Nemosta tulee isona...

Sain ihania valokuvia Nemon isästä Wallusta, Kiitos Pirjo hienoista kuvista. Nemosta tulee varmaan aika saman näköinen kuin isänsä, niin on jo samaa näköä 15 viikkoisessa.

 

Hyvin on poika kasvanut, pian yltää Tuiken kanssa samaan säkäkorkeuteen, vahvat jalat ja isot tassut ja pää lähes samankokoinen kuin Tuikella. Vauhtia alkaa olla ja pian jo kisaa Super-Ellin kanssa samassa nopeusluokassa.

 

Sisäsiisteyttä vielä harjoitellaan, mutta pikkuhiljaa alkaa pidätyskykyä löytymään. Paljon ehtii poika päivän aikana touhuta, pahojaan ei niinkään ole tehnyt, kun on koira- ja kissakaverit koko ajan käsillä. Kalojakin Nemo tarkkailee hyvin kiinnostuneena :D

 

Walk On Jed



Walk On Jed

Walk On Jed







Walk On Jed











 

Eilen käytiin Mustissa ja Mirrissä lelukaupassa, Nemo oli mukana ja hienosti osasi käyttäytyä shoppailemassa. Nemo sai pari koulutuslelua ja puruluita ja automatkakin sujui hienosti mennessä, tullessa Nemo puklasi, lienekkö syy sitten mutkainen ja mäkinen tie vai muuten vain tuli ylös. Yhtään järkyttynyt tai pelokas Nemo ei ole vaikka välillä paha olo yllättääkin.

 

Tänään on sitten testattu uudet lelut ja rensselit ja frisbee kiekkoihinkin on jo tutustuttu. Nemo on tosi innokas leikkimään, eli namit jää auttamattomasti kakkoseksi. Korkeintaan raaka jauheliha kelpaa namiksi, jos on muita kavereita samaan aikaan näköpiirissä. Tosi hyvin Nemo pysyy omassa tehtävässään/leikissään Teron kanssa, vaikka vieressä kaverit haukkuvat ja hakevat omia lelujaan. Tosi lupaava harrastuskoiran alku :) Ellille tällainen toiminta on sula mahdottomuus, se on elementissään kun saa rätkyttää ja kieppuilla isompien ympärillä. Ainoastaan Taika sai Ellin innostumaan frisbeeleikistä kun koko lauman kanssa oltiin niityllä leikkimässä.

 

Mahtavaa kun tulee kevät ja on taas tilaa liikkua, sekä ihmisten, että koirien.

 

Kesälampaita odotellaan kieli vyön alla jotta pääsemme aloittamaan Nemon paimennuskoulutuksen, ja Ellikin varmaan pääsee harjoittelemaan. Ja tietysti Tuike treenaa, sillä kakkosluokka odottaisi korkkaamista ja perusrata olisi tarkoitus suorittaa ennen kuin aletaan suunnittelemaan pentuja.

 

Tuikella alkoi tänään juoksu, eli 6-8 kuukauden päästä on seuraava, mihin astutusta voidaan yrittää. Tulossa olisi sitten talvipentuja 2014 jos kaikki menee hyvin. Sulhokin on jo melko suurella todennäköisyydellä valittuna, siitä sitten myöhemmin keväällä...

Pentutouhua

Ompa hurahtanut monta viikkoa ilman päivityksiä ;) Paljon on ehtinyt tapahtua viimeviikkoina. Aika pentupainotteista touhua on ollut...

Neljän päivän tutustumisen jälkeen lähti Ellin ja Nemon yhteinen leikki käyntiin. Hienoa Elli! Tuiken hyväksyminen kesti hiukan kauemmin, eli 2 viikkoa vierähti kun Tuike lopetti murisemisen ja otti ensimmäiset askeleet kohti tutustumista.



Elli ja Nemo

Tuike ja Nemo

Onneksi leikkikavereita löytyy läheltä, sillä kävelymatkan päässä asuu kuusivuotias russeli Kuppe ja kaunis kelpieneiti Neppi, joka on Nemoa vain viikon verran vanhempi. Myös Elli on päässyt mukaan koirakaveritoimintaan :)



Vasemmalta oikealle: Kuppe, Nemo, Neppi ja Elli

Autoilua ollaan harjoiteltu ja kivoja paikkoja tutustuttavaksi riittää. Yhtenä arki-iltana kävimme Sääksijärven jäällä koiria juoksuttamassa. Aivan mahtava ilta-aurinko ja keväinen fiilis ja koirat nauttivat...

 

 

12 viikkoisena Nemo sai Neo pojan kylään. Neo on 4 viikkoa vanhempi kuin Nemo ja hienosti synkkasi pennuilla. Kuvat puhuu puolestaan:

Kuvaaja: Anna-Leena Väätänen



Kuvaaja: Anna-Leena Väätänen

Kuvaaja: Anna-Leena Väätänen

Viime viikolla Nemo pääsi tutustumaan tallimeininkiin kun käytiin Taikan vuokraponia hoitelemassa. Nemo suhtautui hevosiin rauhallisen varovaisesti. Ei panikoinut karkuun, vaan sivumpaa seurasi kun isot ja pienet hevoset kuljeskelivat ohitse. Maastokävelyllä Nemolla oli tilaisuus lähemmin haistella pientä shettistä ja todeta, että poni on ihan vaaraton.

 

 

Tallilta tulon jälkeen taisi poika olla väsynyt, kun autosta ulos piti houkutella namein ;) Ei siis autopelkoa, vaikka välillä vähän kuolaa ja joskus puklaa.

Poika saapui taloon

Nemo

No niinhän siinä sitten kävi, että Kirvelin pennuista yksi muutti Suotielle. Paimen Yrtin Tarmo Poika valloitti olemuksellaan ja Tero otti sen itselleen harrastuskaveriksi. Ja onhan se aivan ihana, suloinen pikkuriiviö.

Poika tulee tottelemaan nimeä NEMO ja siitä kasvaa frisbeekoira ja lammaspaimen.

Torstai-illalla haettiin poika kotiin ja Tero jäi heti isyyslomalle. Automatka meni mukavasti, vaikka yksi oksu tuli matkan aikana. Uuteen kotiin saavuttiin iltakahdeksan aikoihin ja siinä sitten ihmeteltiin puolin toisin uutta tulokasta. Elli odotetusti haukkua rätkytti tulokkaalle ja Tuike murisi, joten koko ilta meni vahtiessa, ettei suurempia naarmuja päässyt sattumaan. Yö tuli melko pian ja poika olikin tosi väsynyt ja nukkui lähes koko yön. Aamulla Nemo ensitöikseen teki hurjan ison lätäkön sanomalehdelle, oli tainnut jännityksessä pidättää koko yön :)

Täti ja siskonpoika



Ensimmäisen kokonaisen päivän iltana jo uskallettiin ohittaa täti, joka muutaman kerran on Nemoa ojentanut. Tuike syttyy hitaasti tulokkaisiin, mutta varmasti hyväksyy pikkuisen muutaman päivän sisällä. Samoin kävi Ellin saapuessa taloon, pari-kolme päivää muristiin ja sitten alkoi leikki.

Iltahepulikin jo nähtiin ja Nemo väläytteli riiviöluonnettaan huiskiessaan pitkin ja poikin ja kokeillen hampailla kaikkea eteentulevaa. Tuike ei niin välittäisi tällaisesta riekkumisesta ja melko helposti puhkuu lopettaakseen moisen riehunnan. Elli katselee tarkkaan miten Tuike suhtautuu pentuun ja tarvittaessa viimeistelee Tuiken aloittaman murahduksen. Kuitenkin Elli on selvästi enemmän kiinnostunut Nemosta ja melkein on leikkikin lähtenyt käyntiin. Aika näyttää millaiset suhteet kolmikolle muodostuu. Meillekkin tilanne on ihan uusi, sillä perheessä ei koskaan vielä ole ollut kolmea koiraa. Kolme kuitenkin muodostaa jo lauman eritavalla kuin kaksikko.

 

Hepuli-hepuli-hepuli...

 

Nemon viralliset tiedot löytyvät Koiranetistä:

Paimen Yrtin Tarmo Poika

Ihania palleroita katsomassa

Hiihtoloman ohjelmaan kuului käynti Iitissä, jossa Tuiken sisko Kirveli hoiteli pentujaan. Viisi ihanaa palleroista touhusi ja emo niitä hellästi hoiteli ja leikitti. Tarmo Poika ja Oras Pirkko olivat omat suosikkini. Kuvat puhuvat puolestaan joten tässäpä niitä.

Paimen Yrtin Oras Pirkko

Paimen Yrtin Tarmo Poika

Lisää pentujen ja mummokoirien kuvia löytyy:

https://picasaweb.google.com/116549724882048562936/KirvelinPennut1922013#

 

Videota pentujen touhuista löytyy:

http://www.youtube.com/watch?v=Awr0w8hzMVQ&feature=youtu.be

Elli on myös vetokoira...

Hiihtoloma rykäistiin käyntiin hiihtoretkellä tyttären ja koirien kanssa.

