Pentujen uimahallitreffit

Tapasimme 1-vuotiaiden Tuiken pentujen kanssa Hyvinkää koiraumalassa, uitimme pennut ja melkein omistajatkin. Mukana oli koko pentue vahvistettuna Nemo sedällä.

Nemon ja Katan tyylinäyte, Kuva: Arttu Syrjänen

Nemo olikin jo vanha tekijä, ja Nemon innoittamana Kata uiskenteli ongelmitta ja itse sain keskityttyä muiden pentujen uimaharjoituksiin. Oli kiva seurata, kuinka alun sähläyksen jälkeen jokainen löysi rauhallisen uimatyylin. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa ja seuraavalla kerralla uinti jo sujuu varmasti paremmin. Reippaita pentuja vaikka uimahalli oli monelle ihan uusi tuttavuus. Paljon outoja pintoja, uusia ihmisiä, uusia ääniä, toisia koiria jne. Hienosti meni!

Topi löysi pienen uimarin sisältään, Kuva: Arttu Syrjänen

Kaikki ekakertalaiset, eli Mocca, Tyra ja Topi saivat päällensä uimaliivit ja ne vuorollaan nostettiin altaaseen ja opetettiin kädestä pitäen uimaan. Altaassa oli uittaja, joka huolehti, että koirat oppivat käyttämään altaan päässä olevia ramppeja, eivätkä pyri altaan jyrkästä reunasta ylös. Lisäksi uittaja on koiran tukena ja ohjailee tarvittaeesa käännöksissä. Ensin uintia harjoiteltiin yksitellen, sitten parittain ja loppuhuipennukseksi kaikki 3 ensikertalaista uivat rinnakkain.

Topi näytti nopeimmin syttyvän touhuun ja lopuksi jo itsekin ponnahti uimaan. Myös Tyra alkoi innostumaan loppua kohden ja sekin lähestulkoon itse ponnahti altaaseen uimaan. Mocca ei ihan vielä syttynyt touhuun, vaikka sekin oppi uimaan rauhallisesti. Pennuista Kata oli uinut aiemminkin, sillä Kata aloitti uimaharjoitukset jo kesällä. Katalla oli ihan mieletön tekniikka ja se ohitti tänään jo Nemonkin vauhdissa! Uskomaton saukko!

Onneksi paikalla oli kameramiehiä ja saatiin ikuistettua tunnelmat tältä päivältä, hienoja otoksia! Kiitos kuvaajille!

Tyra on narttu, se kykenee, uimaan, hengittämään ja noutamaan lelun samaan aikaan, Kuva: Arttu Syrjänen

Pariuintia, Tyra ja Mocca saapuvat maaliin, Kuva: Arttu Syrjänen

Loppuhuipenuksena uimaoppailaiden kiihdytysajot, Mocca, Tyra ja Topi kauhovat rintarinnan, Kuva: Arttu Syrjänen 

Pennut 1-vuotta!

Tuiken pennut, "Ihmeneloset" täyttivät eilen 1-vuotta! Onnea hurjasti kaikille maailmalla oleville pennuille ja myös kotiin jääneelle kauhukakaralle :)

Pennuilla tuntuu menevän hyvin, yhteistyö sujuu ja kaikki ovat päässeet omien ihmistensä kanssa harrastelemaan kaikenlaista kivaa. Pentuhörhöilyt alkavat helpottamaan ja kun pää vielä vähän kasvaa, niin nähdään mihin nämä penskat oikeasti kykenevät. Nopeutta, notkeutta, motoriikkaa, työintoa, ahneutta, leikki-intoa ja taistelutahtoa tuntuu löytyvän yllin kyllin. Niitä tarvitaan, jotta harrasteissa pärjää. Toivottavasti näen pian kaikki pennut sillä olemme sopineet treffit koirauimalaan. Nyt jännään, etteivät juoksut sotke suunnitelmia. Tyra-pikkuinen ehti juoksunsa jo aloittaa, joten  Mocca ja Katakin sitten varmaan ovat juoksujen kynnyksellä.

Ja miltäpä ne 1-vuotiaat sitten näyttävät? Pikaiset kuvapäivitykset tässä ja paremmat otokset sitten, kun saadaan treffit kasaan ja oikea kamera kaulaan.

Ensimmäisenä syntyi Mocca, pentulaatikon kaunis kiltti säihkysilmä

Kuva: Tero Kähärä

Sitten laatikkoon tupsahti Kata, mustanaamainen päättäväinen nisänvaltaaja

Kuva: Satu Timonen

Kolmantena puskettiin maailmaan Topi, pesueen mahtimies, suurin ja voimakkain

Kuva: Linda Söderlund

Viimeisenä soljahti maailmaan pikkuinen Tyra, pippurinen oman tiensä kulkija

Kuva: Arttu Syrjänen

Hienoja luonteikkaita pentuja, ei mitään lapasia vaan täynnä tarmoa ja menohaluja. Hyvän näköisiä ja sporttisia, niitähän mä tilasin :)

Kiitos pentujen omistajille kuvapäivityksistä!

Tie tukossa!

Tänään piti olla koulupäivä, mutta auto jätti pihaan. Jotain öljynpaineista se valitti, joten päätin suosiolla jättää lähtemättä ja läksinkin sitten kunnolliselle aamulenkille. Matkaan pääsivät Kata ja Tuike.

Tyypillinen Kata-Tuike asetelma: Tuike ulkoilee ja Kata kyttäilee

Alkumatka remmeilyä ja saateltiin Taika kouluun, loppumatkalla oli sitten totuttuun tapaan vapaana juoksemista peltoteillä. Peltoteillä yleensä on hiljaista aamuisin, mutta tänään eräässä risteyksessä tuli mutka matkaan, kun eräs koirantaluttaja seuralaisineen tukki peltoteiden risteysalueen. Odottelin kauempana hetken ja väistin jo poispäinkin, mutta koirakko ei tehnyt elettäkään, että olisi liikahtanut risteyksestä tai väistänyt. Siinä oli vissiin niin kiva rupatella kaverin kanssa mukavia. Voi olla, että jopa jäivät odottamaan siihen, että tulisin tervehtimään. Noh, tämä on sellainen koiranulkoiluttajatapaus, että sekä koira ja omistajat ovat hyvin ystävällisiä, höpöttelevät kaikille vastaantuleville koirille ja syöttävät  nameja. Tämän on Tuikekin jo nuorena pentuna oppinut ja tunnistaa koirakon jo kaukaa. Vastaantullessa ei kontaktilta voi välttyä kun Tuike jo kaukaa alkaa viuhtomaan häntäänsä ja kieriskelemään ja mielistelemään vastaantulijalle. Ainoa keino välttyä tältä episodilta on kiertää riittävän kaukaa.

Katalle nämä koirien ohitukset ovat vielä harjoittelussa, enkä siis todellakaan halua aiheuttaa sille vielä liian vaikeita kohtaamisia. Ja tässä kohtaamisessa vielä kun emo käyttäytyisi normaalista poiketen, niin ei hyvä. Aikani odottelin ja läksin sitten suosiolla ihan toiseen suuntaan ja reilun parinkymmenen minuutin jälkeen risteys oli tyhjentynyt ja pääsin kunnialla kotiin.

On mukavaa, että on mukavia koiria ja mukavia omistajia, mutta kun itsellä on tarkoitus opettaa koira ohittamaan muut ilman se suurempaa teatteria, niin on hankalaa kohdata näitä liian hyväntahtoisia omistajia. Kun ei mukaville ihmisille haluaisi olla töykeäkään, niin ainoa keino on mennä todella niin kaukaa ohi, ettei kohtaamista edes voi sattua.

Analysointia aamulenkeillä...

