyt useammankin kerran kuluvana vuonna. On ollut ilo seurata kuinka koirat viihtyvät ja menestyvät omien lajiensa parissa. Mocca korkkasi kisauransa elokuussa Lohjalla ja Tyrasta on kuoriutunut oiva lammaspaimen. Topi on näyttänyt kyvykkyytensä hakuharrastuksen parissa ja Kata on...ööö... hassunhauska kainalonakki, joka innostuu kaikista eniten koirafrisbeestä ja kimppalenkeistä.

Pennut kävivät heinäkuussa terveystarkastuksissa ja ihan priimasakiltahan pentue kokonaisuudessaan näyttää. Ainoa harmitus oli Mocan toisen kyynärän rajatapaus 1, mutta siinäkään ei eläinlääkärin mukaan näkynyt mitään suurta muutosta, joten normaalieloa vain. Muut olivat nollia kyynäriltään ja kaikkien lonkat parasta A-luokkaa. Tervettä porukkaa, sekä tutkimustuloksin, että kuulumisin. Ei ole mitään terveysongelmia kuulunut ja kaikilla toimii niin kroppa kuin pääkin :)

Viimeinen uutinen, joka tulee ensi vuonna tapahtumaan on Tuiken ja Ellin sterilointi. Likat menevät tammikuun puolen välin kieppeillä eläintohtorin pöydälle kohdun poistoon, joten juoksujen tainnutaman Nemon elämä hiukan helpottuu tulevaisuudessa. Pojalla on kovat oltavat kun 2 narttua peräkanaa tekee juoksut, eli yhteensä pari kuukautta hajua ja narttuhuumaa... Ellin ja Taikan harrastaminen myöskin helpottuu, kun Elli ei "laamaile" enää juoksujen takia vaan (toivottavasti) pysyy vetreessä vireessä koko aika. Tuiken leikkaaminen helpottanee Nemoa vielä enempi kuin Ellin leikkaaminen, sillä Tuike on aina ollut Nemon idoli ja ihastuksen kohde. Tosin leikattu narttu saattaa olla vielä enempi "ihana" mutta ehkä ihastus laimenee kun karu totuus selviää...

Hyvää loppuvuotta ja onnea vuodelle 2016!

Kaiken kaikkiaan mennyt vuosi on ollut hiukan koirahiljainen opiskelujeni ja valmistuskiireidenkin takia, mutta ensi vuoteen lähdetään ihan uusin suunnitelmin ja tavottein. Parin vuoden välivuosi on ohi ja nyt lähdetään kahmimaan kunniaa ja menestystä uusien harrastusten parissa...

Kuin kala vedessä...

Mökiltä terveisiä! Olimme viimeisen vuorokauden Pernajassa mökillä mustikassa, nyt jo taas tukevasti kotona. Mukana möksällä oli Taikan ja sen kaverin lisäksi Elli ja Kata. Muu lauma jäi kotiin.

Katan kanssa on erittäin mukavaa reissata kahden. Se on koko ajan "kuulolla", tulee aina kun kutsutaan ja kun ei mitään tapahdu, se hakeutuu lähelle nukkumaan.

Teimme siis lyhyen (n. 1 vrk) reissun mökille tarkoituksena hakea metsästä mustikkaa talven varalle. Mukaan koirista valikoitui tämä parivaljakko, sillä Kata kulkee siellä missä minäkin, ja Elli siellä missä Taika. Tämä kaksikko on jo muutenkin todettu (talven lenkkiparikokeilut) hyvin toimivaksi. Tässä parivaljakossa haukkuminen (Elli) on suht vähäistä ja kyttäämistä (Kata) ei esiinny lainkaan.

Mustikanvartija

Mustikanryöstäjä

Päivän toisella mustikkaretkellä jo alkoi hiukan väsyttämään

Pikkuinen vääränvärinen kettukin löysi kolon johon käpertyä

Hyvän mustikkametsäkäyttäytymisen lisäksi Kata kunnostautui uimaharjoituksin. Tytöt kävivät uimassa ja saivat Katankin houkuteltua uimasille. Ja sittenhän se ui, ui, ui, ui ja ui. Ja että sillä oli hauskaa! Ja kyllä on mahtava uimari tämä tyyppi, eikä se näytä väsyvän sitten ollenkaan. Siellä se meni saukkona vedessä, häntä peräsimenä vaikka kuinka ja kauan. On se sitten ihan super! Kata on kyllä taatusti meidän lauman PARAS uimari! Pitäisiköhän sen kanssa mennä vesipelastusta kokeilemaan :)

Siellä ui Kata-kala, ja Elliä harmittaa rannalla