Vihdoin alkaa metsissäkin lumet hupenemaan, pian päästään jäljelle... Itseasiassa jo ensi viikolle on sovittuna jälkitreenit ja pääsen Tuiken kanssa tositoimiin.
Kevät on siis saapunut, ja niin on narttujen juoksuaikakin. Tällä hetkellä Tuike on tärppivaiheessa ja "lomalla" äitini luona, poissa Nemon hajuaistin piiristä. Kun yhden nartun sai pois haisemasta, niin johan toinen aloitti, eli Ellillä menossa juoksun ensimmäinen viikko, joten eiköhän se Kata sitten jatka tätä narttujen riemujuhlaa, kun Elli lopettaa.
Nemolla onkin siis menossa varsinainen siedätyshoito narttujen suhteen. Oppiipahan poika sen, milloin ei edes kannata yrittää, kun saa jatkuvasti narttujen kommentit hampaiden kera. Tosi hienosti Nemo on kyllä pärjännyt ja lenkkeily juoksuisten seassa onnistuu varsin mainiosti. Tärppipäivät ovat Nemolle vaikeita. Tärpit kyllä huomaa helposti kun poika ulvoo ja jättää ruokansa syömättä. Elli ehkä myös pääsee "lomalle" tärppipäivien ajaksi, ja Nemo sitten itse luultavasti "lomailee" kun on Katan aika haista hyvälle.
Viitteitä Katankin juoksun alkamisesta on jo ilmassa, sillä Nemo on siitäkin jo vähän tykännyt ja Kata kertonut hyvin painokkaasti mielipiteensä, mitä se Nemon ihailusta tykkää. Tuikekin teki juoksuja useamman viikon, joten jospa juoksu vielä odotuttaa ja päästään vielä käymään koirauimalassa ennen juoksuja.
 |
| Nemo ja naiset, lenkkeily sujuu, vaikka nartut haisee. |
Kuun loppuun on tulossa varsinainen sukulaiskoirien kokous, sillä olen varannut koirauimalasta tunnin verran uima-aikaa, jonne tulee Tuiken pennut ja Nemon kolme sisarusta. Toivottavasti suunnitelmat toteutuu, ja kaikki ilmoittutuneet pääsevät paikalle, Onpa kiva nähdä ja kiva kun sukulaiskoirat omistajineen tapaavat toisiaan.
Aamulenkkeilyn uusin juttu on kolmikot. Eli olen jo ruvennut pikkuhiljaa ottamaan kolmikkoja aamulenkeille mukaan. Pianhan tässä jo pääsen testaamaan koko lauman lenkitystä. Hiljaa hyvä tulee.
Nartulaumalla lenkkeily sujui oikein mukavasti, samoin hullut plus Elli yhdistelmää pystyi "ajamaan", kun Nemo oli vetoliinassa ja sai hinata mua eteenpäin. Penikkalihakset sain ekan "hinauslenkin" jälkeen kipeiksi, sen verran piti jarrutella poikaa, mutta toinen samanlainen lenkki jo vetreytti penikat eheiksi. Onneksi lenkin puolessavälissä aina pääsee revittelemään vapaana peltoteille, joista onkin tullut ihan suosikkikohteeni. Nemo on viimepäivinä ottanut kaiken ilon irti peltoteistä. Se taitaa purkaa narttupatoutumansa juoksemiseen, sen verran kahjoa meno välistä on.
 |
| Viikko sitten oli vielä lumista |
 |
| Tällä viikolla lunta enää nimeksi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti