maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hellitystä hellepäivään

Tänään maanantaina ollaan lauman kera vietetty ensimmäistä virallista lomapäivää. Viikko taitaa olla otollinen lomailuun, ainakin hellelukemien puolesta. Tänään on lokoiltu omalla pihalla, mitään sen ihmeempää puuhastelematta. Elli vähän harjoitteli temppuja, mutta bortsut ovat lähinnä keskittyneet lokoiluun. Illalla olikin sen verran sitten patoutunutta energiaa porukassa, että lähdettiin sitä purkamaan ja ajettiin järven rantaan.

Nemolle tämä ranta oli ihan uusi tuttavuus ja veteenmeno vähän jännitti. Alkujännityksen jälkeen poika lumpsahti sujuvasti veteen ja totesi vedessä kahlailun mukavaksi. Tuike jo tottuneena rynni rantaveteen odottamaan noudettavaa lelua ja Elli puolestaan keskittyi rannalla ruikuttamiseen :D

Mukana oli kaksi kelluvaa patukkaa, joita viskoimme vuorotellen Tuikelle ja Nemolle. Tuike hienosti hakee lelun jo pidemmänkin uimamatkan päästä ja Nemo poukkoili innoissaan matalaan veteen heitettyjen patukoiden perään. Sitten Nemon patukka lipsahtikin hiukan syvemmälle ja poika hyppäsi innoissaan perään ja pohja katosi. Nemo hämmästyi kun joutui uimapuuhaan eikä hetkeen tiennyt jatkaako eteenpäin vai palatakko rantaan. No, se palasi, mutta heti sen perään koitti uudelleen tavoittaa syvemmällä olevaa lelua. Näin ollen ensimmäiset uimavedot on suoritettu! Ilman sen ihmeempiä houkutteluita tai hämmennystä. Hyvin rauhalliselta Nemo nätti vaikka joutui yllättäen uimaan. Sen jälkeen Nemo teki lisääkin pieniä uimapyrähdyksiä, mutta melko pian tärinä alkoi olla sitä luokkaa, että oli lähdettävä kävelemään muulle, lämmittelemään ja rentoutumaan.

Uimaretken päätteeksi otin kylän keskustassa koko lauman ulos autosta ja kävelin niiden kanssa kotiin. Aikas haastavaa oli kolmen koiran kanssa kävely, kun kaksi niistä vielä ovat opetuksen alla. Elli kylläkin loisti nyt vetämättömyydellään, kun Nemo hinasi Ellinkin edestä. Tuike ressukka joutui vähän sijaiskärsijäksi, ja näyttikin sen minulle hyvin selkeästi elekielellään, kun vähän väliä oli pysähdyttävä Nemon takia. Loppumatka sujuikin jo melko mallikkaasti ja jo rupesin uskomaan siihen, että kolmenkin koiran taluttaminen on mahdollista, jos vaan sorminäppäryyttä on riittävästi. Sen tajusin jälleen, että Elli ei ole hyvää remmikäveluseuraa Nemolle, sillä Elli aloittaa aina vieraille koirille rätkyttämisen. Nemo sitten jatkaa... argh!

Nemon on aika aloittaa opiskelut, sillä se on juuri nyt erittäin innokas oppilas, mutta kuitenkin vielä niin ihanan lapsellinen ja huoleton. Se edelleen pissii kuin tytöt, eikä rehentele tai komentele. Nemo opettelee luoksetuloja, sivullemenoja, maahanmenoa, istumista ja odottamista. Lisäksi Nemo opettelee kiekkojen kiinnottoja jalat maassa, kiekon palauttamista ja ohjaajan kiertämistä. Paimennuksen saralla poikaa sytytellään, eli viedään lampaille pari-kolme kertaa viikossa. Siellä Nemo saa katsella ja kokeilla kuinka katras liikkuu.Välillä testaillaan pyöröhäkin avulla onko hajua tasapainosta ja välillä pyöritään Tuike-tädin kanssa lauman ympärillä. Välistä oikeanlaista paimennus asennetta löytyy, mutta melko pian poika vielä väsyy ja lampaa-pee alkaa kiinnostamaan enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti