Pitkän aamupäivälenkin päätteeksi lähdin Tuiken kanssa vielä koiraladulle.
Kierrettiin taas yksi kierros, eli toiset 2,7km on nyt blakkarissa. Tuike oli selvästi edellistä kertaa väsyneempi, sillä jo puolessa välissä alkoi hidastamaan tahtia ja syömään lunta. No, olihan Tuikella alla pitkä lenkki ennen hiihtoa... Ladulla oli koiria melkein ruuhkaksi asti ja muitakin hiihtäjiä aina mahtuu myös samaan aikaan ladulle. Taas tehtiin yksi hieno tavallisen hiihtäjän ohitus, sekä odoteltiin kauniisti ladun sivussa kuin kaksi koirahiihtäjää hurahti meidän ohitse.
Hauskaa taas oli ja Tuike veti hienosti. Vielä menee monta kertaa ennenkuin se jaksaa vetää koko matkan, mutta eipä me kiirehditä sen kanssa. Pääasia, että saadaan ylläpidettyä kesällä hankittua hyvää peruskuntoa myös talvella, ja tämä laji on mielestäni varsin oivallinen tapa, kun siitä ei tee pakkoa. Meille riittää vähempikin veto ja välillä mennään suosiolla hiljempaa vauhtia.