Sitä ruusuisissa kuvitelmissa ajatteli, että kaikki menee kuin kirjoissa, mutta näinhän ei tietenkään ole.
Tuike ja Maro ovat treffanneet nyt kahdesti, eilen ja tänään, mutta mitään valmista ei ole vielä aikaansaatu. Tuikella on huomenna juoksun 14. päivä ja se vaikuttaa halukkaalta, mutta silti voi olla, että ei ole vielä ihan oikea hetki. Sain Maron meille yökylään, jotta heti aamusta voidaan taas koitella.
Varaurostakin on jo tässä vähän varailtu. Jännäksi käy saadaanko pikku-Tuikeja alulle ollenkaan...
perjantai 29. marraskuuta 2013
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Pääntuuletus ja sitten treffeille
Hiljaiseloa pari päivää. Lähinnä olen seuraillit Tuiken käyttäytymistä ja juoksun vaihetta, sekä sitä, miten Nemo käyttäytyy Tuikea kohtaan. Edelleen tänä aamuna valkeat hampaat välähtivät, eli olisi ollut tänään turha vielä lähteä reissulle, joten siirsin treffit huomiselle.
Tein Tuiken kanssa reilu viiden kilsan fillarilenkin, ja vähän irroteltiinkin tosissaan lenkin puolen välin tienoilla. Tuikelle ei voi voittaa kilapajuoksussa, ei edes pyörällä alamäessä. Aina kun juuri ehtii rinnalle, se kirii vielä vähän vauhtia ja selviää aina voittajana. On se mahdoton menijä, kauhulla odotan, mitä pennuista tulee, kun Marokaan ei ole hidas :) ei todellakaan.
Iltasatua lukiessa huomasin Tuiken viekottelevan Elliä, että jotain vissiin alkaa pikkuhiljaa pään sisällä kypsymään, hieno homma. Huomenna torstaina, vuodon 12 päivä onkin tarkoitus mennä ekoille treffeille. Jännää nähdä mitä tuleman pitää. Hiukan olen sillä ajatuksella, että kunhan nyt käydään näyttäytymässä ja haistattamassa peffaa, jos sitten perjantaina "nappaisi kala".
Mielenkiintoisia päiviä eletään. Itse olen ihan uudessa tilanteessa, ja vaikka ohjeet ovat hyvin mielessä, niin silti voi kaikki mennä ihan toisin kuin oli suunniteltu. Koirien ehdoilla mennään ja mihinkään pakkoastutukseen ei ruveta. Autetaan jos siihen tulee tarve, mutta mahdollisimman "luonnollisesti" on tarkoitus homma hoidella.
Tein Tuiken kanssa reilu viiden kilsan fillarilenkin, ja vähän irroteltiinkin tosissaan lenkin puolen välin tienoilla. Tuikelle ei voi voittaa kilapajuoksussa, ei edes pyörällä alamäessä. Aina kun juuri ehtii rinnalle, se kirii vielä vähän vauhtia ja selviää aina voittajana. On se mahdoton menijä, kauhulla odotan, mitä pennuista tulee, kun Marokaan ei ole hidas :) ei todellakaan.
Iltasatua lukiessa huomasin Tuiken viekottelevan Elliä, että jotain vissiin alkaa pikkuhiljaa pään sisällä kypsymään, hieno homma. Huomenna torstaina, vuodon 12 päivä onkin tarkoitus mennä ekoille treffeille. Jännää nähdä mitä tuleman pitää. Hiukan olen sillä ajatuksella, että kunhan nyt käydään näyttäytymässä ja haistattamassa peffaa, jos sitten perjantaina "nappaisi kala".
Mielenkiintoisia päiviä eletään. Itse olen ihan uudessa tilanteessa, ja vaikka ohjeet ovat hyvin mielessä, niin silti voi kaikki mennä ihan toisin kuin oli suunniteltu. Koirien ehdoilla mennään ja mihinkään pakkoastutukseen ei ruveta. Autetaan jos siihen tulee tarve, mutta mahdollisimman "luonnollisesti" on tarkoitus homma hoidella.
lauantai 23. marraskuuta 2013
Seitsemän päivää...
7 Päivää takana Tuiken juoksua ja Nemo on päivä päivältä enemmän Tuikesta kiinnostunut. Edelleen Tuike näyttää hammasta, eli vielä ei ole kiire astutusten suhteen. Esikiima keskimäärin kestää 9 vrk, jonka jälkeen narttu yleensä alkaa hyväksymään uroksen lähentelyt ja alkaa "seisomaan" urokselle.
Ensimmäinen satsi matohäätöä on annettu, näitä madotuksia saakin sitten antaa vähän väliä aina pentujen lähtöön saakka.
Viimeistään maanantaina erotetaan Tuike ja Nemo, jottei vahinkoja pääse sattumaan. Keskiviikolle olen suunnitellut ensimmäisen käynnin Maron luona, jotta päästään vähän näkemään missä vaiheessa mennään. Nemo menee viimeistään torstaina hoitoon, mikä varmasti on Nemolle ihana juttu, kun pääsee narttuhöyryistä kauemmaksi. Hienosti on tähän asti kyllä kestetty. Nemoa kiinnostaa, mutta se kyllä hyvin arvostaa tädin mielipidettä, joka ei juurikaan arvosta nuoren miehen liehittelyitä.
Jännittäviä aikoja mennään. Kaikki osapuolet ovat noviiseja, joten hyvien taustatukien ja neuvojen varassa tässä mennään. Toivotaan, että luonto hoitaa oman osuutensa, eli, että kaikki menee nätisti ja hyvin.
Ensimmäinen satsi matohäätöä on annettu, näitä madotuksia saakin sitten antaa vähän väliä aina pentujen lähtöön saakka.
Viimeistään maanantaina erotetaan Tuike ja Nemo, jottei vahinkoja pääse sattumaan. Keskiviikolle olen suunnitellut ensimmäisen käynnin Maron luona, jotta päästään vähän näkemään missä vaiheessa mennään. Nemo menee viimeistään torstaina hoitoon, mikä varmasti on Nemolle ihana juttu, kun pääsee narttuhöyryistä kauemmaksi. Hienosti on tähän asti kyllä kestetty. Nemoa kiinnostaa, mutta se kyllä hyvin arvostaa tädin mielipidettä, joka ei juurikaan arvosta nuoren miehen liehittelyitä.
Jännittäviä aikoja mennään. Kaikki osapuolet ovat noviiseja, joten hyvien taustatukien ja neuvojen varassa tässä mennään. Toivotaan, että luonto hoitaa oman osuutensa, eli, että kaikki menee nätisti ja hyvin.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Juoksun neljäs päivä
Tuiken juoksun neljäs päivä ja Nemo-junnu on alkanut kiinnostumaan tädin hajuista. Se kulkee aika-ajoin nenu Tuiken peffassa kiinni ja eilen jopa kokeili tassulla, josko typsy olisi suostuvainen... Aika harmitonta fiilistelyä kylläkin vielä, eikä Nemo mielestäni ole mitenkään erityisen kiihtynyt tai erilainen kuin yleensä. Hiukan epäilen vieläkin sitä, että näinköhän se edes vielä tyttöjen päälle mitään sen ihmeempää edes ymmärtää.
Tänään Tuike oli mukana tallilla, heppoja ei paljoa ketseltu vaan käytiin pienellä kävelyllä sillä välin kun Taika oli tunnilla. Hevosiin Tuike suhtautuu välinpitämättömästi, mutta liian lähelle tulevat se varmuudeksi karkottaa säpsäyttämällä ne. Tämän huomasin viime kesänä kun kuljin Tuiken kanssa Taikan maastolenkillä mukana ja mentiin heppalaitumen sivustaa pitkin. Laitumella oleva ystävällinen ja utelias polle ryhtyi seuraamaan ja siihenkös Tuike tuumasi, että herkenetkös siitä seuraamasta :D Se ei hyökännyt, mutta teki sellaisen säpsäytyksen/varoituksen, että "älä tule tänne". Samaa on ollut nähtävissä hankalien lampaiden kanssa. Tuike tarvittaessa kyllä näyttää missä kaapin paikka seisoo.
Pentukyselyitä tulee tasaiseen tahtiin, se on tosi hienoa. On mukavaa, että yhdistelmä kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi? Olen myös tekemässä itselleni uutta harrastuskoiraa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen Tuikeen ja valitsemaani urokseen. Televaisuuden suunnitelmia on jo tehty ja nyt vaan toivotaan peukut pystyssä, että kaikki onnistuu ja pikku TuikeMaroja saadaan maailmaan helmikuun alussa.
Tänään Tuike oli mukana tallilla, heppoja ei paljoa ketseltu vaan käytiin pienellä kävelyllä sillä välin kun Taika oli tunnilla. Hevosiin Tuike suhtautuu välinpitämättömästi, mutta liian lähelle tulevat se varmuudeksi karkottaa säpsäyttämällä ne. Tämän huomasin viime kesänä kun kuljin Tuiken kanssa Taikan maastolenkillä mukana ja mentiin heppalaitumen sivustaa pitkin. Laitumella oleva ystävällinen ja utelias polle ryhtyi seuraamaan ja siihenkös Tuike tuumasi, että herkenetkös siitä seuraamasta :D Se ei hyökännyt, mutta teki sellaisen säpsäytyksen/varoituksen, että "älä tule tänne". Samaa on ollut nähtävissä hankalien lampaiden kanssa. Tuike tarvittaessa kyllä näyttää missä kaapin paikka seisoo.
Pentukyselyitä tulee tasaiseen tahtiin, se on tosi hienoa. On mukavaa, että yhdistelmä kiinnostaa, ja miksei kiinnostaisi? Olen myös tekemässä itselleni uutta harrastuskoiraa, ja olen enemmän kuin tyytyväinen Tuikeen ja valitsemaani urokseen. Televaisuuden suunnitelmia on jo tehty ja nyt vaan toivotaan peukut pystyssä, että kaikki onnistuu ja pikku TuikeMaroja saadaan maailmaan helmikuun alussa.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Hohtofrisbeetä ja pimeetä tokoa.
Juoksujen toinen päivä. Arvioin, että ensi viikon keskiviikosta lähtien alamme kyläilemään Maron luona. Keskiviikko olisi juoksujen 11. päivä. Tarkoituksena on käydä kylässä niin usein kuin tarve vaatii, eli ensimmäisestä käynnistä ei vielä ole odotettavissa menestystä kun ottaa huomioon, että kummatkin osapuolet ovat ensikertalaisia. Eli keskiviikkona käydään vähän kuulostelemassa ja kokeilemassa kiinnostuuko Maro ja antaako Tuike. Hommaa jatketaan sitten seuraavana päivänä jos näyttää, ettei kemiat vielä kohtaa.
Tänään oli tylsä maanantai ja olokin väsynyt ja jotenkin flunssaa enteilevä. Kävinpä sitten Tuiken ja oman mielen virkistykseksi kirkon nurmikolla pimeessä heittelemässä fosforihohtavaa frisbeetä ja sen jälkeen tehtiin tokoa pimeessä. Olikin hyvä tuulettaa ensin Tuiken päätä ja mieltä frisbeen koppaamisella ja sen perään harjoitella seuraamista. Tuike teki tosi hienosti ja keskittyneesti seuraamiset, eikä haukahdellut yhtään. Tein todella pitkiä pätkiä ja paljon käännöksiä ja koitin käskyttämiselläkin provosoida sitä korkeempaan vireeseen, mutta yhtään haukahdusta ei tullut vaikka palkkana oli lelu ja Tuike joutui pitkään tekemään liikettä ennen palkan saamista.
Näitä meidän täytyy harjoitella ja sitten siirtyä aina astetta häiriöisempään ympäristöön tekemään saamaa treeniä, niin ehkä me vielä saavutetaan se olotila, jossa voimme äänettömästi suorittaa kaikki EVL-luokan liikkeet. Sekin on tässä itsesäälissä kieriskellessä selkiintynyt, että enemmän on kiinnitettävä huomiota liikkeiden väliin. Eli nekin pitää etukäteen suunnitella ja harjoitella. Ehkä ensi kesänä/syksynä teemme "EVL-kiertueen", olisihan se hieno saavutus ansaita TVA. Se olisi kyllä kaikkien aikojen saavutus minulle, toiveiden täyttymys. Koirahan kyllä osaisi, mutta kun minä olen tässä se hatarampi osapuoli, jota pitäisi enemmän koulia ja kouluttaa...
No, ensin pennut ja sitten taas tokoa. Ja seuraavan koiran kanssa sitten on varmasti astetta viisaampi ja osaavampi. Eiköhän kotiin jäävä pentukin tutustu ensisijaisesti tokoon. Sen kanssa onkin sitten käytettävä kaikki mahdollisuudet kisata alemmissa luokissa ja tällä tavalla haettava kisakokemusta sekä ohjaajalle, että koiralle.
Hupsista, piti vain pikaisesti päivittää päivän kuulumiset, mutta jo harhauduin tulevaisuutta suunnittelemaan... Tulispa nyt pian ensi viikko, niin päästään "hommiin" ja Maron luokse kylään.
Tänään oli tylsä maanantai ja olokin väsynyt ja jotenkin flunssaa enteilevä. Kävinpä sitten Tuiken ja oman mielen virkistykseksi kirkon nurmikolla pimeessä heittelemässä fosforihohtavaa frisbeetä ja sen jälkeen tehtiin tokoa pimeessä. Olikin hyvä tuulettaa ensin Tuiken päätä ja mieltä frisbeen koppaamisella ja sen perään harjoitella seuraamista. Tuike teki tosi hienosti ja keskittyneesti seuraamiset, eikä haukahdellut yhtään. Tein todella pitkiä pätkiä ja paljon käännöksiä ja koitin käskyttämiselläkin provosoida sitä korkeempaan vireeseen, mutta yhtään haukahdusta ei tullut vaikka palkkana oli lelu ja Tuike joutui pitkään tekemään liikettä ennen palkan saamista.
Näitä meidän täytyy harjoitella ja sitten siirtyä aina astetta häiriöisempään ympäristöön tekemään saamaa treeniä, niin ehkä me vielä saavutetaan se olotila, jossa voimme äänettömästi suorittaa kaikki EVL-luokan liikkeet. Sekin on tässä itsesäälissä kieriskellessä selkiintynyt, että enemmän on kiinnitettävä huomiota liikkeiden väliin. Eli nekin pitää etukäteen suunnitella ja harjoitella. Ehkä ensi kesänä/syksynä teemme "EVL-kiertueen", olisihan se hieno saavutus ansaita TVA. Se olisi kyllä kaikkien aikojen saavutus minulle, toiveiden täyttymys. Koirahan kyllä osaisi, mutta kun minä olen tässä se hatarampi osapuoli, jota pitäisi enemmän koulia ja kouluttaa...
No, ensin pennut ja sitten taas tokoa. Ja seuraavan koiran kanssa sitten on varmasti astetta viisaampi ja osaavampi. Eiköhän kotiin jäävä pentukin tutustu ensisijaisesti tokoon. Sen kanssa onkin sitten käytettävä kaikki mahdollisuudet kisata alemmissa luokissa ja tällä tavalla haettava kisakokemusta sekä ohjaajalle, että koiralle.
Hupsista, piti vain pikaisesti päivittää päivän kuulumiset, mutta jo harhauduin tulevaisuutta suunnittelemaan... Tulispa nyt pian ensi viikko, niin päästään "hommiin" ja Maron luokse kylään.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Juoksut alkaneet :)
Tuiken juoksu alkoi tänään, joten kuun lopussa sitten päästään jännittelemään miten astutuskset sujuvat ja että saadaanko pikku-TuikeMaroja laitettua alulle.
Tällä aikataululla pennut sitten syntyisivät helmikuun alussa ja olisivat luovutusikäisiä maalis-hihtikuun vaihteessa. Kylläpä heti alkoi jännittämään, kun ensimmäistä kertaa on tähän touhuun ryhtymässä.
