Pari päivää meni ihmetellessä ja totutellessa kun ei pentuesisarukset enää olletkaan kotona. Pihakin oli niin jännittävä ekana päivänä yksin, että varovaisesti piti pihaa ensin jalkojen juuresta ihmetellä. Eilen pihalla käynti jo hienosti sujui, sen verran usein tuli pentua nostettua tarpeilleen sinne. Melko hyvin pissiminen ja kakkiminen pihalle jo sujuukin, jos vaan osaa ajoittaa menemisen oikein.
Tuike edelleen "hoitaa" pentua, eli siivoilee pissejä ja oksentaa ruokaa pennulle. Ehkä napanuora jossain välissä katkeaa, toivotaan näin. Kata on mielissään Tuiken huomiosta ja aina tilaisuuden tullen ne leikkivät keskenään. Nemokin leikkii mielellään Katan kanssa. Nemo vaan on vielä niin kiltti, että antaa pennun tehdä mitä vaan. Välistä olen ottanut Katan syliin rauhoittumaan, jos on mennyt liian hurjaksi leikki Nemon kanssa.
Eilen tutustuttiin jo autoon ja käytiin auton sisällä istuskelemassa, sekä käppäiltiin hiukan kotitiellä. Tänään sitten tehtiinkin jo pieni automatka kirkon puistoon ja ihmeteltiin siellä liinan päässä uutta paikkaa ja äitikoiran leikkimistä. Luoksetulemisiakin tuli jo paljon harjoiteltua. Fiksuna tyttönä Kata heti hoksasi, että aina kun juoksee ihmisen luo, saa kehuja, huomiota ja namia.
Eli tämän päivän saldona jo ennen puolta päivää on:
- Autoilu
- Uusi paikka
- Luoksetuloharjoittelua
Retken perään uni maistuu. Kata marssi suoraan omaan koppaansa nukkumaan kun oltiin päästy kotiin. Hyvältä vaikuttaa. Ensimmäiset hyvät kokemukset tilillä.
 |
| Kirkonpuistossa |
 |
| Uskaltaisikohan siepata mamman lelun vai ei |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti