torstai 25. huhtikuuta 2013

Nemosta tulee isona...

Sain ihania valokuvia Nemon isästä Wallusta, Kiitos Pirjo hienoista kuvista. Nemosta tulee varmaan aika saman näköinen kuin isänsä, niin on jo samaa näköä 15 viikkoisessa.
 
Hyvin on poika kasvanut, pian yltää Tuiken kanssa samaan säkäkorkeuteen, vahvat jalat ja isot tassut ja pää lähes samankokoinen kuin Tuikella. Vauhtia alkaa olla ja pian jo kisaa Super-Ellin kanssa samassa nopeusluokassa.
 
Sisäsiisteyttä vielä harjoitellaan, mutta pikkuhiljaa alkaa pidätyskykyä löytymään. Paljon ehtii poika päivän aikana touhuta, pahojaan ei niinkään ole tehnyt, kun on koira- ja kissakaverit koko ajan käsillä. Kalojakin Nemo tarkkailee hyvin kiinnostuneena :D
 
Walk On Jed


Walk On Jed
Walk On Jed



Walk On Jed








 
Eilen käytiin Mustissa ja Mirrissä lelukaupassa, Nemo oli mukana ja hienosti osasi käyttäytyä shoppailemassa. Nemo sai pari koulutuslelua ja puruluita ja automatkakin sujui hienosti mennessä, tullessa Nemo puklasi, lienekkö syy sitten mutkainen ja mäkinen tie vai muuten vain tuli ylös. Yhtään järkyttynyt tai pelokas Nemo ei ole vaikka välillä paha olo yllättääkin.
 
Tänään on sitten testattu uudet lelut ja rensselit ja frisbee kiekkoihinkin on jo tutustuttu. Nemo on tosi innokas leikkimään, eli namit jää auttamattomasti kakkoseksi. Korkeintaan raaka jauheliha kelpaa namiksi, jos on muita kavereita samaan aikaan näköpiirissä. Tosi hyvin Nemo pysyy omassa tehtävässään/leikissään Teron kanssa, vaikka vieressä kaverit haukkuvat ja hakevat omia lelujaan. Tosi lupaava harrastuskoiran alku :) Ellille tällainen toiminta on sula mahdottomuus, se on elementissään kun saa rätkyttää ja kieppuilla isompien ympärillä. Ainoastaan Taika sai Ellin innostumaan frisbeeleikistä kun koko lauman kanssa oltiin niityllä leikkimässä.
 
Mahtavaa kun tulee kevät ja on taas tilaa liikkua, sekä ihmisten, että koirien.
 
Kesälampaita odotellaan kieli vyön alla jotta pääsemme aloittamaan Nemon paimennuskoulutuksen, ja Ellikin varmaan pääsee harjoittelemaan. Ja tietysti Tuike treenaa, sillä kakkosluokka odottaisi korkkaamista ja perusrata olisi tarkoitus suorittaa ennen kuin aletaan suunnittelemaan pentuja.
 
Tuikella alkoi tänään juoksu, eli 6-8 kuukauden päästä on seuraava, mihin astutusta voidaan yrittää. Tulossa olisi sitten talvipentuja 2014 jos kaikki menee hyvin. Sulhokin on jo melko suurella todennäköisyydellä valittuna, siitä sitten myöhemmin keväällä...

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Pentutouhua

Ompa hurahtanut monta viikkoa ilman päivityksiä ;) Paljon on ehtinyt tapahtua viimeviikkoina. Aika pentupainotteista touhua on ollut...

Neljän päivän tutustumisen jälkeen lähti Ellin ja Nemon yhteinen leikki käyntiin. Hienoa Elli! Tuiken hyväksyminen kesti hiukan kauemmin, eli 2 viikkoa vierähti kun Tuike lopetti murisemisen ja otti ensimmäiset askeleet kohti tutustumista.


Elli ja Nemo














Tuike ja Nemo

















Onneksi leikkikavereita löytyy läheltä, sillä kävelymatkan päässä asuu kuusivuotias russeli Kuppe ja kaunis kelpieneiti Neppi, joka on Nemoa vain viikon verran vanhempi. Myös Elli on päässyt mukaan koirakaveritoimintaan :)


Vasemmalta oikealle: Kuppe, Nemo, Neppi ja Elli



Autoilua ollaan harjoiteltu ja kivoja paikkoja tutustuttavaksi riittää. Yhtenä arki-iltana kävimme Sääksijärven jäällä koiria juoksuttamassa. Aivan mahtava ilta-aurinko ja keväinen fiilis ja koirat nauttivat...

 
 
12 viikkoisena Nemo sai Neo pojan kylään. Neo on 4 viikkoa vanhempi kuin Nemo ja hienosti synkkasi pennuilla. Kuvat puhuu puolestaan:

Kuvaaja: Anna-Leena Väätänen


Kuvaaja: Anna-Leena Väätänen
Kuvaaja: Anna-Leena Väätänen

Viime viikolla Nemo pääsi tutustumaan tallimeininkiin kun käytiin Taikan vuokraponia hoitelemassa. Nemo suhtautui hevosiin rauhallisen varovaisesti. Ei panikoinut karkuun, vaan sivumpaa seurasi kun isot ja pienet hevoset kuljeskelivat ohitse. Maastokävelyllä Nemolla oli tilaisuus lähemmin haistella pientä shettistä ja todeta, että poni on ihan vaaraton.


 




Tallilta tulon jälkeen taisi poika olla väsynyt, kun autosta ulos piti houkutella namein ;) Ei siis autopelkoa, vaikka välillä vähän kuolaa ja joskus puklaa.