Aamulenkkipari Kata ja Elli

Amulenkeillä olen testaillut erilaisia yhdistelmiä (pareja) koirista. Neljästä koirasta saa kuusi erilaista paria, eli kuusi erilaista aamulenkkiä. Jos lisäisi vaihtoehtoihin kolmikot, niin yhdistelmiä olisi vieläkin enemmän. Ei siis tule tylsää, kun melkein joka päivälle löytyisi erilainen pari ja seitsemännelle aamulle voisi sitten ottaa vaikka koko lauman.

Tein hiukan analyysiä miten erilaiset parit toimivat, löytyi sekä hyviä, että huonoja lenkkipareja. Ja ennenkuin kukaan ehtii ajattelemaan mitään, niin KYLLÄ, käytän todella flexiä, ja KYLLÄ kaikki osaavat myös kulkea kauniisti hihnassa, mutta se tapahtuu yksin. Sen verran toimeliasta on tämä sakki, että kimppalenkeillä ne kiihdyttävät toinen toisiaan, ja siksi monikkokävelyt ovat hiukan haastavampia ja ovat edelleen harjoituksen alla. Sen lisäksi remmilenkit ovat itselleni se kaikista vastenmielisin tapa ulkoiluttaa koiria ja niinpä sitä on tullut rajallisemmin harrastettua. Flexin käyttö kimppalenkeillä johtuu lähes yksinomaan siitä, että haluan itse päästä eteenpäin lenkillä, enkä koko ajan olla pysähtelemässä kiristyneen remmin takia. Se ahdistaa sekä taluttajaa, että koiraa, joten kompromissi näille vilkkaille nuorille on riittävästi liikkumatilaa yhdistettynä toimivaan luoksetulokäskyyn, sekä myös vähän vapaana temmeltämistä.

Aamulenkkipari Tuike ja Nemo

Ja sitten analyysiin...

Tuike-Kata

• Tuike kävelee kauniisti hihnassa omia haistellen ja Kata hilluu flexin päässä, poukkoilee penkoille ja menee solmuun. Välillä Kata käy ärsyttämässä Tuikea ja Tuike hermostuu sille. Vapaana Tuike menee omia teitään välittämättä Katasta tuon taivaallista. Kata kyttää, juoksee edelle, kaartaa pysäyttämään ja taas kyttää. Välillä Tuike ärähtää Katalle, jos se koittaa haastaa liiaksi leikkimään tai muuten härkkii emoaan.

Tuike-Elli

• Tuike kävelee kauniisti hihnassa omia haistellen ja Elli koittaa vetää aina samaan suuntaan mihin Tuike on menossa. Ellillä on hirmuinen kiire ja se kulkee siksakkia remmin mitan päässä päästäkseen kovempaa. Vapaana Tuike menee omia teitään Elli kannoillaan rätkyttäen. Tuiken pysähtyessä itsekseen leikkimään Elli pomppii vieressä ja rätkyttää saadakseen Tuiken taas liikkeelle. Tuike ei noteeraa Elliä mitenkään vaan jatkaa omia puuhiaan, juoksee taas johonkin räkyttävä Elli perässään.

Tuike-Nemo

• Tuike kävelee kauniisti hihnassa omia haistelleen ja Nemo reippailee flexin päässä aina välillä palaten taluttajan viereen. Nemo seurailee Tuiken tekemisiä, mutta antaa olla rauhassa, välillä meinaa pissiä Tuiken päälle kun koittaa merkata saman paikan. Vapaana Tuike jälleen puuhastelee omiaan välittämättä Nemosta ja Nemo osittain puuhaa omiaan ja osittain seuraa mitä Tuike puuhaa. Usein lopulta kummatkin puuhaavat omiaan. Nemo käy välillä kysymässä uutta vapaa -lupaa ja sitten taas painelee matkoihinsa.

Elli-Nemo

• Nemo huitelee flexin päässä ja välillä palaa taluttajan vierelle hakeakseen taas uutta vauhtia. Elli hinaa remmin päässä, ja kulkee siksakkia, että pääsisi lujempaa. Vapaana Nemo noukkii kepin maasta ja hakee Ellin leikkimään. Sitten ne juoksevat yhdessä ympäri-ympäri-ympäri ja taas ympäri. Nemon pysähtyessä, Elli rätkyttää ja saa Nemon taas juoksemaan.

Elli-Kata

• Elli kävelee vain vähän hinaten remmin päässä ja Kata hiutelee flexin päässä, poukkoilee penkoilla ja välillä menee solmuun. Vapaana Kata painelee vauhdilla ja nauttii juoksemisesta. Elli juoksee perässä suhteellisen hiljaisena. Yhdessä leikitään ja juostaan kilpaa ilman minkäänlaista kiusaamista tai kyttäämistä ja Elli on pääsääntöisesti hiljaa.

Nemo-Kata

• Nemo hinaa ja Kata hinaa, kummallakaan ei voi olla flexiä, sillä silloin toinen olisi taatusti jo kuristunut ja toinen lopullisesti solmussa. Mission impossible, jota en suosi kuin pakon edellä. Vapaana Nemo painelee menemään Kata kannoillaan. Kata jonkin verran kyttää ja juoksee kaarelle pysäyttämään, mutta Nemo ei pysy kauaa paikallaan, joten kyttääminen on vähäisempää kuin Tuike-Kata yhdistelmällä ajettaessa.

Ja sitten analyysin yhteenveto:

Jaettu palkintosija 1

Parhaimmat lenkkiparit ovat Tuike-Nemo ja Elli-Kata. Silloin toisella voi olle flexi ja toinenkin osaa kävellä remmissä vetämättä. Leikit vapaana sujuvat ja kyttääminen on vähäistä.

Palkintosija 2

Toiseksi paras lenkkipari on Elli-Nemo, sillä niillä on selvästi tosi kivaa keskenään ja remmissäkulkeminenkin sujuu kohtalaisesti

Palkintosija 3

Keskinkertaiset parit ovat Tuike-Kata ja Tuike-Elli. Näistä toisessa parissa esiintyy paljon kyttäämistä ja toisessa parissa korvat ovat lujilla Ellin takia

Hylätty

Sitten pohjanpahnimmaisena pari -mahdoton tehtävä, eli Kata-Nemo. Kummatkin vilkkaita ja kummallakin kiire, kiihdyttävät toisiaan. Vaikka yhteisleikki vapaana sujuu ihan hyvin niin tämä pari  on TALUTTAJAN KAUHU!

Aamulenkin nähtävyyksiä

Puhuvat lumikolat

Lunta... lunta... lunta...! Talvi on kunnolla saapunut ja näin myös lumikolaajat. Katalle kolaaja on vielä outo ilmestys ja niiden ohi mennään ihmetellen ja nameja nauttien. Ohitukset menee muuten hyvin, mutta sitten kun (melkein poikkeuksetta) kolaaja avaa suunsa niin johan taas pentu saa aihetta pörhistellä karvojaan, huoh! Eli työtä vielä teettää näiden puhuvien lumikolien ohitukset. Nyt on onneksi useampana peräkkäisenä päivänä tullut lunta niin aamulenkillekkin on sattunut kolaajia, joten parempaan päin koko ajan ollaan menossa kun saadaan aikaan hyviä treenitilanteita.

Nemo suorittaa lumensyvyysmittausta: melkein mahaan asti jo

Kuluneella viikolla Kata pääsi autiotalotreeniin mukaan ja pentu yllätti positiivisesti rohkeudellaan ja hyvällä asenteellaan. Kata päihitti emonsakin autiotalotreenissä, eli pentu oli oikein hyvä. Autiotalo on vanha lastenkoti, se on sokkeloinen, monta tarkistettavaa pikkulokeroa, pitkiä käytäviä, lattia on liukas, siellä on pimeää, ääniä, rappusia, kellari, tyhjä uima-allas eli aika outo ja jännittävä paikka. Kata on pari kertaa tässä talossa käynyt ihan vaan kävelemässä sisällä ja nyt oli ihan etsintätehtävä vuorossa, kolme piiloutunutta ihmistä erilaisissa paikoissa. Niin vaan Kata meni oman valonsa kanssa rohkeasti etsimään, rappuset eivät tuottaneet ongelmaa ja kellarissa irtosi yksin kauas käytävälle etsimään ihmisen hajun lähdettä. Kata löysi piiloutuneet varsin nopeasti, liukkaus tai muutkaan talon elementit eivät häirinneet. Kata teki aktiivisesti työtä ja mielestäni keskittyneesti etsi hajun lähdettä toisin kuin emonsa joka sähläsi joka kolossa, juoksenteli sinne-tänne ja välillä kyseli neuvoja.

