Autiotalotreeniä

Siistiä, kun päästiin taas autiotalotreeniin Katan ja Tuiken kanssa. Vuorossa oli sama talo kuin missä viimeksi oltiin ja jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappusia. Viime kerran jälkeinen rapputreeni oli tuottanut tulosta, sillä nyt Kata suostui kulkemaan raput kumpaankin suuntaan ilman suurempia ongelmia. Hiukan varovasti se vielä meni, mutta varmuus kasvaa kokemuksen myötä. Pienet pulmat ovat näköjään tehty ainoastaan voitettaviksi ja olen erittäin tyytyväinen siihen, miten Kata edistyy ja tottuu uusiin asioihin. Mitään kun ei tehdä pakolla eikä mistään tehdä suurta numeroa vaan tuetaan vaikeassa tilanteessa niin hyvin menee. Mörköjä vielä silloin tällöin löytyy, mutta selvästi ne ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Autiotalossa (vanha lastenkoti) on myös saunatilat ja tyhjä uima-allas, jossa kummatkin kävivät kävelemässä eilen ilman ongelmia. Liukas alusta ja muutenkin outo paikka ei liikuttanut Tuikea pätkääkään ja Katakin käppäili reippaasti allasosastolla, sekä reunoilla, että altaan pohjalla. Tuikella altaan peränurkassa oli ihminen piilossa ja Tuike marssikin sinne ihan suoraan nenän sanoessa, että sieltä löytyy ihminen lelun kanssa. Toinen piilo olikin vaikeampi ja Tuike joutui kovasti tekemään työtä, että löysi oikean oven minkä takaa löytyi ihminen.

Taloetsinnässä haasteena on ilmavirtaukset, jotka eivät aina ole niin yksiselitteisesti. Haju voi tuntua vaikka ihan eri huoneessa tai huoneen eri nurkassa kuin missä ihminen on. No, Tuike teki paljon nenätyötä, sen kuuli hyvin selkeästi, ja sinnikkäällä asenteella löytyi oikea paikka ja palkka.

Tuike edistyy uskomattoman vauhdikkaasti, sillä on tekemisen meininkiä ja se jaksaa-jaksaa-jaksaa... Haaveena olisi päästä jäljestyshommaankin paremmin kiinni ja joskus vielä mennä jälkikisoihinkin. Tottis olisi suunnilleen kunnossa, ainoastaan esteet pitäisi vielä opettaa. Metrinen hyppy pelottaa (mua, ei Tuikea), mutta eiköhän sekin luonnistuisi kun vain ottaisi asiakseen sen opettaa.

Rappurallia...

Kata oli tänään mukana Klaukkalassa Taikan harrastukseenvienti/hakureissussa. Käveltiin keskustassa ja ihmeteltiin menoa; ihmisiä, hajuja, liikennettä jne. Heti alkuun poikettiin erään rappukäytävän ala-aulassa nami syömässä ja sitten lähdettiin ulos etsimään rappusia, missä treenata niissä kulkemista.

Ekat rappuset mitä kohdattiin olivatkin jännä juttu, ja jouduin vähän houkuttelemaan Katan kulkemaan ne alas. Sen jälkeen kaikki raput menivätkin jo hienosti, sekä ylös, että alas. Ei jännityksiä eikä muutakaan panikoitia, HYVÄ. Näiden rapputreenien jälkeen poikettiin uudestaan raapukäytävään ja muina miehinä käveltiin pikkurappuset alas ja takaisin ylös, HIENOA!

Tosiasia on, että meidän pienellä kylällä ei ole rappusia, eikä kerrostaloihinkaan pääse sisään ilman koodeja. Nämä rappusten kulkemiset on siksi jääneet ja tajusin sen vasta viime viikolla autiotalossa, jossa Kata kieltäytyi kulkemasta rappuset alas. Lisää siis rappurteeniä, nyt on jo hyvät kokemukset alla, hyvä tästä vielä tulee.

Autiotaloa ja ilmaisutreenejä

Käytiin kentällä saamassa ohjeita ilmaisutreeneihin. Hyvä homma, saatiin huomata, ettei olla ihan väärin tehty ja tuli paljon neuvoja jatkoa varten.

Treenitiivistelmä ja muistiinpanot tältä päivältä:

Lenkin jälkeen ensin Kata hiukan tottisteli kentällä. Tyylilleen sopivalla tavalla Kata oli aika villi ja ehti tekemään satamiljoona asiaa ennen varsinaista tehtävää, mutta onnistuimme hyvin sivulle -liikeessä, johon olen ottanut jo paikalla kääntymiset ja lyhyet etenemiset mukaan. Sivu -asennon lisäksi Kata alituiseen tarjoaa istumista tai maahanmenoa, se on niin vikkelä, että ehtii jo tekemään monta liikettä silläaikaa kun kaivan namia palkkioksi edellisestä oikein tehdystä liikkeestä. Taidan olla vielä pulassa tuon pennun kanssa :) Noutokapulan poimiminen oli hiukan (myös) villiä ja jonkinverran pureskeluakin oli havaittavissa. Tähän asti ollaan nostettu/tuotu käteen vain ilmaisurullaa, joten puinen noutokapula oli uusi tuttavuus. Kivalla fiiliksellä ja innoissaan pentu teki lyhyet treeninsä, siitä jäi hyvä mieli.

Sitten Nemo tuli näyttämään mitä osaa liittyen aiheeseen rullailmaisu. Heti kärkeen saatiin ohje vaatia rulla kunnolla käteen, sillä Nemolla on huono tapa heittää/tiputtaa rulla ohjaajan jalkoihin. Toinen ohje oli ohjaajalle; eli siirtyminen lähetyksen jälkeen kuten metässäkin keskilinjalla toimitaan. Kolmanneksi pitää koiran kytkeminen ottaa mukaan harjoitteluun, eli rullan KÄTEEN tuonnin jälkeen koira kiinni ja sitten vasta näytölle. Hyviä neuvoja, näillä jatketaan harjoittelua.

Tuike pääsi viimeisenä kentälle, ja esittelemään haukkuilmaisua. Tähän mennessä olen haukuttanut itselleni, ja Terolle. Nyt haukutus Terolle ja nyt ekaa kertaa "vieraalle ihmiselle". Tuike haukkuu harvaan, mutta haukkuu kuitenkin ja haukkuessaan loittonee haukun kohteesta. Tähän saatiinkin hyvä ohje, alkaa palkata koira lähemmäksi, sillä nyt Tuike loittonee kun se odottaa lentävää lelua, eli se ennakoi. Myös kaikki haukun kohteeseen suuntautuva liike kannattaa huomioida palkitsemalla. Haukkua tulee reilusti lisätä vaikka haukku on vielä harvaa.

Kummankin treeniin (Nemo ja Tuike) on lisättävä se, että maalimies joka kerta vaihtaa paikkaa. Näin saadaan treeniin myös lisättyä oikeankaltaiset lähetykset ja koiralle ajatus lähetyksen suunnasta.

Kiva treeni takana ja paljon AHAA -elämyksiä ja ohjeita, näillä on hyvä jatkaa.

Eilen kävin Tuiken ja Katan kanssa autiotalotreeneissä. Kata pääsi taloon "tallaamaan" ja Tuike etsi kaksi taloon piiloutunutta ihmistä. Kata ei ollut uudesta paikasta millänsäkkään, mutta uudet oudot rappuset olivat hiukan jännittävät. Rappusten kulkemista siis treenattava ahkerasti. 

Tuike on kyllä liikuttavan innoissaan kaikesta mitä sen kanssa tekee. Lelun eteen se tekee ihan mitä tahansa. Taitavakin se on siihen nähden, että eilen oli vasta toinen autiotaloetsintä ikinä. Harkkojen jännä elementti oli se, että talossa ei ole sähköjä ja näin koiran pitää mennä outoon taloon yksin pimeässä ja ohjaajillakin on vain otsalamput mukanaan. Aika jännä fiilis ja hauskan erilaista harjoittelua. Mun tytöille pimeys ei näyttänyt tuottavan mitään ongelmia :)

Viimeaikoina Tuike on leikkinyt tosi paljon Katan kanssa, välillä Nemokin yrittää leikkiin mukaan, mutta useimmiten se irvistellään pois häiriköimästä. Yleensä Katan ja mamman leikki sujuu hienosti, mutta joskus Katalla keittää yli ja se hermostuu, silloin mun mielestä Tuike on se joka väistää, mutta voi olla että tulkitsen väärin.

Kuvapäivitysten puuttuessa tarjoilenkin lyhyen välähdyksen kotoota narttujen välisestä consensuksesta ja leikistä, jota näkee lähes joka ilta.

https://www.youtube.com/watch?v=TsJ7b_QPm7E&index=1&list=UUTciyegYBgvxSiqsWBApI0w

Reeniä ja synttärisankareita...

Hakutreenit ovat jatkuneet säännöllisesti satoi tai paistoi. Kerran olimme ihan syväjäässä sadekelin treenien päälle, mutta muuten on pukeutuminen ollut kohdallaan, sillä ennemmin on tullut kuuma kuin kylmä. Märkää ja kuraista vaatetta kyllä on saanut kantaa kotiin kuivumaan, mutta mitäs noista, pääasia, että koirat ovat saaneet treeninsä.

Sunnuntai aamuista onkin muodostunut meidän yhteinen harrastushetki, sillä kello 9 reikä-reikä alkaa hakutreeni jossain päin metsää. Lisäksi on käyty mahdollisuuksien mukaan viikolla treeneissä, joko mettässä tai kentällä.

Kata kehittyy hienosti ja ukot ovat jo 50 metrissä. Näkäreillä on menty nyt ja pari äänikokeiluakin on tehty. Kata irtoaa hienosti pistolle ja pääsääntöisesti juoksee suoraan ja syvälle. Nenä tuntuu toimivan myös, sillä kerran vika ukko oli lähempänä ja Kata juoksi ohi kunnes nenä haistoi ja käänsi koiran suoraan piilolle.

Ollaan nyt alettu myös treenaamaan ilmaisua. Nemo ja Kata opetetaan rullalle ja Tuike haukkumaan. Ilmaisutreenejä on nyt tehty seitsemänä päivänä peräkkäin kaikien kanssa ja edistystä tapahtuu. Nemo hakee rullan multa ja vie Terolle ja palaa hakemaan multa palkan. Kata tuo rullan mulle käteen ja saa siitä palkan. Tuike haukkuu lelulle ja nyt on saatu neljän haukun hyvä sarja.

Iltalenkit tehdään otsalamppujen valossa ja yleensä mennään autolla johonkin syrjään, missä koirat saavat juosta kunnolla. Välillä törmätään lammikkoon tai muuhun vesielementtiin ja sekös koiria kiehtoo. Nemo ei tunne kylmää ja voi lutrata ihan miten kylmässä vedessä tahansa. Nemon onneksi se pääsee joka toinen viikko ihan kunnolla uimaan Hyvinkään koirakylpylään. Menneellä viikolla myös Elli oli mukana uimassa. Katakin varmaan pääsee joku kerta mukaan kun on vapaata tilaa. Uiminen ja koirien uittaminen on kivaa sekä koirista (no, Elli on ehkä eri mieltä), että omistajista.

Tuike täytti tänään 6 vuotta, nopeasti on aika mennyt, mutta koira on parhaassa iässä ja Tuiken kanssa treenaaminen on tosi mukavaa. Se oppii nopeasti edelleen ja tekee mielellään töitä. Tuike pääsee autiotalotreeneihin ja toivottavasti myös saadaan raunioryhmä kasaan, niin sinne mennään myös Tuiken kanssa. Onnittelut myös 6-vuotiaille siskoille Tetelle Kouvolaan ja Kirvelille Iittiin.

Paimen Yrtin Tyrni "Tuike" 6v.

Molskis taas

Nemo pääsi porukkaan, meinaan uimaporukkaan ja se pääsee joka toinen tiistai uimaan. Voi mikä onnenpoika, nemo kun tykkää uimisesta ihan hurjan paljon.

Sopuisana koirana se pärjäsi hienosti "vieraassa" porukassa, ja keskittyi vain omaan leluun ja sen hakemiseen vedestä. Kyllä oli väsynyt ja märkä poika kun puolen tunnin uimatuokio oli ohi. Kahden viikon päästä jälleen polskimaan...

Heitä uudestaan...!!!

Nemo ui liivit päällä, jottei väsähtäminen  vaikuttaisi uintitekniikkaan

Maalaistollot kaupungissa

Maanantaina läksimme Nemon ja Katan kera Hyvinkäälle kaupunkikävelylle. Eihän nämä maalaiskoirat ole nähneet puoliakaan mitä kaupungissa tulee vastaan, joten kävimme niitä ihmettelemässä ja samalla lenkittämässä koirat.

Kyllähän meidän kylällä toki on autoja, ihmisiä, polkupyöriä, mopoja jne. Mutta sementtiaukiot, monumentit, rappuset, liuskat, liikennevalot, ihmisvilinä ja kaikki sellainen kaupunkimainen puuttuu.

Nemolla oli neliveto päällä, kuten aina kun mennään kimpassa johonkin. En ymmärrä mihin sillä on aina niin kiire. Loppulenkistä vetovaihde vähän hellitti ja ehdittiin tarkemmin tutkiskelemaan kaupungin hajuja ja nurkkia.

