 |
| Jotain outoa se näkee... |
Mrrr...Pöhpöh..mrrrrrr....vuhmrrrr... Varmuudeksi täytyi aamulenkillä pöhistä, kun kävin Ellin kanssa kahden aamuhämärässä ja lumisessa metsässä. Liekö polun päälle kaartuvat puut olleet epäilyttävän näköisiä tai muuten vaan liian hiljainen metsä.
 |
| Luonnontaidetta |
 |
| Parempi häntä pystyssä kuin kymmenen koipien välissä |
Kovin oli luonto laittanut meille kauniin maiseman. Ensimmäisinä aamun kulkijoina saimme kahlata polun itsellemme ja ihastella koskemattomia puunrunkoja lumineen. Kyllä Elliä vähän jänisti, vaikka koitti esittää kovaa. Ei lähtenyt jaloista kovin kauas ja heti huutaessa tuli takaisin luokse. Tänään oli sen verran vilakkaa ja tuulista aamulla, että suunniteltu koirien yhteislenkki täytyi jättää odottamaan parempia ulkoiluilmoja. Elli pääsi tähän lähimetsään juoksentelemaan ja Tuike sitten 15 minuutin automatkan päähän irroittelemaan pelloille ja poluille. Ja kyllähän tuo nautti joka hetkestä, selvästi Tuike on iloinen kun välillä saa ottaa hajurakoa penikkaan. Sitten taas jaksaa painia...
 |
| Sehän alkaa näyttämään jo Sheltiltä |
 |
| Elli esittelee uuden nimikylttinsä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti