Tie tukossa!

Tänään piti olla koulupäivä, mutta auto jätti pihaan. Jotain öljynpaineista se valitti, joten päätin suosiolla jättää lähtemättä ja läksinkin sitten kunnolliselle aamulenkille. Matkaan pääsivät Kata ja Tuike.

Tyypillinen Kata-Tuike asetelma: Tuike ulkoilee ja Kata kyttäilee

Alkumatka remmeilyä ja saateltiin Taika kouluun, loppumatkalla oli sitten totuttuun tapaan vapaana juoksemista peltoteillä. Peltoteillä yleensä on hiljaista aamuisin, mutta tänään eräässä risteyksessä tuli mutka matkaan, kun eräs koirantaluttaja seuralaisineen tukki peltoteiden risteysalueen. Odottelin kauempana hetken ja väistin jo poispäinkin, mutta koirakko ei tehnyt elettäkään, että olisi liikahtanut risteyksestä tai väistänyt. Siinä oli vissiin niin kiva rupatella kaverin kanssa mukavia. Voi olla, että jopa jäivät odottamaan siihen, että tulisin tervehtimään. Noh, tämä on sellainen koiranulkoiluttajatapaus, että sekä koira ja omistajat ovat hyvin ystävällisiä, höpöttelevät kaikille vastaantuleville koirille ja syöttävät  nameja. Tämän on Tuikekin jo nuorena pentuna oppinut ja tunnistaa koirakon jo kaukaa. Vastaantullessa ei kontaktilta voi välttyä kun Tuike jo kaukaa alkaa viuhtomaan häntäänsä ja kieriskelemään ja mielistelemään vastaantulijalle. Ainoa keino välttyä tältä episodilta on kiertää riittävän kaukaa.

Katalle nämä koirien ohitukset ovat vielä harjoittelussa, enkä siis todellakaan halua aiheuttaa sille vielä liian vaikeita kohtaamisia. Ja tässä kohtaamisessa vielä kun emo käyttäytyisi normaalista poiketen, niin ei hyvä. Aikani odottelin ja läksin sitten suosiolla ihan toiseen suuntaan ja reilun parinkymmenen minuutin jälkeen risteys oli tyhjentynyt ja pääsin kunnialla kotiin.

On mukavaa, että on mukavia koiria ja mukavia omistajia, mutta kun itsellä on tarkoitus opettaa koira ohittamaan muut ilman se suurempaa teatteria, niin on hankalaa kohdata näitä liian hyväntahtoisia omistajia. Kun ei mukaville ihmisille haluaisi olla töykeäkään, niin ainoa keino on mennä todella niin kaukaa ohi, ettei kohtaamista edes voi sattua.

Analysointia aamulenkeillä...

Aamulenkkipari Kata ja Elli

Amulenkeillä olen testaillut erilaisia yhdistelmiä (pareja) koirista. Neljästä koirasta saa kuusi erilaista paria, eli kuusi erilaista aamulenkkiä. Jos lisäisi vaihtoehtoihin kolmikot, niin yhdistelmiä olisi vieläkin enemmän. Ei siis tule tylsää, kun melkein joka päivälle löytyisi erilainen pari ja seitsemännelle aamulle voisi sitten ottaa vaikka koko lauman.

Tein hiukan analyysiä miten erilaiset parit toimivat, löytyi sekä hyviä, että huonoja lenkkipareja. Ja ennenkuin kukaan ehtii ajattelemaan mitään, niin KYLLÄ, käytän todella flexiä, ja KYLLÄ kaikki osaavat myös kulkea kauniisti hihnassa, mutta se tapahtuu yksin. Sen verran toimeliasta on tämä sakki, että kimppalenkeillä ne kiihdyttävät toinen toisiaan, ja siksi monikkokävelyt ovat hiukan haastavampia ja ovat edelleen harjoituksen alla. Sen lisäksi remmilenkit ovat itselleni se kaikista vastenmielisin tapa ulkoiluttaa koiria ja niinpä sitä on tullut rajallisemmin harrastettua. Flexin käyttö kimppalenkeillä johtuu lähes yksinomaan siitä, että haluan itse päästä eteenpäin lenkillä, enkä koko ajan olla pysähtelemässä kiristyneen remmin takia. Se ahdistaa sekä taluttajaa, että koiraa, joten kompromissi näille vilkkaille nuorille on riittävästi liikkumatilaa yhdistettynä toimivaan luoksetulokäskyyn, sekä myös vähän vapaana temmeltämistä.

Aamulenkkipari Tuike ja Nemo

Ja sitten analyysiin...

Tuike-Kata

• Tuike kävelee kauniisti hihnassa omia haistellen ja Kata hilluu flexin päässä, poukkoilee penkoille ja menee solmuun. Välillä Kata käy ärsyttämässä Tuikea ja Tuike hermostuu sille. Vapaana Tuike menee omia teitään välittämättä Katasta tuon taivaallista. Kata kyttää, juoksee edelle, kaartaa pysäyttämään ja taas kyttää. Välillä Tuike ärähtää Katalle, jos se koittaa haastaa liiaksi leikkimään tai muuten härkkii emoaan.

Tuike-Elli

• Tuike kävelee kauniisti hihnassa omia haistellen ja Elli koittaa vetää aina samaan suuntaan mihin Tuike on menossa. Ellillä on hirmuinen kiire ja se kulkee siksakkia remmin mitan päässä päästäkseen kovempaa. Vapaana Tuike menee omia teitään Elli kannoillaan rätkyttäen. Tuiken pysähtyessä itsekseen leikkimään Elli pomppii vieressä ja rätkyttää saadakseen Tuiken taas liikkeelle. Tuike ei noteeraa Elliä mitenkään vaan jatkaa omia puuhiaan, juoksee taas johonkin räkyttävä Elli perässään.

Tuike-Nemo

• Tuike kävelee kauniisti hihnassa omia haistelleen ja Nemo reippailee flexin päässä aina välillä palaten taluttajan viereen. Nemo seurailee Tuiken tekemisiä, mutta antaa olla rauhassa, välillä meinaa pissiä Tuiken päälle kun koittaa merkata saman paikan. Vapaana Tuike jälleen puuhastelee omiaan välittämättä Nemosta ja Nemo osittain puuhaa omiaan ja osittain seuraa mitä Tuike puuhaa. Usein lopulta kummatkin puuhaavat omiaan. Nemo käy välillä kysymässä uutta vapaa -lupaa ja sitten taas painelee matkoihinsa.

Elli-Nemo

• Nemo huitelee flexin päässä ja välillä palaa taluttajan vierelle hakeakseen taas uutta vauhtia. Elli hinaa remmin päässä, ja kulkee siksakkia, että pääsisi lujempaa. Vapaana Nemo noukkii kepin maasta ja hakee Ellin leikkimään. Sitten ne juoksevat yhdessä ympäri-ympäri-ympäri ja taas ympäri. Nemon pysähtyessä, Elli rätkyttää ja saa Nemon taas juoksemaan.

Elli-Kata

• Elli kävelee vain vähän hinaten remmin päässä ja Kata hiutelee flexin päässä, poukkoilee penkoilla ja välillä menee solmuun. Vapaana Kata painelee vauhdilla ja nauttii juoksemisesta. Elli juoksee perässä suhteellisen hiljaisena. Yhdessä leikitään ja juostaan kilpaa ilman minkäänlaista kiusaamista tai kyttäämistä ja Elli on pääsääntöisesti hiljaa.

Nemo-Kata

• Nemo hinaa ja Kata hinaa, kummallakaan ei voi olla flexiä, sillä silloin toinen olisi taatusti jo kuristunut ja toinen lopullisesti solmussa. Mission impossible, jota en suosi kuin pakon edellä. Vapaana Nemo painelee menemään Kata kannoillaan. Kata jonkin verran kyttää ja juoksee kaarelle pysäyttämään, mutta Nemo ei pysy kauaa paikallaan, joten kyttääminen on vähäisempää kuin Tuike-Kata yhdistelmällä ajettaessa.

Ja sitten analyysin yhteenveto:

Jaettu palkintosija 1

Parhaimmat lenkkiparit ovat Tuike-Nemo ja Elli-Kata. Silloin toisella voi olle flexi ja toinenkin osaa kävellä remmissä vetämättä. Leikit vapaana sujuvat ja kyttääminen on vähäistä.

