Koirafrisbeetä koko viikonloppu...

Siis aivan mahtavan ihana viikonloppu takana kera ihanien iloisten ihmisten ja hauskan harrastuksen.  Eli perjantaista sunnuntaihin kuuma sana oli KOIRAFRISBEE ja Suomen ihka ensimmäiset ja vieläpä kansainväliset koirafrisbeekilpailut, joissa olimme koko perheen ja kaikkien koirien voimin yhdistysaktiiveina sekä järjestämässä, että kilpailemassa.

 

Jokainen koiramme pääsi vuorollaan kisailemaan. Elli kilpaili Taikan kanssa Open divisionin nuorten luokassa, Nemo kilpaili isäntänsä kanssa D/A tarkkuusheittokisassa ja Tuike kilpaili mun kanssa Open divisionin expert luokassa, sekä lainakoirana Extreme Distance, eli pituusheittokilpailussa.

 

Kaikki perheemme koirat tekivät omalla tasollaan hienoja suorituksia verraten harjoittelun määrään. Jostain on lähdettävä, joten rohkeasti  osallistuimme, ja kannustimme muitakin osallistumaan, sillä ensi vuonna voi olla tiedossa jo enemmän kilpailijoita ja sitä mukaa haastetta. Hieno viikonloppu kaikkkiaan, ihana tunnelma ja näin kisajärjestäjän näkökulmasta mukavaa rentoa sakkia oli saapunut joko seuraamaan tai osallistumaan kisoihin. Me kaikki yhdessä teimme suomen historiaa ja ensimmäiset Suomen koirafrisbee -ennätykset ja sen lisäksi loimme yhdessä hienon kisatapahtuman, Kiitos!

 

Lisäksi hymyhuulia kohti korvia vetää suuresti myös tyttäremme onni, innostus ja ilo, kun sai osallistua oman koiransa kanssa kisaan. Elli ylitti itsensä ja teki hienoja koppeja ja jaksoi aina vaan uudestaan innostua kiekoista. Lehtikuvaajallekkin riitti vielä näytettävää kaikkien omien suoritusten päätteeksi. Ensi vuonna Taika-Elli pari tullaan näkemään vielä taitavampina, joten varautukaa haasteeseen...

 

 

Taika & Elli Youth Division Expert Class, 1st place

Satu & Tuike Open Division Expert Class, 3rd place

Matkustelua ja paimennuskisailua

Kesäloman rippeitä viedään, viimeinen viikko on menossa ja muutama viikko jo töissäkin vierähti tässä lomasesongin  keskellä.

Paljon ollaan kesään mahdutettu, on ollut leiriä ja reissua. Ei ole hirveesti ehtinyt tietokoneen ääressä notkumaan... talvet on sitä varten. Nemo on hyvin mukautunut perheen arkeen ja reissaa sujuvasti mukana. Pisin reissu koirien kanssa tehtiin Pohjois-Pohjanmaalle Pudasjärvelle Teron mummolaan. Matka taittui pakettiautossa mukavissa isoissa häkeissä joissa bortsut myös nukkuivat yönsä. Elli the "lellikki-Elli" sai toki nukkua asuntovaunussa, jossa me kaksijalkaiset majailimme.


Reissubortsut, Nemo vasemmalla ja Tuike oikealla. Näillä olikin pakussa parhaimmat tilat pohjoisen reissussa.

Tuike hiukan kärsi pohjoisen reissulla ilkeistä paarmoista (muistaa edellisen vuoden mäkäräiset), kun ne puree kipeesti ja kovaa :/ Se kun on tuollainen lyhytkarvainen, niin ilkiö-ötökät pääsee iholle asti. TeaTree suihke tuntui helpottavan hiukan ötököiden hyökkäystä, mutta silti Tuiken oli pakko napsia niitä ilmasta kun paarmat surrasivat ympärillä. Onneksi Tuike fiksuna tyttönä viihtyi erittäin hyvin myös pakettiautossa omassa häkissään sääskiverhon alla ja kun aurinko lakkasi paahtamasta, pääsi Tuike taas pihalle kirmaamaan. Noihin pakuun hankittuihin jättikokoisiin häkkeihin oli muutenkin hyvä laittaa lepäämään kunkin vuorollaan ja Nemollekkin teki hyvää opetella rauhoittumista häkissä. Ellillä oli myös oma häkki pakun takaoven edessä, joten pakun tavaratila oli meilkeimpä täynnänsä koiraa ja häkkiä :D. Yöt sujuivat bortsuilla myös mallikkaasti häkeissä, vaikka en koskaan aiemmin olisi voinut uskoa, että laitan koiria yöksi autoon ja häkkiin nukkumaan, mutta nyt se tuntui luontevalta kun vaihtoehtona oli pieni ja kuuma asuntovaunu. Lelli-Elli kylläkin nukkui oman emäntänsä kainalossa mukavasti asuntoautossa. Miellään ja vapaaehtoisesti nuo perheen isommat häkkeihin aina illan tullen kapusivat ja melkeinpä jonottivat häkkiin pääsyä iltaisin. Aamulla sitten jälleennäkemisen riemu oli tietysti sanoinkuvaamaton :)



Täti opettaa Nemolle;  kun ei muuta lelua löydy, niin voi vaikka pihistää jonkun tossun...

Paimen Yrtin Tarmo Poika "Nemo" 6kk Pudasjärvellä

Kesä on ollut kuuma ja vilvoittelemaankin on ollut asiaa useammin kuin kerran. Lähellämme on melko hyviä paikkoja, joissa voi päästää koirat vilvoittelemaan, ja siitähän ne nauttivat täysin siemauksin. Nemo rakastaa ihan vaan lutraamista, Tuike haluaa joko vahdata veden liikkeitä, tai sitten hakea leluja vedestä. Elli nauttii eniten kahlaamisesta ja muiden vahtimisesta. Kukaan ei mene vielä uimaan pelkästään uimisen takia, mutta Nemosta saattaa vielä jonakin päivänä tulla uimari, sen verran innokkaasti se suhtautuu veteen...

Tuike on nyt tämän kesän paimennuskisat käynyt ja korkeintaan perusrata enää suoritetaan syksymmällä, mutta muuten kisatavoitteet paimennuksen suhteen ovat tältä kesältä jo täyttyneet. Tavoitteena oli startata 2-luokka SPKY:n kisoissa ja se tavoite täyttyi kahdella 2-luokan tuloksella Juvalla 27-28.7. Tuike teki ihka ensimmäisestä 2-luokan radastaan ihan mallikelpoisen ja ansaitsi 61p. ja 6. sijan. Toisen päivän rata olisi muuten ollut hyvä, melkein parempi, mutta Tuike leikkasi hakukaarella ja siinä menetimme 19 pinnaa. Toisen päivän tulos oli 47p. ja viimeinen sijoittunut eli 12. Ilman hakukaaren mokaa oltaisiin oltu 7-8 parhaan joukossa.

Alla linkki Tuiken ekaan kakkosrataan, jossa toki virheitä on ja koira hiukan hämmentynyt kun itse olen kaukana antamassa käskyjä. Ja jakokin me tehtiin kahdesti, kun en ollut varma hyväksyykö tuomari ensimmäisen jaon. Toisena päivänä kuitenkin tehtiin 10-pisteen jako, siitä olen ylpeä, tämä suoritus harmittavasti jää vain muistoihin, videomateriaalia ei siitä jäänyt talteen.

http://youtu.be/uSDa8FcnxfU

Ehkä ensi vuonna sitten kisaamme 2-luokan kärkipaikoista, aika näyttää... mihin meistä on...

Kiekoilua ja lampaita

Osallistuimme kesäkuun viimeisenä viikonloppuna koko perheen ja kaikkien koirien kanssa Koirafrisbeeleirille, joka järjestettiin jälleen Kiteellä. Kouluttajana oli edellisvuodesta tuttu Kamila, jolla on itsellään myös hyviä frisbeekoiria, ja joka on nähnyt ja kokenut paljon.

Viikonloppu alkoi jo perjantaina herätyksenä kotona jo kukonlaulun aikaan, sillä leirillä alkoi ohjelma jo perjantaina klo 12.00. Matka leirille oli pitkä ja tukalan kuuma, olihan viikonlopuksi luvattu Itä-Suomeen trooppisia lämpötiloja. Leirin alkaessa hiki tuli jo pelkästään liikkumisen ajattelusta, eikä koirilla ollut sen helpompaa. Vettä ja koirien suihkua tuli kulutettua ihan kiitettävästi. Kiitos paikan pitäjille erinomaisista olosuhteista. Yhtään lämpöhalvaantunutta koiraa tai ihmistä ei jouduttu viikonlopun aikana hoitelemaan.

Kaksi vuorokautta hauskan lajin parissa sujukin nopeasti tiiviin ohjelman ansiosta, ja sekä koirat, että ihmiset saivat frisbeeharjoittelua kyllikseen. Jo lauantai-illalla oli havaittavissa, että on tultu harjoiteltua. Lauantai-illan kruunasi ihmisten Ultimate -ottelu, jossa koitettiin saada frisbeetä maaliin. Ottelu taisi päättyä tasapeliin ja litimärkiin vaatteisiin. Siitä olikin sitten hyvä painua rentouttavaan saunaan ja nukkumaan. Sunnuntaina miteltiin möllikisoissa lajissa D/A, jossa tarkoituksena on kerätä pisteitä koiran kiinniottamien kiekkojen perusteella. Voiton vei todella upea Royal -koira, joka on kerännyt mainetta ja kunniaa jo aiemminkin frisbeen parissa.

Hauskaa oli, mutta kyllä väsyyneenä tultiin kotiin. Tiedossa seuraavan kuukauden verran on ahkeraa kisoihin harjoittelua ja muita kisajärjestelyitä.

Alla vielä muutamia leirikuvia, Kiitos Jasmin Pyykkö hienoista otoksista.

Kiekkoilun jälkeen käväisimme pohjoisessa Teron mummolassa, ja koirat olivat tietysti mukana. Siinä ohessa käväisin Oulussa pitämässä koirafrisbeen alkeiskurssin ja ilokseni huomasin, että Oulussakin on jo hienoja ja taitavia frsibeekoiria. Hyvä Oulu!

 

Reissuilun jälkeen olemme hoidelleen lampaita ja alkaneet hiljallen miettimään tulevia paimennuskisakoitoksia. Hyvin raakileina lähden Tuiken kanssa 2-luokkaa koikeilemaan, mutta koitan olla ottamatta siitä sen suurempia paineita. Jospa vaan 1-luokan kisat menevät hyvin niin siihen täytyy olla tyytyväinen.

Pentukyselyitäkin on ollut ihan mukavasti. On kiva huomata, että harrastajat ovat löytäneet yhdistelmän ja ovat siitä kiinnostuneita. Luvassa on väsymättömiä harrastuskavereita, ja toivottavasti hyväluonteisia, notkeita ja vikkeliä sporttibortsuja.

Loppuviikon ohjelmassa on lähinnä paimennusta ja vähän kiekkoilua, sen lisäksi Nemo-pennun opettamista tavoille, jos keittiöremppa antaa myöden.

Kiekkoleirin lähtökuopissa

Kiirettä on pitänyt, eikä blogikaan ole ihahtanut moneen viikkoon, pahoitteluni kaikille lukijoille. Tarveisin varmasti jonkun muistutus-systeemin puhelimeeni joka piippaa aina kun on aika kirjoitella kuulumisia ;)

Kesä etenee ja lainapellolla määkii 10 pässiä. Niitä käydään muutama kerta viikossa katsomassa ja paimentelemassa. Lähinnä ollaan keskitytty Nemon sytyttelyyn ja Tuike on ollut ikäänkuin "töissä" siellä lampaita kasaamassa ja siirtelemässä. Siinä Tuike toimiikin hyvin ja luotettavasti, mutta sen verran ovela se on, että kun olen keskittynyt muualle ja annan ohjeita muille, käyttää Tuike tilaisuuden hyväksi ja ryhtyy omatoimisesti siirtelemään laumaa kohti minua. Vaisto sen sanoo, että mammalle täytyy tasapainottaa, mutta välillä maassapysyminenkin olisi toivottavaa. Täytyykin nyt kisojen alla ottaa aikaa Tuiken kanssa kahden ja mennä muistuttelemaan peruskäskyt ja niiden noudattaminen niin uskalletaan sitten kisaradalle heinäkuun lopussa. Vähän jännittää, kun ei olla päästy yhtään kertaa tekemään pitkiä hakuja, jotenkin sitä vain luottaa siihen, että samat hakukaaret löytyvät, mitä viime kesänä Tuike teki. Poispäinajoakin on harjoiteltava ja jakoa. Työmaata siis riittää näiden pentujen sytyttelyn lomassa.



Tuike tuutoroi kelpiepentua, joka on vieraana ja ensimmäistä kertaa tutustumassa lampaisiin.

Ollaan muutama kerta nyt treffailtu Tuiken sulhon kanssa ja niillä menee kerta kerralta paremmin keskenään. Maro on tosi kiltti, eikä koita yhtään mennä Tuiken iholle häsläämään ja Tuike arvostaa sitä olemalla normaali sulan tietämätön toisen koiran läsnäolosta. Paimentamaan ne mahtuvat ihan hyvin yhdessä. Tuike auttaa Maroa pitämällä lauman kasassa ja liikkeessä, jotta Maro saisi tunteen hallinnasta ja sitä kautta kasvatettua itsevarmuuttaa lampaiden paimennuksessa. Maro on kuitenkin vielä nuori ja tulee oppimaan paljon. Aina jotain hyvää se väläyttelee kun ollaan pari kertaa paimennuksen parissa tavattu.

Huomenna perjantaina onkin sitten lähtö Kiteelle Koirafrisbee leirille. Sinne tulee kouluttaja Zekeistä Kamila, joka oli viime vuonnakin meitä opastamassa leirillä. Huippuleiri on siis luvassa, mutta vähän vähemmän helteitä toivottaisi. Leirille lähtee koko perhe ja kaikki koirat. Lieirpäivityksiä kuvien kera sitten viimeistään ensi viikon alussa luvassa.

Hellitystä hellepäivään

Tänään maanantaina ollaan lauman kera vietetty ensimmäistä virallista lomapäivää. Viikko taitaa olla otollinen lomailuun, ainakin hellelukemien puolesta. Tänään on lokoiltu omalla pihalla, mitään sen ihmeempää puuhastelematta. Elli vähän harjoitteli temppuja, mutta bortsut ovat lähinnä keskittyneet lokoiluun. Illalla olikin sen verran sitten patoutunutta energiaa porukassa, että lähdettiin sitä purkamaan ja ajettiin järven rantaan.

Nemolle tämä ranta oli ihan uusi tuttavuus ja veteenmeno vähän jännitti. Alkujännityksen jälkeen poika lumpsahti sujuvasti veteen ja totesi vedessä kahlailun mukavaksi. Tuike jo tottuneena rynni rantaveteen odottamaan noudettavaa lelua ja Elli puolestaan keskittyi rannalla ruikuttamiseen :D

Mukana oli kaksi kelluvaa patukkaa, joita viskoimme vuorotellen Tuikelle ja Nemolle. Tuike hienosti hakee lelun jo pidemmänkin uimamatkan päästä ja Nemo poukkoili innoissaan matalaan veteen heitettyjen patukoiden perään. Sitten Nemon patukka lipsahtikin hiukan syvemmälle ja poika hyppäsi innoissaan perään ja pohja katosi. Nemo hämmästyi kun joutui uimapuuhaan eikä hetkeen tiennyt jatkaako eteenpäin vai palatakko rantaan. No, se palasi, mutta heti sen perään koitti uudelleen tavoittaa syvemmällä olevaa lelua. Näin ollen ensimmäiset uimavedot on suoritettu! Ilman sen ihmeempiä houkutteluita tai hämmennystä. Hyvin rauhalliselta Nemo nätti vaikka joutui yllättäen uimaan. Sen jälkeen Nemo teki lisääkin pieniä uimapyrähdyksiä, mutta melko pian tärinä alkoi olla sitä luokkaa, että oli lähdettävä kävelemään muulle, lämmittelemään ja rentoutumaan.

Uimaretken päätteeksi otin kylän keskustassa koko lauman ulos autosta ja kävelin niiden kanssa kotiin. Aikas haastavaa oli kolmen koiran kanssa kävely, kun kaksi niistä vielä ovat opetuksen alla. Elli kylläkin loisti nyt vetämättömyydellään, kun Nemo hinasi Ellinkin edestä. Tuike ressukka joutui vähän sijaiskärsijäksi, ja näyttikin sen minulle hyvin selkeästi elekielellään, kun vähän väliä oli pysähdyttävä Nemon takia. Loppumatka sujuikin jo melko mallikkaasti ja jo rupesin uskomaan siihen, että kolmenkin koiran taluttaminen on mahdollista, jos vaan sorminäppäryyttä on riittävästi. Sen tajusin jälleen, että Elli ei ole hyvää remmikäveluseuraa Nemolle, sillä Elli aloittaa aina vieraille koirille rätkyttämisen. Nemo sitten jatkaa... argh!

Nemon on aika aloittaa opiskelut, sillä se on juuri nyt erittäin innokas oppilas, mutta kuitenkin vielä niin ihanan lapsellinen ja huoleton. Se edelleen pissii kuin tytöt, eikä rehentele tai komentele. Nemo opettelee luoksetuloja, sivullemenoja, maahanmenoa, istumista ja odottamista. Lisäksi Nemo opettelee kiekkojen kiinnottoja jalat maassa, kiekon palauttamista ja ohjaajan kiertämistä. Paimennuksen saralla poikaa sytytellään, eli viedään lampaille pari-kolme kertaa viikossa. Siellä Nemo saa katsella ja kokeilla kuinka katras liikkuu.Välillä testaillaan pyöröhäkin avulla onko hajua tasapainosta ja välillä pyöritään Tuike-tädin kanssa lauman ympärillä. Välistä oikeanlaista paimennus asennetta löytyy, mutta melko pian poika vielä väsyy ja lampaa-pee alkaa kiinnostamaan enemmän.

Pentutreffeillä mökillä

Saimme viettää ihanan päivän Nemon ja kolmen pentuesisaruksen kanssa mökillä, kun teimme treffit sinne. Päivä onnistui loistavasti ja pennut nauttivat silminnähden toistensa seurasta.

Tuike pääsi näyttämään taitojaan tokossa ja Elli ihmettelemään mustanpuhuvaa laumaa. Elli yllättäen olikin ihan hiljaa, kun ympärillä pyöri neljä villiä bortsupentua.

Kuvat ehkä puhuvat puolestaan, joten pitemmittä höpinöittä kuvasadon parhaimmistoa...

Poika kasvaa ja laumahenki paranee

Poika kaunistuu päivä päivältä, siinä on kyllä jotain äitiäänkin kun on niin nätiksi tullut. Ihana vauvapilkkukin vielä nenussa :) Kuvat otettu viime sunnuntaina ja ikää näissä Nemolla on 15 viikkoa 2 päivää.

 

Paimen Yrtin Tarmo Poika

 

Laumahenki paranee koko ajan. Hienosti leikkivät ja viihtyvät keskenään, 2 juoksuista narttua ja poikavauva. Nemo ei vielä narttujen hajuista ymmärrä, enemmänkin Tuike ja Elli ovat kuksineet keskenään nyt kun kummatkin juoksevat samaa aikaa. Kissat saavat oman osansa Nemon huomiosta, Nemo on niin ystävällinen kaikkia liikkuvia nelijalkaisia kohtaan. Ellillä ja Nemolla on yhteinen sävel ja selvästi nauttivat toistensa seurasta. Vuorotellen ajetaan takaa ja kisataan kepeistä. Vielä pitää Elli ykkös-sijaa juoksunopeudessa, Nemolla on täysi työ saada Elliä kiinni kun oikein viiletetään niityllä. 

 

 

Nemo on syttynyt tulevaan lajiinsa: Dog Frisbee. Ei ollut vaikea homma saada leikkisää koiraa innostumaan kiekoista. Nemo harjoittelee kiekkojen kantamista ja tuomista, sekä helppojen rolleriheittojen saalistamista. Hyppyjen opettelu ei ole sallittua vielä näin nuoren koiran kanssa.

 

 

Lähimaasto alkaa tulla tutuksi ja siellä käydäänkin useamman kerran viikossa yksi, kaksi tai kolmisin. viimeksi kaera oli mukana ja saatiin näpättyä muutamia hyviä posetuskuvia, joten olkaat hyvät!