Nyt aletaan laskeskelemaan päiviä ja järjestämään Nemolle hoitopaikkaa tärppipäivien ajaksi. Onneksi Nemon on sosiaalinen ja tottelevainen poika, ja se on helppo antaa hoitoon.
Tällä aikataululla pennut sitten syntyisivät helmikuun alussa ja olisivat luovutusikäisiä maalis-hihtikuun vaihteessa. Kylläpä heti alkoi jännittämään, kun ensimmäistä kertaa on tähän touhuun ryhtymässä.
Nyt aletaan laskeskelemaan päiviä ja järjestämään Nemolle hoitopaikkaa tärppipäivien ajaksi. Onneksi Nemon on sosiaalinen ja tottelevainen poika, ja se on helppo antaa hoitoon.
torstai 14. marraskuuta 2013
Irroittelua hallissa
Käytiin tänään koko perheen voimin läheisessä pikkuhallissa treenailemassa. Taika ja Elli iloittelivat egilityesteillä, Nemo treenasi Teron kanssa vähän tottista ja minä päästin Tuiken vähän irroittelemaan agiesteillä. Nemokin tutustui putkee, pussii ja matalaan A-esteeseen.
Paljon on kulunut aikaa edellisestä kerrasta, kun on menty Tuiken kanssa agia, varmaan pari vuotta on ollut taukoa, mutta hienostihan ne esteet muistuivat, vauhti vaan ei ollut niin hurjaa kuin silloin kaksi vuotta sitten. Varmaan pieni halli ja viiden prosentin painonlisäys vaikuttivat tämän päivän vauhtiin, mutta sehän ei nyt ollutkaan se tärkein asia. Sain lyhyen pätkän videotakin kaapattua, eli tässä lyhentämätön pätkä virheineen päivineen.
http://youtu.be/YXe9uFUpzG8
Tämä ei ole ohjauksen mallisuoritus, eikä Tuikeltakaan mitään sen enempää kuin huvittelua. Agility ei siis ole meidän laji, vaikka koira siitä kovin pitäisikin.
Se mikä eniten agilityssä itseäni häiritsee, on koiran korkea vire ja Tuikella se ilmenee haukkumisena. Tästäkin pätkästä poistin äänet ihan oman mielenterveyteni takia. Ääntä meinaan oli ja paljon. Varmaan taitavammat agiohjaajat osaisivat enemmän treenaamalla vaikuttaa siihen, kuinka paljon tai vähän koira haukkuu esteitä mennessää, mutta minulla ei sellaiseen ole taitoa, eikä edes tarvetta.
Paljon on kulunut aikaa edellisestä kerrasta, kun on menty Tuiken kanssa agia, varmaan pari vuotta on ollut taukoa, mutta hienostihan ne esteet muistuivat, vauhti vaan ei ollut niin hurjaa kuin silloin kaksi vuotta sitten. Varmaan pieni halli ja viiden prosentin painonlisäys vaikuttivat tämän päivän vauhtiin, mutta sehän ei nyt ollutkaan se tärkein asia. Sain lyhyen pätkän videotakin kaapattua, eli tässä lyhentämätön pätkä virheineen päivineen.
http://youtu.be/YXe9uFUpzG8
Tämä ei ole ohjauksen mallisuoritus, eikä Tuikeltakaan mitään sen enempää kuin huvittelua. Agility ei siis ole meidän laji, vaikka koira siitä kovin pitäisikin.
Se mikä eniten agilityssä itseäni häiritsee, on koiran korkea vire ja Tuikella se ilmenee haukkumisena. Tästäkin pätkästä poistin äänet ihan oman mielenterveyteni takia. Ääntä meinaan oli ja paljon. Varmaan taitavammat agiohjaajat osaisivat enemmän treenaamalla vaikuttaa siihen, kuinka paljon tai vähän koira haukkuu esteitä mennessää, mutta minulla ei sellaiseen ole taitoa, eikä edes tarvetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)