tiistai 29. joulukuuta 2015

Haukkuja ja paukkuja

Tänään oli vuorossa rakennusetsintää. Tuike oli treenivuorossa ja löysi hienosti 3 maalimiestä. Tuike on edistynyt ilmaisussaan niin, että se kykenee ongelmitta haukkumaan maalimiehet ja aloittaa haukkumisen hyvin. Haukku on hiukan herkässäkin, sillä tänään haukku alkoi pelkästä hajusta ja Tuike haukkui tyhjää nurkkaa. No ei tietysti tavoiteltavaa, mutta toisaalta moka todisti sen, että ajatus on oikea. Ihminen haisee, niin se ilmaistaan. Tämä taito vaaditaan esim. umpipiiloilla, joissa koira ei pääse ihan kiinni maalimieheen.
Tämän päivän piilo, jossa virhe sattui, olikin aika vaikea, ja kokemattomuus näkyi, kun Tuike ei malttanut tarkentaa paikkaa mistä haju tulee. Silti päivän treeni oli hyvä ja luottamus koiraan kohoaa kerta kerralta.
Tänään huomasin, että homma on Tuikelle tosi mieluisaa ja että se selvästi tietää mitä tehdään. Kysyvät katseet ja ylimääräiset kiepit ovat jääneet pois ja koira sukkuloi huoneissa keskittyneesti ja itsenäisesti. Tänään jopa lähes järjestelmällisesti huoneesta toiseen. Hyvä Tuike! Torstaina etsintää kokeillaan metsässä niin nähdään miten paljon työtä PEHA-A kokeen läpäisy vaatii.
Katalla on puolestaan alkanut "paukkukoulu", eli se totutetaan vaiheittain starttipistoolin laukauksiin. Homman idea on se, että Kata ehdollistetaan siihen, että laukaus tarkoittaa palkkaa. Nyt on kolme peräkkäistä päivää jo paukuteltu ja vielä kahtena päivänä tällä viikolla on tarkoitus paukutella, sitten pidetään tauko. Ollaan aloitettu tosi varovasti, ja laukaukset kuunnellaankin nyt aluksi autossa, josta sitten heti laukausten jälkeen Kata pääsee herkuttelemaan ja leikkimään. Hienosti on tähän mennessä sujunut. Hyvältä vaikuttaa. Tänään häntäkin heilui kun pääsi autosta laukausten jälkeen nameille.
Treeninamit vaihtui paukkupanoksiin.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus paikallaan

Kata, Tuike, Nemo ja Elli

Päivitys paikallaan, vuosikin on kohta valmis. Joulut juhlittu ja kohta alkaa uusi treenikausi ja uudet suunnitelmat. Ensin tärkeimmät: Koirat ovat kaikki pysyneet terveinä, mukaanlukien Tuiken penskat, jotka jokainen edistyvät omien harrastustensa kanssa mukavasti.

Tuike, ensimmäinen bordercollieni täytti hiljattain 7-vuotta. Tuiken jäkeläiset saavuttavat kuukauden päästä 2-vuoden iän. Tuike mennä töhöttää omalla tavallaan, omine tapoineen, omine leikkeineen. Virtaa rouvassa riittää sen verran, että ensi vuodelle meillä on jopa koetavoitteita, niistä myöhemmin sitten lisää, ei paljasteta kaikkea kerralla. Tuiken emä ja emänemäkin vielä mennä porskuttavat ilman sen suurempia vaivoja.

7-vuotias

Tuiken kotiin jättämä penska Kata kehittyy henkisesti koko ajan parempaan ja tasapainoisempaan suuntaan. Vauhtia ja tekemisen intoa piisaa, vaikka luonteeltaan Kata on melko herkkä ja jonkinverran pehmeäkin paimenkoira. Toisaalta Katasta löytyy myös "munaa", eli ei se ihan vellihousukaan ole. Sisaruksille, emälle ja tutuille leikkikavereille tarvittaessa se kyllä kehtaa esittää isompaa ja haastaakin. Ohjaajanöyrä, herkkä, nopeasti reagoiva koira samassa paketissa, ei ihan helpoin tapaus. Kyllä se on niin erilainen kuin emänsä, mutta on siinä niitä kivojakin puolia. Hyvin kuuliainen ohjaajaa kohtaan, erittäin kyvykäs nenähommissa, nopea oppimaan ja helppo arjessa. Kata on edistynyt hienosti hakuharrastuksen parissa ja nyt lähetykset sujuvat jo täysin ilman apuja ja ukot löytyvät niin metsästä kuin talojen kätköistäkin. Tottis on ensi vuoden teemamme, siinä tavoitteena BH tai ainakin valmius siihen ;)

Aina joku juoni mielessä

Kolmas narttumme Elli on Taikan oma ja hyvin rakas koira. Elli täytti elokuun lopussa 4-vuotta ja on parhaassa iässä kun puhutaan koiran ja omistajan yhteisestä arjesta. Kaikki sujuu ja luottamusta puolin-toisin löytyy. Myös ihanat yhteiset harrastukset ovat löytyneet agilityn ja temppuilun parista. Elli harrastaa näiden lisäksi myös koirafrisbeetä vaihtelevalla menestyksellä. Ajottain juoksuaika vaikuttaa Ellin kiekkointoon, joka on näkynyt viime vuosina myös esityksissä. Koirafrisbeetä vielä innostavampi laji on ollut agility, jonka harrastamisen parivaljakko aloitti tänä syksynä. Nyt puolen vuoden treenaamisen jälkeen Elli selvittää jo 17 esteen radan Taikan ohjastamana. Agilityura on vasta alussa ja koirakin vielä nuori, joten tässähän voi tapahtua vaikka mitä vielä...

Rähmääntynyt aatonaaton lenkkeilijä


Laumamme uros Nemo on myöskin kunnostautunut haku-urallaan. Nemo yhdessä omistajansa Teron kanssa ovat edenneet jo siihen pisteeseen, että ensi vuonna on takoitus korkata kisa-ura. BH-kokeen koirakko jo läpäisi kuluvana vuonna, joten sekään ei enää ole esteenä (tai tekosyynä) kisoihin osallistumiselle. Nemon ensi vuoden teema on ilmaisu, jonka kuntoon saaminen teettää vielä hiukan työtä, vaikka se ihan hyvällä mallilla jo onkin. Lisäksi ketteryysesteet ja tottis vaativat vielä hiukan treenailua, että eipähän tule aika pitkäksi.

Nallekarhu

Ja mitäs muihin uutisiin tulee: Jäljestys ja nenätyöskentely on alkanut enenevässä määrin kiinnostamaan minua, jopa niin paljon, että istuin 2 kuukautta hajutunnistuskurssilla kuunteluoppilaana. Kurssin anti oli loistava ja sain hyviä ajatuksia nenähommiin, sekä ohjeistusta koulutukseen. Ihan en ehtinyt samaan tahtiin omieni kanssa harjoittelemaan kuin mitä kurssilaiset, mutta aion taatusti kokeilla ja mahdollisesti mennä jatkokurssille. Koiran hajumaailma on aika käsittämätön, ja on aivan uskomatonta huomata kuinka koira voi todella haistaa tiettyjä asioita. Hajutreenejä on aikomus toteuttaa myös ensi vuonna, luultavasti heti alkuvuodesta.

Tuiken penskoja olen nähnyt useammankin kerran kuluvana vuonna. On ollut ilo seurata kuinka koirat viihtyvät ja menestyvät omien lajiensa parissa. Mocca korkkasi kisauransa elokuussa Lohjalla ja Tyrasta on kuoriutunut oiva lammaspaimen. Topi on näyttänyt kyvykkyytensä hakuharrastuksen parissa ja Kata on...ööö... hassunhauska kainalonakki, joka innostuu kaikista eniten koirafrisbeestä ja kimppalenkeistä.

Pennut kävivät heinäkuussa terveystarkastuksissa ja ihan priimasakiltahan pentue kokonaisuudessaan näyttää. Ainoa harmitus oli Mocan toisen kyynärän rajatapaus 1, mutta siinäkään ei eläinlääkärin mukaan näkynyt mitään suurta muutosta, joten normaalieloa vain. Muut olivat nollia kyynäriltään ja kaikkien lonkat parasta A-luokkaa. Tervettä porukkaa, sekä tutkimustuloksin, että kuulumisin. Ei ole mitään terveysongelmia kuulunut ja kaikilla toimii niin kroppa kuin pääkin :)

Viimeinen uutinen, joka tulee ensi vuonna tapahtumaan on Tuiken ja Ellin sterilointi. Likat menevät tammikuun puolen välin kieppeillä eläintohtorin pöydälle kohdun poistoon, joten juoksujen tainnutaman Nemon elämä hiukan helpottuu tulevaisuudessa. Pojalla on kovat oltavat kun 2 narttua peräkanaa tekee juoksut, eli yhteensä pari kuukautta hajua ja narttuhuumaa... Ellin ja Taikan harrastaminen myöskin helpottuu, kun Elli ei "laamaile" enää juoksujen takia vaan (toivottavasti) pysyy vetreessä vireessä koko aika. Tuiken leikkaaminen helpottanee Nemoa vielä enempi kuin Ellin leikkaaminen, sillä Tuike on aina ollut Nemon idoli ja ihastuksen kohde. Tosin leikattu narttu saattaa olla vielä enempi "ihana" mutta ehkä ihastus laimenee kun karu totuus selviää...

Hyvää loppuvuotta ja onnea vuodelle 2016!

Kaiken kaikkiaan mennyt vuosi on ollut hiukan koirahiljainen opiskelujeni ja valmistuskiireidenkin takia, mutta ensi vuoteen lähdetään ihan uusin suunnitelmin ja tavottein. Parin vuoden välivuosi on ohi ja nyt lähdetään kahmimaan kunniaa ja menestystä uusien harrastusten parissa...

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kuin kala vedessä...

Mökiltä terveisiä! Olimme viimeisen vuorokauden Pernajassa mökillä mustikassa, nyt jo taas tukevasti kotona. Mukana möksällä oli Taikan ja sen kaverin lisäksi Elli ja Kata. Muu lauma jäi kotiin.

Katan kanssa on erittäin mukavaa reissata kahden. Se on koko ajan "kuulolla", tulee aina kun kutsutaan ja kun ei mitään tapahdu, se hakeutuu lähelle nukkumaan.

Teimme siis lyhyen (n. 1 vrk) reissun mökille tarkoituksena hakea metsästä mustikkaa talven varalle. Mukaan koirista valikoitui tämä parivaljakko, sillä Kata kulkee siellä missä minäkin, ja Elli siellä missä Taika. Tämä kaksikko on jo muutenkin todettu (talven lenkkiparikokeilut) hyvin toimivaksi. Tässä parivaljakossa haukkuminen (Elli) on suht vähäistä ja kyttäämistä (Kata) ei esiinny lainkaan.

Mustikanvartija

Mustikanryöstäjä

Päivän toisella mustikkaretkellä jo alkoi hiukan väsyttämään

Pikkuinen vääränvärinen kettukin löysi kolon johon käpertyä


Hyvän mustikkametsäkäyttäytymisen lisäksi Kata kunnostautui uimaharjoituksin. Tytöt kävivät uimassa ja saivat Katankin houkuteltua uimasille. Ja sittenhän se ui, ui, ui, ui ja ui. Ja että sillä oli hauskaa! Ja kyllä on mahtava uimari tämä tyyppi, eikä se näytä väsyvän sitten ollenkaan. Siellä se meni saukkona vedessä, häntä peräsimenä vaikka kuinka ja kauan. On se sitten ihan super! Kata on kyllä taatusti meidän lauman PARAS uimari! Pitäisiköhän sen kanssa mennä vesipelastusta kokeilemaan :)


Siellä ui Kata-kala, ja Elliä harmittaa rannalla



torstai 9. heinäkuuta 2015

Keskikesän (se meni jo) kuulumisia

Keäskuussa ennen juhannusta ehdittiin majailla mökillä tovi ja sen  lisäksi käytiin hakuporukan kanssa leirillä Haminassa. Leirillä harkattiin aamu-ja iltavuorossa, ja monenmonta treeniä mahtui neljään päivään. Kun koiria on kolme perheessä, se tarkoittaa aikamoista määrää treenejä, kun tietenkin täytyy joka jutussa olla mukana :) Noh, koirat oppivat paljon uusia juttuja ja saimme taas paljon uutta ajateltavaa ja harjoiteltavaa kotiin. Hieno leiri ja hieno porukka! Kiitos kaikille osallisille!

Leirin jälkeen ollaan kotiuduttu ja viimeistelty remppaa (sitä on riittänyt) ja koitettu siinä välissä hoidella lampaita ja treenailla koiria. Terolla ja Nemolla on tähtäimessä BH piakkoin, ja siihen nyt hierotaan seuraamiskuviota kuntoon. Myös kaupunkijuttua on harjoiteltava, Nemo kun on sellainen pikkukylän koira :)

Lutraustuokio lammastelun jälkeen

Lammashommat alkoivat todenteolla vasta menneellä viikolla. Kävin koko beeceeporukan kanssa oppia saamassa päähän, ja sitten on yritetty niitä toteuttaa omalla pellolla. Välillä onnistuneesti, välillä vähemmän... On se paimennus vaikea laji. Kata on tainnut unohtaa koko paimennustouhun, mutta nyt alkaa todenteolla muistutuskuuri. Kyllä se hetken katselun jälkeen taas alkoi niistä kiinnostumaan, joten ehkä tämä taas tästä alkaa. Yllättävän vähän kuitenkin Katalla oli lampaisiin vetoa, kun on saanut kyttäillä "vääriä" asioita kuten muuta laumaa.


Tuike tikkailla

Tänään kävimme tottiskentällä ja lampailla. Tuike teki ketteryysesteillä ongelmitta tikkaat, tynnyrisillan, keinun, pituusesteen, putken ja epämukavan alustan. Kata pääsi tutustumeen epämukavaan alustaan ja metalliputkeen, jotka menivät hienosti,

Tuike oli hieno myös paimenessa tänään, luotettava ja toimi (pääsääntöisesti) ohjeiden mukaan. Ajoimme lampaat pienempään aitaukseen, jossa Kata pääsi tekämään lähempää tuttavuutta lambien kanssa. Sekä koirat, että lampaat väsyivät nopeasti ja lopetimme suht lyhyeen. Kata onneksi kerkesi saada vähän ajatuksesta kiinni, joten siitä mihin tänään jäätiin, on hyvä jatkaa.

Pienet apulaiset lammaslaitumella
Lampaat opettelevat kulkemaan portista
Sunnuntaina jatkuu PK-hakutreenit, joissa kummatkin koirat (Nemo ja Kata) edistyvät mukavasti. Katalla oli viimeksi jo selkeästi ajatus suunnasta, jonne mennään, eli oli jo valmiiksi orientoitunut metsään keskilinjalla, joten siitä on hyvä jatkaa. Maalimiehille Kata menee mielellään ja nenä toimii hyvin. Mörköilyjä treeneissä ei ole enää sattunut, mikä on oikein positiivinen juttu.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Mökkilomalla remonttikiireisenä

Reilu kuukausi on hurahtanut edellisestä päivityksestä. Syy siihen on varsin pätevä, sillä olemme tehneet remonttia kotona, valmistautuneet tyttären Lapin vaellukseen, hakeneet lampaita ja tehneet muuttoa mökille.

Muutimme kesälaitumille hetkeksi, eli Penajaan mökille

Koirien kanssa ollaan treenattu useana päivänä viikossa, eli käytännössä aina kun siihen on ollut mahdollisuus muilta kiireiltä. Nemo edistyy edelleen haussa ja pian onkin jo kiire saada Nemolle ilmaisut mukaan hakumetsään. Sitten jo kohta kutsuukin kilpakentät... Noh, tottiksessa on vielä vähän tekemistä ja BH... Nemon rullailmaisu kuitenkin etenee pikkuhiljaa, nyt ollaan jo siirrytty hiukan metsän puolelle ja silti rulla tulee, vaikkakin mukana on vähän Nemomaista sähläämistä. Hyvä motivaatio silti säilyy vaikka välillä ei tule palkkaa, kun homma menee liian sähläämiseksi.

Nemon treenivaatetus
 Katalla oli juoksut toukokuun lopussa ja se sekoitti hiukan sekä Nemon, että Katan päätä, mutta treenejä ei kuitenkaan juoksujen takia jätetty väliin. Kata työskentelee metsässä hyvin ja maltilla, ei juokse reikä päässä ja ukot löytyvät. Keskilinjalla toimiminen olisi Katan kanssa nyt suurin työmaa, että saadaan meidän yhteispeli lähetyksissä kuntoon. Kata opettelee nyt myös jo kovasti rullailmaisua ja onkin edennyt siinä jo kohtuu mukavasti.

Kata valmiina hakutreeniin














Syytä olla ylpeä kun esineet löytyivät


Tuike on kahlannut kevään aikana rauniotreeneissä ja siitä on tullut hyvin toimiva rauniokoira, joka kyllä haistaa ukot vaikeistakin paikoista. Ilmaisut vain puuttuvat ja sitten jo melkein rauniokokeet odottavat. Tuikelle opetetaan haukkuilmaisu, jota on nyt mökillä hinkattu siihen pisteeseen, että Tuike löydettyään ukon alkaa haukkumaan sopivalla etäisyydellä. Aikaisemmat sikailut maalimiehellä ovat jääneet pressun myötä pois.


Onnellinen rauniokoira

Haukku irtoaa hyvin ja etäisyyskin kohdillaan
Parasta on maalimieheltä saatu lelu

Kesälampaat ovat tulleet ja niitä on pari kertaa ehditty käydä katsomassa. Suoranaista paimennusta ei oikeastaan vielä olla ehditty tekemään näiden remonttikiireiden takia. Juhannuksen jälkeen keskitytään enemmän lampaisiin ja muistutellaan paimennushommia koirille ja itselle.



Kata suorittaa iltatarkastusta

Treenien remontin ja muun kiireen lomaan onneksi mahtuu myös mukavia rentoiluhetkiä koirien kanssa. Mökiltäkin on löydetty hienoja uusia lenkkipolkuja joita kelpaa talustella. Välillä laumakokoonpano on kaksi ja välillä 4. Ehkä mukavinta on katsella kun koko porukka painaa innoissaan menemään. Jokaisella on hauskaa, omalla tavallaan.

Tuho ja täystuho



Koko poppoo Iidanpolulla

Metsämörrin majalla







lauantai 11. huhtikuuta 2015

Laineiden leikki

Nemo meinasi, että vanha rakennus on tarkastettava
Nemo poika pääsi eilen mukaan tallireissulle ja sitä myötä myös käymään heppojen uimarannassa. Tänään oli tuulinen päivä ja järvellä kävikin melkoinen lainehdinta. Sitäkös poitsu ihmetteli tovin jos toisenkin. Eipä vissiin ole aiemmin laineita vai peräti aaltoja tainnut osua Nemon eteen.

Nemo oli alkuun tosi ihmeissään ja piti muutaman metrin hajuraon kuohuviin ja äänekkäisiin laineisiin. Pikkuhiljaa vesi alkoi kiinnostamaan yhä enempi ja lopulta Nemo oli muina miehinä aaltojen seassa leikkimässä.

Hassu poika, jonka touhuja on aina ilo seurata. Ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle kun katselee Nemon hönttiä menoa.

Hepat alkuun hiukan jännittivät, mutta kun ne eivät tullee päälle, katseli poika ihna rauhallisena heppojen menoa ja Taikan ratsastusta.



Aaltojen haukkaaja


Kun ei veteen aluksi uskaltanut, niin piti kaivaa kuoppia

Vesi vei voiton



sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Supersheltti ja muut rauniokoirat

Tänään oltiin koko perheen ja kaikkien koirien voimin raunioradalla harjoittelemassa. Päivän pohjat teki Taikan silmäterä Elli, joka pääsi ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan raunioetsintää. Elli ylitti kaikki odotukset ja toimi upeasti. Peloton, ketterä ja vauhdikas pikkusheltti osasi käyttää myös nenäänsä ja maalimiehet löytyivät upeasti. Siis VAU! Onko tässä tuleva Ellin ja Taikan yhteinen ura?

Raunio-Elli

Ei päätä huimaa

Piilo löydetty

Muutkin olivat hienoja tänään rauniolla. Talven rakennusetsinnät ovat tehneet hyvää jälkeä ja nenät olivat auki kaikilla. Tosi nopeasti löytyi hajun lähde ja sinne tungettiin perille asti. Nemo oli hiukan turhan irtoava, kuten myös Tuike ekalla kierroksella. Kata teki hienosti ja tarkasti töitä kummallakin kierroksella. Raunion "vaikeet" piilot eivät enää olleet vaikeita, eli edistystä edistystä JEE!

Kata työn touhussa

Kata on tehnyt löydön


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kierreportaat selätetty!

Talvikauden viimeiset rakennusetsintätreenit hupentuivat todelliseen koitokseen. Uuden paikan ja muun hässäkän lisäksi talossa oli avonaiset kierreportaat. Tätä ennen oli jo kohdattu suoria portaita rappukäytävissä metalliportaita ja muita erilaisia portaikkoja eri paikoissa.

Eilen treeneissä kierreportaatkin sitten selätettiin! Sekä Kata, että Nemo (the maalaiskoirat) kulkivat jännittävän näköisissä kierreportaissa todella hienosti. Ei rynnimistä tai panikointia, vaan viileän rauhallista tassutusta molempiin suuntiin. Piilotkin löytyivät hienosti, vaikka ne tällä kertaa olivatkin helppoja.

Kuva: Hanna-Maija Närvänen

Myös Tuike pääsi tekemään yhden kierroksen etsintää. Tuikella oli ukot kakkosessa ja kolmosessa, ja hyvin löysi Tuikekin ihmisen luo vaikka on hyvin vähän rakennusetsinnöissä ollut mukana. Hyvältä näyttää tulevia rauniotreenejä silmälläpitäen myös Tuiken osalta. Sillä on hyvä työmotivaatio, eikä se pelkää mitään. Raputkin se kaahasi lähes sutien ylös, kun oli niin kiire hommiin.

Tuike on nyt ahkerasti harjoitellut ilmaisua, ja pihalla ennen omaa vuoroa sattuikin hassu juttu. Olin jo ottanut Tuiken autosta odottamaan vuoroaan ja kävelyttelin sitä pusikoissa. Päätin sitten mennä muiden pihallaolijoiden luo odottamaan, jossa myös Taika istui ja lämmitteli viltin alla. Tuike pälähti paikalle ja hetken tuumattuaan alkoikin sitten ilmaisemaan Taikaa, koska Taika ei huomioinut Tuikea ollenkaan. Haha... ilmaisu alkaa olla hyvällä mallilla. Innolla odotan, että pääsen sen ekaa kertaa testaamaan rauniolla tai metsässä pelastusjäljellä.

On meillä mahtavat koirat ja vielä mahtavampi treeniporukka! Ilo kuulua näöin hienoon porukkaan ja tehdä töitä hyvän asian eteen.


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Märät housut ja märkä turkki

Koirauimalapäivä pulkassa, eli paljon märkiä housuja ja kosteita turkkeja päivän saldona. Paikalla koirauimalassa oli tänään sekä Kirvelin (Tuiken sisko), että Tuiken pentuja, lisäksi Tuiken sisko Tete ja kaverikoira Kuppe-russeli. Hienosti meni uimiset kaikilla ja kiva oli nähdä sukulaiskoiria samalla kertaa niin monta.

Uudet treffitkin ovat jo suunniteilla, ettei vain pääsis laiskistumaan :) Seuraavan kerran pentujen kanssa varmaan nähdääkin koirafrisbeen merkeissä. Silloin Tuike emäkin pääsee mukaan esittelemään taitojaan.

Edellisen päivityksen jälkeen on taas ehditty paljon muutakin puuhamaan. On aloiteltu kauden hakutreenit metsissä ja rakennusetsintääkin on mahtunut mukaan. Erityisen hauskaa oli päästä Herttoniemeen harjoittelemaan ihan uuteen taloon ja tiedossa on vielä ainakin yhdet rakennusetsinnät ennen kesäkautta.

Kata kehittyy koko aika ja rohkeus kasvaa. Myös vauhti metsässä kasvaa pikkuhiljaa ja vieraan kanssa leikkiminen onnistuu varsin hienosti. Katalla olisi nyt kevään ja kesän tavoitteena harjoitella BH-kokeen liikkeet, jotta päästäisi käyttäytymiskokeeseen vielä tänä vuonna.


Kata valppaana

Kata kyttää

Nemo poika porskuttaa ja kehittyy myös koko ajan. Siitä on kuoriutunut todella hieno hakukoira. Välillä tekee "omia" tyhjiäkin ja silti aina lähtee yhtä innokkaasti pistolle. Nemon kevään tavoite on saada rullailmaisu kuntoon, jotta sen saa siirrettyä pikkuhiljaa metsätreeneihin mukaan.

Nemo ja takapiru

Nemo "HÄH"

Tuike on kunnostautunut jäljellä, se on suorastaan luonnonlahjakkuus tässä lajissa. Vaikka jäljestys on aloitettu vasta nyt aikusiällä, niin silti vaikuttaa siltä, että Tuikesta tulee loistava jäljestäjä. Viime viikolla tehtiin muutama 150-200metrin jälki. Ensin oli esineet ja sitten kepit, ja kaikki nousivat hienosti! On se hieno! Tuikella on tavoitteena osallistua heinäkuussa jälkikokeeseen :)

Tuike kysymysmerkkinä

Jäätynyt pallo ON PAKKO saada irti

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kamala ihana Kata

Katala Kata yllättää ja ihastuttaa. Pentu kasvaa koko ajan henkisesti järkevämpään suuntaan ja osaa iloisesti välillä yllättää. Niin kävi tänään kun tavattiin kaverin kelpie ja russeli yhteisellä aamulenkillä.

Alkujännityksen jälkeen, jota kesti noin minuutin verran Kata rupesi heti virittelemään leikin tynkää kaverin kaksivuotiaan kelpieneiti Nepin kanssa. Pellolle päästyämme laskimme koirat vapaaksi ja johan lähti leikki riemukkaasti käyntiin. Neppi oli hiukan vaisu juoksujen takia, mutta silti ne juoksivat kivasti yhdessä ja Kata todella näytti itsestään oikein leikkisän veikeän puolensa. Ruseliakin yritettiin innostaa leikkiin mukaan, mutta vanhaherra meni omia menojaan eikä jaksanut kiinnostua nuorison leikkiinkutsusta.

Ihana aurinkoinen päivä alkoi aamulenkillä pelloilla

Toinen tähän päivään sattunut hauska tapaus kävi illalla, kun ikkunakalvomies kävi meillä mittailemassa ikkunoita. Mittamies kun ei kiinnittänyt Kataan minkäänlaista huomiota, niin Katakin oli ihan karvat alhaalla ja hiirenhiljaa. Tähän asti vieraat (ne harvat, joita meillä käy) saavat Katan karvat hiukan pörhölleen ja pahimmassa tapauksessa Kata haukkuu niille, jos vieraat liiaksi koittavat huomioida pentua. Tänään Katan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se oli hämillään ja joutui kulkemaan miehen perään ja kiersi oikein katsomaan vierasta miestä, joka ei huomioinut sitä millään tavalla. Erittäin hyvää koulua pennulle, että tulee vieras sisään, joka ei noteeraa sitä lainkaan. Lopulta Kata jo meni itse kerjäämään rapsutuksia, kun ei muuten saanut minkäänlaista reaktiota vieraasta irti. Kyllä taisi hiukan pennulla aivoissa raksuttaa kun se mietti, että mikähän tää ihminen oikein on, joka tulee ja menee niikuin lystää.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kevätkevätkevät...ja narttujen juoksut!

Vihdoin alkaa metsissäkin lumet hupenemaan, pian päästään jäljelle... Itseasiassa jo ensi viikolle on sovittuna jälkitreenit ja pääsen Tuiken kanssa tositoimiin.

Kevät on siis saapunut, ja niin on narttujen juoksuaikakin. Tällä hetkellä Tuike on tärppivaiheessa ja "lomalla" äitini luona, poissa Nemon hajuaistin piiristä. Kun yhden nartun sai pois haisemasta, niin johan toinen aloitti, eli Ellillä menossa juoksun ensimmäinen viikko, joten eiköhän se Kata sitten jatka tätä narttujen riemujuhlaa, kun Elli lopettaa.

Nemolla onkin siis menossa varsinainen siedätyshoito narttujen suhteen. Oppiipahan poika sen, milloin ei edes kannata yrittää, kun saa jatkuvasti narttujen kommentit hampaiden kera. Tosi hienosti Nemo on kyllä pärjännyt ja lenkkeily juoksuisten seassa onnistuu varsin mainiosti. Tärppipäivät ovat Nemolle vaikeita. Tärpit kyllä huomaa helposti kun poika ulvoo ja jättää ruokansa syömättä. Elli ehkä myös pääsee "lomalle" tärppipäivien ajaksi, ja Nemo sitten itse luultavasti "lomailee" kun on Katan aika haista hyvälle.

Viitteitä Katankin juoksun alkamisesta on jo ilmassa, sillä Nemo on siitäkin jo vähän tykännyt ja Kata kertonut hyvin painokkaasti mielipiteensä, mitä se Nemon ihailusta tykkää. Tuikekin teki juoksuja useamman viikon, joten jospa juoksu vielä odotuttaa ja päästään vielä käymään koirauimalassa ennen juoksuja.

Nemo ja naiset, lenkkeily sujuu, vaikka nartut haisee.

Kuun loppuun on tulossa varsinainen sukulaiskoirien kokous, sillä olen varannut koirauimalasta tunnin verran uima-aikaa, jonne tulee Tuiken pennut ja Nemon kolme sisarusta. Toivottavasti suunnitelmat toteutuu, ja kaikki ilmoittutuneet pääsevät paikalle, Onpa kiva nähdä ja kiva kun sukulaiskoirat omistajineen tapaavat toisiaan.

Aamulenkkeilyn uusin juttu on kolmikot. Eli olen jo ruvennut pikkuhiljaa ottamaan kolmikkoja aamulenkeille mukaan. Pianhan tässä jo pääsen testaamaan koko lauman lenkitystä. Hiljaa hyvä tulee.

Nartulaumalla lenkkeily sujui oikein mukavasti, samoin hullut plus Elli yhdistelmää pystyi "ajamaan", kun Nemo oli vetoliinassa ja sai hinata mua eteenpäin. Penikkalihakset sain ekan "hinauslenkin" jälkeen kipeiksi, sen verran piti jarrutella poikaa, mutta toinen samanlainen lenkki jo vetreytti penikat eheiksi. Onneksi lenkin puolessavälissä aina pääsee revittelemään vapaana peltoteille, joista onkin tullut ihan suosikkikohteeni. Nemo on viimepäivinä ottanut kaiken ilon irti peltoteistä. Se taitaa purkaa narttupatoutumansa juoksemiseen, sen verran kahjoa meno välistä on.


Viikko sitten oli vielä lumista
Tällä viikolla lunta enää nimeksi

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Maastokausi alkaa...

Tänään oli pitkästä aikaa ns. normitreenit maastossa, lajina siis PK-haku. Kata oli tänään ainoa meidän laumasta paikalla. Tero oli kipee, joten Nemokin sai "vapaapäivän" hausta.

Katalla meni oikein hyvin siihen nähden, että edellisistä suorista pistotreeneistä on aika paljon aikaa. Talven aikana on paljon aktivoitu nenän käyttöä erilaisissa harjoituksissa ja sen huomasi tänään hyvinkin selvästi, kun koira kääntyi hajun lähteen suuntaan ja ukot löytyivät nopeasti. Mukavaa, että lumet pian sulavat ja pääsee taas maastossa enemmän tekemään.

Kenttätreenit, tottis ja ilmaisut ovat myös ohjelmistossa, ja kevättä kohden niiden harjoittelu vaan kiihtyy. Tuikelle pitää saada ilmaisu kuntoon, samoin Nemolle, ja kaikille tottista paljon. Tekemistä riittää siis...

Onnistuneen treenin jälkeen voi rentoutua hiukan

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuvia jee!

Kameroista purkautuu lisää kuvia pentujen treffeiltä ihanaa! Tässä kuvin kerrottuna tutustumisesta ennen uimahalliin menoa. Hiukan kaikkia alkuun jännitti ja piti alkuun vähän mittailla kuka on kukakin, mutta tosi pian voitiin leikkiä ja juosta yhdessä.

Kata
Kuva: Tero Kähärä
Topi ja Kata
Kuva: Satu Timonen


Topi ja Kata
Kuva: Tero Kähärä

Topi
Kuva: Tero Kähärä

Topi ja Kata
Kuva: Tero Kähärä

Mocca ja Kata
Kuva: Satu Timonen

Mocca
Kuva: Tero Kähärä

Kata ja Mocca
Kuva: Tero Kähärä

Tyra, Kata, Topi ja Mocca
Kuva: Tero Kähärä

Kata, Topi ja Mocca
Kuva:Tero Kähärä