Lupaavalta näyttää sanoisin. Alan pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen siihen mitä Katasta on kehittymässä. Tottista Kata tekee sata lasissa, eli on aivan innolla mukana. Se leikkii hienosti ohjaajan kanssa ja palkkautuu erinomaisesti myös namilla. Se on erittäin hyvin työmotivoitunut, se on ketterä, omaa hyvän motoriikan ja on nopea kaikessa, myös oppimisessa. Kun itse osaan olla jämäkkä, niin Katalle saa rakennettua oikein hienon kontaktin ja näyttävät tarkat liikkeet. Ja lisäksi nenä tuntuu toimivat erinomaisen hyvin, joten paljon mahdollisuuksia on pennun kanssa.

Uusi Vuosi alkaa...

Yleensä summan yhteen vuoden saavutukset ja vertaan niitä tavoitteisiin, mutta nyt taidan vain todeta, että moni tulostavoite jäi saavuttamatta, mutta monta muuta hienoa asiaa tapahtui vuonna 2014.

• Tuike sai 4 tervettä pentua, löysin niille ihanat kodit ja pennut voivat hyvin. Tuike palautui hyvin synnytyksestä ja pikkuhiljaa myös laumakokoonpanon muutoksesta.
• Tuike osoitti kykynsä taloetsinnässä ja jälkityöskentelyssä, ja sen myötä saikin ihan uudet tavoitteet tulevaisuudessa.
• Nemolle ja ohjaajalle löytyi kumpaakin innostava harrastus, jossa parivaljakko edistyy loistavasti. Nemosta on kasvanut upea uros, jolla kapasiteettia löytyy.
• Pääsimme mukaan superhienoon hakuryhmään, jossa on tosi hyvä ryhmähenki. Menimme mukaan myös pelastuskoiratoimintaan, joka avasi monta uutta mielenkiintoista treenattavaa asiaa.
• Kotiin jäänyt pentu Kata sai olla pölhö pentu ja sai kasvattaa järkeä päähän pikkuhiljaa. Lampaille sytyttiin ja hienoa eläintenkäsittelytaitoa Kata väläytteli jo muutaman harjoituskerran jälkeen. Hakuharrastukseenkin päästiin mukaan ja sen kautta saatiin paljon uusia hyviä kokemuksia.
• Pentutreffejä järjestettiin useammat ja sain nähdä kuinka hienosti pennut kasvavat ja kehittyvät.
• Elli ja Taika ihastuttivat koirafrisbeeyleisöä kahdessa koiratapahtumassa, vaikka kisaaminen jäikin väliin juoksujen takia.
• Yhteinen sävel ja innostus koirien treenaamiseen löytyi, hienoa kun on treenikaveri.

Mennyt vuosi on nyt siis suljettu, piste!

Nyt katse tulevaisuuteen...

Mitä vuonna 2015?

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti koirien osalta. Tähän mennessä joka ikinen päivä on jotain harjoiteltu siitä lähtien kun tultiin joululomalomareissusta kotiin. Näin aktiivista koiratouhu ei ole aikoihin ollutkaan :) Tästä on hyvä jatkaa, ja arjen alkaessa taatusti päivät suunnitellaan niin, että aikaa jää myös koirien treenaamiselle. Onnistumiset ruokkivat motivaatiota ja koirat kehittyvät vauhdilla. Tavoitteetkin on laadittu melko haasteellisiksi, jotta treenimotivaatio säilyy. Myös erittäin ihana ja hyvin yhteen toimiva ryhmäkin ruokkii treeni-intoa. Tästä tulee hieno vuosi, ihan varmasti!

Tuike harjoittelee:

• Raunioetsintää ja rakennusetsintää
• Ketteryysesteitä ja tottista
• Haukkuilmaisua
• Jälkityöskentelyä
• Paimennusta

Nemo harjoittelee:

• Raunioetsintää ja rakennusetsintää
• Ketteryysesteitä ja tottista
• Rullailmaisua
• Hakua
• Paimennusta

Kata harjoittelee:

• Hakua
• Rullailmaisua
• Ketteryysesteitä ja tottista
• Paimennusta

Ja mitä siis tavoittelemme 2015?

Tuike: PERA-A ja/tai JK1 (Hyväksytty pelastuskoirien raunion A koe, ja/tai tulos jälkikokeesta)

Nemo: BH ja HK1 (Hyväksytty käyttäytymiskoe ja tulos hakukokeesta)

Kata: BH (Hyväksytty käyttäytymiskoe)

Lisäksi tietysti kesän aikana mennään paimennuskosoihin, jos näyttää että rahkeet riittävät. Tottiksen opettelun edetessä on myös mahdollista, että Kata ja Nemo käyvät tokokisoissa hakemassa kilpailukokemusta.

Autiotalotreeniä

Siistiä, kun päästiin taas autiotalotreeniin Katan ja Tuiken kanssa. Vuorossa oli sama talo kuin missä viimeksi oltiin ja jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappusia. Viime kerran jälkeinen rapputreeni oli tuottanut tulosta, sillä nyt Kata suostui kulkemaan raput kumpaankin suuntaan ilman suurempia ongelmia. Hiukan varovasti se vielä meni, mutta varmuus kasvaa kokemuksen myötä. Pienet pulmat ovat näköjään tehty ainoastaan voitettaviksi ja olen erittäin tyytyväinen siihen, miten Kata edistyy ja tottuu uusiin asioihin. Mitään kun ei tehdä pakolla eikä mistään tehdä suurta numeroa vaan tuetaan vaikeassa tilanteessa niin hyvin menee. Mörköjä vielä silloin tällöin löytyy, mutta selvästi ne ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Autiotalossa (vanha lastenkoti) on myös saunatilat ja tyhjä uima-allas, jossa kummatkin kävivät kävelemässä eilen ilman ongelmia. Liukas alusta ja muutenkin outo paikka ei liikuttanut Tuikea pätkääkään ja Katakin käppäili reippaasti allasosastolla, sekä reunoilla, että altaan pohjalla. Tuikella altaan peränurkassa oli ihminen piilossa ja Tuike marssikin sinne ihan suoraan nenän sanoessa, että sieltä löytyy ihminen lelun kanssa. Toinen piilo olikin vaikeampi ja Tuike joutui kovasti tekemään työtä, että löysi oikean oven minkä takaa löytyi ihminen.

Taloetsinnässä haasteena on ilmavirtaukset, jotka eivät aina ole niin yksiselitteisesti. Haju voi tuntua vaikka ihan eri huoneessa tai huoneen eri nurkassa kuin missä ihminen on. No, Tuike teki paljon nenätyötä, sen kuuli hyvin selkeästi, ja sinnikkäällä asenteella löytyi oikea paikka ja palkka.

Tuike edistyy uskomattoman vauhdikkaasti, sillä on tekemisen meininkiä ja se jaksaa-jaksaa-jaksaa... Haaveena olisi päästä jäljestyshommaankin paremmin kiinni ja joskus vielä mennä jälkikisoihinkin. Tottis olisi suunnilleen kunnossa, ainoastaan esteet pitäisi vielä opettaa. Metrinen hyppy pelottaa (mua, ei Tuikea), mutta eiköhän sekin luonnistuisi kun vain ottaisi asiakseen sen opettaa.