Palkintosija 2

Toiseksi paras lenkkipari on Elli-Nemo, sillä niillä on selvästi tosi kivaa keskenään ja remmissäkulkeminenkin sujuu kohtalaisesti

Palkintosija 3

Keskinkertaiset parit ovat Tuike-Kata ja Tuike-Elli. Näistä toisessa parissa esiintyy paljon kyttäämistä ja toisessa parissa korvat ovat lujilla Ellin takia

Hylätty

Sitten pohjanpahnimmaisena pari -mahdoton tehtävä, eli Kata-Nemo. Kummatkin vilkkaita ja kummallakin kiire, kiihdyttävät toisiaan. Vaikka yhteisleikki vapaana sujuu ihan hyvin niin tämä pari  on TALUTTAJAN KAUHU!

Aamulenkin nähtävyyksiä

Puhuvat lumikolat

Lunta... lunta... lunta...! Talvi on kunnolla saapunut ja näin myös lumikolaajat. Katalle kolaaja on vielä outo ilmestys ja niiden ohi mennään ihmetellen ja nameja nauttien. Ohitukset menee muuten hyvin, mutta sitten kun (melkein poikkeuksetta) kolaaja avaa suunsa niin johan taas pentu saa aihetta pörhistellä karvojaan, huoh! Eli työtä vielä teettää näiden puhuvien lumikolien ohitukset. Nyt on onneksi useampana peräkkäisenä päivänä tullut lunta niin aamulenkillekkin on sattunut kolaajia, joten parempaan päin koko ajan ollaan menossa kun saadaan aikaan hyviä treenitilanteita.

Nemo suorittaa lumensyvyysmittausta: melkein mahaan asti jo

Kuluneella viikolla Kata pääsi autiotalotreeniin mukaan ja pentu yllätti positiivisesti rohkeudellaan ja hyvällä asenteellaan. Kata päihitti emonsakin autiotalotreenissä, eli pentu oli oikein hyvä. Autiotalo on vanha lastenkoti, se on sokkeloinen, monta tarkistettavaa pikkulokeroa, pitkiä käytäviä, lattia on liukas, siellä on pimeää, ääniä, rappusia, kellari, tyhjä uima-allas eli aika outo ja jännittävä paikka. Kata on pari kertaa tässä talossa käynyt ihan vaan kävelemässä sisällä ja nyt oli ihan etsintätehtävä vuorossa, kolme piiloutunutta ihmistä erilaisissa paikoissa. Niin vaan Kata meni oman valonsa kanssa rohkeasti etsimään, rappuset eivät tuottaneet ongelmaa ja kellarissa irtosi yksin kauas käytävälle etsimään ihmisen hajun lähdettä. Kata löysi piiloutuneet varsin nopeasti, liukkaus tai muutkaan talon elementit eivät häirinneet. Kata teki aktiivisesti työtä ja mielestäni keskittyneesti etsi hajun lähdettä toisin kuin emonsa joka sähläsi joka kolossa, juoksenteli sinne-tänne ja välillä kyseli neuvoja.

Lupaavalta näyttää sanoisin. Alan pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen siihen mitä Katasta on kehittymässä. Tottista Kata tekee sata lasissa, eli on aivan innolla mukana. Se leikkii hienosti ohjaajan kanssa ja palkkautuu erinomaisesti myös namilla. Se on erittäin hyvin työmotivoitunut, se on ketterä, omaa hyvän motoriikan ja on nopea kaikessa, myös oppimisessa. Kun itse osaan olla jämäkkä, niin Katalle saa rakennettua oikein hienon kontaktin ja näyttävät tarkat liikkeet. Ja lisäksi nenä tuntuu toimivat erinomaisen hyvin, joten paljon mahdollisuuksia on pennun kanssa.

Uusi Vuosi alkaa...

Yleensä summan yhteen vuoden saavutukset ja vertaan niitä tavoitteisiin, mutta nyt taidan vain todeta, että moni tulostavoite jäi saavuttamatta, mutta monta muuta hienoa asiaa tapahtui vuonna 2014.

• Tuike sai 4 tervettä pentua, löysin niille ihanat kodit ja pennut voivat hyvin. Tuike palautui hyvin synnytyksestä ja pikkuhiljaa myös laumakokoonpanon muutoksesta.
• Tuike osoitti kykynsä taloetsinnässä ja jälkityöskentelyssä, ja sen myötä saikin ihan uudet tavoitteet tulevaisuudessa.
• Nemolle ja ohjaajalle löytyi kumpaakin innostava harrastus, jossa parivaljakko edistyy loistavasti. Nemosta on kasvanut upea uros, jolla kapasiteettia löytyy.
• Pääsimme mukaan superhienoon hakuryhmään, jossa on tosi hyvä ryhmähenki. Menimme mukaan myös pelastuskoiratoimintaan, joka avasi monta uutta mielenkiintoista treenattavaa asiaa.
• Kotiin jäänyt pentu Kata sai olla pölhö pentu ja sai kasvattaa järkeä päähän pikkuhiljaa. Lampaille sytyttiin ja hienoa eläintenkäsittelytaitoa Kata väläytteli jo muutaman harjoituskerran jälkeen. Hakuharrastukseenkin päästiin mukaan ja sen kautta saatiin paljon uusia hyviä kokemuksia.
• Pentutreffejä järjestettiin useammat ja sain nähdä kuinka hienosti pennut kasvavat ja kehittyvät.
• Elli ja Taika ihastuttivat koirafrisbeeyleisöä kahdessa koiratapahtumassa, vaikka kisaaminen jäikin väliin juoksujen takia.
• Yhteinen sävel ja innostus koirien treenaamiseen löytyi, hienoa kun on treenikaveri.

Mennyt vuosi on nyt siis suljettu, piste!

Nyt katse tulevaisuuteen...

Mitä vuonna 2015?

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti koirien osalta. Tähän mennessä joka ikinen päivä on jotain harjoiteltu siitä lähtien kun tultiin joululomalomareissusta kotiin. Näin aktiivista koiratouhu ei ole aikoihin ollutkaan :) Tästä on hyvä jatkaa, ja arjen alkaessa taatusti päivät suunnitellaan niin, että aikaa jää myös koirien treenaamiselle. Onnistumiset ruokkivat motivaatiota ja koirat kehittyvät vauhdilla. Tavoitteetkin on laadittu melko haasteellisiksi, jotta treenimotivaatio säilyy. Myös erittäin ihana ja hyvin yhteen toimiva ryhmäkin ruokkii treeni-intoa. Tästä tulee hieno vuosi, ihan varmasti!

Tuike harjoittelee:

• Raunioetsintää ja rakennusetsintää
• Ketteryysesteitä ja tottista
• Haukkuilmaisua
• Jälkityöskentelyä
• Paimennusta

Nemo harjoittelee:

• Raunioetsintää ja rakennusetsintää
• Ketteryysesteitä ja tottista
• Rullailmaisua
• Hakua
• Paimennusta

Kata harjoittelee:

• Hakua
• Rullailmaisua
• Ketteryysesteitä ja tottista
• Paimennusta

Ja mitä siis tavoittelemme 2015?

Tuike: PERA-A ja/tai JK1 (Hyväksytty pelastuskoirien raunion A koe, ja/tai tulos jälkikokeesta)

Nemo: BH ja HK1 (Hyväksytty käyttäytymiskoe ja tulos hakukokeesta)

Kata: BH (Hyväksytty käyttäytymiskoe)

Lisäksi tietysti kesän aikana mennään paimennuskosoihin, jos näyttää että rahkeet riittävät. Tottiksen opettelun edetessä on myös mahdollista, että Kata ja Nemo käyvät tokokisoissa hakemassa kilpailukokemusta.

Autiotalotreeniä

Siistiä, kun päästiin taas autiotalotreeniin Katan ja Tuiken kanssa. Vuorossa oli sama talo kuin missä viimeksi oltiin ja jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappusia. Viime kerran jälkeinen rapputreeni oli tuottanut tulosta, sillä nyt Kata suostui kulkemaan raput kumpaankin suuntaan ilman suurempia ongelmia. Hiukan varovasti se vielä meni, mutta varmuus kasvaa kokemuksen myötä. Pienet pulmat ovat näköjään tehty ainoastaan voitettaviksi ja olen erittäin tyytyväinen siihen, miten Kata edistyy ja tottuu uusiin asioihin. Mitään kun ei tehdä pakolla eikä mistään tehdä suurta numeroa vaan tuetaan vaikeassa tilanteessa niin hyvin menee. Mörköjä vielä silloin tällöin löytyy, mutta selvästi ne ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Autiotalossa (vanha lastenkoti) on myös saunatilat ja tyhjä uima-allas, jossa kummatkin kävivät kävelemässä eilen ilman ongelmia. Liukas alusta ja muutenkin outo paikka ei liikuttanut Tuikea pätkääkään ja Katakin käppäili reippaasti allasosastolla, sekä reunoilla, että altaan pohjalla. Tuikella altaan peränurkassa oli ihminen piilossa ja Tuike marssikin sinne ihan suoraan nenän sanoessa, että sieltä löytyy ihminen lelun kanssa. Toinen piilo olikin vaikeampi ja Tuike joutui kovasti tekemään työtä, että löysi oikean oven minkä takaa löytyi ihminen.

Taloetsinnässä haasteena on ilmavirtaukset, jotka eivät aina ole niin yksiselitteisesti. Haju voi tuntua vaikka ihan eri huoneessa tai huoneen eri nurkassa kuin missä ihminen on. No, Tuike teki paljon nenätyötä, sen kuuli hyvin selkeästi, ja sinnikkäällä asenteella löytyi oikea paikka ja palkka.

Tuike edistyy uskomattoman vauhdikkaasti, sillä on tekemisen meininkiä ja se jaksaa-jaksaa-jaksaa... Haaveena olisi päästä jäljestyshommaankin paremmin kiinni ja joskus vielä mennä jälkikisoihinkin. Tottis olisi suunnilleen kunnossa, ainoastaan esteet pitäisi vielä opettaa. Metrinen hyppy pelottaa (mua, ei Tuikea), mutta eiköhän sekin luonnistuisi kun vain ottaisi asiakseen sen opettaa.

Rappurallia...

Kata oli tänään mukana Klaukkalassa Taikan harrastukseenvienti/hakureissussa. Käveltiin keskustassa ja ihmeteltiin menoa; ihmisiä, hajuja, liikennettä jne. Heti alkuun poikettiin erään rappukäytävän ala-aulassa nami syömässä ja sitten lähdettiin ulos etsimään rappusia, missä treenata niissä kulkemista.

Ekat rappuset mitä kohdattiin olivatkin jännä juttu, ja jouduin vähän houkuttelemaan Katan kulkemaan ne alas. Sen jälkeen kaikki raput menivätkin jo hienosti, sekä ylös, että alas. Ei jännityksiä eikä muutakaan panikoitia, HYVÄ. Näiden rapputreenien jälkeen poikettiin uudestaan raapukäytävään ja muina miehinä käveltiin pikkurappuset alas ja takaisin ylös, HIENOA!

Tosiasia on, että meidän pienellä kylällä ei ole rappusia, eikä kerrostaloihinkaan pääse sisään ilman koodeja. Nämä rappusten kulkemiset on siksi jääneet ja tajusin sen vasta viime viikolla autiotalossa, jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappuset alas. Lisää siis rappurteeniä, nyt on jo hyvät kokemukset alla, hyvä tästä vielä tulee.

Autiotaloa ja ilmaisutreenejä

Käytiin kentällä saamassa ohjeita ilmaisutreeneihin. Hyvä homma, saatiin huomata, ettei olla ihan väärin tehty ja tuli paljon neuvoja jatkoa varten.

Treenitiivistelmä ja muistiinpanot tältä päivältä:

Lenkin jälkeen ensin Kata hiukan tottisteli kentällä. Tyylilleen sopivalla tavalla Kata oli aika villi ja ehti tekemään satamiljoona asiaa ennen varsinaista tehtävää, mutta onnistuimme hyvin sivulle -liikeessä, johon olen ottanut jo paikalla kääntymiset ja lyhyet etenemiset mukaan. Sivu -asennon lisäksi Kata alituiseen tarjoaa istumista tai maahanmenoa, se on niin vikkelä, että ehtii jo tekemään monta liikettä silläaikaa kun kaivan namia palkkioksi edellisestä oikein tehdystä liikkeestä. Taidan olla vielä pulassa tuon pennun kanssa :) Noutokapulan poimiminen oli hiukan (myös) villiä ja jonkinverran pureskeluakin oli havaittavissa. Tähän asti ollaan nostettu/tuotu käteen vain ilmaisurullaa, joten puinen noutokapula oli uusi tuttavuus. Kivalla fiiliksellä ja innoissaan pentu teki lyhyet treeninsä, siitä jäi hyvä mieli.

Sitten Nemo tuli näyttämään mitä osaa liittyen aiheeseen rullailmaisu. Heti kärkeen saatiin ohje vaatia rulla kunnolla käteen, sillä Nemolla on huono tapa heittää/tiputtaa rulla ohjaajan jalkoihin. Toinen ohje oli ohjaajalle; eli siirtyminen lähetyksen jälkeen kuten metässäkin keskilinjalla toimitaan. Kolmanneksi pitää koiran kytkeminen ottaa mukaan harjoitteluun, eli rullan KÄTEEN tuonnin jälkeen koira kiinni ja sitten vasta näytölle. Hyviä neuvoja, näillä jatketaan harjoittelua.

Tuike pääsi viimeisenä kentälle, ja esittelemään haukkuilmaisua. Tähän mennessä olen haukuttanut itselleni, ja Terolle. Nyt haukutus Terolle ja nyt ekaa kertaa "vieraalle ihmiselle". Tuike haukkuu harvaan, mutta haukkuu kuitenkin ja haukkuessaan loittonee haukun kohteesta. Tähän saatiinkin hyvä ohje, alkaa palkata koira lähemmäksi, sillä nyt Tuike loittonee kun se odottaa lentävää lelua, eli se ennakoi. Myös kaikki haukun kohteeseen suuntautuva liike kannattaa huomioida palkitsemalla. Haukkua tulee reilusti lisätä vaikka haukku on vielä harvaa.

Kummankin treeniin (Nemo ja Tuike) on lisättävä se, että maalimies joka kerta vaihtaa paikkaa. Näin saadaan treeniin myös lisättyä oikeankaltaiset lähetykset ja koiralle ajatus lähetyksen suunnasta.

Kiva treeni takana ja paljon AHAA -elämyksiä ja ohjeita, näillä on hyvä jatkaa.

Eilen kävin Tuiken ja Katan kanssa autiotalotreeneissä. Kata pääsi taloon "tallaamaan" ja Tuike etsi kaksi taloon piiloutunutta ihmistä. Kata ei ollut uudesta paikasta millänsäkkään, mutta uudet oudot rappuset olivat hiukan jännittävät. Rappusten kulkemista siis treenattava ahkerasti. 

Tuike on kyllä liikuttavan innoissaan kaikesta mitä sen kanssa tekee. Lelun eteen se tekee ihan mitä tahansa. Taitavakin se on siihen nähden, että eilen oli vasta toinen autiotaloetsintä ikinä. Harkkojen jännä elementti oli se, että talossa ei ole sähköjä ja näin koiran pitää mennä outoon taloon yksin pimeässä ja ohjaajillakin on vain otsalamput mukanaan. Aika jännä fiilis ja hauskan erilaista harjoittelua. Mun tytöille pimeys ei näyttänyt tuottavan mitään ongelmia :)

Viimeaikoina Tuike on leikkinyt tosi paljon Katan kanssa, välillä Nemokin yrittää leikkiin mukaan, mutta useimmiten se irvistellään pois häiriköimästä. Yleensä Katan ja mamman leikki sujuu hienosti, mutta joskus Katalla keittää yli ja se hermostuu, silloin mun mielestä Tuike on se joka väistää, mutta voi olla että tulkitsen väärin.

Kuvapäivitysten puuttuessa tarjoilenkin lyhyen välähdyksen kotoota narttujen välisestä consensuksesta ja leikistä, jota näkee lähes joka ilta.

https://www.youtube.com/watch?v=TsJ7b_QPm7E&index=1&list=UUTciyegYBgvxSiqsWBApI0w