Kata oli hurjan reipas. Se ei yhtään pelännyt mitään vaan koko ajan kulki häntä kippuralla ja pää korkealla katsellen kaupungin vilinää. Ei mitään pöhkimisiä tai hölmöilyjä. Hiukka vauhdikas Katakin oli, koska tämä parivaljakko hiukan kiihdyttää toisiaan ja kahdestaan niillä on aina kiire. Positiivista kuitenkin oli, että sain Kataan kontaktiakin, vaikka Nemo hinasi edellä. Kahdestaan Katan kanssa lenkkeily on nautinto, sillä se on tosi hyvin kuulolla eikä vedä remmissä.

Kaupunkikävely teki molemmille hyvää. Tätä täytyy harrastaa sillointällöin, niin eivät pääse liiaksi maalaistumaan nämä meidän otukset.

Tuiken kanssa treenattiin viime viikolla metsäjälkeä ja sen treeni meni hienosti siihen nähden, että tuuli oli aika kova ja maaston muoto hiukan vaikea. Kolme lyhyttä jälkeä ajettiin, joista ensimmäinen meni parhaiten. Jäljen nostokin tuntuu alkavan toimia ilman apuja. Parannettavaa on keskittymisessä, eli Tuike vähän kaahottaa ja kierrokset nousee. Pitää tehdä seuraavat jäljet pidemmiksi, jotta se ehtii tasaantumaan ja keskittymään jäljestykseen. Nenä kuitenkin näyttää hyvin toimivan ja Tuike tietää mitä on tekemässä.

Kata melkein 9kk ja Tuike  pian 6v

Hakukoira syttymässä

Hakutreenit ovat syksyn tullen tihentyneet, ja edistystäkin tapahtuu.

Katalle on tehty jo ensimmäiset lähetykset keskilinjalta ja hyvin se uppoaa metsään, vaikka ohjaaja  tumpeloi. Maalimiehet ovat kivoja, kunhan eivät nouse seisomaan. Namit kelpaavat ja maahanmenoakin tarjotaan maalimiehellä ihan omatoimisesti. Leikkimistä vieraan kanssa harjoitellaan, jotta pikkuhiljaa saataisiin vielä suurempi motivaatio etsiä maalimies (tai oikeammin maalimielellä oleva palkka).

Eli Kata edistyy kivasti ja nyt pitäisi myös ohjaajan edistyä. Varmaan vaikein koulutettava olen minä itse, kun pitäisi oppia tekemään oikeat liikkeet oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan oikealla tavalla. Katalle kaikki on vielä niin uutta, että se helposti reagoi mun tumpelointiin, ja keskittyminen herkeää. Silti se ei mene lukkoon vaan jatkaa toimintaa, vaikka mulkaiseekin mua epäilevän näköisenä. Harjoittelulla ja aina samalla tavalla tekemällä se Katakin alkaa pikkuhiljaa tottumaan hommaan ja selkeetä syttymistä on jo havaittavissa. Vauvahan se toki vielä on, eikä meillä ole kiire mihinkään, mutta olis kiva löytää se hyvä yhteinen sävel tekemiseen, kun hakuilu on nyt koukuttanut mut täysin.

Nemo on edistynyt huimasti ja siitä näkee selvästi, että haku on Nemon mieleen. Vielä ei Tero voi päästää kaulapannasta irti keskilinjalla, sen verran hinku on lähteä pistolle, mutta se on hyvä, että hinkua on, sillä Nemo lähtee sähäkästi ja pääsääntöisesti suoraan ja ukotkin löytyvät tosi nopeasti. Nemolla on talven ohjelmassa tottisliikkeet, ja tavoitteena siis ensi kesänä BH. Lisäksi ilmaisu pitää treenata kuntoon, jotta sen voi sitten ottaa metsätreeneihin mukaan.

Kata myös treenailee kentällä ja ilmaisua. Nyt alkuun ollaan ihan perusjuttuja tehty, Palikan nostamista käteen, istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja eteenpäinlähettämistä. Haastavinta Katan kanssa on palkkaaminen, kun se on niin sairaan nopea, sekä se syö sormet. Hiukan kentän muut koirat vielä aiheuttavat häiriintymistä, mutta sitäkin treenataan koko aika, ja varsin vähän kenttätreenejäkin on vielä alla, joten eipä hoppuilla tässäkään.

Tuoreita kuvia ei taaskaan ole, mutta alla elokuinen kuva Koirafrisbeekisoista Siuntiosta, jossa Kata oli turistina. Kuvassa Katan tyypillinen olomuoto: Häntä kikkuralla se tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu.

Kuva: Jasmin Pyykkö