Puhuvat lumikolat

Lunta... lunta... lunta...! Talvi on kunnolla saapunut ja näin myös lumikolaajat. Katalle kolaaja on vielä outo ilmestys ja niiden ohi mennään ihmetellen ja nameja nauttien. Ohitukset menee muuten hyvin, mutta sitten kun (melkein poikkeuksetta) kolaaja avaa suunsa niin johan taas pentu saa aihetta pörhistellä karvojaan, huoh! Eli työtä vielä teettää näiden puhuvien lumikolien ohitukset. Nyt on onneksi useampana peräkkäisenä päivänä tullut lunta niin aamulenkillekkin on sattunut kolaajia, joten parempaan päin koko ajan ollaan menossa kun saadaan aikaan hyviä treenitilanteita.

Nemo suorittaa lumensyvyysmittausta: melkein mahaan asti jo

Kuluneella viikolla Kata pääsi autiotalotreeniin mukaan ja pentu yllätti positiivisesti rohkeudellaan ja hyvällä asenteellaan. Kata päihitti emonsakin autiotalotreenissä, eli pentu oli oikein hyvä. Autiotalo on vanha lastenkoti, se on sokkeloinen, monta tarkistettavaa pikkulokeroa, pitkiä käytäviä, lattia on liukas, siellä on pimeää, ääniä, rappusia, kellari, tyhjä uima-allas eli aika outo ja jännittävä paikka. Kata on pari kertaa tässä talossa käynyt ihan vaan kävelemässä sisällä ja nyt oli ihan etsintätehtävä vuorossa, kolme piiloutunutta ihmistä erilaisissa paikoissa. Niin vaan Kata meni oman valonsa kanssa rohkeasti etsimään, rappuset eivät tuottaneet ongelmaa ja kellarissa irtosi yksin kauas käytävälle etsimään ihmisen hajun lähdettä. Kata löysi piiloutuneet varsin nopeasti, liukkaus tai muutkaan talon elementit eivät häirinneet. Kata teki aktiivisesti työtä ja mielestäni keskittyneesti etsi hajun lähdettä toisin kuin emonsa joka sähläsi joka kolossa, juoksenteli sinne-tänne ja välillä kyseli neuvoja.

Lupaavalta näyttää sanoisin. Alan pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen siihen mitä Katasta on kehittymässä. Tottista Kata tekee sata lasissa, eli on aivan innolla mukana. Se leikkii hienosti ohjaajan kanssa ja palkkautuu erinomaisesti myös namilla. Se on erittäin hyvin työmotivoitunut, se on ketterä, omaa hyvän motoriikan ja on nopea kaikessa, myös oppimisessa. Kun itse osaan olla jämäkkä, niin Katalle saa rakennettua oikein hienon kontaktin ja näyttävät tarkat liikkeet. Ja lisäksi nenä tuntuu toimivat erinomaisen hyvin, joten paljon mahdollisuuksia on pennun kanssa.