Kävimme Hyvinkään 2,7km pituisella koiraladulla tällä kertaa kummatkin hakut valjastettuina. Elli oli kokeilemassa vetohommia ja ylpäätään näki suksia ensimmäistä kertaa. Ja Ellihän se jaksaa hämmästyttää! Tästä pienestä sisupussista kuoriutui esiin pikku-Husky, joka veti innolla välittämättä perässä roikkuvista jalallisista. Välillä himmailtiin ja otettiin leikkitaukoa, ja sitten taas vedettiin. Lyhyt videokooste Ellin ensimmäisestä visiitistä ladulla tallentui kameraan joten olkaat hyvät:
ELLI & TUIKE KOIRALADULLA

Toinen näytös Hyvinkään koiraladulla

Saimme aamulenkkiseuraa ja yhteensä neljän koiran voimin reippailimme liki kaksi tuntia. Hyvässä seurassa koirista pulputtaen matka taittuu ja kunto kohoaa.

Pitkän aamupäivälenkin päätteeksi lähdin Tuiken kanssa vielä koiraladulle.

Kierrettiin taas yksi kierros, eli toiset 2,7km on nyt blakkarissa. Tuike oli selvästi edellistä kertaa väsyneempi, sillä jo puolessa välissä alkoi hidastamaan tahtia ja syömään lunta. No, olihan Tuikella alla pitkä lenkki ennen hiihtoa... Ladulla oli koiria melkein ruuhkaksi asti ja muitakin hiihtäjiä aina mahtuu myös samaan aikaan ladulle. Taas tehtiin yksi hieno tavallisen hiihtäjän ohitus, sekä odoteltiin kauniisti ladun sivussa kuin kaksi koirahiihtäjää hurahti meidän ohitse.

Hauskaa taas oli ja Tuike veti hienosti. Vielä menee monta kertaa ennenkuin se jaksaa vetää koko matkan, mutta eipä me kiirehditä sen kanssa. Pääasia, että saadaan ylläpidettyä kesällä hankittua hyvää peruskuntoa myös talvella, ja tämä laji on mielestäni varsin oivallinen tapa, kun siitä ei tee pakkoa. Meille riittää vähempikin veto ja välillä mennään suosiolla hiljempaa vauhtia.

Tuiken sisarus Paimen Yrtin Kirveli synnytti 12.1.2013 kuusi potraa paimenkoiran alkua. Kokoonpanossa on viisi tyttöä ja yksi poika. Näistä kasvaa paimentavia harrastuskoiria, sillä sekä isä, että emä ovat osoittaneet kykynsä sekä paimennuksessa, että agilityssä. Tarkemmat tiedot ja tiedustelut Riitan kautta, yhteystiedot löytyvät Paimen Yrtin Kennelin kotisivuilta: http://paimenyrtin.suntuubi.com/?cat=1

 

Hiihtelyä, tokoilua ja frisbeetemppuja

Vetovaljaat on testattu ja hyviksi todettu ensimmäisellä varsinaisella hiihtolenkillä. Kävimme viime viinkonloppuna Tuiken kanssa ekaa kertaa koiraladulla. Hiihdettiin yksi kierros, jonka pituus on 2,7km. Tarkoitus olisi 2-3 kertaa viikossa käydä hiihtämässä ja hakemassa vähän kuntoa sekä itselle, että koiralle. Koirahiihto on kyllä tosi hauskaa, kun koira vetää mielellään. Melkeinpä tuntui liian helpolta itselle :)

Hyvinkään koiralatu ja sen kuntotilanne löytyy täältä:
http://www.mski.fi/hyvinkaa/

Tokoilua on otettu muutama kerta omin voimin lähistön parkkipaikalla. Tuikella on ihana motivaatio tekemiseen ja se tekee kaiken tosi täsmällisesti. Haastellisin osa nyt tuntuu olevan luoksetulon pysähdys, johon joudun kokeilemaan erilaista käsimerkkiä. Tunnistusnouto ja ohjattu nouto ovat vielä hiukan kesken, mutta hyvin mielin menemme ensi viikolla testaamaan taitotasomme möllitokoon Sipooseen. Ehkäpä sitten uskaltaudumme kisoihinkin vielä tänä keväänä.

Frisbeejuttuja ollaan otettu ihan koiran iloksi ja omaksi huviksi. Vihdin treeniporukka on taas saatu joululomilta kasaan ja kerran jo kokoonnuimmekin Nummelassa. Kiva huomata, että uusia innokkaita naamoja ilmestyy treeneihin mukaan.

Tässä vielä kuvia viimeviikkoisesta treenistä. Kuvaaja: Sirpa Arminen